Irlantiseikkailu 2014: osa 4

Viimeinen reissupäivä ei ihmeellisiä Irlanti-iloja enää ehtinyt tarjoilla. Heräilyn jälkeen istuttiin jo pieneksi perinteeksi muodostuneen uppomuna-aamupalan äärellä höpisemässä vikat höpinät, ja sitten olikin aika laitella kamat kasaan.

Kuljin lentolaukun ja ison matkalaukun kanssa, koska toimin kuriirina ystävän kampsuille. Pakkasimme häneltä sellaisia vermeitä Suomeen kuskattavaksi, joille ei enää vikan kuukauden aikana olisi ihmeemmin siellä käyttöä.

Taksimatka kentälle tarjoili yllättävän intensiivisen keskustelun kuskin kanssa. Hän kyseli, mitä olin reissun aikana nähnyt, ja – ei täysin ennalta-arvaamattomasti – jäi kiinni vankilavierailuuni. Kävi ilmi, että koko hänen perheensä oli istunut tuomioita vuosien saatossa. Mieheltä oli mm. evätty pääsy USA:an sukuloimaan lastensa luona.

Kotimatkan lennot sisälsivät nelituntisen välilaskun Oslossa, ja kotiin pääsin vasta puolen yön pintaan. Melkoisen väsyttävää reissuamista, mutta lennot sujuivat yllättävän kivuttomasti nukkuessa pois väsymystä.

IMG_4836

Ihana matka. Lyhyt toki, mutta paljon ehdittiinkin. Oli kiva nähdä, millaista elämää ystävä siellä elellee, ja muistella omiakin lapsuuden reissuja isoäidin tykö.

Kotiin asettuminen on vienyt muutamia päiviä. Ei oikein meinaa löytyä arkivaihdetta. Olisi vielä oikein mieluusti siellä Barry’s teetä litkimässä, elämästä höpisemässä, Lucy-koiraa rapsuttamassa ja erinomaisia oluita maistelemassa.

Pakko on päästä perheenkin kanssa Irlantia koluamaan lähivuosina. Mentävä sinne pohjoisenkin puolelle, isoäidin seuduille muisteloimaan. Joskus sitten, kun sen hetki tulee.

Nyt pitää suuntautua Suomihommiin. Löytää työvaihde ja arkiasenne. Yhden naisen sielunturvajoukkokin sentään onneksi palailee Suomeen jo kuukauden päästä.

Mainokset

Irlantiseikkailu 2014: osa 3

Kolmas reissupäivä oli pyhitetty superturreilulle. Halusin rohmuta samalle päivälle mahdollisimman monta nähtävyyttä ja myös duunihommien kannalta kiinnostavaa juttua.

Ehkä paras rohmuamismenetelmä on hommata lippu on-off -turistibussikierrokselle, joka kiertelee päivän aikana pitkää reittiä kaikkien päänähtävyyksien välillä. Kyytiin ja kyydistä saa hypätä missä vain kohdassa. Sää suosi taas matkaajaa melkoisesti, ja kaksikerroksisen bussin kattamattomassa yläkerroksessa oli hauska katsella vilinää.

Ensimmäiseksi bussi suuntasi Trinity collegen alueelle. Jättimäinen alue kuhisi opiskelijoita.

trinity pallo Koulurakennuksia ympäröivät viheralueet olivat huikean näköisiä kukkivine pensaineen! Kevät on täällä ison pykälän Suomea pidemmällä.

kukkapuu

kukkia

Trinity collegen kuuluisa kirjasto oli varmasti kaunein koskaan näkemäni, ja opastettu kierros kuuluisan ikivanhan Book of Kellsin historiaan ehdottomasti jonotusajan arvoinen.

 

IMG_0334

IMG_0342

IMG_0406

IMG_0348

Matka jatkui kaupungin halki kohti Guinnessin panimoaluetta. St.Stephen’s green -puisto ja valtava St.Patrick’s cathedral olivat hienoja, vaikka vain kyydistä vauhdissa ihailtuinakin. Ihan jo pelkän kaupunkielämän seuraaminenkin oli tosi kivaa.

Guinnessin panimo oli jättimäinen! Pitkän kiertelyn aikana sai tutustua kiehtovaan historiaan (perhe on ollut melkoinen suurvaikuttaja kaupungissa. Panimo työllisti ennen automatiikan kehittymistä 10 000 ihmistä!) ja oluen valmistukseen varsin yksityiskohtaisesti. Kierroksen aikana opeteltiin maistelemaan maun eri vivahteita ja lopuksi kaatamaan oikeaoppinen tuopillinen.

