Kosteikon kasvatin joulukalenteri – luukku 3: Kerro läheiselle

Tämän päivän luukku kehottaa toimintaan:

Kerro puolisollesi, ystävällesi ja lapsillesi menneisyydestäsi kosteassa kodissa.

Havahdun tähän mietteeseen ihan toistuvasti jutellessani ihmisten kanssa lapsuuksista liikaa juovien vanhempien kanssa. Hämmästyttävän moni kertoo, ettei ole koskaan puhunut lapsuudenkokemuksistaan edes kaikkein läheisimmille ihmisilleen.

Tunnistan tämän kyllä, olinhan itsekin varsinainen Polyanna ja panttaaja läpi nuoruuteni. Ei tullut mieleenkään huudella kotihommista. Myöhemmin olen kuitenkin miettinyt, että olisi totta vieköön kannattanut kertoa edes lähiystäville paljon enemmän. Se olisi säästänyt monilta murheilta ja helpottanut oloa melkoisesti.

Minulla on ollut se ihmeellinen onni, että puolisoni on kulkenut rinnallani jo teini-iästäni asti. Olemme nyt menossa 27. vuoden kohdalla. Hän tuntee siis taustani läpikotaisin, ja se on iso asia. Keskusteluissa ihmisten kanssa kuulen jatkuvasti, että moni kosteikon kasvatti pitää kokemuksensa piilossa jopa puolisoltaan. Joko ihan tietoisesti ei haluta kertoa, tai ei ole koskaan tullut puheeksi. Ajatellaan ehkä, etteivät ne menneet vaikuta. Kyllä ne vaan pirut vaikuttavat.

Kannustan juttelemaan kokemuksista läheisten kanssa, edes yhden, mutta vaikka kaikkienkin. Se voi aluksi tuntua pelottavalta – omien pehmeiden paikkojen esittely ei ole kovin kannustettua puuhaa meidän yhteiskunnassamme – mutta lupaan, että olo helpottaa ja henki kulkee vapaammin, kun on ottanut ensimmäiset rohkeat askelet.

Voi olla, että lapsuudessa kovia kokenut on omaksunut itseltäänkin vähän varkain sellaisen ajatuksen, että jos paljastaa jotakin itsestään, sitä käytetään seuraavassa hetkessä itseä vastaan. Vaikenemisen menetelmä toimi ehkä tarpeellisena suojakeinona lapsuudessa, mutta tällä aikuisuudessa sitä ei enää tarvitse raahata mukana. Siitä kannattaa tietoisesti pyristellä pois, sillä semmoinen sekä katkeroittaa että sulkee sielun ihan simpukaksi.

Omille lapsille kannatta myös puhua avoimesti menneistä, ikätasoon sopivalla otteella tietysti. Lapset kykenevät vastaanottamaan paljon enemmän, kuin usein ajattelemmekaan. Avoimuus omista kipeistä kokemuksista ja suvussa kenties kauankin kulkeneista ongelmista auttaa seuraavaa sukupolvea elämään kevyempää, parempaa ja terveellisempiä valintoja tekevää elämää.

Lapsuudestaan ei tarvitse pullauttaa pöydälle jokaista kasaa ja koko sakkaista lietettä. Ymmärtämisen kannalta tarpeeksi riittää.

Läheisemme, ne turvalliset ja terveet tyypit ympärillämme nyt, haluavat meille hyvää.

He ajattelevat meistä nätisti ja ovat meidän puolellamme. He haluavat olla tukenamme, nähdä meidät myös pehmeimmillämme ja tuntea meidät kokonaan. Luota siihen!

Pistetäänpäs tähän loppuun pienet Pentatonixit.


Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s