Miten vastata nuoren hoivaajan hätään nyt, kun kodit, koulut ja harrastukset sulkevat ovensa?

Korona kurmottaa meitä kaikkia kovalla kouralla, mutta kylläpä se koskeekin jo valmiiksi kipuilevissa kodeissa. Kun monet yhteiskunnan tukea tarjoavat palvelut ovat olleet ylitöissä ja kuormien alle kaatuneina jo valmiiksi, miten kestämättömäksi tilanne nopeasti eskaloituukaan, kun tulee tällainen poikkeustila.

Rahat hupenevat, työt saattavat loppua, terveys on totisella koetuksella, mutta miten auttaa ja lohduttaa niitä, joilta tilanne vie nyt jotain vielä kriittisempää – sen hauraankin turvan?

Miten vastata niille lapsille ja nuorille, joiden kotona oli kovia vaikeuksia jo valmiiksi, mutta kouluun ja harrastuksiin sentään ennen pääsi turvallisten aikuisten ja elämän energiaa ylläpitävien ikäisten keskuuteen?

Miten vastata niille uupuneille nuorille hoivaajille, jotka jo ennenkin olivat huolesta huonona, kantoivat aikuisille kuuluvia murheita, miettivät perheen toimeentuloa ja isän ja äidin jaksamista?

Niille, jotka miettivät maha kipeänä sitä, kuka tänään hoitaa lemmikit tai pikkusiskon, kun vanhemman voimat ovat vähissä päihde- tai mielenterveyshaasteiden tai jonkin somaattisen sairauden vuoksi?

Mitä sanoa niille, jotka olivat jo toisten ongelmista uupuneita eikä kellään ollut aikaa kuunnella heidän omia lapsen ja nuoren murheitaan, mutta nyt olisi omakin mieli aivan hirveästi lohtua vailla?

Niille, joille isovanhempi oli ehkä se ainut turva pahassa paikassa?

Mitä sanoa nyt, kun vanhemmat ovat ehkä jatkuvasti kotona juomassa, eikä tule edes sitä alkuillan valheellista hetken rauhaa, ennen lentäviä lautasia ja seinistä kimpoilevia huutoja?

Miten vastata niille, jotka ovat tottuneet pakenemaan iskuja kavereiden nurkkiin ja kuoroharjoituksiin, kun toiset kotoilevat kynttilänvalossa, mutta kipeänä ei voi edes yrittää yökylään?

Että kohta se menee ohi?

Yritä kestää?

Tsemppiä?

Miten auttaa ja lohduttaa niitä, joiden isillä ja äideillä ei ollut rahkeita auttaa ja lohduttaa aikaisemminkaan? Miten antaa oikeanlaista, edes hiukkasen rauhoittavaa ja totuuspohjaista tietoa? Miten huolehtia vähimmillään edes siitä, että lapsi osaisi itse lähteä lääkäriin apua tarvitessaan?

Miten vastata kaikille niille lapsille ja nuorille nyt?

Ensimmäiset kirjeet ovat alkaneet jo tulla, ja se sattuu sydämeen ihan helvetisti.


Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s