Tölkki, pullo, lasi – Mitä somen juomiskuvat viestivät?

Tölkki, pullo, lasi. Kirkasta, punaista, keltaista. Pöydällä, rannalla, kalliolla. Kotona, baarissa, messuilla. Milloin tästä tuli riittävä tapahtumien, tilanteiden ja tunteiden kuvaamisen keino?

Olen ilmeisistä kirjan kirjoittamisen syistä tarkastellut maailmaa muutaman viime vuoden aikana alkoholilasit päässä. Kyse on samasta ilmiöstä kuin raskaana ollessa: kaikkialla näkyy silloin vaunuja, vatsoja ja pallerovarpaita. Alkoholilasit päässä katse kiinnittyy tapoihin kuvata juomista. Huomio tarkentuu silloin aiempaa herkemmin juomiskuvastoon, alkoholimainoksiin ja arkisiin juomistilanteista viestimisen tapoihin. Se on tosi mielenkiintoinen maailma!

Olen huvikseni pari kuukautta keräillyt tuttavapiirini somevirroista kuvakaappauksia tästä teemasta. Ensin ajattelin kuvia kertyvän kokoelmaani joitakin kuukaudessa, mutta jo ensimmäisten päivien aikana huomasin, että muistini täyttyy tuotapikaa. Tuttavapiirini ei ymmärtääkseni ole mitenkään poikkeuksellisen loppasuista, mutta tämän kuvatyypin variaatioita ilmestyy kokoelmaani lukuisia joka päivä. Helposti ainakin toistakymmentä viikossa.

Juomiskuvat ovat juttu. Sosiaalisen median yhdessä luotu traditio. Ja tätä ihmettelen nyt: milloin muodostui kaikkien tunnistamaksi kerronnan tavaksi kuvata yksittäisiä tölkkejä, pulloja ja laseja täynnä olutta, viiniä tai väkevämpää? Missä vaiheessa sen ensimmäisen tyypin päässä välähti, että olisi mielenkiintoista, esteettisesti kiehtovaa tai viestinnän kannalta oleellista kuvata nestettä sisältävä esine, eikä mitään muuta?

Tölkki, pullo, lasi. Kirkasta, punaista, keltaista. Pöydällä, rannalla, kalliolla. Kotona, baarissa, messuilla. Mietin mitä kuvilla kerrotaan. Miksi juuri tölkki, pullo tai lasi on kulloinkin valittu kuvaamisen kohteeksi? On arvioitu kohde kuvaamisen arvoiseksi, rajattu, filtteröity ja jaettu. Millaisia viestejä tapahtumaketjussa kuljetetaan ja kenelle?

Juomakuvat omassa kokoelmassani näyttävät edustavan muutamia helposti tunnistettavia ja toisistaan erottuvia tyyppejä. Kullakin on hauskalla tavalla kuvaajasta riippumaton ominaistyylinsä, joka toistuu hyvin samankaltaisena julkaisuissa.

Juhla- ja tapahtumakuvissa tölkki, pullo tai lasi vaikuttavat vakiintuneelta tavalta kertoa, että nyt on aihetta iloon. Tyypillisin kuva tässä kategoriassa on kaksi kuohuviinilasia vierekkäin, tai kuohuviinilasi ja -pullo vierekkäin. Tarkennus on napautettu kupliin.

Toinen yleisesti tunnistettava tyyppi liittyy matkustamiseen. Näillä juomakuvilla voidaan kertoa, että ollaan joko lähdössä matkalle tai päästy perille jonnekin (yksittäinen tölkki, pullo tai lasi lentokentällä, -koneessa, laivaterminaalissa, laivassa, autossa, bussissa, junassa, hotellihuoneessa, hotellin parvekkeella tai pystytettynä hiekkarantaan. Hiekkaiset ja/tai öljytyt sääret voidaan joissain tapauksissa sallia mukaan, mutta muuten ympäristö on sivuseikka.). Parhaimmillaan matkaavan tuttavan viikon lomalta kertyy kokoelmaani useita tarkasteltavan kategorian kuvia joka päivä. Enkat omassa kokoelmassani on tällä hetkellä yhdeksän alkoholiannosta samassa kuvakollaasissa. Niinkin voi olla, että muita kuvia matkalta ei sitten olekaan, mutta tulihan se tällä totutulla tavalla jo kerrottuakin, että lähdetty, oltu ja palattu on.

