Maalikaruselli 2013 osa 3.

Kesä yllättää maalaajat. Aiemmista säätiedotuksista huolimatta kolmantena maalauspäivänä satelee enemmän kuin hyväksi lainkaan olisi. Harmittaa, mutta keli on niitä juttuja, joille ei edes tukevalla omnipotenssiharhalla varustettu ihminen minkään mahda.

Aloitamme jo ennen kahdeksaa aamulla, että saamme päivän harvat sateettomat hetket käytettyä. Spreijailen rännit valmiiksi ja Johannes killuu taas korkeuksissa puutarhan puolen päätyseinällä.

räystäät

Pari purkkia valkoista kiiltävää spraymaalia maksaa yhteensä noin 16-17 euroa. Uusi ränni maksaa helpolla useita kymppejä. Homma vie pari minuuttia. Maksaa siis todellakin vaivan.
Melkoisen harmaata säätä, mutta edistyy edistyy. Kelloa vastaan maalaaminen on ärsyttävää hommaa.
Melkoisen harmaata säätä, mutta edistyy edistyy. Kelloa vastaan maalaaminen on ärsyttävää hommaa.

Kun loppupäiväksi on tiedossa ihan silkkaa reipasta sadetta, päätämme viheltää karusellin päätökseen pariksi päiväksi. On turha seisottaa vuokrakonetta tyhjänpanttina.

Pääty tulee maalattua, joten päivän tavoite kuitenkin saavutetaan. Viimeisestä seinästä jää 2/3 harmillisesti vaiheeseen, mutta toisaalta viikonlopun tuumaustauko tekee varmasti hyvää.

Pääty puutarhan puolelta valmistuu.
Pääty puutarhan puolelta valmistuu.

Nostimen hinkuttelu pois kapoisesta välistä onnistuu ihmeellisen helpolla Johannekselta yksin. Kasvituhoilta ei kokonaan vältytä, kun vähän pitää kääntää mustaherukan kautta. Itkuitta selvitään kuitenkin.

Lähinnä vanha kehikko ottaa osumaa. Puska taipuu mutta selviää kyllä marjoineen. Huh!
Lähinnä vanha kehikko ottaa osumaa. Puska taipuu mutta selviää kyllä marjoineen. Huh!

Illalla otetaan taas käyttöön jokaisen Panu-tytön kauneudenhoitovälineet.

tärpätti

Nostimen palauttamiseen tarvitaan tarvitaan kaverin apua. Meillä ei ole autossa koukkua eikä paukkuja vetää moista vehjettä. Eläköön järeämpiautoiset ystävät!

Vuokraamossa ollaan reilulla kesätuulella. Saamme yhden päivän vuokran alennusta.

Kannattaako talon maalaminen itse? Olisihan se ihanaa, jos tulisi ukkelia ja akkelia pihan täysi ja hoitaisivat koko homman käden käänteessä. No kyllä varmaan. Toisaalta sitten…

Maalikarusellin kustannukset ovat nyt seuraavanlaisia:

– Nostin (4 päivää) 240 e

– Kutteriin (ostettiin) 40 euroa

– Maaleihin + suteihin 665 e

Yhteensä on siis mennyt 945 euroa.

Aikaa koko homman hoitamiseen on tähän mennessä kulunut näin:

– Maalin poistamiseen 5 miestyöpäivää

– Maalamiseen ja välineiden siirtelyyn 5 miestyöpäivää

(Meitä on ollut hommissa useimpina päivinä kaksi, joten homma on hoitunut sen verran nopsemmin.)

Vielä tarvitaan kadunpuolen seinää varten 1/2 rapsutuspäivää ja 1 maalauspäivä, sekä telineet joko itse rakentamalla tai vuokraamalla. Sitten on valmista!

Homma on aikaavievää ja rahaakin kuluu, mutta toisaalta säästöä tulee huikeasti. Jos talon maalauttaa ammattilaisilla, työ varmasti sujuu nopeammin ja vähemmällä hälinällä, mutta se myös maksaa useita tuhansia euroja.  Ei tartte meidän budjeteilla edes miettiä, kummalla mennään.

Ja onhan se nyt aika kiva sanoa, että ite tein.

Mainokset

Maalikaruselli 2013 osa 2.

Maalaushommat ovat tuhatkertaisesti kivempia kuin maalinpoistohommat. Kaikenlainen valmistelu ja äheltäminen ylipäätään ärsyttää. Minä en ole mikään esivalmistelija. Tyydyttävintä on, kun pääsee sutimaan uutta väriä pintaan. Tulee kerrasta nättiä. Ja siinä petrooliöljymaalin hienous – kerrasta todellakin tulee nättiä. Kun jaksaa pensselöidä riittävällä maalilla kertaalleen, on hyvä.

