KylppäriHelvetti 2012 – kyynelsuolainen päätös

Tältä hetki sitten näyttänyt näkymä...

 

näyttää nyt tällaiselta.

 

Tämän tilalla taas...

on tällaista ja...
tällaista ja...
tällaista.

 

Ja mikä parasta, kun remppahelvetin alta raivatut kamppeet saadaan pois, meillä mahtuu taas keittiössä liikkumaan! Ja eteisen kasat ja läjät on saatu myös pois, ja siellä on nyt taas tällaista:

On tosi vaikeaa kuvailla sitä fiilistä, kun kaikki alkaa taas näyttää ihmismäiseltä viikkokausien kaaosrehaamisen ja purutamppaamisen jäljiltä. Tai sitä, kun pesee tukan omassa suihkussaan ihan tuosta vain, eikä tarvitse töiden jälkeen tai kipeänä lähteä hilautumaan minnekään naapurustoon tai punttisaleille vain pestäkseen itsensä. Sitä, kun tajuaa ettei tarvitse ajaa lapsia kavereitten nurkkiin pesulle tai opettaa niitä joka päivä tasapainoilemaan erilaisten lankkuviritysten läpi poran ja moottorisahan säestämänä.

En osaa. Sanon vain että se on jotakin taivaallisen ja euforisen välimaastosta. Sellaista, että meinasin eilen ihan oikeasti purskahtaa itkuun – onnesta, pois pyyhkiytyvästä krooniseksi muokkaantuneesta huolesta ja epätietoisuudesta ja massiivisesta helpotuksesta. Silkasta ilosta ja siitä, miten kauniilta täällä näytti. Kodilta taas.

En usko, että suihku koskaan tulee tuntumaan ihanammalle kuin toissapäivänä kotioloissa ihan ekaa kertaa sitten elokuun ensimmäisen päivän, mutta meinaan kokeilla. Joka päivä vaikka parikin päivää, siihen asti kunnes tästä tulee arkista rutiinia.

Selvittiinpäs, kyllä vain, taas kerran melkoisesta vyörytyksestä! Mustimman hetken verran – siinä veden solistessa alas kolmesta kohtaa kattoa jokapuolelle –  tuntui hetken siltä että tästä ehkä ei nousta, tai jos, niin miten ihmeellä, mutta kylläpä vaan!

KylppäriHelvetti 2012 – liki lopun pohdintoja

Koko blogi on ollut yhtä vesivahinkoa ja remppaa taas liian pitkään. Pahoittelen. Mutta kun tässä kieltämättä nyt on melkoista ähräystä ja nakuttelua ympärillä non-stop, niin siitä sitten tulee aika pientä siitä elämästä. Jospa se nyt taas hetkeksi helpottaisi, kun tuolla vedellään vikoja juttuja seinään juuri tänään. On ihan älyvapaa ajatuskin, että pääsisin ehkä jo illalla suihkuun! Olen viimeksi ollut kotona suihkussa 1.8. Kyllä.

No, tuon rempan valmistuttua alkaa pari uutta. Ensin laitetaan keittiön loput kuntoon ja sitten siirrytään yläkertaan. Sieltä pitää posauttaa pois se vanha kylppäri, rakentaa yksi uusi pikkuvessa ja laitella tytöille sellaiset huoneet, joissa olisi ihan seinätkin. Ja sen jälkeen sitten pitää uusia tuo katto. Että niin, ei tämä tästä ihan heti nyt helpotakaan. Mutta on jo ihan jättiläismäinen helpotus, kun tuo isoin ja akuutein murheenkryyni saada tuosta setvittyä.

Ollaan nyt asuttu tässä kait sen kuutisen vuotta, ja käytännössä koko ajan joku kohta on ollut aika isosti työn alla. Välillä väsyttää. Varsinkin, kun muu elämä ei tajua ollenkaan pysähtyä tai edes hidastaa silloin, kun seiniä alkaa kaatua ihan konkreettisesti kuvainnollisten lisäksi.

Mutta vaikka tämä viimeisin vesivahinkohässäkkä oli kaikkea muuta kuin kiva ylläri – se oli kyllä melkoinen jättiläiskatastrofi monellakin tapaa –  niin muuten kyllä tykkään remppaamisesta ja tätähän kohti sitä tultiin – että saisi vanhaa taloa laitella. No nytpä saa. Ihan kunnolla saa.

Tulee vielä muitakin aiheita, sen lupaan!

 

KylppäriHelvetti 2012 – ”sillä aikaa toisaalla”

Terkkusia ihanasta Edinburghista. Suollan näännyttävän kuvakatselmuksen, jahka saan vähän lisää virtaa. Aamukone teki sen, että tänään oli ylösnousemus klo: 03.45 ja se vähän nyt painaa.

Tässä silti Hurja Remontti -kuvat, eli selonteko siitä mitä kotipuolessa oli meidän sumuisten vuorten samoilumme aikana tapahtunut.

 

Eteisestä katsottuna näyttääkin nyt tältä. Ooh, tapettia!

 

Portailta on tällaista. Ovesta mennään keittiöön. Tuolla maton alla on uutta harmaata lautalattiaa turvassa.
Sisällä kylppärissä kaakelit sai kaverikseen tuota sormipaneelia, joka on musta maailman kivointa (toffeen jälkeen).

Pahoittelen kehnoa valaistusta. Valot on vielä paketissa…

 

 

KylppäriHelvetti 2012 – voiton puolella ollaan

Nyt on seinälaattakin paikallaan. Tänään varmaan saumahommia sitten. Meillä on älyttömän nopea ja taitava remppaihminen laittamassa. Käymme siellä aina ohikulkiessa jututtamassa tekemisestä ja oppimassa kikkoja. Aika paljon käy jouhevammin häneltä tuo laatoittaminen kuin meiltä.

Tykkään aivan superpaljon tuosta isosta mattaisesta laatasta!

Eteisestä katsoen näyttää nyt tältä.

 

Ovelta oikealle katsottaessa on tällaista. Tuohon vasempaan reunaan luukun alle tulee pönttö ja oikealle sitten lavuaari, jossa on sellainen valaistu maitolasikaappi ylhäällä ja iso peili. Ahdas tila, mutta mahtuupa kumminkin.

 

Ovelta vasemmalle on sitten paikka sille suihkukaapille. Tuo laataton seinä oli vielä tovi sitten puoliksi auki portaiden alle.