Reissuja, opintoja, kirjoja ja isoja muutoksia – täyteläistä elämää!

Täällä ollaan taas! Kiva, että olette käyneet kurkkimassa vanhoja kirjoituksia kesäloman ja parin kuukauden mittaisen sometauon aikanakin.

Kesäloma oli tosi kiva! Päätimme perheen kanssa, ettemme tee mitään isompaa, pitempää  reissua, vaan puuhaamme pääasiassa kotipiirissä, mutta melkoisen monta pienempää piipahdusta tuli tehtyä kuitenkin. Minä taisin olla porukan uutterin reissaaja, sillä olin osallisena niilläkin reissuilla, joille lähti vain osa perheestä.

Kävimme esimerkiksi esikoisen kanssa Tukholmassa, sillä sellaisen porkkanan olin asettanut hänen yo-kirjoituksilleen. Kun komea Laudatur lävähti paperille, suuntasimme kaksin kivalle kaupunkipyrähdykselle. Reissun yksi kohokohdista oli sähköpotkulaudalla huristelu ekaa kertaa. Istuskelimme myös pitkiä tuokioita kahviloiden upottavilla tuoleilla lukemassa kirjojamme. Ihanaa!

Kuopuksen kanssa päädyimme piipahtamaan Tallinnassa, sillä hän tarvitsi vielä alaikäisenä esiliinan laivaan päästäkseen. Hyppäsin muruni kanssa mieluusti päiväretkelle mukaan. Satamassa sanoimme kuopukselle matkaseuroineen moikat ja sovimme paluutreffit illemmalle. Tällä retkellä tutustuin ekaa kertaa vähän kaupungin ulkopuolisiinkin maisemiin, kuten ihanaan Piritan hiekkarantaan pienen bussimatkan päässä.

Ai niin, ja tuon ison murun kanssahan me poikkesimme heti kesän aluksi Saksaan hakemaan autoa, ja sen reissun kivoin juttu oli ehdottomasti piipahdus Lyypekissä. Ei niin kaunista paikkaa kai olekaan! Ja paluuretki isolla laivalla  Travemündesta Helsinkiin oli hauska kokemus myös. Täydellinen irtautuminen kaikesta, kun loikoilimme hytissä lueskellen ilman mitään yhteyksiä ulkomaailmaan.

lyypekki
Lyypekki oli kaunis kuin karkki! En ole koskaan käynyt, mutta taatusti menen vielä perusteellisemmalle reissulle. Nyt ehdimme olla ihastelemassa vain yhden illan ennen laivan lähtöä.

Käväisimme myös Ahvenanmaalla muutaman päivän autolomalla. Olen käynyt vain Maarianhaminassa joskus lapsena purjehdusreissun yhteydessä, joten nyt oli älyttömän kiva nähdä koko saari nähtävyyksineen. Ihan kuin olisimme olleet jossain kauempanakin! Ihan ehdottoman suositeltava kohde! Retken huippukokemus oli huikea Getan alue, ei epäilystäkään!

geta
Nämä kivimuodostelmat vetivät ihan hiljaisiksi, ja olivat kuitenkin vasta alkua. En halua spoilata kokemusta keltään, joten totean vain: jos käyt Ahvenanmaalla, poikkea pohjoiseen, Getan alueelle!

Juhannusta vietimme murun kanssa kaksin Pohjois-Karjalassa Patvinsuon kansallispuiston kupeessa. Se alue on sielunmaisemaani ja sinne on aina ihana päästä, vaikka tällä kertaa on todettava, että paarmojen, mäkäräisten ja hyttysten ennätysmäärä hääsi meidät hännät koipien välissä kotiin Juhannusyönä, paria päivää suunniteltua aikaisemmin. Oli ainakin aika rauhallista ajella!

koitere
Tällaisella hiekkarannalla yövyimme Pohjois-Karjalassa useamman yön. Oli tolkuttoman ihanaa, kunnes ihanuuden löysivät myös siivekkäät sankoin joukoin.

Koko perheen ainoaksi yhteiseksi kesäriennoksi jäi muutama viikko sitten tehty viikonloppuretki Inkooseen. Varasimme sieltä Airbnb-majapaikan, ja se olikin ihan nappi veto! Saimme yöpyä upeaksi laitetussa vanhassa työväentalossa. Ihan kuin olisimme pudonneet keskelle sisustuslehteä! Tai Muumien teatteriin Vaarallisen juhannuksen tarinassa!

Kiersimme tuolla retkellä kaikki lähitienoon nähtävyydet, ja ajelimme vähän kauemmaksikin. Näimme kesäisen Hangon ja Mustion linnan, sekä Fiskarin ja muut upeat ruukkikylät. reissulta ei ole yhtään kuvaa, koska olen tänä kesänä erityisesti keskittynyt nautiskelemaan asioista kameran linssin sijasta silmien linsseillä sellaisenaan.

