Bissekalsarit, viinarannerengas ja muita huomaavaisia lahjaideoita

Facebookissa tulee vastaan Karhu-olutmerkin mainos, jossa kehotetaan hankkimaan isälle Karhu-logoilla kuvitetut pitkät kalsarit (”Anna isänpäivänä kotiasu, jossa isä viihtyy.”). Mietin Kosteusvaurioita-kirjan haastateltavia ja omia kokemuksiani ja ajattelen, miten älyttömän vähän hauskaa valtavalle joukolle liikaa juovissa perheissä asuvista lapsista olisikaan hommata isälle tuollainen isänpäivälahja.

Miten älyttömän vähän hauska samalle joukolle ihmisiä on sekin somessa vastaan tullut käsilaukku, jossa on pohjassa viiniboxin hana. Tai se rannerengas, jonne onkin piilotettuna viinaa. Tai se Happy Joen siiderimainos, jonka kuvateksti kuuluu ”Happiness tends to come in small packages.” Tai Baileys-mainos, jonka tekstinä lukee ”Normi ilta paranee yllättävän pienillä asioilla.”

Me muuten todellakin tiedämme, millaiseksi ne illat voivat parantua. Millaista se onnellisuus on.

Kuinka tyhmältä tuntuu se meemi, jossa kaksi mummelia kittaa sombrerot päässään tequilaa suoraan pullosta (”Where do you see yourself in 30 years?”), ne lukemattomat ”Mommy needs vodka” -meemit, äidit nostelemassa punttia, josta saa joka nostolla juodakseen, tai se kuva viinilasista tekstillä ”Always keep a bottle of wine in the fridge for special occasions. Like Wednesday.”

Kun nyt olen tarkastellut syksyn mittaan tätä maailmaa ne alkoholilasit päässä, alan olla ihan tyrmistynyt tästä määrästä hassun hauskaa hassuttelua juomiseen liittyen. Miten järjettömän paljon meillä onkaan kuvastoa, jonka on tarkoitus viestiä, että alkoholin jatkuva lipittäminen kuuluu kaikkialle ja on lisäksi älyttömän kivaa. Että sitä kannattaa tehdä vähän salaa, vaikka rannerenkaan tai vaikka käsipainon avulla, tai että on hirmu hassua, jos on 30 vuoden päästä raakaa viinaa tinttaava mummo sohvalla. Ja millä riemulla me tägäilemme näihin kuviin kavereitamme, joiden kanssa haluamme tällaisen tulevaisuuden jakaa.

On ihan älyttömän vaikeaa nähdä se hauskuus, jos on hetkeäkään viettänyt aikaa sellaisessa kodissa, jossa juomiselle on etsitty pieninkin mahdollinen tekosyy. Jossa on huikkkailtu ensin salaa ja siemailtu sitten kyläreissulla ne emännän hajuvedetkin.  Jonka seinien sisällä mennään joka päivä kohti sitä tequilamummon loputonta hauskuutta.

Arviolta joka neljäs lapsi kärsii vanhempiensa liiallisesta alkoholinkäytöstä. Se on ihan tolkuton määrä porukkaa joka ikisessä luokkahuoneessa, lastentarhassa ja myöhemmin omassa aikuisessa elämässään kosteusvaurioineen työpaikoilla, vanhempina ja parisuhteissa. Tiedetään, että vanhemman liikajuomisen kurjistavat seuraukset voivat siirtyä kolmanteen polveen.

Mitä jos ihan oikeasti mietittäisiin, miten hyvä juttu tai hauska läppä se näiden lasten kannalta onkaan, että se iskä viihtyy niin hirmu hyvin bisseasussaan? Että onkohan esimerkiksi perheen, lasten ja vanhemmuuden yhdistäminen alkoholituotteeseen nyt hyvä mainoskikka oikeastaan ollenkaan?