Ensimmäisen päivän maalailu oli hidasta hommaa. Johannes killui korkealla nosturissa ja minä maalasin alhaalla sen minkä yletin ilman kiipeilyitä. Kipusin kyllä pöydälle seisomaan, mutta siellä kikkailusta selkä ei ollenkaan tykännyt, joten palasin maantasalle. Sieltä kurottamalla saa mittaiseni 173-senttinen henkilö maalattua 11 alinta lautaa.

Ekan päivän kokonaissaldo oli päätyseinä pihan sisäänkäynnin luona.

sisäänkäynti maalattu

Kontrasti vanhaan näkyy tässä hienosti.

Maalauskeli oli vähän epävakainen. Melko viileää ja satelikin hetken keskellä päivää. Olimme kuitenkin tosi tyytyväisiä lopputulokseen. Valmiiksi saatua pintaa on siistiä fiilistellä.

Itse maalausta isompi projekti olikin sitten nostolavan siirtäminen talon toiselle puolelle. Tuosta talon kulmalta piti sinne puikata talon ja pensasaidan kapeasta välistä. Lisähaastetta aiheutti se, että reitillä kasvoi jättimäinen syreeni. Kasvaa se siinä edelleenkin, mutta kolmanneksen kapisempana. Laitettiin moottorisaha laulamaan, kun muu ei auttanut.

kone tekee tuhoja
Värkki on noin viisi metriä pitkä. Sitä ei käännetä ihan helpolla ahtaissa tiloissa. kasvillisuus sai antaa tilaa. Tässä ajellaan kuunliljojen yli melkoisen suruttomasti.

Kaikenkaikkiaan laitteen jäljiltä on nyt sileänä kuunliljan ja syreenin lisäksi myös puolimetriä pensasaitaa ja aika iso osa kultapiiskupuskasta. Myös omppupuu otti jonkinlaista iskua reissun varrella. Saapa nähdä, kuinka massivista tuhoa tehdään, kun kone huomenna siirretään kolmannelle sivustalle. Onneksi etupihalle ei tartte mennäkään.

No jos nyt pikkasen lehvää taittaa...
No jos nyt pikkasen lehvää taittaa…

Toisena varsinaisena maalauspäivänä, tänään siis, oltiin sitten puutarhanpuoleisella seinällä. Minä sudin taas alalautoja ja Johannes hillui korissa. Keli oli tosi lämmin ja maali (joka muuten on Uulan petrooliöljymaalia sävyssä ”olki”)  ilmeisesti siitä syystä tuntuvasti juoksevampaa. Maalaaminen sujui paljon nopeammin kuin eilen. Sain sudittua sekä puutarhanpuoleisen, että takapihanpuoleisen seinän 11 alinta lautaa, ja vähän valkoisia kanttejakin.

Omppupuiden alta katsottuna näyttää nyt tältä.
Omppupuiden alta katsottuna näyttää nyt tältä.
Tässä vaiheessa yläosan vanhoja maaleja ei vielä olla poistettu.
Tässä vaiheessa takapihan seinän yläosan vanhoja maaleja ei vielä olla poistettu, koska rakkine ajellaan mestoille vasta huomenna.

Jossain vaiheessa kävin lepuuttamassa selkää sohvalla, ja silloinhan se eka hasardikin nähtiin. Nostimen ylikuumenemissuoja laukesi ja virta loppui. Muru jäi killumaan parin metrin korkeuteen. Oli kuulemma huudellut minua apuihin, mutta minähän join sohvalla teetä musiikkia kuunnellen, kelpo vaimon tapaan. Ei auttanut raukan kuin kiivetä korista roikkumaan ja hivuttautua sitten alas. Laskeutuminen tapahtui kurpitsantaimelle, joten se voidaan lukea kasvituhoihin myös. Oh well. Vastaisuudessa löytyy korissa killujan taskusta puhelin.

Panu-tyttö vetää kokovartalo-otteella. Iltaisin saa sitten kylpeä tärpätissä.
Panu-tyttö vetää kokovartalo-otteella. Iltaisin saa sitten kylpeä tärpätissä.

Ihan illan lopuksi spraymaalasin vielä valkoiseksi rumanruskean rännin. Tuli ensikertalaiselta aika kökköä jälkeä, mutta kukapa sitä tuolta takapihan perukoilta kovin tarkkaan katselisi. Säästyi kuitenkin pitkä penni, kun ei tarttenut ostaa uutta.

Nyt jäljellä on vielä yläosat kahdelta seinältä. Ne olisi saatava perjantain aikana kuntoon, koska silloin loppuu vuokra-aika nostolaitteesta. Jossain niillä main loppuu myös puhti remppaajapariskunnasta, ennakoin. Muutaman täydenkin urakkapäivän hyvin jaksaa, mutta sitten alkaa aina vähän hapottaa. Mutta hitto että tuleekin hieno!

Jaksaa, jaksaa.
Jaksaa, jaksaa.

Maalikaruselli 2013 osa 1.

Meillä maalataan taloa. Homma on ollut mielessä jo alun kuusi vuotta – koko tässä asumisemme ajan. Iso ja kallis projekti on kuitenkin jäänyt akuutimpien alle. Tänä kesänä viimein toteutuu.

