Mukavien tarinoiden kerho – lempeitä kertomuksia, jotka saavaat sinut paremmalle mielelle. OSA 10.

Tämä on Mukavien tarinoiden kerho. Se on kirjoittavan ihmisen vastaisku pelolle, huolelle ja ahdistukselle. En osaa tehdä kovin paljon parantaakseni vallitsevaa tilannetta, mutta osaan kertoa hauskoja juttuja. Siksi aloitan siitä. Yksinkertaisesti, että tulisi parempi mieli. Olet tervetullut mukaan. Ei maksa mitään!

Kerron täällä sinulle joka päivä yhden pienen kertomuksen tai sattumuksen, jonka äärellä voit miettiä ihan muita juttuja, kuin ympärillä vallitsevaa poikkeustilaa. Kerron tarinoita eläimistä, seikkailuista ja muista mukavista aiheista. Oman elämäni hassuista ja jännittävistä käänteistä. Maailman erikoisuuksista. Lupaan ainoastaan sen, että näissä tarinoissa käy aina hyvin.

Jos haluat jakaa minulle oman mukavan juttusi, vaikka lemmikkisi elämästä, jostain kivasta reissusta tai muusta hyväntuulisesta aiheesta, lähetä se osoitteeseen kokovartalofiilis ät gmail.com haluamasi nimimerkin kanssa, niin jaan sen täällä kaikille luettavaksi.

Vinkkaa tarinoista myös niille tutuillesi, joita huolettaa ja surettaa, oli syy sitten mikä vain. Haluan tarjota jokaiselle halukkaalle ainakin muutaman minuutin verran rauhallista ja mukavatunnelmaista tekemistä tämän kummallisen ajan keskellä.

Tässä tulee 10. lempeä kertomus. Sen on sinua ilahduttamaan lähettänyt nimimerkki kalkkilaivan kapteeni:

 

TARINA MAAGISESTA NUMEROSTA

Avaan oven ja pysähdyn kuuntelemaan. Ääniä kuuluu vain sieltä mistä pitää,  kaukaa pihalta. Jalkojen tärinä tasaantuu samalla hetkellä kun tuttu, huumaava tuoksu täyttää aistini. Keskity! Äkkiä nyt, suunnitelman mukaan! Sormenpäitä polttelee päästä tuntemaan pintoja ja valitsemaan. Katse haluaa harhailla värien ja mitä erilaisimpien kirjasintyyppien perään. Nyt tarvitaan Viisikon Paulin päättäväisyyttä! Löydän, mitä olen tullut hakemaan. Otan ne. Kiirehdin pöydän taakse, vedän laatikon varovasti auki ja etsin leimasimen. Leimasimen päiväystä ei saa muuttaa, sen täytyy olla sama kuin edellisellä käyttökerralla. Kortit tuoreine leimoineen ja käsin kirjoitettuine numeroineen sujahtavat oikeisiin taskuihin. 301. Olen harjoitellun tuon maagisen numeron jäljentämistä, mutta nyt ranne meinaa väkisin mennä lukkoon. Siihen lukkoon, joka tulee kun jättää kokeessa vaikean kysymyksen viimeiseksi. Kun on kynä sauhuten vastannut helpompiin toivoen, että vaikeimman ratkaisu muhii itsensä sillä aikaa valmiiksi. 301. Tuo rakas numero, joka vain muutama vuosi sitten avasi minulle uuden maailman.

Rikos: omatoiminen lainaaminen aukioloaikojen ulkopuolella

Rangaistus: ei ennakkotapausta

Taas jännittää avata ovi. Onko kaikki ennallaan? Onko kukaan kaivannut salaa lainaamiani kirjoja? Kirjastonhoitaja toivottaa tervetulleeksi tavanomaiseen tapaansa. Näkikö hän pääni yllä painavan sadepilven? Kannan tavanomaisen kasani hänen pöydälleen. ”Kuule”, hän sanoo ja nostaa muutamaa päivää aikaisemmin täyttämäni lainauskortit pöydälle samalla tyylillä kuin mummu lauantai-iltana korttipelin voitettuaan, riemukkaan tyytyväisenä. Mahaani tulee kuoppa. Onneksi hän jatkaa ennen kuin kuoppa kasvaa ja nielaisee koko 10-vuotiaan minäni. ”Tiedän että luet enemmän kuin kukaan muu tässä koulussa, joten saat lainata täältä kirjoja myös niinä päivinä, kun minä en ole täällä. Löysin nämä lainauskortit ja haluaisin näyttää sinulle, minne voit jättää ne niin että voin laittaa ne oikeisiin paikkoihin. Tehdään tämmöinen poikkeussopimus meidän kesken. Sopiiko?”


Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s