Kirja putkahti painosta

IMG_20181215_175511__01__01.jpgTässä se nyt on, kädessä! Ilme kertookin vallitsevan tunnelman. ❤️

5.1. kirja löytyy kaupoista, ja ennakkotilata voi jo tarjoushintaan bannerista tuossa oikealla. Jihuu! Olen (kokovartalo)fiiliksissä!

Mainokset

Tammikuu tuo kirjan ja podcastin alkoholista

Eilen illalla tuli odotettu viesti: Tiedostavan siemailun taito on putkahtanut ulos painokoneista! Voi kun olisin samassa kaupungissa kustantamoni kanssa, että pääsisin heti hypistelemään. Nyt on vain odoteltava kynsiä pureskellen ensi viikolle.

Kysyisin samalla kainosti, että mihin hemmettiin tämä joulukuu oikein tässä nelistää? Kuuntelen kummeksuen, kun ystävät huokaavat viimeinkin ostaneensa kaikki joululahjat. Minulla on hommattuna tasan yksi, enkä ole ehtinyt vielä oikein edes ajatella muita! Tuntuu, että päivät vain mystisesti suhahtavat johonkin, kun silmät saa miten kuten aamulla auki.

Töitä on jäljellä enää kahden kirjoitettavan jutun verran ennen lomaa. Yksi on pitkä asia-artikkeli ja toinen on napakka kolumniteksti. Mahdutan kyllä ensi viikolle vielä muutamia treffejä haastateltavien kanssa, sillä tammikuun alussa starttaa ihan uusi Pullonpyörittäjä-podcastini, jossa kerran viikossa juttelen vieraiden kanssa alkoholista lasissa ja kulttuurissa. Superkivaa!

Kirja (5.1.) ja podcast (2.1.) ulos samalla viikolla tammikuussa… kukahan tämän ajoittui näin kohtuullisesti? No, kukapa muukaan. Pääsen ainakin puhumaan alkoholista niin, että luulisi perheen vähän säästyvän kuuntelemisen vaivalta.

Muistakaahan, että kirja on ennakkotilattavissa täältä blogista tarjoushintaan! Ostoksille pääsee tuosta oikealta bannerista, ja samasta paikasta löytyy tietty tarjous myös Kosteusvaurioista.

Jos mieleen tulee alkoholiin liittyviä kysymyksiä tai vieraita, joista kuulisitte podcastissa mieluusti, antakaa ihmeellä tulla ehdotuksia!

Just nyt, just sulle: Tiedostavan siemailun taito ennakkohintaan!

Siellä se nyt ruksuttaa painokoneissa! Tuntuupa kivalta voida kiihkeän kirjoitusvuoden päätteeksi sanoa niin!

Tässä uudessa kirjassa mietin alkoholin roolia Suomessa ja laajemmin osana länsimaista elämäntapaa. Miksi alkoholi on niin kiinteästi kytköksissä työelämään? Miksi kissoille ja koirille myydään meillä omia oluita ja viinejä? Millaista viestiä sisustuslehtien kuvat ja perheohjelmat huomaamattamme alkoholista välittävät? Miksi vanhempien keskinäinen solidaarisuus on niin marinoitunutta? Mistä voisi tietää paljonko on oikeasti paljon tai liikaa? Kuinka paljon ”kaikki muut” oikein todellisuudessa juovat ja minkälaisilla konsteilla ihmiset, jotka ovat halunneet jollain lailla muuttaa juomatapojaan, ovat siinä onnistuneet? Missä se kuuluisa kohtuus oikein lymyilee?

Kirja koostuu tekemistäni haastatteluista, tuoreimmasta tutkimustiedosta, laajasta mediaseurannasta ja omista arkisista havainnoistani näiden kuluneiden vuosien ajalta, kun olen ollut uppeluksissa alkoholikeskusteluissa ja osana monenlaisia kohtaamisia aiheeseen liittyen. Se ei ole saarna eikä kieltolakikirjoitus, ei sääntökirja eikä ahdistava puritaanipaketti, vaan pohdin sen sivuilla nautinnon, onnellisuuden ja hyvän fiiliksen kysymyksiä ilman pystyssä sojottavia etusormia tai muuta soo soo -meininkiä.

Tiedostavan siemailun taito on kirjoitettu jokaiselle, joka asuu näillä main, ihan riippumatta siitä kuinka paljon itse käyttää alkoholia. Se, millä tavalla alkoholi täällä erilaisissa kuvastoissa ja sanojen, tekojen ja tiedostamattomien uskomusten tasolla esiintyy, vaikuttaa nimittäin meihin kaikkiin mielenkiintoisella tavalla, joimme sitten itse tai emme. Koska sivuilla ei syyllistetä tippaakaan (pun tietysti intended),  kirja sopii mainiosti myös lahjaksi.

