Rohkeusvuodesta rauhallisuusvuoteen

Viime vuosi alkoi roikkumalla vaijerista kahvia ja kaakaota kasvavan viidakkosolan yllä. Minulle, korkeanpaikankammoiselle, se oli hyppy todelliseen uuteen. En olisi ikimaailmassa ajatellut tekeväni mitään sellaista. Koin aikaisemmin kauhua jo kolmannen kerroksen parvekkeella.

Aika imelää, mutta jollakin tavalla tuo Dominikaanisessa tasavallassa suoritettu irtiotto aloitti uudenlaisen vaiheen. Se oli rohkeutta lisännyt nelikymppisyysjuttu. Jonkinlainen hauska alku uudelle ajalle. Huomasin pelon ylittämisen tuoman tunteen nimittäin leviävän muuallekin elämään. Viime vuoden aikana jätin toisen suurista peloistani. En enää pelkää lentämistä, joka on ollut kämmenet hikoilemaan samaa kauhun paikka lapsesta asti.

Yhdistin nämä kaksi entistä pelkoa yhdeksi, kun nousin kesällä työkeikkaa varten kuumailmapalloon. Taas sellainen juttu, jolle olen hysteerisesti naureskellut, etten koskaan, missään todellisuudessa, edes narkoosissa! Ja niin kuitenkin nousin. Jos et usko seikkailujani, voit kurkata vaijeriradan riemunhuudot täältä, ja kuumailmapalloseikkailun täältä. Ihania kokemuksia kumpainenkin!

IMG_6903

Viime vuoden eniten rohkeutta vaatinut juttu oli tietenkin Kosteusvaurioita – kasvukertomuksia pullon juurelta -kirjan julkaiseminen ja siihen liittynyt syyskauden kestänyt mediameininki. Voin vannoa, että oman kokemuksensa kanssa, sen vieläpä, mitä on pitänyt kaikkein eniten piilossa, julki tuleminen ei tapahdu helposti, huomaamatta tai aiheuttamatta melkoisia sydämentykytyksiä. Samalla kirjan ulos saaminen ja siitä seurannut keskustelu tuntui ja tuntuu todella hyvältä. Merkitykselliseltä ja olennaiselta.

Koska kirjan ympärillä oli melkoinen sutina – juttuja eri medioissa tuli laskujeni mukaan vähän päälle kolmekymmentä melko lyhyen ajan sisällä – olin joululomaan tultaessa melkoisen valmis huilaamaan. Jännittäminen jo itsessään vie valtavasti voimia, ja samalla oli tietysti ollut koko vuoden ihan normaali yrittäjän työmeininki päällä kirjan kirjoittamisesta ja julkkarihulinoista mitään piittamatta. Olin suoraan sanoen joulukuun puoliväliin mennessä niin täysi omia juttujani ja omaa lärviäni, että meinasi naama irrota. Se tarkoittaa loman paikkaa.

Olin ensin aikeissa pitää tavallisen viikon joululoman, mutta muutin viime hetkellä suunnitelmaa, runnoin ekat alkuvuodelle sovitut keikat pakettiin joulukuun puolella ja laitoin nyrkkipajani säppiin kahdeksi kokonaiseksi viikoksi. Maksimoin loman rauhoittavan fiiliksen laittamalla myös kaikki ulkomaailman yhteydet kiinni. Pistin puhelimenkin moneksi päiväksi äänettömälle, jätin läppärin kotiin mökkireissulle lähteissämme ja kirjauduin ulos somekanavistani kokonaan reiluksi kahdeksi viikoksi. Teki ihan tajuttoman hyvää.

IMG_6897

Ensimmäiset päivät teki tiukkaa rauhoittua. En meinannut osata asettua kirjan ääreen vain olemaan. Vähitellen lötkö lunkius valtasi mielen ja kehon, ja viltin alla oli maailman ihaninta pötkötellä. Koko loman luin ahmimalla, katselin dokkareita, sarjoja ja elokuvia, kävin vesijuoksemassa Hämeenlinnan remontista juuri auenneessa uimahallissa ja nautiskelin perheen ja ystävien kanssa pala- ja lautapeleistä, leffassa käymisestä ja yökyläilystä. Kaikenlainen somesäpinä ja oma napa kaikkosivat mielestä ja oli ihana vain olla.

