Mukavien tarinoiden kerho – lempeitä kertomuksia, jotka saavaat sinut paremmalle mielelle. OSA 13.

Tämä on Mukavien tarinoiden kerho. Se on kirjoittavan ihmisen vastaisku pelolle, huolelle ja ahdistukselle. En osaa tehdä kovin paljon parantaakseni vallitsevaa tilannetta, mutta osaan kertoa hauskoja juttuja. Siksi aloitan siitä. Yksinkertaisesti, että tulisi parempi mieli. Olet tervetullut mukaan. Ei maksa mitään!

Kerron täällä sinulle joka päivä yhden pienen kertomuksen tai sattumuksen, jonka äärellä voit miettiä ihan muita juttuja, kuin ympärillä vallitsevaa poikkeustilaa. Kerron tarinoita eläimistä, seikkailuista ja muista mukavista aiheista. Oman elämäni hassuista ja jännittävistä käänteistä. Maailman erikoisuuksista. Lupaan ainoastaan sen, että näissä tarinoissa käy aina hyvin.

Jos haluat jakaa minulle oman mukavan juttusi, vaikka lemmikkisi elämästä, jostain kivasta reissusta tai muusta hyväntuulisesta aiheesta, lähetä se osoitteeseen kokovartalofiilis ät gmail.com haluamasi nimimerkin kanssa, niin jaan sen täällä kaikille luettavaksi.

Vinkkaa tarinoista myös niille tutuillesi, joita huolettaa ja surettaa, oli syy sitten mikä vain. Haluan tarjota jokaiselle halukkaalle ainakin muutaman minuutin verran rauhallista ja mukavatunnelmaista tekemistä tämän kummallisen ajan keskellä.

Tässä tulee  13.  lempeä kertomus:

 

TARINA OVELASTA KOIRASTA

Tämä eläintarina vie varhaislapsuuteeni. Meillä oli ennen alakouluaikaani kaksi borderterrieriä. Hauskoja karvanaamoja! Varsinkin toinen niistä oli ovela tyyppi. Se paljastui esimerkiksi silloin, kun tälle kaverille jouduttiin pienen operaation vuoksi laittamaan kauluri – sellainen muovinen tötterö pään ympärille estämään haavakohdan nuolemista.

Kauluri ei ollut koiran mieleen, miksipä olisikaan ollut. Tyyppi kuitenkin tiesi, että kaulurin on oltava koiralla kaulassa, kun isäntäväki palaa töistä kotiin. Mutta oliko kukaan muistanut täsmentää millä koiralla?

Eräänä iltapäivänä vanhempani palasivat kotiin ja vastassa oli erikoinen näky. Oli kaksi koiraa, jolla toisella tötterö kaulassa kuten kuului. Se ainoastaan oli vikana, että tötterö oli nyt väärän koiran kaulassa.

Tämä fiksu eläin oli jollain ilveellä onnistunut saamaan kaulurin irti kaulastaan ja sitten vielä toisen korvan kaulalle. Hommasta narahdettiin vasta siinä vaiheessa, kun kävi ilmi, ettei kaulurin kiristyshihna ollut kiinni.

Mahtoi olla hauska päivä hetken vapaana tuosta ärsyttävästä kapistuksesta!

 


Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s