Dirty Dancing ja muut ihanat – Aikakoneella teinitunteisiin

Kuopuksella oli pääsiäislomalla elokuvatoive. Hän halusi nähdä Dirty Dancing -leffan. Suostuin viipymättä, tietenkin! Kyseessä on teiniaikojeni kenties pakahduttavin elokuva, enkä ole sen koommin nähnyt sitä.

Dirty Dancing on ilmestynyt 1987, jolloin minä olin 11-vuotias. En ihan varmuudella ole saanut katsoa sitä silloin, eikä meillä toki ollut omia videoitakaan, vain jättimäinen MovieBox-laite, jonka sai vuokrata videovuokraamosta elokuvien katseluun. Saimme kotosalla katsella lähinnä BBC:n eläinfilmejä, mutta aika pian yläkouluikäisenä olen sen kyllä nähnyt. En muista miten ja missä, mutta kuitenkin. Tämä oli elokuva, joka ehdottomasti kaikkien piti nähdä. Ja tuohon aikaan kaikki näkivätkin pitkälti samat leffat, koska ei niitä ollut tarjolla montaakaan yhtä aikaa.

Hyvin upposi elokuva edelleen. Tietysti se herätti nyt 42-vuotiaana monia varsin erilaisia oloja kuin silloin lapsena, mutta tavoitti samaakin. Mikä lienee siinä meneekin niin ytimiin asti? Jotenkin se onnistuu täydellisesti kuvittamaan isoja, ihon alla pullistelevia, rakkaudennälän ja – hih – teinimäisen kokemattomien ja punastuttavien seksimielikuvien tunteita. Kesäpaikan työntekjöiden salatanssipaikan tunnelma oli höyryävän kuuma! Ihanaa tanssia läpi leffan.

Ja Patrick Swayzen paljas selkä, josta voi lukea lihaksiston…

dirty dancing
Kuva: Skiddle.com

Hassua, miten moni kohta juonesta oli päässyt jo unohtumaan kokonaan, mutta jotkin ikoniset kuvat eivät ollenkaan. Muistin tunnelman täysin ja se nipisteli vatsanpohjassa samalla tavalla kuin joskus silloin. Ja uuh, miten tulikuuma Johnny olikaan mustassa hihattomassaan ja farkuissaan, edelleen!

On tietysti yksi eeppististä eeppisin kohta. Sen vedessä valkoisessa uikkarissa nostelun lisäksi se oikea nosto ihan elokuvan lopussa. Se kyllä toimii, vaikka sitä osaa odottaa.

Kun Johnny, kaikki vääryydet ensin oikaistuaan, nappaa Babyn tanssilattialla käsivarsiensa varaan korkeaan nostoon, pillahdin vähän itsellenikin yllätykseksi poruun. Oli tunnetta! Sieltä se itkahdus matkasi, aikakoneella teinivuosista.

Nämä ovat hauskoja hetkiä, joissa jotakin menneestä aktivoituu sisuksissa yllättäen. Tunne vilahtaa tajun edelle. Siinä ne olivat: rakastumiset Kukonnotkon musiikkileirillä, valkoiset farkut niillä rikkaampien perheiden tytöillä, pehmennyskiharat ja helmiäishuulipuna, diskot pimeässä kesäyössä ladon puun tuoksussa. Siellä ne ovat, varastoituneena. Nuoren ihmisen väkevä, aloittelevan itsenäinen elämä kaikesta kotona tapahtuvasta piittaamatta. Ulko-oven ulkopuolinen oma maailma ja suhteiden verkosto. Ei mitään tietoa siitä, mitä elämässä vielä tulisi vastaan, mutta kaikki oli auki ja kaikki oli todellakin mahdollista. Aika liikkistä ja aika ihanaa!

Me lauloimme tyttäreni kanssa biisit täysillä mukana. Erityisesti sen hauskan kohdan: Come here, loverboy!

Seuraavaksi tuntui asianmukaiselta jatkaa muistojen teillä Julia Robertsin seuraan, Pretty Womanin äärelle. Toimi sekin, ja ah mitä pukumeininkiä! Ei se ihan näihin päiviin siirtyisi se löysistä puvunhousuista tehty punainen ja polvimittainen shortsipuku, mutta oli siellä paljon sellaistakin, joka taas on tehnyt paluun, kuten scrunchiet Julian kiharapilvessä. Ja mitä kiharapilviä!

Muistin sen ajan omat tyyli-ihmeeni: olkatopatun, vihreän ja liian löysän bleiserin ja ison, mustan, pitsisomisteisen klipsirusetin permanentatussa tukassa – korkealla ja kuohkealla etuheitolla, tietenkin.

Mietin elokuvan äärellä Richard Geren lumovoimaa. Se meni minulta teininä ihan ohi. Ihmettelin, miten kukaan sellaista harmaatukkaista setää kuolaisi, mutta salaisuus valkeni minulle näin viiveellä. Hänet oli selvästi sijoitettu sinne enemmän näin äitiä kuin silloista tytärtä ajatellen! Aikamoinen harmaapukuhurmuri, vaikka vähän mulkkukin paikkapaikoin. Hän vaikutti silloin ekaa kertaa elokuvaa katsellessani kuusikymppiseltä (eli lähes kuolleelta jo), ja osoittautui nyt 41-vuotiaaksi. Köh.

Ja taas lauloimme kuopuksen kanssa mukana, nyt Roxettea ja Roy Orbisonia. Toimi!

On kai pakko katsoa seuraavaksi Breakfast Clubkin, kun nyt tähän nostalgiavyöryyn päästiin!

Onko sulla vastaavia aikakone-elokuvia?

Mainokset

6 thoughts on “Dirty Dancing ja muut ihanat – Aikakoneella teinitunteisiin

  1. Dirty Dancing on iiiiihhana! Se tuli nähtyä vasta parinkymmenen ikävuoden paremmalla puolella ensimmäistä kertaa, mutta iskihän se sieluun silti. ❤ Taitaisikin olla jo aika katsoa se uudelleen…

  2. No tuota… Ihan voin sanoa, että pelkkä tämän postauksen lukeminen nostatti sarjan kylmiä väreitä! Just se kohta! Baby odottelee lavan reunalla helmoja heilutellen ja Patrick Swayze lähestyy sillain ”hiipien” hikisessä paidassa hihat käärittyinä tanssijajoukko takanaan! Viime kesänä minä ja ystäväjoukkoni lietsouduimme käsittämättömään nostalgiahurmokseen mökkireissun aikana muistellessamme Kuumaa tanssia (ja ehkä täsmällisemmin juuri noita Patrick Swayzen duunarilihaksia). Tilanne eskaloitui tanssiksi ja yhteislauluksi. Jälkeenpäin olemme tilanneet nettikaupasta koko joukolle Dirty Dancing -nilkkasukat :D!

  3. Mä olen niin paljon vanhempi, että mulla se oli Grease, John Travolta ja Olivia Newton-John. Niitä tanssikuvioita opeteltiin jopa yläasteen jumppatunnilla ja pojatkin lähtivät mukaan kun ei tarvinnut tanssia pareittain tyttöjen kanssa. (Yök!) 😀

    Epäilen kyllä vahvasti, etten taitaisi enää jaksaa katsoa.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s