Pyysin blogin lukijoille oman ennakkotarjouksen. Kun kirja tammikuun alussa ilmestyy, sen OVH tulee olemaan 30 e, mutta käyttämällä kampanjakoodia KOKOVARTALOFIILIS sen saa nyt tilattua hintaan 19,90 e (+ postikulut). Kun laitat tilauksen vetämään, saat kirjan heti sen putkahdettua maailmaan.

Samasta bannerista ja samalla KOKOVARTALOFIILIS-koodilla löytyy edelleen myös Kosteusvaurioita – Kasvukertomuksia pullon juurelta blogihinnalla 12,90 e (+ postikulut). Ties vaikka nakkaisit kumpaisenkin samaan ostoskoriin!

 

Ihan kohta saa Tiedostavan siemailun taitoa! – Ennakkotilaajan tärpit

Jihuu! Huomenna lähtee painokone laulamaan ja uusi kirjani alkaa ilmiintyä ihan konkreettiseksi kapineeksi! Huimaa ja jännää!

Viikonloppuna polkaisen täällä käyntiin joulukuun alun kunniaksi ennakkotilauskampanjan, joka tarjoaa blogin lukijoille tämän tuoretuotteen erityisen edukkaasti. Kirja ilmestyy heti tammikuun alussa, ja ennakkotilaamalla sen saa tietty käsiinsä hetiheti!

Käynnisteltäiskös joulukuun tunnelmia tällä ihanuudella:

Voiko alkoholiongelmista puhua toiveikkaasti?

Eräs ystäväni kysyi hiljattain, eikö minua väsytä puhua luennoidessani aina niin raskaista ja negatiivisista asioista. Kysymys oli ensin yllättävä. En nimittäin ollenkaan ole kokenut väsymystä aiheen äärellä, päinvastoin! En edes koe niinkään möyriväni raskaissa asioissa, vaikka ilman muuta alkoholiongelmat itsessään ovat myös raskaita, todella raskaita. Kysymys on kuitenkin käsittelytavoista ja katseen suunnasta.

Sain hiukan pohdittuani vähitellen kiinni kysyjän ajatuksesta. Ehkäpä hänen mielikuvansa on muodostunut siitä, että Kosteusvaurioiden ilmestymisen aikaan lehdissä puhuttiin niin paljon ihmisten vaikeista lapsuudenkokemuksista. Näytti siltä, että edelleen oli jonkinlainen yllätys, että joka neljäs aikuinen on kokenut lapsuudessaan vaikeita vaiheita liikaa juovien vanhempien kanssa. Ja on aivan totta, että kun niitä tapahtumia käsitellään, ollaan todella vaikeiden teemojen äärellä. Silti kokonaisuus kannattaa katsastaa laajemmasta kulmasta.

Niissäkin haastatteluissa pyrin aina nostamaan keskiöön sen, miten kokemuksista mennään eteenpäin. Ja kun nyt saan puhua keikoilla ympäri Suomen,  en koskaan luennoi vain siitä, mitä kosteissa kodeissa tapahtuu pahimmillaan, vaan siitä, millaisia jälkiä kokemuksista voi jäädä, ja ennen kaikkea siitä, millä tavoin niistä voi päästä aikuisena asioita käsittelemällä jatkamaan omaan, hyvään, itsenäiseen, terveeseen ja toimivaan elämään.

Kysymys on siis siitä, ettei jäädä ruotimaan vain niitä kovia kokemuksia, vaan mietitään aina ratkaisua. Valoa tunnelin päähän. Kurjuudessa kieriskely ei tuota mitään hyvää. Se on joskus tarpeellinen välivaihe, muttei koskaan hyvä päämäärä.

Omasta näkökulmastani puhun ja kirjoitankin siis ihan toisista teemoista: toivosta, ilon löytymisestä, armollisuudesta, voimasta ja vapaudesta. Valtavan positiivisista asioista. Puhun siitä, millä tavalla oloa saa helpommaksi uskaltautumalla käsittelemään vaikeat kokemukset. Puhun toisten ihmisten paremmasta ymmärtämisestä, olivat he sitten toisia kosteissa oloissa kasvaneita tai vaikkapa vanhempia, jotka vaikeiden aikojensa jälkeen pyrkivät takaisin yhteyteen lastensa kanssa.

Ei sellaiseen väsy! Se antaa joka kerta todella paljon. Näen ihmisten pyyhkivän kyyneleitä katsomossa, eikä se johdu siitä, että oltaisiin muhittu kamalissa oloissa, vaan siitä, että he ovat saaneet kiinni jostakin sellaisesta, josta eivät ehkä ennen ole saaneet. Ovat saaneet suuntaviivoja ja varmistusta sille, että ovat tarpeeksi, ovat vahvempia kuin uskoivatkaan ja että on mahdollista rikkoa kipeitä kehiä. Ja että meitä on täällä valtavan paljon, eikä mitkään tapahtuneesta ollut meidän syytämme. Voisiko mikään juuri paremmalta tuntuakaan?

