Lisää alkoholipuhetta maailmaan, kiitos!

Uusinta aluevaltaustani, Pullonpyörittäjä-podcastia, on maailmassa jo kuuden jakson verran! Kantavana ideana on ollut se, että jos haluaa lisää jotakin tähän maailmaan, kannattaa alkaa työntää sitä itse tähän maailmaan. Halusin lisää suoraa puhetta alkoholista, ja nyt sitä on täällä ainakin tämän verran! Suorastaan voimauttavaa, vaikka inhoankin sanaa syvästi.

On ollut superkivaa opetella kaikki ihan alusta alkaen yksin. Miten mahtavan kivaa on haastaa omaa osaamista tällaisella kokonaan itsenäisellä puuhalla. Päättää kaikki yksityiskohdat itse ja mennä tilanteen mukaan.

Toimittajan töissä minulle mieleisintä on keskustelu ihmisten kanssa. Jos päämäärä ja jutun aihe on tarkasti selvillä jo kättelyssä, on keskusteleminen silti tietysti kivaa, mutta raamit ovat joskus tiukalla. Melkein kaikissa lehtijutuissa on tosi tarkka kaavio: merkkimäärä, rakenne ja tyyli selvästi suunniteltuna tilaajan toimesta. Siinä ei sitten sooloilla, vaikka tulisi miten mehukasta vastaan. Onkin usein turhauttavaa huomata tuokion keskellä  miten paljon syvemmälle tässä päästäisikään, tai kuinka paljon kiehtovaa tarinaa syntyisi jostakin ihan jutun aiheen ulkopuolelta, mutta ne on raivattava rönsyinä pois, koska sapluuna vaatii.

Näiden podcast-tuokioiden aikana on lupa mennä minne vain juttu kuljettaakin ja se on ihanaa! Nauhoitus päälle ja pohtimaan yhdessä.

Pullonpyörittäjä-podcastissa haluan tarjota kiihokoilematonta, rentoa ja kuitenkin asiapitoista keskustelua alkoholista lasissa ja kulttuurissa ihan omilla ehdoillani, ilman ulkopuolisia rajauksia. Jokaisessa puolen tunnin jaksossa on eri vieras ja oma teemansa, ja homma saa luisua alkoholisateenvarjon alla just sinne minne meidän kahden kemia sitä kuljettaakin.

Jos et ole vielä löytänyt kuulolle, teen sen tässä maksimaalisen helpoksi linkkailemalla ilmestyneet jaksot kootusti yhteen. Podcast löytyy toki myös Spotifysta, jos kuuntelet mieluummin sieltä. Jätä ihmeellä myös kommentteja ja toiveita vieraista!

Ekassa jaksossa  juttelimme median moniottelija Sampo Marjomaan kanssa alkoholista ja huumorista. Mietimme esimerkiksi sitä, voiko tylsät tilanteet tai itsensä juoda hauskemmiksi, millainen alkoholihuumori ylipäätään on hauskaa ja millaiset juomahetket ovat Sampon mieleen.

 

Seuraavan jakson aiheena oli alkoholi perheessä, ja vieraana oli laulaja Pinja Rautio. Mietimme esimerkiksi ruuhkavuosien ja nelikymppisyyden vaikutusta alkoholinköyttöön ja krapulaan (huh, huh!), lasten seurassa juomista ja esimerkiksi sitä, millaisia seurauksia on yhteisestä alkoholihetkestä kieltäytymisellä.

 

Kolkkijaksossa juttelin senior head hunter ja imagokouluttaja Isa Karlssonin kanssa alkoholista työ- ja rekrytointitilaisuuksissa. Mietimme minkä verran on juotava noudattaakseen etikettiä ja miten tarjoilutilanteissa voisi luovia parhaiten, jos ei halua ottaa ollenkaan.

 

Nelosjakson aiheeksi taas valikoitui alkoholi seurassa. Juttelin businesskonsultti ja palvelumuotoilija Paula Laition kanssa siitä, millaista on opiskella teekkarina, jos ei juo juuri lainkaan. Pohdimme sitäkin, joutuuko vähemmän juova ulos hyvävelikerhoista ja kaverikohtaamisista.

 

Viidennen jakson vieraana oli teollinen muotoilija ja Helno-keittiöliikkeen omistaja Asmo Noronen. Hänen kanssaan juttu kulki skumppasuihkulähteistä, nautiskelusta ja luksusfiiliksistä kliseisiin keittiökuvastomielikuviin ja niiden rikkomiseen. Jaksossa rasvaton sitruunasorbetti sai kenties kohtuutonta tylytystä osakseen.

 

Viimeisimmän, eli kuudennen jakson vieraana oli Janita Hirvihuhta, joka opiskelee päihdeohjaajaksi ja on juuri saanut täyteen ensimmäisen vuotensa raittiina. Hänen kanssaan juttelimme siitä, millaisia sudenkuoppia raitistuminen on eteen kiikuttanut, mitä tarkoittaa ”kuiva humala” ja etsimme vastausta siihen, miksi mulkku juoppo voi olla yhtä mulkero vielä juomisen lopetettuaan, eli sitä, miksi pelkkä korkin kiinni ruuvaaminen ei vielä riitä ongelmallisesti juoneelle, vaikka ajatus saattaakin houkuttaa.

