Mukavien tarinoiden kerho – lempeitä kertomuksia, jotka saavaat sinut paremmalle mielelle. OSA 9.

Tämä on Mukavien tarinoiden kerho. Se on kirjoittavan ihmisen vastaisku pelolle, huolelle ja ahdistukselle. En osaa tehdä kovin paljon parantaakseni vallitsevaa tilannetta, mutta osaan kertoa hauskoja juttuja. Siksi aloitan siitä. Yksinkertaisesti, että tulisi parempi mieli. Olet tervetullut mukaan. Ei maksa mitään!

Kerron täällä sinulle joka päivä yhden pienen kertomuksen tai sattumuksen, jonka äärellä voit miettiä ihan muita juttuja, kuin ympärillä vallitsevaa poikkeustilaa. Kerron tarinoita eläimistä, seikkailuista ja muista mukavista aiheista. Oman elämäni hassuista ja jännittävistä käänteistä. Maailman erikoisuuksista. Lupaan ainoastaan sen, että näissä tarinoissa käy aina hyvin.

Jos haluat jakaa minulle oman mukavan juttusi, vaikka lemmikkisi elämästä, jostain kivasta reissusta tai muusta hyväntuulisesta aiheesta, lähetä se osoitteeseen kokovartalofiilis ät gmail.com haluamasi nimimerkin kanssa, niin jaan sen täällä kaikille luettavaksi.

Vinkkaa tarinoista myös niille tutuillesi, joita huolettaa ja surettaa, oli syy sitten mikä vain. Haluan tarjota jokaiselle halukkaalle ainakin muutaman minuutin verran rauhallista ja mukavatunnelmaista tekemistä tämän kummallisen ajan keskellä.

Tässä tulee  9. lempeä kertomus:

 

KERTOMUS KELTAISESTA KIIKUSTUOLISTA

Olen siitä onnekas, että minulla on kuisti, sellainen aika yksinkertainen ulkosaunan edusta pihan perukoilla. Kuisteissa melkein parhaita juttuja ovat niiden tarjoamat verrattomat mahdollisuudet keinutuolien pitämiseen. Ne toimivat siinä tarkoituksessa älyttömän hyvin.

Minulta puuttui pitkään keinutuoli kuistilleni laitettavaksi. Kuisti oli vaillinaisessa, keinutuolittomassa tilassa. Tilanne kuitenkin korjaantui viime syksynä. Olin aivan hyvää aavistamattomana kiertelemässä kirpputoria, kun juuri ennen kotiin lähtemistäni silmäni sattuivat keltaiseen, rispaantuneeseen tuoliin. Voi riemua!

Haluan korostaa, etten ollut aktiivisella keinutuolinetsintämatkalla. Tämä oli vain onnekas sattuma! Joku oli tuonut kirpputorille juuri minun keinutuolini! Keltaisen,  kuten todettua, ja tosi vanhan. Aivan älyttömän huonokuntoisenkin. Nitisevän ja natisevan. Lehteilevän ja klonksuvan. Siis täydellisen! Siinä oli kaikki, mitä keinutuolilta voi toivoa.

Ensin mietin, etten millään, ja sitten heti perään jo, että todellakin. Ja niin kannoin sen autoni tavaratilaan – onneksi isoon – ja nostin kotona kuistilleni. Se sopi sinne tietenkin täydelleen!

Nyt istun keinuttelemassa itseäni tuolla keltaisella tuolillani tämän tästä. Se on ainut huonekalu, jonka olen koskaan ostanut vain minulle, vaikka sallin kyllä lauhkeudessani toistenkin kiikkuvan siinä. Tuoli on niin suuri, että voin nostaa molemmat jalkani kippuraan sen istuinosalle, vaikka olen ihan täyteen mittaan varttunut yksilö. Tuntuu, että tuossa tuolissa syntyy vain hyviä ajatuksia.

En ole vielä päättänyt tuolin kunnostamisesta. Tavallaan olisi kiva antaa sille täyshoito maaleineen liimoineen. Samalla pelkään kadottavani jotakin sen nuhjukkaasta omaleimaisuudesta. Keinutuoli voisi olla lemmikinsininen tai pinkki. Se voisi olla turkoosi tai keväisen hiirenkorvan vihreä. Mutta ehkä se on juuri parhaimmillaan tuollaisena auringonkeltaisena.

En näytä kuvaa, koska haluan sinun näkevän sen mielessäsi juuri oikeanlaisena.


One thought on “Mukavien tarinoiden kerho – lempeitä kertomuksia, jotka saavaat sinut paremmalle mielelle. OSA 9.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s