Kolmas tyypillinen kuvatyyppi on nimeltään Kävin syömässä. Ruoka-annosta ei välttämättä ole kuvattu, mutta juoma sen vieressä kyllä. Joskus ruokakin, mutta silloin kuvatekstiin on usein laitettu varmuuden vuoksi hymiömerkintä: punaviinilasi tai oluttuoppi. Ai kysyikö joku, miksi niitä kakkupaloja ja salaatteja sitten kuvataan? Hyvä kysymys.  Kuvaan niitä itsekin. Taidokkaitten leipomusten tai värikylläisten ruoka-annosten kuvaaminen tuntuu silti vähän eri jutulta kuin lonkerotölkin. Alkoholikuvat eivät pienen perehtymiseni perusteella nimittäin vaikuta olevan mitenkään erityisiä visuaalisia ilotteluja, vaan useimmiten kuvissa on ainoastaan itsekseen törröttävä pullo, tölkki tai lasi. Mikä sen viesti on?

Neljännen taajaan esiintyvän tyypin näyttää muodostavan kuva, jonka nimi voisi olla Tapasin ystäviä. Erityistä on se, että tavattuja ystäviä ei välttämättä näy kuvassa ollenkaan. Tyypillinen kuva näyttää tarjottimellisen täysiä tai tyhjiä laseja, tai pöydän, jossa paikalla olleiden ystävien lukumääriä markkeeraavat lasit. Tuntuu hauskalta, että kuvaamisen tapa on tällä tavalla minimalistinen. Kaikki turha on rajattu pois. Hetkinen? Nyt viesti muuttuu jännittävämmäksi.

Tästä ystäväkategoriasta on olemassa myös tunnettu variaatio, jossa laseihin on kiinnittyneinä ihmisiä, mutta se ei tosiaan tässä kuvatyypissä ole ollenkaan välttämätöntä. Eräs tyypillinen ilmentymä tästä on kuva, jossa ystävä istuu kuvaajaa vastapäätä ja nostaa pullon, tölkin, lasin naamansa eteen kohti kameraa. Toinen tyypillinen kuvatyyppi on kuva tölkistä, pullosta tai lasista, johon on tägätty joku kaveri.

Viides alkoholikuvatyyppi edustaa Omaa Aikaa. Tässä kuvassa esiintyy erityisen usein punaviinilaseja yksin. Ne ovat hyvin usein senkillä television edessä, kuvattuina sohvan ja viltin kanssa, tai kynttilävalaistuksessa pöydän päällä. Lasit ovat aina noin puolivälissä, eivät koskaan piripintaan kaadettuina. Näissä kuvissa etenkään ei esiinny ihmisiä. Oman ajan olennaisuus, ansainta ja kaipuu on aihetunnistein merkitty näkyville. Mukana on usein myös jokin superlatiivi, tai huudahdus, kuten ”vihdoinkin!” tai ”koska olen sen arvoinen!”. En ole koskaan nähnyt tätä kuvatyyppiä miehen jakamana, mutta tämä nyt oli sellainen karski yleistys.

Tämä juomistilanteiden kuvaamisen tapa ja kerronnan kieli kiehtoo minua. Tämä(kin) puuttui tyystin aikana ennen internetiä. On hauskaa pohtia, miten kuvien sanoma muuttuu, jos tölkin, pullon tai lasin paikalle asetetaan jokin muu esine tai asia. Aivan merkillisiäkin mielikuvia saa aikaan helposti (kokeile vaikka lenkkimakkaraa tai hiustenkuivaajaa), mutta vaikka mietittäisiin likeisimmän samantyyppisen nautintoasian kautta ja valittaisiin kuvaan vaikka karkki, tuntuisivat asetelmat silti ainakin jossain määrin humoristisilta.

On mielenkiintoista pohtia, millaiset viestin välittämisen konventiot syntyvät välineiden ja alustojen kehittyessä. Miksi juuri tämänkaltaisesta kuvaamisen tavasta on tullut oma, erotettava lajinsa? Minkä kaiken laisia mielikuvia juuri näillä kuvilla halutaan välittää tutuille ja tuntemattomille ruutujen takana?