Kuulen jo, miten joku sanoo, että nyt pitää taas kaikki kiva kieltää. Etteikö mistään voi enää laskea leikkiä? Ei siitä ole kysymys. Ihan turha vetää sitä maailman helpointa ja vähä-älyisintä väninää esiin joka kerta. Kysymys on siitä, että me, aikuiset täällä, näiden mainosten ja meemien tekijät ja jakajat, me somessa omia alkoholin iloja hehkuttelevia kuviamme levittävät tyypit, luomme koko ajan tätä kulttuuria lastemme silmille. Me viestitämme heille suoraan näillä hassuilla hassutteluillamme, että näin täällä elellään, tällaista on aikuisuus ja tätä me pidämme kivana ja hyvänä. Se, että asialla jatkuvasti hassutellaan, vie myös vanhempiensa juomisesta kärsiviltä lapsilta mahdollisuuden puhua pahasta olostaan ilman tosikoksi leimaamista.

Samalla meillä olisi täydet mahdollisuudet toimia toisinkin. Tällä meidän vuorollamme täällä. Muuttaa oikeasti asioita parempaan suuntaan.

Olisimmeko me jo saaneet tästä läträyshassuttelusta tarpeeksemme? Voisiko se hassu alkaa löytyä jo vähitellen jostain muualtakin?

Mainokset

3 thoughts on “Bissekalsarit, viinarannerengas ja muita huomaavaisia lahjaideoita

  1. Itsekin ole aihetta pohtinut, miten vääristynyt yhteiskuntamme voikaan olla kun alkoholistia pidetään vain harmittomana sirkuspellenä, jolle sattuu ja tapahtuu. Kenellekään ei tule mieleen, että ne asiat, jotka sattuvat ja tapahtuvat, ovat niitä, jotka ovat menneet ylitse läheisten vaikutuspiirin ja muutoin läheiset ovat mukana sairastamassa samaa tautia, yrittäen parhaansa mukaan ennaltaehkäistä tilanteita, jossa alkoholisti töhöilee ja sitten toisaalta on läheisten taakkana hoitaa alkoholistin jättämien jälkien loppusiivous.

    Tässä mietteitäni yhdeltä illallata:

    http://tuhannentyohakemuksenimies.blogspot.fi/2015/11/pullopostia-viihteena.html

    Omaa lapsuutta kun miettii, niin kuuluisa Nasse-setä oli ehkä tunnetuin juoppo. Aikuisena en enää ole nähnyt tuossa mitään hauskaa. Muistan kuitenkin vanhempieni nauraneen sille aivan hysteerisesti. Ehkä ajan henki oli silloin erilainen ja sitten taas myös heidän rooli asian ympärillä oli eri. Ehkä äitinikin raittiina nauroi tuolle, koska toinen vaihtoehto olisi ollut kohdata totuus ja murtua sen alla.

    Osataan sitä tänäkin päivänä sketsi tehdä viinanjuomisesta. Monella tasolla osuva, mutten itse edelleenkään löydä mitään hauskaa tuosta, sillä tuotahan se elämä alkoholistin lapsena nimenomaan on. Joudut aikuisen saappaisiin ja lähikaupan setä möi kaljaa sinulle kun tiesi sen menevän isälleni, eikä minulle.

    1. Hyviä havaintoja! Onkohan se yhtienen nauraminen ja kavereiden näihin tägääminen ym sellaista yhteistä käyttäytymisen perustelua. Siis samaa, minkä tunnistaa jokainen liikaa juovan perheen lapsi (ja aikuinen), eli että kaikki lähipiirin vielä mukana jaksavat aikuiset legitimoivat toisilleen sitä omaa ja toisten juomista. Ja on tosiaan niin surkeaa, että lapset oppivat niin nopeasti, mikä on vanhemmista hauskaa ja liikkistä, ja osaavat sitten pikkuapinoina leikkiä ne leikit, joilla saa sen palan rakkautta sieltä. Joskus kuulee vanhempien ihastellen nauravan, kuinka omat lapset leikkivät isän tai äidin kaljapulloilla, haluavat saunakaljansa tai lajittelevat bissekorkit vanhemman lempparimerkkien mukaiseen järjestykseen. Omaan korvaan kuulostaa kamalalta. Ei lasten tarvitsisi oikeasti ollenkaan tietää, mikä on lempikalja tai suosikkibaari tms. Itsehän osasin kotona myös erittäin hyvin kellon tarkkuudellakin tietää, mikä baari on kierroksella menossa, mitä laatuja kaupasta ja alkosta kannetaan ym.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s