Tuo seuraava kirjani, Tiedostavan siemailun taito, on askel eteenpäin tässä pyrkimyksessäni etsiä ratkaisuja, tuottaa toivoa ja tarjota pohdittavaa paremmasta. Se tuntuu luontevalta seuraavalta portaalta. Jos ensimmäisessä kirjassa esiteltiin ongelma ja mietittiin siihen ratkaisuja, tässä toisessa katsotaan vielä pidemmälle: mitä voisimme tehdä, ettei Kosteusvaurioiden kaltaisia ongelmia pääsisi jatkossa syntymäänkään?

Se on ihan valtavan motivoivaa ja innostavaa hommaa! Ei siis väsyttävää ollenkaan.

 

Tiedostavan siemailun taito näyttää tältä!

Jihuu! Uusi kirjani kansineen kaikkineen on nyt päässyt päivänvaloon! Atenan katalogi kevään aikana julkaistavista kirjoista ilmestyi juuri, ja minun antini löytyy sen sivuta 12. Katalogin löydät täältä. Huippukiinnostava valikoima siellä onkin! Minä olen ihan julkaisuvuorojen kärjessä. Kirjani ilmestyy heti tammikuun alkuun.

Atenan Facebook-sivulla on meneillään arvonta, jossa voi voittaa 50 euroa kirjanostelurahaa, kun valitsee katalogista mieleisensä luettavan. Käy ihmeellä kommentoimassa valikoimaa ja osallistu! Vastausaikaa on ma 26.11. klo: 9 saakka.

Tiedostavan siemailun taito ilmestyy perinteisen version lisäksi myös e-kirjana ja äänikirjana. Se tulee olemaan ostettavissa kirjakaupoista, verkkokaupoista ja tietysti Atenan omien sivujen kautta. Olen sopinut kustantamoni kanssa, että blogini lukijat saavat ennakkotilausmahdollisuuden. Ohjeet ilmestyvät tänne lähiviikkojen aikana!

Huh, niin jännää ja kivaa aikaa! On aina täysi mysteeri, miten uusi kirja löytää lukijansa, ja nyt vain täällä odotellaan. Ihania, innostuneita palautteita on jo tullut, ja se tuntuu älyttömän hyvältä!

Mitäs tuumitte? Näyttääkö aihe kiinnostavalta? Onko kiva kansi? Itse olen tietty ihan innoissani koko paketista!atenan kuva

Isänpäivä – Millaisia isiä seuraavissa polvissa siintää?

Vietin viime viikolla varsin liikkuvaista Ehkäisevän päihdetyön viikkoa. Sain ensin olla kahden yön reissulla Iisalmessa ja sitten vielä Helsingissä osallistumassa nuorten BuenoTalkiin (löytyy täältä, jos haluat katsella). Siinä oli samalle viikolle työn sarkaa, sillä jätin myös kirjan käsikirjoituksen ja tein useamman ison lehtiartikkelin, mutta onneksi pitkillä junamatkoilla on minusta ylivertaisesti kivointa kirjoittaa ja helpointa keskittyä.

Olipa mielekkäitä, koskettavia ja hienoja tapaamisia viikko pullollaan!

Iisalmen keikalla puhuin soteammattilaisille parituntisen verran siitä, miten lapsuuden kokemukset liikaa juovien vanhempien kanssa voivat vaikuttaa työelämän jaksamiseen, kollegankestokykyyn ja vaikka esimieskohtaamisiin. Mietimme millaisia vahvuuksia ja sudenkuoppia tausta tuottaa, ja miten parhaimman voisi kaivaa itsestään esiin kuluttamatta voimiaan loppuun. Parituntisen yleisötilaisuuden aiheina taas olivat jaksaminen, pärjääminen, pinnisteleminen, riittämättömyydentunteet, vanhemmuus, isovanhemmuus ja ihmissuhteet kostealta pohjalta ponnistaen. Mietimme syitä ja seurauksia, mutta ennen kaikkea sitä millaisilla keinoilla hankalasta taustasta voisi jatkaa hedelmällisimmin eteenpäin. Siitä kulmasta mietin isänpäivääkin tänään.

Jokaisella Kosteusvaurioita-kohtaamisellani näihin aikoihin marraskuussa esiin nousee isän ikävä. Ihmiset jakavat paljon mietteitään siitä, miten vielä aikuisenakin olisi kova kaipuu isän lähelle, muttei pääsyä. Isät ovat joko juoneet itsensä hengiltä tai henkisesti saavuttamattomiin.