Kun sinä kuvaat tölkin, pullon tai lasin, mitä viestit?

 

 

Mainokset

10 thoughts on “Tölkki, pullo, lasi – Mitä somen juomiskuvat viestivät?

  1. Todella mielenkiintoinen kirjoitus. Haluaisin melkein heti ensimmäisenä väittää, että pelkkien lasien kuvaaminen porukan kokoontumisessa liittyy paljolti siihen, että ollaan epävarmoja oman ulkonäön suhteen. Mutta en nyt mene takuuseen, voinko ihan näin suoraa viivaa tähän vetää.

    Tulee nimittäin mieleen suuren kaveriporukkamme suljettu WhatsApp-ryhmä, jossa arkena päivällä jaamme usein spontaanisti kuvat kahvikupeistamme. Usein kuvasta välittyy myös tilannetta ja ympäristöä, jotka ovat hyvin erilaiset johtuen erilaisista töistä. Perjantaina saattaa sama spontaani ketju lähteä alkoholiannoksista. Mutta miksi sitä juomaa kuvataan eikä itseämme tai ympäristöämme, kun kyseessä kuitenkin on suljettu ryhmä?

    Ehkä tätäkin kulttuuria saisi helposti muutettua esimerkin kautta. Nämä sun kirjoituksen on saaneet ainakin mut miettimään kovasti alkoholiannosten kuvaamista.

    Nyt tuli vielä mieleen myös tuo itsensä palkitseminen alkoholilla. Ja juurikin tuo ”vihdoin! tämä on niin ansaittu” -fiilis. Sitä näkee tehtävän ja varmasti olen itsekin tehnyt julkisesti. Pitää ikään kuin koko maailmalle julistaa, että olen ollut reipas ja nyt hemmottelen itseäni. Mutta sitä tekee myös ihan yksityisesti. ”Tänään kyllä haen kaupasta punkkua ja suklaata. Kotona sytytän kynttilöitä ja rentoudun.” Miksi tarvitsemme jonkin ns. välineen korostamaan rentoutumista ja omaa aikaa? Onko se jotenkin onttoa muuten? Ja pitäisikö sitä ennemmin koittaa muuttaa muulla tavoin mielenkiintoiseksi kuin ruualla ja juomalla? Näissä samoissa mietteissä päätin tänään jättää oluttölkin avaamatta ja juoda sen sijaan teetä. Toimii aivan yhtä hyvin, mutta on terveellisempi, eikä vaikuta niin kovasti unen laatuun.

    1. ❤ kiitos! Hyvää pohdintaa! Mäkin jäin miettimään tuota ystäväpiirin kokoontumista juomien ääreen, siis ettei haluta ehkä näyttää naamoja, mutta kuitenkin sitten ne juomat merkiksi siitä hetkestä. Jänniä symboleita kyllä! Tuo juomisen ansaitseminen on sellainen mun lempiviholliseni jotenkin. Heti, kun nautinto alkaa edustaa niin tunneladattuja juttuja, että sitä on kovasti odotettava, perusteltava ja alleviivattava, tulee mukaan myös syyllisyyden, häpeän ja ehkä salailemisenkin vivahteita, ja niiden edetessä tulee sitten melkotavalla pulmiakin usein. Siis ei niin, että tuossa sun ajatuksessasi oltaisi siellä pulmaosastolla mitenkään, vaan sitten kun se jää kunnolla päälle. Alkoholin kanssa se usein on juuri niin, että kun on tottumus rentoutua juuri sen kanssa, niin muut keinot nauttia ja relata surkastuvat vähitellen pois. Ajattelen, että rentoutuminenkin on sellainen taito, jonka monipuolista osaamista kannattaa tietoisesti harjoitella. Alkoholi silloin tällöin on toki aivan käypä keino osana sitä repertoaaria, mutta vain yhtenä mieluusti monista erilaisista tavoista.