Kun palailin töihin, tajusin ettei tehnyt mieli avata Facebookia ja muita kanavia. Saavutettu suhisematon tila päässä tuntui liian kivalta luovuttavaksi. Kävin kurkkaamassa olinko missannut jotakin elimellistä, mutta se humina ja surina tuntui tosi vastenmieliseltä. Niinpä tuumin jättää someilun minimiin. Selailun ja peukuttelun sijasta tekee nyt mieli kirjoittaa, lukea ja höhhöillä himahommia ihan rauhassa. Käynnistellä työvuotta ja uutta kirjaprojektiakin. Olen hankkeen kanssa ihanassa vaiheessa, jossa raahataan kirjastosta kotiin kasakaupalla lähdekirjallisuutta ja tuupataan pää täyteen tuoretta tietoa. Seuraavassa vaiheessa siitä sitten aletaan suodattaa olennaista omaan käyttöön. Nautinnollista!

Tämmöisiä kuuluu tänne alkuvuoteen. Jos siis viime vuoden teemana oli rohkeus, tulkoon tälle vuodelle rauhallisuutta. Olen vesijuoksun lisäksi käynyt jopa joogailemassa ekan kerran vuosikausiin. Lupaavat on siis elkeet! Tavallinen arki täytyy tietenkin hoitaa, mutta ylimääräisestä joka puolella suhaamisesta ja kaiken kommentoinnista sekalaisilla virtuaalikentillä voi hyvin rauhoittaa paljonkin. On joka kerta hämmentävää huomata, miten paljon ajatusenergiaa ja ihan puhdasta aikaa tekemiselle vapautuu, kun laittaa ne ovet säppiin itseltään. Ehkäpä muilta onnistuu käytön rajaaminen paremmin kuin minulta, mutta minä tarvitsen reipasta rajoittamista pysyäkseni kohtuudessa (ja hyvässä kirjoitusvireessä) sinkoilevan mieleni kanssa. Ehkä Facebookille voisi laittaa jonkin päivän, jolloin kävisi kurkkimassa akuuteimmat kuulumiset. Sääli, että alusta on niin verraton haastateltavien metsästämiseen. Ihan kokonaan ilman on tosi epäkäytännöllistä olla.

IMG_6900

Yhden kanavan sentään otin käyttöön erästä projektia varten.  Raportoimme nimittäin Snäpissä kuopukseni kanssa tässä tammikuulla tapahtuvaa vegaanihaastettamme. Somen paras puoli on ehdottomasti jaetuissa kokemuksissa ja vinkeissä, ja olemmekin saaneet tuota kautta mainioita neuvoja alkukankeuden kysymyksiimme.  Nyt vegaanihaasteessa mennään jo päivää 10, ja hyvällä mallilla ollaan. Jos kahden todellisen vasta-alkajan hommat kiinnostavat, etsi meidät tunnisteella @anikello. Snäppi on myös kivan rajattu ympäristö. Siellä ei tule sinkoiltua linkistä ja meemistä toiseen tuntikaupalla. Vegaanihaaste tuntuu myös tukevan tätä rauhallisuusfiilistä. Uusien reseptien ja raaka-aineiden etsiminen ja valmistaminen tuntuu paikoin melkein meditaatiolta. Tosi kivaa hommaa!

Kuvituksena näkyy viime kesän daalioita. Ne todella yllättivät ensikertalaiset upeudellaan! Meillä on meneillään kova kesän kaipuu ja puutarhaunelmointi. Suunnittelemme uusia istutusalueita ja katselemme puutarhavidoita tubesta. Sekin on ihanan rauhoittavaa hommaa!

Miten sun 2018 on lähtenyt käyntiin? Oletko tuuminut jotakin uutta? Löytyykö vuodelle jonkinlaista teemaa?

Mainokset

2 thoughts on “Rohkeusvuodesta rauhallisuusvuoteen

  1. Sinun lomasi ja alkuvuotesi kuulostaa seesteiseltä ja ihanalta hektisen syksyn jälkeen.

    Mulla taitaa vuoden kantavimmaksi teemaksi taitaa nousta itseni ”aktivointi” – yritys löytää vielä töitä. Toinen, ilahduttava asia on se, että olen huomannut haluavani taas kirjoittaa. Hädin tuskin olen vielä uskaltanut sitä itsellenikään tunnustaa. Mutta todella pitkästä, pitkästä aikaa on syntynyt muutama ”runo”. Nyt pitäisi vain osata vaalia ja ruokkia oikein tätä orastavaa innostusta 🙂

    1. Kuulostaa hyvältä teemalta! Ihanaa, että kirjoitusinto on palannut! Sitä itua kannattaa ehdottomasti ruokkia, kirjoitat niin ihania! Oma suosikki-innoittajani on kirjoittamisen ohjaaja Natalie Goldberg, jonka kirja Luihin ja ytimiin on tosi inspiroiva!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s