Pohjolaturnee 2011 – perillä jälleen

Pv 10. Äkäslompolo – Ranua – Puolanka + 23 C, aurinkoista ja ukkostavan hiostavaa

Aamukahvit ja pakkailut tavalliseen tapaan.

Anikuksasta Ani aamukahvinsa toki juo,

Lähdemme liikkelle klo: 10.15 ja ajelemme alaspäin. Tähän suuntaan matka on aina paljon tylsempi ja tuntuu pidemmälle. Iso maa! Jotta autoilun lomaan saatiin jotain vaihtelua, kurvasimme Ranuan eläintarhaan ihmettelemään jääkarhuja ja saukkoja.Väljän oloinen, tosi kiva eläintarha, jossa asukeilla – vaikka häkkivankeina tietysti olivatkin –  näytti ainakin olevan ihan mukavat oltavat.

Lämpö ei ole tämän karhun juttuja

 

Saukot varastivat kaikkien sydämet

 

Illaksi hikinahkukeli puhkesi odotetusti sateeksi, mutta automatkaajaahan sellainen ei paljoa haittaa. Körötimme niin pitkään kuin jaksoimme, ja päädyimme Puolangalle leirintäalueen mökkiin (30 e / yö) viettämään vikaa iltaa korttipelien ja höpöttelyn merkeissä.

 

Seuraavana päivänä ajoimme sitten vikan etapin Virroille anoppilaan, jossa vietettiin tosi kiva serkustapaaminen miehen puolen sukulaisten kanssa. Hyvä päätös ihan huippuretkelle!

Laittelen jossain sopivassa välissä vielä Kotivinkin blogin puolelle näkökulmia erityisesti lasten kanssa retkeilystä. Kuvia jäi tähteelle noin 490, että eivät ne kaikki loput kyllä sinnekään mahdu… Sitä ennen voitte mieluusti ottaa osaa siellä käytävään kirjakeskusteluun!

Kertokaahan kesän retkistänne!

Mainokset

Pohjolaturnee 2011 – loppu lähenee

Pv. 9 Kilpisjärvi – Karesuvanto – Äkäslompolo. Kirkas auringonpaiste.

Nousemme jo klo: 7 ja pakkaamme auton ja päiväretken reput. Klo: 8.30 olemmekin jo Mallan luonnonpuiston polun alussa. Aloitamme päivävaelluksen, jonka mitaksi arvelemme 10 km, mutta joka osoittautuukin 15 km mittaiseksi.

Päivä on älyttömän hieno. Aurinko paistaa ja lämmittää paremmin kuin vielä minään. Näemme sopuleita, korppeja ja sammakoita. Ja silmänkantamattomiin käsittämättömän upeaa erämaata.

 

Komea rakka

 

Kitsiputous oli myös melkoisen komea!

 

Kävimme tietty myös kolmen valtion rajapyykillä

 

15 kilsan jälkeen hyppäsimme autuaalliselle naku-uinnille +15-asteiseen Kilpisjärveen. Tässä astetta säädyllisempi todistusaineisto. Esikoisesta taisi olla aika vilpakkaa.

 

Oli melkoisen hyvä fiilis viiden tunnin vaelluksen ja uinnin päälle. Odottelimme venerannassa vielä 3,5 tuntia, että Malla-laiva ehti noutamaan meidät takaisin lähtöpisteeseen. Saamelaismiehistön keskinäisiä juttuja oli kiva kuunnella.

 

Loppunäytös oli melko juhlava:

"Tämä on maa johon minä olen mieltynyt!" Ja minä myös.

Sitten pakkauduimme autoon, ja aloittelimme laskeutumisen kohti etelää. Kävimme kelpo bensaturisteina Karesuvannolla (poromiehen vinkistä ja kiinnostusta, ja bensa olikin siellä 20 senttiä halvempaa litralta) ja syömässä melko paljon Norjaa halvemmat ruuat. Sitten ajelimme pitkän pätkää jutustellen ja äänikirjaa kuunnellen, ja muutaman turhautuneen leiripaikan etsintäkiekan jälkeen päädyimme kieppaamaan klo: 22.30 vähän reitiltä sivuun Äkäslompoloon, Ylläs-tunturin juurelle (telttapaikka tyyris 27 e / kpl, mutta myöhäisinä tulijoina saimme molemmat teltat samaan hintaan – taisin näyttää hiukan pitkän päivän rasittamalta ja kyllin säälittävältä).

Vaan eipä tämä vielä tähän(kään) päättynyt. Vielä on 1,5 päivää retkeä jäljellä.

 

Pohjolaturnee 2011 – takaisin Suomeen

pv 8. +19 C ja tosi kostea keli. Storslett – Kilpisjärvi

Tänään kurvataan takaisin Suomeen. Maisema on yhä täyttä Tolkienia. Kamera ei ehdi koko matkalla laukkuun, hitto, ei edes pois päältä! Sade ja tummat pilvet lisäävät satuvaikutelmaa. Väliin aurinko tekee näyttävän Pilvimuurista valo välähtää -efektin. Huikeaa!

