Kosteikon kasvatin joulukalenteri – luukku 1: Parempia perinteitä

Tervetuloa joulukalenterin pariin! Täällä mietitään seuraavat 24 päivää erilaisia keinoja voida hyvin menneisyyden hankalia kokemuksia käsitellen. Luvassa on lukuvinkkejä, konkreettisia toimintaohjeita, mietittävää, musiikkia ja muuta mieltä hoitavaa. Kirjoitusharjoituksiakin aiheen tiimoilta tulee. Nyt mentiin!

Ensimmäisen luukun kohdalla aletaan kääntää ajatuksia jouluaattoon. Nyt on vielä hyvin aikaa miettiä, miten tuo juhla vietetään juuri omassa perheessä – ja tehdä tarvittaessa muutoksia aikaisempien vuosien huonoksi havaittuihin juttuihin.

Olen toistellut yhtä ajatusta kaikissa marraskuun aikana pitämissäni luentotilaisuuksissa ja näin se kuuluu:

Joulu ei ole mikään syy luistaa omista, terveistä rajoista.

Monelle meistä, joiden taustalta löytyy kipeitä lapsuudenkokemuksia, joulu on tosi latautunutta aikaa. Se näkyy täällä blogissakin: jouluaiheisia kosteusvauriojuttuja etsitään ja luetaan paljon. Ei se ihme olekaan. Nyt pitäisi tavata perhettä ja sukua, laulaa ja tanssia yhdessä kuusen ympärillä ja olla ihan kertakaikkisen hartaana ja rakastavana 24/7.

Se ei kuitenkaan onnistu monessakaan sellaisessa perheessä, jossa kärsitään päihdeongelmista. Pulmat voivat olla akuutisti päällänsä tai jo taakse jäänyttä, mutta myös käsittelemättä jäänyttä elämää. Ahdistavien salaisuuksien, puristavien syyllisyyksien ja puhumattomuuksien keskellä on tosi vaikeaa heittäytyä hempeälle juhlamielelle.

Joulu on vuoden juhlista se, joka kerää puheeksi noustessaan ihmisten kasvoilla kiistatta eniten tuskaisia ilmeitä, kun kierrän juttelemassa kosteusvaurioista. Tosi moni nyt aikuinen kosteikon kasvatti kokee, että vanhempien luokse on jouluna lähdettävä, oli mikä oli. Että on kiltisti ajettava monta sataa kilometriä lapset takapenkille pungettuina kohti lapsuuden kotiovea, jonka takana voi odottaa ihan mitä vain: vastassa voi olla täysi kännikaaos tai sitten jouluilo voi kostua totuttuun tapaan vähitellen. Ehkä ei edes juoda enää, mutta ilma on sakeana sitä mistä ei saa puhua. Lopputuloksena on kiristeltyjä poskilihoja, pettyneitä osapuolia ja lapsuuden kipeiden kokemuksien uudelleen elämistä ja siirtämistä seuraaviin sukupolviin.

Vaikka siltä voi tuntua, ei niin ole ollenkaan pakko olla.

Juhlapyhä on päivä kaikkien päivien joukossa, ja sellaisen aikana on ihan yhtä tärkeää muistaa omat rajansa, jaksamisensa ja henkinen hyvinvointinsa kuin kaikkina muina päivänäkin.

Haluaisin muistuttaa, että kenelläkään ei ole velvollisuutta viettää jouluaan sellaisessa seurassa, joka ahdistaa ja herättää kipeitä tunteita. Ei, vaikka vanhemmalle tulisi paha mieli pois jäämisestä. Ei, vaikka tulisi painostusta ja kiristelyä linjoja pitkin. Ei, vaikka siellä takapenkillä olisivat ne suvun ainoat lapsenlapsikultanuppuset, joiden näkemistä odotetaan. Yksinkertaisesti ei ole.

Ei myöskään tarvitse ajatella loiventavia lauseita, kuten ”ei siellä kuitenkaan niin paljon juoda” tai ”ei siellä sentään väkivaltaa ole” tai ”kyllä sen nyt ehkä kestää sentään.” On lupa yksinkertaisesti ajatella, että jos joulu jossakin seurassa tuntuu enemmän ahdistavalta kuin ihanalta, sitä kannattaa muuttaa. Eikä kukaan muu tule sitä muuttamaan puolesta.

Aikuisen elämän ihanin puoli on se, että saa viimeinkin rajata elämäänsä juuri ne ihmiset, jotka haluaa. Enää ei ole tarpeen joustaa, venyä ja tinkiä aina vain, ei edes juhlapyhien aikaan. Ei se ole tylyyttä, julmuutta tai kostonhimoa. Se on terveyttä aikuisuutta ja rauhallisen ilmapiirin tarjoamista myös omille lapsille.

Jo tämä joulu voi olla uudenlainen.

Jos siis joulun vietto lapsuudenperheen kanssa tuntuu ajatuksena enemmän pahalta kuin hyvältä, vietä se toisella tavalla. Perinteet eivät ole hyviä vaalittavia, jos ne satuttavat ja tuottavat stressiä. Mitään ei tarvitse tehdä vain siksi, että niin on aina tehty, tai koska toiset odottavat niin tehtävän.

Luo tästä joulusta alkaen omat perinteesi omien, rakkaitten ja sinulle hyvää toivovien ihmisten kanssa. Uskalla irrottautua pakoista ja velvoitteista. Mieti, millaiset asiat tuovat itsellesi parhaan ja rauhallisimman joulumielen, ja haali niitä ympärillesi.

kynttilät

 

’Tis the season to be…

           turvassa

               rauhassa

                  hyvää tekevien ihmisten ympäröimänä.


Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s