  2. Todella mielenkiintoinen postaus ja laittoi kyllä ajattelemaan sen verran, että piti oma instatili käydä suurennuslasin kautta läpi. Sinne on kertynyt kuvia kolmen vuoden ajalta ja jaottelin alkoholiin liittyvät kuvani kahteen kategoriaan. Toisessa olen selkeästi aktiivisena juomassa itse ja toisessa alkoholiin liittyviä asioita on esillä, mutta tilanteessa ei juoda tai en ainakaan itse juo.

    Bongasin kolmen vuoden ajalta 19 kuvaa (saattoi jokunen vilahtaa ohikin), joissa on alkoholia tai siihen on viitattu ja jälkimmäinen kategoria voitti yhden kuvan voimalla. Aktiivisen juomisen tilanteissa olen pääasiassa kaverien seurassa, häissä, syömässä tai lahjonut itseäni. Alkoholiin viittaavissa kuvissa olen kierrättänyt tyhjät pullot usein maljakkoina, mehupuolloina tai sisustuselementteinä, minua on lahjottu, tilanne (tai puteli) on ollut visuaalisesti miellyttävä tai seurassani on kuvaushetkellä juotu.

    Joskus ajattelin, etten lataisi someeni yhtään alkoholiin viittaavaa kuvaa, mutta selkeästi ajatus on muuttunut matkan varrella. En ole poistanut kuvia hakiessani työpaikkoja, en ole piilotellut niitä tai koittanut selitellä. Satunnainen alkoholinkäyttö on osa elämääni, välillä olen ilman ja välillä olen juonut useammin, enkä koe siitä syyllisyyttä. Alkoholiin viittaavilla kuvilla koen viestiväni ihan sitä normaalia elämääni, johon kuuluu välillä lasi viiniä ulkona ruoan parissa veden sijaan, gin tonic silloin tällöin sekä kohtaamisia kavereiden parissa.

    1. Kiitos! Hyvä analyysi omista kuvista, arvostan! Tuo jaottelu aktiivisen juomisen ja viittaamisen kuviin tarjoaakin lisää tarkastelun mahdollisuuksia somevirtojen stalkkaukseeni! Joskushan kuvissa näkee sellaisia hyvin epäaktiiviseen omaan rooliin viittaavia tekstejä, kuten ”nyt kävi näin” tai ”oho!”. Niissäkin on omia jänniä vivahteitaan.

  3. Laitoitpa kiperän kysymyksen. Oikein piti miettiä, että mikäköhän se mun viestini olisi.

    smaragdin vinkkiä noudattaen kävin läpi omat kuvani Facebookissa viimeisten 9 vuoden ajalta, jotka olen siellä ollut. Löysin tasan kolme kuvaa, joista kaksi oli hyvin tyypillistä: pullo ja täytetty lasi(t) keittiön pöydällä. Toinen kuvattuna puutarhasta poimitun kukkakimpun edessä (siideriä) ja siihen liittyen hyvän juhannuksen toivotukset. Toinen samanlainen jouluisen kukka-asetelman edessä (kuohari) ja hyvän uuden vuoden toivotukset.

    Kolmannella olin tavoitellut huumoriaspektia: mies sai jostakin tekemästään palveluksesta ”palkaksi” kossupullon. Hän oli laittanut sen tv-tuolinsa vieressä olevan pienen pöydän taakse. Siihen olin liittänyt tekstin, että näin meillä heti lauantaiaamuna, entäs teillä. (Taitaa pullo muuten olla edelleenkin korkkaamatta, mutta on jo sentään siirretty kaappiin.)

    1. Selkeitä juhla-kategorian edustajia siis 🙂 ja huurmorikuva, se onkin yksi suosittu tyyppi myös! Tietysti esim. omassa lapsuudenkodissani ei olisi tullut mieleenkään vitsailla asialla, mutta se näistä viesteistä tekeekin mielenkiintoisia: leikkiä ei voi laskea, jos on salailtava ongelma.

  4. Kiitos hienosta tekstistä!

    Kysyit miksi näitä pullokuvia postataan.. oma arveluni on, että kyse on lähinnä siitä, että alkoholiin liitetään niin paljon positiivisia mielikuvia. Ja toisaalta positiiviset asiat liitetään juomiseen. Juoman näkeminen nostaa nämä positiiviset mielleyhtymät pintaan. Miksikö sitten juomiseen liitetään positiivisia mielikuvia? Vastauksia on kaksi.

