Kiihkeä kesäkaipuu & resepti sen kestämiseksi

Poden aivan valtavaa kesäkaipuuta. Sellaista, joka ihan sattuu sisuksissa. Lunta sen kun vihmoo pihalle lisää. Näyttää siltä, ettemme koskaan enää näe nurmikkoa, saati kukkasia!

Tunnustan syvästi vihaavani talvea ja talvilajeja. En hiihdä, luistele tai muutenkaan vietä ulkona yhtään enempää aikaa kuin on aivan pakko töihin ja kauppaan päästäkseni. Älkää yrittäkö käännyttää. Osaan kyllä pukeutua oikein ja muuta ärsyttävää. On hyvät suksetkin, jotka isä pakotti minulle  varmana siitä, että intoutuisin sitten sivakoimaan. En intoutunut. Olen 42-vuotias melko määrätietoinen ja itseni hyvin tunteva nainen ja viihdyn sisällä. Ja heti, kun eläke alkaa (eikös se ole jo aika pian?) teen kaiken voitavani saadakseni paeta täältä pohjolan pimeydestä talvikausiksi jonnekin valoisaan. Sitä ennen on vain kestettävä.

En kärsi kaamosmasennuksesta, mutta kovasta kaipauksesta kyllä. Tänä talvena olen taistellut sitä vastaan raskain asein. Jaan ne kanssanne siltä varalta, että siellä ruudun toisella puolellakin kamppaillaan saman kurimuksen kourissa.

Resepti kesäkaipuun kestämiseen:

1. Saarra itsesi kukilla. Olen antanut itselleni luvan hommata jatkuvasti uusia leikkokukkakimppuja niin kauan, kunnes luonto tarjoilee omiansa ilmaiseksi. Paras tulos-panos -suhde syntyy neilikoilla, jotka ovat tosi halpoja ja kestävät tolkuttoman pitkään maljakossa. Tulppaanit kestävät kehnommin, mutta kyllä noin vitosen kimpusta hyvät pari viikkoa saa iloa irti.

pinkit neilikat.jpg

2. Nauti puutarhaohjelmista. Omia suosikkejani ovat olleet Netflixistä ja YouTubesta löytyvät Monty Donin sarjat sekä ihana norjalainen Iloa puutarhasta (Yle Areena). Täällä ollaan jo ihan villinä kaikenlaisten piha-altaiden ja jaloruusualueiden vieminä! Mihin tässä vielä joudutaankaan, kun routa sulaa…

auenneet tulppaanit.jpg

3. Lue tai kuuntele hyviä, kesäisiin tunnelmiin johdattelevia kirjoja. Minulla on juuri nyt meneillään paperiversiona Naiset joita ajattelen öisin, jonka ensimmäisen Afrikka-tarinan parissa olen kuullut mielessäni leijonien karjuntaa ja unohtanut hetkeksi viiman ikkunan toisella puolella. Äänikirjana tutustun Pentti Linkolan intohimoiseen luontosuhteeseen kirjassa Pentti Linkola – ihminen ja legenda. Olemme monesta asiasta hyvin eri linjoilla, mutta ihailen silti suuresti hänen omistautumistaan luonnon tarkkailuun.

4. Hemmottele lintuja. Meillä on olohuoneen ikkunan alla suuri syreeni, jossa pikkulinnut viihtyvät hyvin, etenkin jos heille kattaa seisovanpöydän kauralyhteestä, talipalloista ja maapähkinöistä. On iso ilo tarkastella siivekkäiden syömishommia, ja tietysti se on myös linnuille tärkeä talven kylmistä selviämiseen. Etenkin rasvaiset maapähkinät menevät pikkunokkiin nyt ihan kohisemalla. Puolen litran putkilon saa täyttää kerran kolmessa päivässä! Talipallot olen laitellut 12 palloa kerralla vetävään rinkulaan, niin ei tartte ihan alati olla tulla umpihangessa lisäilemässä.

5. Pakene uimahalliin. Olen harras vesijuoksun ystävä ja näin talvisaikaan se on ihan paras keino nauttia lämpimän veden ja saunan yhdistelmästä. Kun hallille painelee läpi tuulen ja tuiskun, kestää lauteilla hyvän tovin ennen kuin syväjää on sulanut sisuksia myöten. Uimahalli on paikka, josta en koskaan tule pahemmalla tuulella kuin sinne menen.

Bonusvinkki: Anna kaiken kasvaa. Ilahduin suunnattomasti, kun oranssista muoviverkosta alkoi versoa sipulia. Leikkelin verkon pois puristamasta, ja kylläpä kasvaakin kiivaasti! En yhtään tiedä tuleeko tästä koskaan oikeasti satoa, mutta oikeita kylvöhommia odotellessa (enää pari viikkoa ja on chilien aika!) on terapeuttista jo yksin nähdä tuo kasvun into.

sipulit.jpg

Mitkä ovat sun selviytymiskeinosi? Ottaako talvi jo koville?

Mainokset

7 thoughts on “Kiihkeä kesäkaipuu & resepti sen kestämiseksi

  1. Neilikat ovat maljakossa täälläkin ja uimahalliinkin löysin tien äskettäin vuosikausien tauon jälkeen. Vesijuoksuakin tekisi mieli kokeilla, mutta pelkään etten osaa oikeaa tekniikkaa, räpiköin miten sattuu ja sitten vielä mummot pilkkaa.

    1. Mummot on kyllä välillä pahoja! Meillä Hämeenlinnassa on käyty paikallislehden mielipidepalstalla vesijuoksugatea, jossa osa on sitä mieltä, ettei vesijuostessa saa puhua lainkaan ja osa sitä mieltä – sitä oikeaa mieltä IMHO – että juttelemaanhan sinne just tullaan. Veteen vaan! Tekniikka on tässä sulle: vyö tiukalle kapeimpaan kohtaan keskikehoa, jalat suoraan alle, napa kevyesti kohti selkärankaa (tanssituntien kevyt koonto), asento pystyssä, vaikka etunojassa ”uivat” pääsevätkin nopeammin, kädet kylkien vieressä rennosti liikkeitä mukailleen, kuten maalla justessa (kuulemma…). Mummuille leveä hymy ja sadattelua sisäänpäin.

  2. Nyt on ollut niin paljon muuta ajateltavaa, ettei oo pitkään aikaan ehtinyt miettiä säitä tai vuodenaikoja. Menee päiviä, ettei tiedä, onko aurinko paistanut vai ei. Tänään kotiin ajellessani hämmästyin ja ilahduin siitä, että onkin vielä valoistaa! Sen olin jossain vaiheessa pannut merkille, että oli aamulla pimeää ja illalla pimeää ja vähäinen valoisa aika meni ohi huomaamatta. Teen ison ikkunan ääressä töitä, mutta en välttämättä huomaa mitään, mitä ulkona tapahtuu.

      1. Kiitos 🙂 Vielä ei oo sopimusta – eikä kyllä yhtäkään näyttöäkään valmiina, mutta kovasti toivon, että sellainen lottovoitto omalle kohdalle osuisi, että saisi vielä tällä ikää työpaikan.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s