Uutta arkea – muistiinpanoja poikkeusoloista

Tekee mieli kirjata muistiin jotakin tästä merkillisestä ajasta nyt, kun olemme perheeni kanssa muhineet kotosalla viitisen viikkoa. Nyt, kun tuntuu siltä, että on jo jokin uusi arki, vaikka tosi moni asia onkin eri tavalla kuin ennen.

Ensimmäiset viikot menivät ohi hämmennyksen ja huolen vallassa. Nyt tuntuu siltä, että on jo jokin rytmi ja arjeksi kutsuttava asia. Mieli on välillä muuallakin kuin keltamustissa kauhulööpeissä.

Parhaat asiat ensin: viihdymme perheenä keskenämme erinomaisesti. Kaikilla tuntuu olevan yhteinen – välillä ihan julki lausuttukin – agenda olla niin, että kaikilla on täällä hyvä olla. Olla niin, että vaikka kaikilla hiertää taatusti omilla ja yhteisillä tavoilla, selviämme tästä ihmeellisestä hetkestä mahdollisimman vähin vaurioin.

Päivät noudattavat pitkälti samoja kaavoja. Aamuisin hörppäämme kahvit ja teet ja sitten luikimme omiin huoneisiimme koulu- ja työhommiin (tai koulutyöhommiin, mieheni osalta). Lounaaksi teemme koko porukalle yhteisen ruuan vuoron perään muruni kanssa. Istumme kaikki saman pöydän ääreen ja vaihdamme kuulumiset. Sitten taas katoamme koloihimme jatkamaan.

Kun hommat loppuvat viimeistään jossakin kolmen ja neljän välissä, tapaamme taas porukalla. Tässä välissä painelemme erilaisissa kokoonpanoissa yleensä pihalle – puutarhahommiin tai kävelyille. Ulkoilu on totisesti noussut arvoon arvaamattomaan!

Päivälliselle keräännymme taas yhteisen pöydän ääreen. Illat olemme pelailleet lautapelejä, koonneet palapelejä, katselleet elokuvia ja sarjoja, leiponeet, lueskelleet tai taitelleet vaikka origameja. Mitä milloinkin, mutta yhdessä. Se tuntuu älyttömän hyvältä.

Kohokohtialkin on tarvittu. Kun poikkeustilaa oli kulunut kuukausi, kalenterissa luki ”koronakakku”. Silloin pidimme leivontakisan Nailed it -sarja henkeen. Kolme tuntia ähräsimme kukin oman maatuska-aiheisen kakkumme parissa. Kahden kuukauden kohdalle on jo merkitty palkintopäivä samaan tapaan.

jaloleinikit

Elelemme melkoisen tarkassa karanteenissa. Porukasta kaksi kuuluu riskiryhmään. Niinpä emme tapaa ketään sisätiloissa. Teinit tapaavat kavereitaan turvavälin päästä terassilla tai kävelyillä. Me vanhemmat emme juuri tapaa ketään, joitakin yksittäistä turvavälikävelylenkkiä lukuunottamatta.

Yhteyttä kuitenkin pidetään, tietenkin. Murun kaveriporukka on siirtänyt pelailut etäyhteyden päähän. Minun viikkorutiiniini kuuluu ainakin Zoomjumppatuokio yhden ystävän ja puhelinsessio toisen kanssa aina samaan aikaan viikosta. Viestit kulkevat uutterasti, ja erityisesti olen tykännyt soitella isälleni kerran viikossa. Myös appivanhemmille soitellaan vointeja ja kuulumisia kysellen. Kaiuttimen kautta juttusilla voi olla vaikka koko porukalla kerrallakin. Kiltisti ovat olleet meidän väkemme, vaikka somessa kuhistaan kurittomien sukupolvesta, jota on vaikea saada pysyttelemään kotosalla omaksi hyväkseen.

Kauppahommat ovat mullistuneet eniten. Teen viikon ruokalistan kerralla ja haen sitten koko massiivisen satsin kerralla. Tällä viikolla tilasin ruuat kaupan parkkipaikalle valmiiksi keräiltynä, niin ei tarvitse mennä sisälle riskeeraamaan omaa tai kenenkään muunkaan terveyttä. On vaikea arvioida mikä osa nuhaisuuttani on siitepölyjen seurausta ja mikä muuta, joten parempi vara kuin vahinko.

Tuosta viikkolistasta tykkään kyllä sen verran paljon, että taidan jatkaa sitten joskus, kun tämä tilanne taas palailee edes vähän enemmän entisenlaiseksi – millaiseksi sitten palaileekaan. On yllättävän rentouttavaa tietää etukäteen laitettavat ruuat, ja olla laukkaamatta kaupassa hakemassa sitä ja tätä vähän väliä.

kukat

Töissä on kummaa. On vielä mahdotonta sanoa, mitä lopulta tapahtuu, mutta kyllä työt ovat freelancerilta tuntuvasti vähenneet. Kaikki luentokeikat tietysti, ja niitä oli viime vuoden aikana tosi paljon, mutta myös kirjoitusrintamalla hiljenee huomattavasti. Näyttää jo nyt varmalta, ettei ole tulossa mitään palkallista kesälomaa, vaan kesän yli täytyy riipiä kaikki tehtävissä olevat työt tekoon.

Juuri nyt näyttää siltä, että kuukauden laskutuksesta on kadonnut jotakin 1000-2000 euron väliltä, helposti yli kolmannes, ellei puolet. Arviota on vaikea antaa, koska yrittäjän tulot vaihtelevat tosi paljon muutenkin. Selvää on kuitenkin, että tiukkaa tulee. Raha stressaa, ilman muuta, mutta olen päättänyt suhtautua tilanteeseen mahdollisimman rauhallisesti. Tämä on kaikille poikkeustilanne ja poikkeustilanteet tuntuvat. Mikseivät siis tuntuisi minullakin.

Samalla on tosi hyviäkin juttuja työrintamalla. Kirjoitin nimittäin juuri kolmannen tietokirjani kustannussopimuksen! On nyt ainakin aikaa kirjoittaa. Vaikka myönnettävä on, että rahastressi ei totisesti ole luovuuden paras kaveri. On kuitenkin tosi kiva tietää, että projektilla, jota olen edistänyt jo vuoden, on nyt selkeä aikataulu. Se antaa aina tekemiselle hyvää ryhtiä. Kolmonen tulee käsittelemään ihmissuhteita. Lisää sitten joskus lähempänä.

Olen myös harjoitellut verkkoon siirtymistä kurssien osalta. Mistä esimerkkinä vaikka Kosteusvaurioita-aiheinen kirjoituskurssini yhteistyössä Solisevan kanssa. Jos sellainen kiinnostaa, ilmoittauduthan kiireen vilkkaa täällä!

Lukurintamalla pyyhkii hyvin. Olen nauttinut sekä äänikirjojen että perinteisemmän muodon tyynnyttävästä turvasta. Aloitin eilen Kalle Päätalon Iijoki-sarjan. Sitä riittää 26 kirjan verran. Eiköhän tämä maailman tila ole jonkin verran jo parantunut viimeisiin sivuihin päästessäni.

Mitä kuuluu teidän uuteen arkeenne?


4 thoughts on “Uutta arkea – muistiinpanoja poikkeusoloista

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s