IMG_4678

IMG_0389IMG_0390

Paikka oli melkoinen haaste korkeanpaikankammoiselle. Avoimet liukuportaat kuljettivat valtavan viisikerroksisen näyttelytilan läpi. Tuijottelin kattoon.
Paikka oli melkoinen haaste korkeanpaikankammoiselle. Avoimet liukuportaat kuljettivat valtavan viisikerroksisen näyttelytilan läpi. Tuijottelin kattoon.

guinessilla

Olen aina inhonnut olutta. Vasta ehkä noin vuoden verran olen tietoisesti alkanut maistella niitä, ja tajunnut lajin hienouksia. Olen aina hahmottanut kaiken oluen siksi taskuväljäksi muovituoppikuseksi, mutta olenpahan ollut väärässä! Kun alkaa tutustua asiaan perusteellisemmin ja alkaa erottaa valmistuksen eri vaiheiden merkityksiä lopputuloksessa, on kyseessä ihan eri juoma. Panimoreissu oli tästä vinkkelistä tosi kiinnostava, ja koko Irlannin matka tietysti varsin melkoista maistelun riemua. Irlantilainen olut on erinomaista.

Seuraava kohde oli jotain ihan muuta. Tunnin opastettu kierros vankilamuseo Kilmainham Gaolissa oli ehkäpä vaikuttavin koskaan kokemani. Mahtavan hyvä opas sai kierroksen aikana katettua huikean määrän Irlannin melkoisen myrskyisää historiaa. 

IMG_4800

IMG_4779

Tuonne kannattaa ihan ehdottomasti mennä, jos koskaan liikkuu Dublinissa!

Vielä oli tovi aikaa kierrellä bussilla ennen illan konserttia. Reitti kulki halki jättimäisen Phoenix-puiston, ohi Dublinin eläintarhan (jossa en nyt ehtinyt käydä, vaikka ennalta suunnittelinkin nostalgiaretkeä lapsuuden mieleenpainuville paikoille). Niitä kuuluisia peuroja ei bussista tällä kertaa näkynyt, mutta ihan huikean hienoa maisemaa sitäkin enemmän.

phoenix

phoenix2

phoenix3

phoenix 4

Bussista ratikkaan ja ratikalla himpsuun. Olipahan melkoinen kiertue! Vielä jäi tosi paljon katseltavaakin toisen reissun tehtävälistalle. Älyttömän kiinnostava ja kiva kaupunkipäivä!

Hetken himpsuoleilun ja tankkauksen jälkeen suuntasimme sitten iltarientoihin. Ensin oli ohjelmassa päivän teeman mukaista elintarviketta.

Paikalliset pikkupubit ovat kyllä sellaisia, joita tänne meillekin kaipailisi. Ei niin, että niissä tulisi tämmöisen reissuelämän tahdilla koskaan joka ilta istuttua, mutta mukavia olohuonepaikkoja ovat.

IMG_4831

Sitten keikkahommiin. Dublinissa soitti australialainen John Butler Trio, jonka loppuunmyydyn perjantaikeikan lisäksi oli saatu lisäkeikka sopivasti torstaille. Saimme liput ja hippasimme illan Vicar Streetin salissa. Paikka vetää noin 1500 henkeä, ja kunnolla porukkaa paikalla näytti olevankin. Törkeän hyvä keikka! Ihan uusi, erinomainen tuttavuus. Menee jatkossakin kuunteluun.

john buttler trio

 

Oli melko absurdi fiilis siellä seassa. Joku tunne maapallon pienuudesta, elämän hauskuudesta, mistä lienee yleisestä kosmisesta mukavuudesta taas kerran. Lentämisen kannattamisesta hyvien juttujen tähden. Täällä sitä ollaan, tämän tyypin kanssa, keskellä tällaista sitten tällä kertaa. Onpahan kaikenmoista ollutkin.

Keikalta jatkoimme vielä treffaamaan muita kämppiksiä ja Dublinin derbytyyppejä heidän kantapaikkaansa. Irlantilainen olut on erinomaista. Kämpille lopulta päästyä höpöttelimme kohtuullisen relaksoituneissa tiloissa ja tarpeeseen tulevan pötköttelyn hengessä hyvän pätkän yöhön.

Uni tuli täpötäyden kivuuspäivän päätteeksi Lucy-koiran kyljessä taas mainiosti.

 

 

 

Irlantiseikkailu 2014: osa 2

Aamulla vedeltiin uppomuna-aamupalaa useamman teepannullisen kera lunkeissa merkeissä. Koska ystäväni työharjoittelut sijoittuivat myöhäiselle iltapäivään, ja kestäisivät vain muutaman tunnin, oli hyvää aikaa ihmetellä kaupunkia.

temple bar 1

Kävelimme ensin asuinalueen halki, ja nappasimme sitten hetken mielijohteesta hevoskyydin keskustaan. Ihan vain, koska.

heppa-ajelulla

Kopsuttelimme ihanassa auringonpaisteessa kuskipapan esitellessä seutuja. Murre soittelee jossain sisällä tosi vanhoja lapsuusmuistoja reissuilta isoäidin luo. Paikassakin on samaan aikaan jotakin tosi tuttua, ja silti vierastakin. Omaa jotenkin, kuuluvaa ja tärkeää.

temple bar 2

heppa ja me
Huomatkaa hepan tyylikäs, ystävän kuontalon kanssa yhdenmukainen tukka.