Oma kokemukseni kosteudesta kotona ei liity isään, mutta tunteet tunnistan tietenkin. Ne ovat samoja siitä huolimatta kumpaan vanhempaan muistot liittyvät. Vanhemmankaipuusta siinä puhutaan. Ihmetyksestä ja kivuista. Selvittämättömistä kysymyksistä enemmän kuin mistään. Miksi on kysymyksistä kirkkaasti yleisin. ja varmasti vaikeimpia vastatakin. Vain se juonut tai juova vanhempi voisi vastata siihen, mutta lapsi, aikuisenakin, on pääsemättömissä, jos vanhempi ei ole halukas vastaamaan siihen, tai ei ole enää tavattavissa.

Ajattelen, että olennaisinta olisi ehkä löytää sellainen tapa elää, jossa on mahdollista antaa itselleen lupa kaivata ja surra, kokea vihaa ja turhautumistakin, mutta sillä tavalla erillisenä ihmisenä, etteivät menneen kipeät kuviot pääsisi enää imaisemaan tunnepöllyihinsä. Ei helppo juttu ollenkaan, mutta tehtävissä, siihen haluan vakaasti uskoa.

Isänpäivänä veto nykyisen ja menneen – lapsiminän ja aikuisen minän – välillä on kenties kovimmillaan. Vanhoihin rooleihin on helppo humpsahtaa. Silloin pohditaan ulkopuolisen silmissä aika triviaalejakin juttuja. Sellaisia, jotka ovat asianomaisen mielessä kuitenkin kaikkea muuta kuin triviaaleja. Esimerkiksi se, pitääkö isänpäiväkortti lähettää, kimppu ostaa, tai vierailulle mennä, vaikka vastassa olisi pelkkää suttuista surua, ovat oikeasti isoja kysymyksiä kipuilevassa mielessä. Olen lukuisia kertoja nähnyt ihmisten puhkeavan itkuun pelkästä ajatuksesta, että jättäisi tänä vuonna tuon tekemättä – ja vuosia elin itsekin ihan samoissa oloissa toukokuisin.

Se, että kerran kuuntelisi itseään ja suojelisi itseään vastentahtoisilta eleiltä, voi tuntua melkein mahdottomalta. Siltä, että maailma nitkahtaisi radaltaan pelkästä yrityksestäkin. Se ei kuitenkaan nitkahda. Kun siihen vain löytyisi usko ja luotto. Eronteko, happirako, itsensä kuunteleminen ja selkeän valinnan tekeminen voi helpottaa oloa ihan hirmuisesti.

En usko, että vanhemmat tietävät, miltä tällainen suru tuntuu. Se asuu lapsen sisällä sitkaasti. Vanhemmilla on omansa, tietenkin on, ja monilla heistä samankaltaiset kokemuksensa sinne edelliseenkin sukupolveen, mutta silti. Näiden surujen kanssa kipuillaan perheissä pirun yksin. Kohtaamatta, hiljaisuudessa tai pinnistellen kahvipöydissä. Joskus ihan ilmiriidellenkin, vaikka ei ehkä saadakaan kiinni siitä, mistä tulehtunut leimahdus taas syttyi. Kaipuusta, kivuista, rakkaudesta ja siitä miksi-kysymyksestä ne versovat. Sanomattomista, selittämättömistä sanoista.

Menneitä on voitava surra niin kauan kun surettaa. Niille tunteille ei tarvitse eikä voi laittaa aikarajaa. Samalla ajattelen, että tervehdyttävin apu eteenpäin (korostan: eteenpäin meneminen ei tarkoita menneisyyden unohtamista, päinvastoin, sen hyväksymistä ja käsittelemistä) on siinä, että suuntaa katsetta tukevimmin menosuuntaan. Voi hyvin olla, ettei rauha koskaan löydy suhteessa edeltävään polveen. Paljon on silti vielä tehtävissä toiseen suuntaan.

Seuraavien polvien isyyksien vahvistamisessa on valtavaa voimaa. Ajattelen sen tapahtuvan oman isänroolin rohkealla ja perinpohjaisella pohtimisella menneiden sukutaakkojen selvittämisen keinoin ja ennen muuta tulevien isäpolvien kasvun tukemisella. Ihanimpia isänpäiviä syntyy, kun omat poikaset varttuvat huomioituina, kannustettuina ja rohkaistuina seisomaan tukevasti omilla jaloillaan. Tietoisina omista sukutaustoistaan, mutta ilman uhkakuvia ja toisten taakkoja. Tänään paljon hyvää syntyy myös oman puolison isyyden vahvistamisella ja tukemisella.

Kaikki se korjaa vähän huomaamattakin ihan valtavasti, ja pitkäkestoisesti. Siitä kaikesta syntyy myös iloa, onnea ja lempeyttä.

Onnea isät! Olette ihan korvaamattomia!

IMG_6897