Mukavien tarinoiden kerho – lempeitä kertomuksia, jotka saavaat sinut paremmalle mielelle. OSA 14.

Tämä on Mukavien tarinoiden kerho. Se on kirjoittavan ihmisen vastaisku pelolle, huolelle ja ahdistukselle. En osaa tehdä kovin paljon parantaakseni vallitsevaa tilannetta, mutta osaan kertoa hauskoja juttuja. Siksi aloitan siitä. Yksinkertaisesti, että tulisi parempi mieli. Olet tervetullut mukaan. Ei maksa mitään!

Kerron täällä sinulle joka päivä yhden pienen kertomuksen tai sattumuksen, jonka äärellä voit miettiä ihan muita juttuja, kuin ympärillä vallitsevaa poikkeustilaa. Kerron tarinoita eläimistä, seikkailuista ja muista mukavista aiheista. Oman elämäni hassuista ja jännittävistä käänteistä. Maailman erikoisuuksista. Lupaan ainoastaan sen, että näissä tarinoissa käy aina hyvin.

Jos haluat jakaa minulle oman mukavan juttusi, vaikka lemmikkisi elämästä, jostain kivasta reissusta tai muusta hyväntuulisesta aiheesta, lähetä se osoitteeseen kokovartalofiilis ät gmail.com haluamasi nimimerkin kanssa, niin jaan sen täällä kaikille luettavaksi.

Vinkkaa tarinoista myös niille tutuillesi, joita huolettaa ja surettaa, oli syy sitten mikä vain. Haluan tarjota jokaiselle halukkaalle ainakin muutaman minuutin verran rauhallista ja mukavatunnelmaista tekemistä tämän kummallisen ajan keskellä.

Tässä tulee 14.  lempeä kertomus:

 

KERTOMUS KOIRISTA KONVEHTIKIPOLLA

Tänään haluan jatkaa tarinointia eilisen kertomuksessa esiintyneistä borderterriereistä. heillä nimittäin riitti puuhia päiviensä sulostuttamiseksi.

Kerran kävi joulun alla niin, että koiriin iski karkinhimo. Pystyn hyvinkin samastumaan tunteeseen! Ihmiselle karkin saaminen kulhosta pöydällä on tuntuvasti koiria helpompaa, mutta näitä koiria eivät hidasteet matkalla estäneet tyydyttämästä halujaan.

Olohuoneemme pöydällä oli kristallisessa kulhossa liköörikonvehteja. Sellaisia paperikääreisiä suklaanameja, joiden sisällä on erimakuisia liemiä siis. Kun vanhempani palailivat töistä kotiin, odotti olkkarissa kumma näky: matolla oli tahmea lätäkkö ja kirkkaanvärisiä karkkipapereita siellä täällä levällään.

Oli käynyt niin, että koirat olivat pudottaneet kulhon, saaneet jollakin konstilla karkit kuorittua, ilmeisesti yllättyneet konvehtien katalanmakuisesta täytteestä, opetelleet jotenkin liruttelemaan nesteet niistä pois ja syöneet sitten himolla pelkät suklaat. Näin ainakin meille lapsille kerrottiin tapahtuneen, ja jäljet matolla kyllä vastasivat kuvausta.

Suklaa ei ole alkuunkaan hyväksi koirille. Päinvastoin, se on niille myrkyllistä. Onneksi koiramme eivät kuitenkaan saaneet tästä kielletystä herkkuhetkestään harmeja. Minua huvittaa vieläkin kovasti ajatus niistä maistamassa likööritäytettä ja keksimässä sitten, miten moisesta moskasta pääsisi eroon. Olisinpa päässyt vakoilemaan niitä itse teossa!


Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s