Kosteikon kasvatin joulukalenteri – luukku 4: Kirjoitusharjoitus

Tämän luukun juttu on pieni kirjoitusharjoitus, jonka voit tehdä juuri silloin, kun sinulle sopii. Mitään ei tarvitse osasta ja aikaa menee vain neljä minuuttia!

Minä kirjoitan silloin, kun en saa mietteitäni sanotuksi enkä oikein hahmota ajatustakaan. Kirjoitan silloin, kun etsin vastauksia mielessä myllertäviin mietteisiin, tai silloin kun pää tuntuu olevan yhtä suhmuraista lankavyyhteä. Kirjoitan selkeyttääkseni, kootakseni harhailevia ajatuksenhiutaleita, leikkiäkseni sanoilla ja muistaakseni paremmin. Kirjoitan saadakseni näkyville jotakin sellaista, joka väistää huomaamista.

Kun haluan saada parhaan yhteyden sisuksiini, kirjoitan käsin. Se on hidasta ja koneella työskentelevälle kirjoittajalle joskus suorastaan fyysisesti rasittavaa, mutta samalla meditatiivista tavalla, jota en osaa selittää.

Kirjoittaminen on hyvin konkreettista rajojen piirtämistä. Se on tapa hahmottaa omaa itseä, sitä mistä minä alkaa.

Jos on tullut lapsena satutetuksi, voivat omat rajat, tunteet ja muistot olla lukkojen takana, pääsemättömissä. Voi tuntua siltä, ettei mitään liiku mielessä. Ettei oikeastaan edes ole omia ajatuksia, omia muistikuvia, eikä sellaista mieltä, mitä olla. Toisten tunnelmiin taipuminen tekee sellaista, mutta niin ei tarvitse olla aina. Kirjoittaminen ei ole mikään mystinen taito, joka joillain ihmisillä on ja toisilla ei. Kirjoittamaan oppii kirjoittamalla, ja vaikkei meistä kaikista tarvitse tekstin tekemisen ammattilaisia tullakaan, kirjoitusharjoituksista oman itsen tutkimuskarttana hyötyy jokainen. Osaat kaiken tarvittavan, jos voit tarttua kynään tai näppäimistöön, tai jos kykenet tuottamaan tekstiä esimerkiksi puheohjelman kautta.

TARVITSET:

 – Lyijy- tai mustekynän

– Valkoista, viivatonta ja ruudutonta paperia

– Ajastimen (munakello tai puhelimen herätystoiminto käy. Jos käytät puhelinta, muista laittaa se äänettömälle harjoitusten ajaksi ja käännä näyttö pöytään päin, ettei ajatuksesi harhaile väärille urille näyttöön ilmestyvien ilmoitusten mukana.)

HARJOITUS:

Kirjoita yhden minuutin ajan kynää paperista nostamatta kaikki mielessäsi liikkuvat sanat ja ajatukset. Älä pysähdy pohtimaan tai muotoilemaan lauseita, vaan anna kynän juosta koko ajan paperilla ajatusten tahdissa.

Muista: tekstin ei tarvitse tarkoittaa mitään eikä muodostaa minkäänlaisia eheitä kokonaisuuksia.

Minuutin kuluttua käännä esiin paperin toinen puoli ja toista harjoitus käyttämällä siihen nyt kolme minuuttia.

POHDI HARJOITUKSEN PÄÄTTEEKSI:

Minkälaisia sanoja tai ajatuksenpoikasia paperille ilmestyi? Tuntuiko minuutti pitkältä vai lyhyeltä? Tuntuiko kirjoittaminen helpommalta vai vaikeammalta kolmen minuutin kohdalla? Alkoiko ajatus kiertää jotakin rataa, vai polveilivatko mietteet vapaina? Nousiko mieleen jotakin yllättävää? Miltä käsin kirjoittaminen tuntui fyysisesti?

Käsin kirjoittaminen on katoava luonnonvara. Suuri osa meistä viettää päivästään ison osan sormet näppäimistöllä ruutua tuijotellen. Koneella kirjoittaminen on kenties nopeampaa kuin käsin kirjoittaminen, mutta käsin kirjoittamiselle on harjoituksissani selkeä syy.

Toisinaan jo pelkän kirjoitustavan vaihtaminen auttaa nimittäin nitkauttamaan ajatuksia tuoreille urille, tai vähintään pysähtymään hetkeksi omien ajatusten äärelle.

Opin tämän harjoituksen zen-budhalaiselta kirjoituksen ohjaajalta Natalie Goldbergiltä. Goldberg ajattelee, että käsin kirjoittamalla on mahdollista saavuttaa erilainen yhteys ajatteluun, ja olen taipuvainen ajattelemaan samoin. Hänen kirjansa Luihin ja ytimiin on erittäin suositeltava kirja jokaiselle kirjoittamisesta kiinnostuneelle.

Harjoituksen ideana on päästää irti mielen sensuurista, joka haluaa – varsinkin vaikeiden muistojen ja aiheiden kohdalla – pitää yllä suojausta ja totunnaisia ajattelutapoja. Kirjoittamalla keskeytyksettä ja lopputulosta sensuroimatta minuutinkin verran, alkaa jotakin uuttaa ehkä aueta. Ainakin itselleni se on verraton keino saada rikottua mielen sulkumekanismeja ja päästä jyvälle siitä, mitä oikeastaan juuri tällä hetkellä tunnen ja ajattelen. Toisinaan se on myös tuikitärkeä metodi maadoittaa mieli hetkeksi pois työasioista. Muistuttaa minulle mitä minulle tänään oikeastaan kuuluukaan.

Kirjoitetaan myöhemmin vielä lisääkin.


Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s