Mukavien tarinoiden kerho – lempeitä kertomuksia, jotka saavaat sinut paremmalle mielelle. OSA 3.

Tämä on Mukavien tarinoiden kerho. Se on kirjoittavan ihmisen vastaisku pelolle, huolelle ja ahdistukselle. En osaa tehdä kovin paljon parantaakseni vallitsevaa tilannetta, mutta osaan kertoa hauskoja juttuja. Siksi aloitan siitä. Yksinkertaisesti, että tulisi parempi mieli. Olet tervetullut mukaan. Ei maksa mitään!

Kerron täällä sinulle joka päivä yhden pienen kertomuksen tai sattumuksen, jonka äärellä voit miettiä ihan muita juttuja, kuin ympärillä vallitsevaa poikkeustilaa. Kerron tarinoita eläimistä, seikkailuista ja muista mukavista aiheista. Oman elämäni hassuista ja jännittävistä käänteistä. Maailman erikoisuuksista. Lupaan ainoastaan sen, että näissä tarinoissa käy aina hyvin.

Jos haluat jakaa minulle oman mukavan juttusi, vaikka lemmikkisi elämästä, jostain kivasta reissusta tai muusta hyväntuulisesta aiheesta, lähetä se osoitteeseen kokovartalofiilis ät gmail.com haluamasi nimimerkin kanssa, niin jaan sen täällä kaikille luettavaksi.

Vinkkaa tarinoista myös niille tutuillesi, joita huolettaa ja surettaa, oli syy sitten mikä vain. Haluan tarjota jokaiselle halukkaalle ainakin muutaman minuutin verran rauhallista ja mukavatunnelmaista tekemistä tämän kummallisen ajan keskellä.

Tässä tulee kolmas lempeä kertomus:

 

MAAKILPIKONNIEN ORPOKODIN OUDOT OHJEET

Minulla on lemmikkikilpikonna. Se on nelivarvaskonna nimeltään Taavi. Hain sen meille hylättyjen maakilpikonnien hoitokodista parikymppisenä, eli reilut parikymmentä vuotta sitten.

Kukaan ei tiedä, minkä ikäinen Taavi on. Karkeiden arvioiden mukaan se lienee jossakin 50 vuoden tuntumassa, vähän minua vanhempi siis. Koska nuo ovat pirun pitkäikäistä porukkaa, sillä voi hyvinkin olla vielä toinen mokoma edessä.

Taavi oli päätynyt hoitokotiin tuntemattomia reittejä. Joku oli kai tuonut sen mukanaan etelänmatkalta ja väsynyt sitten sen hoitoon. Hoitokodin pitäjällä oli hyvät aikeet, mutta erikoinen toteutus – ja ihan älyttömän huono taju siitä, miten kilpikonnia oikeasti kuuluu hoitaa.

Tuossa kerrostalokolmiossa mönki melkoinen joukko valtavan suuria, hyvin pieniä ja Taavin tapaan keskimittaisia konnia. Hoitokodin omistaja antoi konnan hoitoon ihmeelliset ohjeet: sille piti iltaisin laulaa tuutulaulu ja sylitellä sitä muutenkin taajaan. Naisella olikin iltaisin hommaa, kun hän lauloi konnia uneen yksi toisensa jälkeen. Ohjeet olivat tietenkin ihan kukkua. Kilpikonnat inhoavat sylittelyä eivätkä piittaa lauluistakaan tuon taivaallista.

Taavi on kaikkein onnellisin silloin, kun en koske siihen ollenkaan. Ei tulisi mieleenkään nukuttaa sitä iltaisin. Veikkaan, että Afganistanin aavikoilla, mistä laji on kotoisin, ei kilpureille juuri tuutulauluja laulella. Olen rakentanut sille terraarioon mahdollisimman hyvät oltavat. Senkin olen päättänyt, ettei se meiltä joudu enää eteenpäin vieraisiin käsiin, vaikka eläisikin tosi vanhaksi.

Kilppari on monilla tavoin hauska lemmikki. Tykkään erityisesti seurailla Taavin puuhia, syömistä etenkin. Rakkaus ruokaan yhdistää meidät. Minä tykkään sushista ja suklaasta, ja Taavin lemppariasioita ovat banaani, voikukka ja vadelmat. Ne ovat herkkuja, joita sille voi antaa vain harvoin ja vähän, konnan perusruoka kun koostuu lehtevistä kasveista, mutta voi iloa, kun karkkipäivä koittaa! Katso vaikka itse. Onko parempaa, kuin tuo vaaleanpunainen pieni kieli?

taavi ja vadelma


Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s