Mukavien tarinoiden kerho – lempeitä kertomuksia, jotka saavaat sinut paremmalle mielelle. OSA 5.

Tämä on Mukavien tarinoiden kerho. Se on kirjoittavan ihmisen vastaisku pelolle, huolelle ja ahdistukselle. En osaa tehdä kovin paljon parantaakseni vallitsevaa tilannetta, mutta osaan kertoa hauskoja juttuja. Siksi aloitan siitä. Yksinkertaisesti, että tulisi parempi mieli. Olet tervetullut mukaan. Ei maksa mitään!

Kerron täällä sinulle joka päivä yhden pienen kertomuksen tai sattumuksen, jonka äärellä voit miettiä ihan muita juttuja, kuin ympärillä vallitsevaa poikkeustilaa. Kerron tarinoita eläimistä, seikkailuista ja muista mukavista aiheista. Oman elämäni hassuista ja jännittävistä käänteistä. Maailman erikoisuuksista. Lupaan ainoastaan sen, että näissä tarinoissa käy aina hyvin.

Jos haluat jakaa minulle oman mukavan juttusi, vaikka lemmikkisi elämästä, jostain kivasta reissusta tai muusta hyväntuulisesta aiheesta, lähetä se osoitteeseen kokovartalofiilis ät gmail.com haluamasi nimimerkin kanssa, niin jaan sen täällä kaikille luettavaksi.

Vinkkaa tarinoista myös niille tutuillesi, joita huolettaa ja surettaa, oli syy sitten mikä vain. Haluan tarjota jokaiselle halukkaalle ainakin muutaman minuutin verran rauhallista ja mukavatunnelmaista tekemistä tämän kummallisen ajan keskellä.

Tässä tulee viides lempeä kertomus:

 

KERTOMUS SAUMOIHIN RAKASTUNEESTA KOIRASTA

Kun olin lapsi, tunsin erään koiran, joka oli tavattoman tarkka hampaittensa käyttelijä. Se oli erityisen viehtynyt pureksimaan irti tikkauksia erilaisista tekstiileistä. Koira ei koskaan purrut reikiä kohteekseen valitsemiinsa vaatteisiin ja laukkuihin. Se vain ikään kuin purki ne osiinsa.

Koira piti erityisesti nahkatuotteista. Se esimerkiksi pureksi auki joka ikisen tikin erään nahkarepun kantohihnoista niin, että reppu näytti aivan iskemättömältä, kunnes sen nosti lattialta. Silloin se äkkiä levisi osiksi.

Koira nautti myös farkkujen tikkauksista. Se nyhersi isoilla hampaillaan hämmästyttävän tarkasti auki saumoja erilaisista yllätyksellisistä kohdista niin, että vaatteen päälle pukiessaan saattoi vain havaita ammottavan aukon siinä, missä vielä eilen oli ollut selvä sauma.

Tämä koira oli hassussa puhteessaan niin tavattoman taitava ja tarkka – ja niin ovela, etten koskaan tavannut sitä itse teosta – ettei sille oikein osannut olla kiukkuinenkaan. Vaikka tietysti välillä harmitti, kun huomasi jonkin uuden vaatekappaleen olevan palasina, tapa oli niin hellyttävä, että se aina nauratti enemmän kuin harmitti.

Koiran toiminta muistutti käsityötunnilla tutuksi tulleita purkuvälineitä, joilla napsautettiin pieleen ommeltu sauma auki, mutta ilman mahdollisuutta itse vaikuttaa siihen, mikä kohta ja mistä tavarasta milloinkin päätyi purkamisen kohteeksi.


Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s