    1) Toisaalta alkoholiin yhdistetään paljon myönteisiä asioita, jotka eivät siihen varsinaisesti liity. Esimerkiksi ystävien kanssa on hauskaa. Sillä on varsin vähän tekemistä etyylialkoholin lipittämisen kanssa, mutta siihen se yhdistetään, koska niitä tehdään samaan aikaan. Näin syntyy harha siitä, että juominen itsessään aiheuttaa hyvänolon tunteen, joka todellisuudessa johtuu sosiaalisesta tilanteesta.

    2) Toisaalta alkoholi on päihde ja lähes kaikki lailliset ja laittomat päihteet lisäävät dopamiinin eritystä aivoissa. Dopamiini aiheuttaa mielihyvää. Kun on itse käyttänyt jotakin päihdettä, muistaa sen aiheuttaman kemiallisen kiksin. Näin ollen tuon päihteen nähdessään (jopa valokuvassa), syntyy sekunnin murto-osassa mielleyhtymä. Esim: Oluttuoppi –> nousuhumala –> mielihyvä. Tai hampun lehti –> päihtymys –> mielihyvä. Tämä tapahtuu kuitenkin niin nopeasti, ettei sitä huomaa. Ainoa minkä puolitietoisesti huomaa on, että juoman nähdessään syntyy mukava tunne ja ajatus rentoutumisesta ja hyvästä olosta. Ja sitähän näillä kuvilla viestitään.

    Täältä löytyy kokonainen artikkeli aiheesta:
    http://raitis.fi/raittiudenystavat2/2016/05/24/nimeton-mielenliike-vaikuttaa-lapi-yhteiskunnan/

    1. Kiitos Janne! Todella mielenkiintoista pohdintaa ja kiitos myös artikkelin linkkaamisesta! Se tarjoili paljon näkökulmaa ! Superkiinnostavia ovat nämä mielen kiemurat ja päihteiden rooli arkipäiväisissä tilanteissa. Hullua suorastaan, miten itsestäänselvinä näiden juomista kohottavien puheiden ja kuvien olemassaoloa pidetäänkin!

  5. Jep. Ja juuri *itsestään selvinä* niitä halutaan pitää. Kun jokin on epänormaalia ja sairasta, mutta sitä silti haluaa kovasti tehdä, mikä avuksi? Jos myöntää, että se ei ole normaalia, on vaikea elää itsensä kanssa, kun sitä tekee. On siis parempi tehdä siitä normaalia, jopa hienoa ja ihannoitavaa. Siksi ne, joille alkoholi on rakas, ärsyyntyvät, kun joku ei juo. Se muistuttaa takaraivoon työnnetystä todellisuudesta: ”Tämä ei ole normaalia, kaikki eivät tee sitä.”

    Ajatelkaa nyt, jos ihmisillä olisi tapana ottaa pieni yliannostus kipulääkkeitä viikonloppuna tai jollain muulla normin vastaisella tavalla saattaa itsensä tuollaiseen tilaan. Sitä pidettäisiin erittäin huolestuttavana. Se ei olisi normaalia! Alkoholi aiheuttaa niin valtavan määrän ongelmia, että jos mikään toinen tuote aiheuttaisi puoletkaan siitä, nousisi kansanliike kyseistä hyödykettä (eli haitaketta) vastaan. Mutta ei alkoholin tapauksessa. Siitä saa kiksit. Siitä me tykätään. Me haluataan, että se on normaalia, että voidaan porskuttaa edelleen samaan malliin.

    1. Totta puhut! Ja tuo kipulääke-esimerkki on mainio. Olen itse puhunut siitä, että jos alkaisin postata sosiaalisessa mediassa täytekakunsyöntikuvia joka ainoassa käänteessä, olisi aika pian joku irvailemassa, että kylläpä kakku maittaa. Mutta samaa ei tehdä juomakuvien yhteydessä, vaikka jälki voi sen aineen kanssa olla merkittävästi tuhoisampaa ja paljon isommalle joukolle ympärillä. Melkoinen lellikkilapsi tuo alkoholi on.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s