Missä pyhä lymyää? Harmaakivikirkoissa ainakin.

Ystäväperheen lapsella oli konfirmaatiojuhla viikonloppuna. Kirkonmenoja vietettiin Janakkalan keskiaikaisessa harmaakivikirkossa. Istuessani penkkiin tajusin miten pitkästä aikaa niin tein. En ole uuttera kirkossakävijä, vaikka olenkin kyllä uuttera hengen ihminen. Olen istunut kirkossa viime aikoina lähinnä tuoreen gospel-kuoroharrastuksen ansiosta, ja se on ollut tosi kivaa, mutta tämä tällainen ihan tarkoituksenmukainen hartauden harjoittaminen on jäänyt tosi vähille.

Tuntuipa hyvältä olla siinä. Ihan rauhassa. Yhdessä ja erillisenä. Jotenkin ajatus seurakunnasta puhuttelee minua iän lisääntyessä koko ajan enemmän. Siinä on jotakin liikuttavaa ja koskettavaa, että kirkon seinien sisään kerääntyy näissä hetkissä joukko ystäviä, sukulaisia ja ventovieraita toivomaan toisilleen ja maailmalle hyvää.

Siellä, kovalla penkillä, kuunnellaan, katsellaan ja aistitaan jotakin arjen yläpuolista, silti jokapäiväistä, vaikeasti tavoitettavaa ja sanoiksi muutettavaa. Tässä nopeassa maailmassa harvinaisen huonosti tviitin mittaiseksi tiivistyvää. Siellä mietitään omia ja yhteisiä juttuja. Ihmisyyden juttuja. Niitä, joista ei kiireen keskellä yleensä saa havaituksi hahtuvaakaan. Niitä ISOJA juttuja.

Tuo hartauden harjoittaminen tuntuu vieraalta arkipuheelle. Kirkkohommeleista ei tule juuri juteltua. Ne tuntuvat niin henkilökohtaisilta. Paljastavilta. Niihin liittyy – minulla ainakin – sellainen leimaantumisenpelko, joka estää edes kokeilemasta. Kun joskus kauan sitten kokeilevaisin mielin juttelin jotakin näistä mietteistä, ensimmäinen kysymys oli saanko meikata, juoda tai katsoa telkkaria. Se siitä sitten.

Minun suhteeni näihin hommiin kasvoi vasta aikuisena. Olin lapsena ja nuorena aika vimmainen uskonnon ja uskon vihaaja ja ilkkujakin. Pidin hengellisten asioiden ajattelijoita tyhminä heti lähtökohtaisesti. Naiiveina ja lapsellisina. Ajattelin, että tämä oli kysymys, joka heti kättelyssä rajasi meiksi ja muiksi. Sellaisiksi muiksi, joiden juttuja siitä eespäin ei kannattanut edes käydä kuuntelemaan. Pidin hengellisiä juttuja kelailevia ihmisiä helpon tien hakijoina.

Olikin tosi vittumaista, kun sitten päälle parikymppisenä jouduin muuttamaan elämänkatsomustani täydellisesti. En olisi jaksanut enkä halunnut. Ei siinä mitään vaihtoehtoja kuitenkaan ollut. Tuli sen verran selkeä sana. Ajattelin tietysti ensin, että nyt tuli hulluus, mutta kyse olikin jostain vielä pelottavammasta. Keskustelut ovat jatkuneet nyt parikymmentä vuotta. Minkäpä minä sille mahdan.

Vasta paljon myöhemmin olen tajunnut, miten vähän helppoutta näihin ajatuksiin liittyy.  Miten paljon kysymyksiä tästä teemasta kumpuaakaan, kun käy kyselemään.  Hyvän, toivon, rakkauden, lämmön ja pyhän ajatuksista on pirun vaikeaa pitää kiinni kaiken arkisen mutapainin keskellä. Sitä kuitenkin rakastan, etten tajua kaikkea, ja ettei minun tarvitse olla kaikkein suurin. Sellainen kun käy tosi raskaaksi.

Viikonloppuna muistin taas, miten rakastan vanhoja kivikirkkoja, hyviä saarnoja (ei niitä huonoja ja unettavia rakasta kukaan), kauniita virsiä ja sitä, miten kaikki turha hönkiminen häviää hetkeksi noissa puitteissa. Sellaisia puitteita on tosi vähän tarjolla. On oikeastaan aika älyttömän siistiä, että pyhä vielä lymyää näissä hetkissä, vaikka aika ei ole sille kovin otollinen.

Mainokset

2 thoughts on “Missä pyhä lymyää? Harmaakivikirkoissa ainakin.

  1. Kiitos taas kirjoituksesta❤️Samaistun paljon kirjoitukseesi. Nykyään(aina näin ei ole ollut) ihmettelen meidän kulttuurissa, että uskomisesta, hengellisyydestä, Jumalasta ja jne. ei oikein ole lupa puhua, itsekin sitä välttänyt. Onko se sitä, että ajattelemme niin paljon: Mitä muut ajattelevat? Suomessa ajattelemme, että Jumalasta ei voi puhua, ettei joku ahdistu. Kuitenkin Jumala on niin luonnollinen asia. Olen Jumalan rakas lapsi.

    1. Kiva kuulla, Heidi! On tosiaan jännää, miten meillä ei oikein puhuta lainkaan ja vaikka Jenkeissä jokaisessa gaalan kiitospuheessakin Jumala mainitaan ensimmäisenä kiitettävänä. Suomessa se olisi tosi outoa.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s