 

Ootko kuunnellut jonkun jaksoista? Kerro ihmeellä mitä tykkäsit! Vinkkaa myös muita kiinnostavia podcasteja?

Mainokset

6 thoughts on “Lisää alkoholipuhetta maailmaan, kiitos!

  1. Täälläkin on kuunneltu kaikki jaksot. Oot löytänyt mielenkiintoisia vieraita ja hyvin erilaisia lähestymistapoja alkoholiin ja juomiseen – tai juomattomuuteen.

    Omasta mielestäni huvittavinta, mitä oon kuullut, on ollut humalaisen rouvan suusta ”Ei sun tarvi hävetä, vaikka sä et juo.” Mä en ollut edes ymmärtänyt, että sitä pitäis hävetä 😀

    Mielestäni se kertoi enemmän siitä ihmisestä ja hänen suhteestaan alkoholiin. Joku vuosi myöhemmin häntä taluteltiin kahden miehen voimin, kun rouva oli huonossa hapessa ja oli oksentanut uusille vaatteilleen…

    Oon vissiin ilkeä ihminen, kun tulin silloin ajatelleeksi, että mun ei tosiaankaan tarvitse hävetä mutta ehkä jollakulla muulla ois syytä.

    1. Kiitos! Tosi kiva kuulla! Hirmu kivaa tuota tehdä kyllä. Tuo onkin hauskaa (vähän surumielisellä tavalla), että juomaton saa olla usein sellainen ”ulkoistettu omatunto”, johon juomari peilaa omaa alkoholinkäyttöään. Sellaiselta tuollainen häpeäkommentti kalskahtaa voimakkaasti.

  2. Olen tykännyt podcastista ja tykkäsin kovasti myös Kosteusvaurioita-kirjasta. Yksi podcastissa toistuva teema sen sijaan saa minut riipimään hiuksia päästäni: jaksosta toiseen toistetaan ”yksin juominen paha, kaveriporukassa juominen hyvä”. Itse ole täysin päinvastaista mieltä. Haluan olla kavereiden kanssa selvin päin. Selvänä on paljon mielenkiintoisemmat keskustelut.

    Alkoholia tykkään nauttia yksin, pelkästään hyvää viskiä ja aina hyvän kirjan kanssa. Edellisen viskiannokseni tosin nautin viime kesänä ja vuonna 2019 olen lukenut jo toistakymmentä kirjaa. Lukeminenkin siis enimmäkseen selvin päin.

    Hyvä viski on minulle samanlainen nautinto kuin ehkä tumma suklaa jollekin muulle. Kaiken muun ”rennon” alkoholipuheen joukossa tämän yksin nautitun alkoholin syntisyys nousee podcastin aiheiden joukosta esiin kuin nenänpäässä oleva finni.

    Alkoholin maistelutilaisuudet nostavat kauhunväreitä. Koko konsepti tuntuu äärimmäisen teennäiseltä, ehkä pakonomaisesti itseään somessa henkilöbrändääville Instagram-henkilöille sopivalta.

    Olen siis kärttyisä setämies, minulla on yksi lempiviski, enkä halua oppia yhdestäkään muusta alkoholituotteesta yhtään mitään. Juon viskini aina yksin. Kirjan paksuudesta riippuen joko yksi tai kaksi annosta viskiä.

    Lempiviskiäni saa vain erikoistilauksesta ja olen aika laiska sen hankkimisessa. Tämä selittää, miksi minulla tulee välillä vuodenkin alkoholittomia jaksoja.

    Ruoan kanssa juon ehdottomasti vettä, en viiniä. Viiniä tyrkyttävät tarjoilijat ovat äärimmäisen rasittavia.

    1. Kiitos palautteesta! Tosi kiva kuulla, että podcast ja Kosteusvaurioita ovat olleet mieleen. Sinulla on tässä vissi pointti. Yksin juomisen kysymys on toden totta noussut yllättävän monen vieraan suusta keskusteluissa.
      Niin kuin sinua tässä ymmärränkin, on minustakin syytä erottaa harjoittamasi kaltainen harvakseltaan itsekseen tapahtuva alkoholinkäyttö (joka minusta ainakin menee juuri peräänkuuluttamani tiedostavan siemailun eli ns. ”hyvän juomisen” kategoriaan) sellaisesta syrjäytymisriskiä nostattavasta, monen asiantuntijankin mielestä melko hankalasta vetäytymisestä taajaan lipittelemään itsekseen niin, että sosiaaliset kuviot vähitellen jäävät enemmän ja enemmän.

      En suin surminkaan kykene näkemään tuossa lempiviskisi nauttimisessa hankalia puolia. Mitä parhaimpia viskihetkiä toivotan siis!

      Arvon kärttyisä setämies, älä luovuta podcastin suhteen, vaikka yksin juominen nouseekin juttukumppanieni puheissa finnimäisesti pintaan. Muutakin onneksi ohessa tarjoillaan.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s