Vuonna 1945 rakennettu rintamamiestalomme on alunperin ollut kauniin kelta-valkoinen ja asiaankuuluvasti hengittävällä öljymaalilla maalattu. Tiedämme tämän, koska pihasauna on niissä väreissä edelleen.

Vuosien saatossa talopolo on aiempien asukkaiden toimesta maalattu valkoiseksi ruskein puittein. Rumaksi, jos minulta kysytään. Ja kysytäänhän. Rumuuden lisäksi on muitakin tyhmyyksiä. Maalina on nimittäin käytetty lateksimaalia, joka ei päästä talon sisältä tulevaa vesihöyryä ulos. Huono homma. Vesi tiivistyy väärään paikkaan ja maalipinta myös kuplii ja hilseilee.

Halusimme sekä putsailla pinnat hengittävämmiksi, että palauttaa talo kauniiseen alkuperäiseen väriin. Emme halunneet maksaa projektista kymppitonnia, joten ryhdyimme hommiin niin kuin tapan on täällä ollut – iteksiin.

Kaksi vuotta sitten talossa tehtiin iso keittiöremontti. Veranta laajennettiin ja samalla se maalattiin ennakoivasti keltava-valkoiseksi. Putiikki on siitä lähtien ollut melko koominen väripaletti uutta ja vanhaa. Ihanaa saada koko humppa viimein yhteen ortninkiin!

talo edestä

Ensin piti tietysti saada vanhaa maalia mahdollisimman paljon pois. Puoliso pähki sopivaa menetelmää pitkään. Lopulta parhaaksi osoittautui sähköhöylä eli kutteri. Laitteesta kuuluu aivan korviaraastava meteli, mutta jälki on hyvä.

Talo on noin 7 metriä korkea, joten poisto- tai maalaushommiin ei ole oikein tikkailla asiaa. Piti vuokrata henkilönostin. Aivan perkeleellisen kokoinen vehje! Isolta hyönteiseltä jalkoineen näyttävä laite painaa 1300 kiloa. Päivävuokra ainakin täällä meillä Hämeessä on 80 euroa.

ani ylhäällä

Näppärä peli kyllä nosteluhommiin. Ja kuumottava. Kärsin todella kovasta korkeanpaikankammosta, mutta olihan pakko kuitenkin kokeilla kerran. Korissa on vivut, joista kippoa saa nosteltua ja käänneltyä haluttuihin asemiin. Valjastauduin asiaankuuluvasti ja homesuojasin tuollaisella suihkupullolla ihan katonrajasta asti. Jälkikäteen olin lapsellisen tyytyväinen myhäilijä.

Laitteen kanssa operoiminen on erikoista puuhaa. Ei mene aivan pieneen tilaan. Puoliso fiilistyi totaalisesti sen puikkoihin päästessään. Jonkin verran vemppausta sen sommitteleminen pihan eri kohtiin kyllä kysyi. Juuri tällä hetkellä mietityttää, miten se saadaan pois tuolta omppupuiden alta. (Kävimme myös lyhyen, melko kipakan väännön siitä, voiko laitteella ajaa ihan kohta täydessä sadossa notkuvan mustaviinimarjapensaan päälle. Myönnän, että itkin. Löytyi kompromissi, jossa helvetinkone saatiin puolen metrin päähän puskasta.)

Pulma on siinä, että jalat veivät tosi paljon tilaa sivusuunnassa. laite nousee niiden päälle hauskan heinäsirkkamaisesti. Alle tulee töppöset.
Pulma on siinä, että jalat vievät tosi paljon tilaa sivusuunnassa. Laite nousee niiden päälle hauskan heinäsirkkamaisesti. Alle tulee töppöset. Tuossa jalan vieressä vasemmalla on tappotuomiolta säilynyt rakas pusikkoni. Marjat ovat jo melkein kypsät, ja nämä ovat tärkeitä asioita.

Ensimmäisenä urakkahommana siis rapsutettiin vanhaa maalia pois ja levitettiin homesuoja. Maalin poistamiseen kului noin 1,5 työpäivää / seinä. Homesuojan ruiskuttelu on nopsaa puuhaa, mutta sen pitää antaa kuivua vuorokauden verran ennen maalaamista.

Seuraavassa osassa päästään pensselihommiin.

Minä en vielä pari viikkoa sitten olisi ajatellutkaan pystyväni osallistumaan koko hankkeeseen, mutta niimpä vain nyt pystynkin! Olisikin aivan hiton vaikeaa maata sohvala, jos toinen tekee täyttä päivää talon kunnostamiseksi. Vaikka tuolla huhkiessa välillä vituttaakin, on  tämä talo ollut meidän yhteisenä haaveena jo lukioajoista lähtien, ja rempan äärellä puuhaaminen  yhteinen harrastus. Kiva, että voidaan tuolla ährätä nytkin.