Tuo perheviikonloppu oli ihana päätös kesälle siitäkin syystä, että esikoisemme muutti eilen omilleen opiskelujen perässä. 18, 5 vuoden mittainen aikakausi tuli siis päätökseen. Nyt täällä aika haikein mielin asettaudutaan ihan uudenlaiseen elämänvaiheeseen kolmisin kuopuksen kanssa. Sekin on ihanaa, tietysti, mutta ihan erilaista. Kyllä tähän kuulemma tottuu, ovat kokeneemmat luvanneet. Juuri nyt aika lailla vetää kyllä vettä silmiin.

Lomailun jälkeen istahdin koneen äärelle ja kirjapinojen katveeseen ja olen siitä lähtien hakannut näppistä kolmannen tietokirjani tiimoilta WSOYn Kirjallisuussäätiöltä saamani apurahan turvin. Olen ihan valtavan onnekas, sillä saan vielä jatkaa neljännenkin kirjani aloittamista Suomen Tietokirjailijoiden myöntämällä apurahalla tässä syksyllä. Erittäin kiinnostavia hankkeita kumpainenkin, ja kerron niistä varmuudella lisää tässä syksyn varrella!

Sellaistakin jännää on syksyllä tiedossa, että aloitan pitkästä aikaa opinnot. Meinaan tulevan vuoden aikana suorittaa Hämeen kesäyliopiston alaisuudessa kirjoittamisen perusopinnot. Sen jälkeen tarkoituksena on jatkaa vielä syventäenkin, ja lopullisena tähtäimenä on sanataideohjaajaksi opiskeleminen. Koko pakettiin tulee menemään varmaankin kolmisen vuotta, mutta jostainhan aina on aloitettava!

Olen käynnistänyt myös puhetilaisuudet ja luennot Kosteusvaurioita- ja Tiedostavan siemailun taito -kirjojen tiimoilta, ja ensi viikolla puhun ammattilaisille ja opiskelijoille Porissa ainakin siitä, miksi lapuudenkodin liikajuomista on aiheellista käsitellä aikuisena. Myös kirjamessuilla ainakin Helsingissä tulen olemaan mukana syksymmällä. Toivottavasti nähdään jossakin matkan varrella!

Kaikenlaista kivaa, haikeaa ja uutta siis meneillään täällä. Antakaahan vähän kuulua teidän kesästänne? Millaiset jutut jäivät parhaiten mieliin?

Mainokset

8 thoughts on “Reissuja, opintoja, kirjoja ja isoja muutoksia – täyteläistä elämää!

    1. Kiitos! Tosi kiva kuulla! 🙂 Kyllä mä olen siirtynyt jo syksyyn ainakin. Jotenkin se aina pyörähtää käyntiin musta koulujen alkaessa, kun koko muu perhe elää koulukalenterin mukaan.

  1. Oi että kuulostaa ihan mahtavalle teidän kesänne. Ja teidän perheessä on nyt siis kaksi opiskelijaa. Oikein paljon innostusta kummallekin!

    Monta rautaa näköjään on taas tulessa. Aivan aistii tänne saakka sellaisen flow’n.

    1. Oli kyllä hyvä kesä. Ihan erilainen kuin kuvittelin, mutta sehän joskus juuri onkin parasta. Enkä osannut odottaa tuon opiskelun innostavan näin paljon! Ihanaa saada ohjausta kirjoittamiseen pitkästä aikaa.

      Meillä alettiin myös treenailla samaa elämänvaihetta kuin siellä teillä mennään, toisen lapsen kohdalla siis. Nyt yhtäkkiä olemmekin perhe, jonka luokse aikuinen lapsi tulee käymään. Kai tähän tottuu joskus!

      1. Opiskelu on virkistävää – ja rankkaa. Mutta kaiken kaikkiaan en kadu pätkääkään, että lähdin takaisin koulunpenkille. Enemmän se antoi kuin otti.

        Kyllä siihen lasten lähtöön sopeutuu. Tottuu. Niinhän sen elämän pitää mennäkin. Saa olla onnellinen siitä, että lapset ovat löytäneet paikkansa elämässä ja pärjäävät ilman meitä. Joskus vain tuntuu, että itse ei pärjää ihan niin hyvin ilman heitä. Ikävä on välillä ihan mahdottoman kova.

        Sitten toisaalta on joskus mukavaa, kun saa olla ihan vain kahdestaan, kun on muodostunut jo uudet rutiinit. Ei tarvitse passata ketään ja saa nyhjätä omaan tahtiin omia juttujaan.

      2. Tuttuja ajatuksia jo näin lyhyen kokeilun jälkeen! Hassua, miten yhtä aikaa tutulta ja vieraalta tuntuikaan esikoisen kyläily nyt viikonloppuna: samoja ääniä, juttuja, tekemisiä, mutta kuitenkin jo viikossa aika paljon itsenäistynyt tyyppi omine aikatauluineen. Ja ruokaa sai laittaa taas enemmän!

      3. Meillä nuoret asuvat sen verran kaukana, että käyvät aika harvoin. Niistä hetkistä on tullut juhlahetkiä meille vanhemmille. 🙂

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s