Saako itselle ostaa kukkia?- Talvenkarkoitukimput kunniaan

Mihin tämä maaliskuukin oikein luulee laukkaavansa? Kevät etenee hirmuista kyytiä, ja se on sinänsä ihana, mutta minusta ainakin on tuntunut tammikuusta asti siltä, etten ihan pysy kyydissä. Viikot ja kuukaudet vain viilettävät ohi joka puolelle sätkiessäni.

Yksi erinomainen puoli ajan nopeassa kulussa on ehdottomasti. En ole ehtinyt kokea isompaa synkistymistä talven keskellä. Huomaan, että talvikauden sietäminen on minulle vuosi vuodelta epämieluisampaa hommaa. En ole talviliikuntalajien ystävä, joten en saa vaikkapa hyvistä hiihtokeleistä minkään valtakunnan innostusta, inhoan kylmää ja ihan erityisesti vihaan liukastelua. Tänä vuonna päästiin näköjään pitkälle kevättalveen näin vain, suitsait.

Minulla on kyllä ollut käytössä ihan konkreettisia keinojakin synkkyyden ennaltaehkäisemiseksi. Joinakin vuosina olen laskenut kirkasvalolampun varaan, mutta se on sittemmin jäänyt pois. En melkein milloinkaan muista ottaa lamppua aamulla käyttöön, ja jos muistankin, kirkas valo tuntuu migreeniherkissä silmissäni ikävältä. Ja koska usein olen kaikkein tuotteliain aamukahvini äärellä ja antaudun ilolla flown valtaan useammaksi tunniksi, olen välillä reippaasti yliannostellut kirkkautta ja sitten nukkunut yöllä kehnosti.

Kauneus on paljon tehokkaampi ase minulle.

Huulipuna toimii tietysti aina, mutta yksi parhaista kauneuskeinoista on ollut maljakkokukkien uuttera hommaaminen. Niiden suhteen olen kokenut varsinaisen herätyksen tänä vuonna. Olen hankkinut talvenkarkoituskimppuja enemmän kuin koskaan. Aina kun edellinen kimppu on osoittanut lakastumisen merkkejä, olen hommannut uuden. Olen suosinut ruokakauppareissulla edullisia parin euron tulppaani- ja neilikkakimppuja ja toisinaan sitten panostanut kukkakaupan ihanuuksiin.

asterit.jpg

Olen hokannut sellaisenkin homman ekaa kertaa, että kukkamaljakoita voi olla useammassa huoneessa yhtä aikaa. En tiedä miksi tämä on tuntunut aikaisemmin ihan ylettömältä elostelulta. Järkiperusteita ei juuri ole. Leikkokukkia saa melkein naurettavan halvalla, joten suuri taloudellinen satsaus ei ole kyseessä. Ehkä tämä on jokin protestanttinen vaatimattomuusajatus. Että hyvä on, voit saada vähän kauneutta, mutta varokin saamasta sitä liikaa! Hiiteen sellaiset!

Niinpä tässä sohvalla naputellessani näen kokonaista kolme samaan aikaan: oikealla puolellani kurottavat valkoiset liljat, edessäni syvän punaisista jaloleinikeistä ja valkoisista neilikoista koostuva kimppu ja vasemmalla, keittiössä, kolmivärinen krysanteemikimppu. Meille tulevat vieraatkin ovat huokailleet jo ovelta, että ”tuoksuupa ihanalta!”.

Myös viherkasveja löytyy kotoa nyt enemmän kuin koskaan aikaisemmin. Olen suorastaan täyttänyt ikkunalaudat niillä. Jotenkin se tuntuu superkivalta, kun on elävää, vehreää ja vähän kesästä muistuttavaa silmissä koko ajan. Ihan älyttömän helppo ja yksinkertainen keino piristää mieltä. Kaikkein kustannustehokkaimmaksi kasviksi on osoittautunut neilikka. Kimppu maksaa n. 5 e ja kestää pari-kolme viikkoa ihan iskussa. Sellaisen satsauksen voi useimmiten tehdä oman jaksamisen parantamiseksi vähän tiukemmassakin tilanteessa.

jaloleinikit.jpg

Joku tuttavani huokaisi kerran, ettei koskaan osta itselleen kukkia, koska se tuntuu jotenkin väärältä. Pois sellaiset mietteet! Kukahan sellaisetkin ajatukset on päähän kylvänyt? Mikä olisi oleellisempaa kuin omasta hyvinvoinnista ja jaksamisesta huolehtiminen? Sehän säteilee joka suuntaan. Jos on itselleen hyvä, vaikka sitten tällaisella pikkuisella ja edullisellakin keinoilla, jaksaa olla hyvä muillekin. Eikä kukkiin edes tarvita mitään syvällisempää syytä. Ne ovat kivoja ja kauniita ja that’s it! Ja lisäksi osaavan kukkakauppiaan kädentyötä on upea seurata!

On ihan turha odotella, että kukkia toisi joku muu, kun ne voi hakea justiinsa nyt vaikka ruokaostosten lomassa itselleen. Haastankin just sut hommaamaan täksi viikonlopuksi ainakin yhden kimpullisen kauneutta kotiin! Jos olet ihan villillä tuulella, hommaa kaksi kerralla. Ihan pokkana vaan. Ohhoh mitä menoa!

Kukkakimppu on myös minusta kaikkein paras tuliainen, jos vastaanottavalla taholla ei ole allergioita. Tällaisella kimpulla ilahdutin pari päivää sitten vauvan saaneita kavereitani. Katsokaa noita jaloleinikkejä steroideilla!

kimppu.jpg

Päivittelin muuten blogia vähän keväisemmälle tolalle myös. Se sai uutta väriä ja lisäsin tuonne oikealle sivupalkkiin oman paikan Pullonpyörittäjä-podcastille. Sieltä pääsee nyt linkillä suoraan kaikki jaksot sisältäville sivuille ja podcastin sometileillekin. Jaksoja on tullut jo 11. Aikamoista! Jos et ole vielä käynyt kuulolla, niin kokeile ihmeellä. Uusi jakso ilmestyy aina keskiviikkoisin ja aiheena on alkoholi lasissa ja kulttuurissa.

Mainokset

2 thoughts on “Saako itselle ostaa kukkia?- Talvenkarkoitukimput kunniaan

  1. Jokin kumma siinä on, ettei itselle ole ”sopivaa” ostaa kukkia. Tosin vähitellen siihen on tullut muutosta. Itse en sitä vieläkään osaa, mutta eräs blogiystäväni on lopettanut tupakanpolton ja palkitsee itseään nyt kukilla. Tällä hetkellä mulla on peräti kaksi saatua kukkakimppua kotona. Ihaniahan ne on!

    1. Tosi hyvä tupakkavaihtoehto! Saaduissa kimpuissa on kyllä ihan oma ihanuutensa vielä. Itse kallistun vahvasti ”mitä enemmän, sitä enemmän” -koulukunnan puolelle. 😀

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s