Mukavien tarinoiden kerho – lempeitä kertomuksia, jotka saavaat sinut paremmalle mielelle. OSA 15.

Tämä on Mukavien tarinoiden kerho. Se on kirjoittavan ihmisen vastaisku pelolle, huolelle ja ahdistukselle. En osaa tehdä kovin paljon parantaakseni vallitsevaa tilannetta, mutta osaan kertoa hauskoja juttuja. Siksi aloitan siitä. Yksinkertaisesti, että tulisi parempi mieli. Olet tervetullut mukaan. Ei maksa mitään!

Kerron täällä sinulle joka päivä yhden pienen kertomuksen tai sattumuksen, jonka äärellä voit miettiä ihan muita juttuja, kuin ympärillä vallitsevaa poikkeustilaa. Kerron tarinoita eläimistä, seikkailuista ja muista mukavista aiheista. Oman elämäni hassuista ja jännittävistä käänteistä. Maailman erikoisuuksista. Lupaan ainoastaan sen, että näissä tarinoissa käy aina hyvin.

Jos haluat jakaa minulle oman mukavan juttusi, vaikka lemmikkisi elämästä, jostain kivasta reissusta tai muusta hyväntuulisesta aiheesta, lähetä se osoitteeseen kokovartalofiilis ät gmail.com haluamasi nimimerkin kanssa, niin jaan sen täällä kaikille luettavaksi.

Vinkkaa tarinoista myös niille tutuillesi, joita huolettaa ja surettaa, oli syy sitten mikä vain. Haluan tarjota jokaiselle halukkaalle ainakin muutaman minuutin verran rauhallista ja mukavatunnelmaista tekemistä tämän kummallisen ajan keskellä.

Tässä tulee 15.  lempeä kertomus. Sen jälkeen pidän tarinoissa pienen paussin.  

 

TÄSMÄKETUN TARINA

 

Tarinoiden varrella on varmastikin käynyt selväksi, että rakastan eläimiä. En ole kovin nirso. Ainoastaan hämähäkkien kanssa tekee vähän tiukkaa, mutta sitäkin opettelen karistaamaan.

Yhdellä eläimellä on ihan erityinen paikka mielenmaisemassani, nimittäin ketulla. Erityissuhde on syntynyt sattuman ja toiston kautta.

Jostain syystä tapaan törmätä kettuihin aina silloin, kun tarvitse erityistä piristystä. En yhdistä tätä mihinkään yliluonnolliseen. Niin vain näyttää käyvän. Kun olen vähän siipi maassa, lähden mielelläni pienelle ajelulle. Rauhallinen hurruuttelu ja maiseman vaihdokset saavat usein kurjat kelat katkeamaan. Näillä reissuilla bongailen repolaisia.

Olen tavannut ketun jo lukuisia kertoja, ja aina nimenomaan silloin, kun on tuntunut olevan eniten tarvis. Siitä on tullut minulle jonkinlainen toteemieläin. Homma toimii tietysti juuri niin, että kettu silloin piristääkin parhaiten, kun liitän siihen näitä tunnelmiani.

Tämänkaltainen täsmäkettu vilahti tienposkessa viimeksi edellisviikolla. Se oli hauska, vähän nukkavierun näköinen kaveri, joka viiletti muhkea häntä jonon jatkona pellon laitaa. Vaikutus oli tälläkin kertaa juuri toivotunlainen: riemastuin niin, että kaikenlainen murhemieli pyyhkiytyi pois.

Kettuihin on kansanrunoudessa ja erilaisissa kaskuissa liitetty vaikka minkälaisia ominaisuuksia. Minulle niiden ykkösjuttu tulee aina olemaan juuri tämä: ilon, innostuksen ja lohdun lähettiläisyys.

Tykkäänköhän samasta syystä erityisen paljon myös kettukarkeista?


Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s