Mukavien tarinoiden kerho – lempeitä kertomuksia, jotka saavaat sinut paremmalle mielelle. OSA 2.

Tämä on Mukavien tarinoiden kerho. Se on kirjoittavan ihmisen vastaisku pelolle, huolelle ja ahdistukselle. En osaa tehdä kovin paljon parantaakseni vallitsevaa tilannetta, mutta osaan kertoa hauskoja juttuja. Siksi aloitan siitä. Yksinkertaisesti, että tulisi parempi mieli. Olet tervetullut mukaan. Ei maksa mitään!

Kerron täällä sinulle joka päivä yhden pienen kertomuksen tai sattumuksen, jonka äärellä voit miettiä ihan muita juttuja, kuin ympärillä vallitsevaa poikkeustilaa. Kerron tarinoita eläimistä, seikkailuista ja muista mukavista aiheista. Oman elämäni hassuista ja jännittävistä käänteistä. Maailman erikoisuuksista. Lupaan ainoastaan sen, että näissä tarinoissa käy aina hyvin.

Jos haluat jakaa minulle oman mukavan juttusi, vaikka lemmikkisi elämästä, jostain kivasta reissusta tai muusta hyväntuulisesta aiheesta, lähetä se osoitteeseen kokovartalofiilis ät gmail.com haluamasi nimimerkin kanssa, niin jaan sen täällä kaikille luettavaksi.

Vinkkaa tarinoista myös niille tutuillesi, joita huolettaa ja surettaa, oli syy sitten mikä vain. Haluan tarjota jokaiselle halukkaalle ainakin muutaman minuutin verran rauhallista ja mukavatunnelmaista tekemistä tämän kummallisen ajan keskellä.

Tässä tulee toinen lempeä kertomus:

 

MUSTAN HARAKAN MYSTEERI

Asun pienessä rintamamiestalossa Hämeenlinnassa. Talovanhustamme lämmittää olohuoneen nurkassa nököttävä pönttöuuni. Viime kesänä sen uumenissa tapahtui kummia. Alkoi kuulua ääniä.

Istuin muruni kanssa sohvalla ja yritin jäljittää merkillisten äänten lähdettä. Jostain kaukaa kuului hetkittäin suhinaa ja outoja räpellyksen ääni. Tiedän, että tiedät jo hyvin, mikä ääntä piti. En ollut aloituksessani kovin salamyhkäinen.

Äänet totta vieköön kuulivat pönttöuunista. Kun avasimme uunin luukun, vastassa oli kuitenkin pelkkää mustaa nokea. Vasta tovin päästä hoksasimme, että räpistely kantautui tuhkaluukusta, pönttöuunin kaikkein alimmasta osastosta.

Minä olen luontojani pelkuri. Ei todellakaan mitään toivoa, että olisin työntänyt käteni mustaan onkaloon! Muru sinne sitten kurotti. Hän hapuili hyvän hetken, ennen kuin käsi tavoitti siivenmutkan. Pikkuhiljaa, rauhallisin elkein, hän veti uunista esiin harakan. Se oli kiireestä kantapäähän (vaikka tarkalleen ottaen linnulla on kai vain tuo kiire, eli päälaki) pikimusta ja aivan aloillaan.

Mietin vähän aikaa sitä Modernin perheen hervotonta kohtausta, jossa pyydystetään lintua sisätiloista. Jos tämä kaveri olisi päättänyt lähteä lentoon, olisi koko kotimme ollut mustanaan, mutta lintu pysyi rauhallisena koko matkan olohuoneesta puutarhaan.

Ulkona se yksinkertaisesti levitti siipensä ja lensi matkoihinsa. Mustana ja seikkailua kokeneempana. Ei aavistustakaan – minulla ja varmaan silläkään – miten ja miksi se oli pudonnut pönttöön! Oli vain tullut joku yhtäkkinen humpsis.

Mustalla harakalla kesti pitkään saada frakkinsa takaisin komean mustavalkoiseksi. Se kävi suorittamassa ahkeria pesutoimia pihamme vesiaiheessa. Lutrasi oikein! Tunnistimme sen koko loppukesän vähän nukkavirusta ulkomuodosta. Sillä oli kuitenkin kaikki hyvin, eikä näyttänyt karsastavan kattoakaan.

Moikkasimme harakkaa aina sen lentäessä pihaan. Enää sitä ei voi tunnistaa väristä, mutta se tuntuu vieläkin vähän omalta väeltä.

 


One thought on “Mukavien tarinoiden kerho – lempeitä kertomuksia, jotka saavaat sinut paremmalle mielelle. OSA 2.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s