Kuljeskelimme auringonpaisteessa Temple bar-alueen katuja etsiskellen ruokapaikkaa, ja löysimmekin lopulta kunnon hipsterikeitaan taivaallisine pitsoineen ja vastapuristettuine limonadeineen.

IMG_4705

 

Ruuan jälkeen vaeltelimme lisää, ostostelimme ja höpöttelimme. Lunkia, kivaa, oleellista, kaivattua. Päivä oli paahteisen lämmin. Ihan muuta, kuin mihin olin varautunut.

Kun ystävän työtunnit alkoivat, jäin kaupungille vielä itsekseni shoppailemaan. Treffasin kämppiksemme kaupungilla, ja kävimme nauttimassa muutamat erinomaisen maukkaat inkiväärioluet.

Treffasimme vielä toisenkin kämppiksistä, yhytimme ystäväväni, ja suuntasimme sitten kaikki panimoravintolaan syömään. Maistelimme erilaisia oluita ruuan kyljessä. Sanoinko jo, että irlantilainen olut on erinomaista? Se on erinomaista.

Käväisimme vielä kivassa paikallisessa jälkkärihörpyillä, ja suuntasimme unille. Sain taas mustan lämpöpatterin tuhisemaan viereeni. Lucy parkkeerasi tyynylle nukkumaan.

lucy tyynyllä

Irlantiseikkailu 2014 osa: 1

Palasin yöllä Dublinista. Oli ihana reissu siellä opiskelijavaihdossa olevan ystävän luo. Pikainen, vain kolme yötä, mutta kuitenkin.

Ensimäinen päivä alkoi melkoisen varhain. Noin tunnin yöunien jälkeen klo: 3 ylös ja taksilla linja-autoasemalle täällä Hämeenlinnassa. Olin aika hermona, koska olen matkustanut ihan itsekseni viimeksi omaan opiskelijavaihtoon Ruotsiin, ja se tapahtui Armon Vuonna 1997 ! Aina on ollut joko joku perheenjäsen, tai vähintään tanssi-, derby- tai työkaveri matkassa.

Tarvitaan Oikein Hyvä Syy, että lennän.  Pelkään sitä kuollakseni. En vähän, vaan paljon. Vältän sitä kaikin olemassa olevin keinoin, jos suinkin mahdollista. Nyt oli luvassa oikein koko rahalla – kaksi lentoa sinne ja samat kaksi takaisin. Niin lähellä sijaitsevaksi maaksi Irlantiin on merkittävän hankalat yhteydet. Lentojen välillä oli vielä epämääräistä haahuilua menomatkalla Tukholmassa ja palatessa Oslossa. Riitti siis jännitysmomenttia hannarimatkaajalle. Mutta olihan myös Oikein Hyvä Syy.

Ensimmäinen jännäri koettiin jo Hämeenlinnassa, kun yöbussi kentälle oli tupaten täynnä. Vähän aika paineisteltiin siinä, miten ihmiset saadaan kentälle ajoissa, ja laitettiin sitten lopulta tilatakseilla ylijäävät matkaan. Olin kentällä ajoissa ja setvin sujuvasti tieni koneeseenkin. Tukholman kentällä oli hipihiljaista aamutuimaan.

tukholma

Selvisin molemmista lennoista (ihmeekseni) hengissä, ja sain jopa nukuttua molemmilla vähän yön velkoja pois. Perillä Dublinissa suunnitelmana oli hankiutua kentältä keskustan turisti-infoon viemään matkalaukut säilytykseen, ja tappaa sitten kuutisen tuntia aikaa kaupungilla hengaillen ystävän työpäivän ajan. Matkalla infolle tuli kuitenkin mieluisa soitto, että työpäivä oli peruuntunut, ja treffasimmekin samoin tein. Kävimme syömässä ja veimme sitten matkakampsut kämpille, asetuin taloksi, pölisimme kuulumisia, tilasimme take awayta,  ja lähdimme sitten vähän istumaan iltaa. Irlantilainen olut on merkittävän hyvää.

Olin melkoisen pihalla pitkän päivän päätteeksi. Olen vakuuttunut, ettei sieluni osaa matkustaa lentokoneen nopeudella, vaan tulee reissuille vasta vähän viiveellä perässä. Haahuilin isäntäväen perässä zombioloissa ilman pienintäkään suuntavaistoa. Kaupunki tuntui hahmottomalta möhkäleeltä. Onneksi olin kylässä juurikin sielunturvajoukkoni tykönä. All grand.

Illalla ei juuri tarttenut unta houkutella. Sain sänkyyn sekä ihanan kuumavesipullon, että maailman söpöimmän Lucy-koiran lämmittämään. Vaikka keli oli päivällä ollut melko ok, oli sisällä semmoista irlantilaisen kosteaa ja viileää. Tukkina nukuin aamuun asti. Aamupalalla oli ihan uusi olo. Sielu oli selkeästi päässyt perille.

lucy eka yö