Taukopaikalla tulee kunnolla.

Pääsemme taas rajan yli ilman muodollisuuksia, ja ajelemme Kilpisjärvelle syömään. Täällähän on kalliimpaa kuin Norjassa! Paikka on noussut täyteen luksushuviloita, jotka pieksevät varustelutasoltaan kotimme moninkertaisesti. Löydämme onneksi puskittuneen tien takaa mennen ajan leirintäpaikan, jossa Off-ukko vuokraa meille mökin (45 e / vrk) ja samalla aikamatkan menneeseen loistoon.

Pilkkivä Urkki valvoo retkeläisen unta. Niin kuin vain Urkki voi.

Käymme kaupassa ihmettelemässä norjalaisille suunnattuja liha- ja tupakkavalikoimia. Polot käyvät täällä ruokaturisteina! Ymmärrän taannoisen hampurilaiskokemuksen perusteella varsin hyvin.

Iltapuhteena kapuamme vielä Saanalle noin 6 km mittaisen polun. Matkalla tytöt laskevat 757 porrasta – ensin ylös ja sitten alas. Ylhäältä on ihan huikea näköala!

On ihmeellistä, mitä 10- ja 8-vuotiaat jaksavat, kun vähän suklaapatukalla auttaa. Nämä ovat pirun reippaita tyyppejä! Ei mitään pulmaa koko reissun aikana.

Yöllä on taas ihan valoisaa. Olen kuin elokuvassa, kun pihaan jolkuttelee lauma kellokaulaisia sarvipääporoja. Aika pysähtyy. Huomenna vielä Mallan luonnonpuistoon vikalle päivävaellukselle, ja sitten alkaa matka takaisin kotiin.

Pohjolaturnee 2011 – vielä ne jaksaa

Päivä 6. Utsjoki. satelee, +9C. Utsjoki – Repparfjord

Starttaamme klo: 10.30. Nuorgamin sijasta päätämmekin ylitää rajan jo tässä, ja suunnata Norjaan päivää aikaisessa. Juomme aamukahvit teltassa keliltä jemmassa. Pikkuinen paikka tämä Utsjoki on.

Ajelemme Norjan puolella alaspäin saman eilisen Tenojoen toista rantaa Karasjoelle. Kuuntelemme Jules Vernen Sukelluslaivalla maapallon ympäri -äänikirjaa ja katselemme sateessa tien yli visteleviä sopulityhmyreitä. Norjan nopeusrajoitukset ovat alhaisemmat – on 70 ja 90 km/h. Samoin mutkamerkki on loivempi (ja mutkat jyrkempiä), ja tietyömerkin mies meikäläistä Stoppi ja naisiin-kaveria leppoisampi ja pehmeämpi pallopää. Kivivyörymerkki on – ja toki aiheesta – raflaavampi. Suojatien ylittää täällä melkoinen hattupää dandy.

 

Jäämeren rannalla keittelemme trangiapöperöt ja haistelemme suolaista meri-ilmaa. Täällä ollaan!

Teiden varsilla on horsmaa ja mesiangervoa. Sopuleiden seassa tuntuvasti vähemmän poroja, mutta niitä paikkaavat lukuisat lampaat. Jos porot eivät paljoa nakanneet autoilijoista, niin nämä vielä vähemmän. Huutelemme heille vuorokehotuksia ikkunasta: ”Määä-ÄÄÄ!”

Majoitumme Repparfjordin ungdomsenterin leirintäalueelle (telttapaikka 18 e / yö). Jokin kristillinen keskus näemmä. Täällä lohestajien saaliitkin saavat sielulleen rauhan:

Teemme iltakävelyn läheiselle vesiputoukselle. Sen suorakulmaiseksi leikkaantuneet kivet ovat kuin sisustussuunnittelijan kynästä.

 

Päivä 7. Repparfjord- Hammerfest – Alta – Storslett

Lähdemme klo: 10.20 ajelemaan kohti Hammerfestia. Keli vaihtelee. + 13 C. Pysähdymme matkalla Trollholmsundiin ihmettelemään kivestä muovautuneita peikkopatsaita. Meressä lillii kauniita violetteja meduusoita, ja linnut ovat pudotelleet rantakalliolle tyhjentämiään merisiilinkuoria.

Matkalla Hammerfestiin paikalliset porot kuuliaisesti noudattavat liikennemerkin kehotusta.

Juomme Hammerfestissa maailman pohjoisimman kaupungin kakkukahvit. Ihmiset näyttävät kisuallisen kaupunkilaisilta ja siivoilta verrattuna meidän reissurähjäiseen oloomme. Otetaan perinteiset kuvat ja kipuamme vielä näköalapaikalle ihmettelemään maisemaa.

Pohjoinen! Hyvin pohjoinen!

 

Kun matka jatkuu, on maiseman kauneus ihan typerryttävä. Kirjoitan reissuvihkooni jossakin tunnekuohussa, ettei täällä kai kukaan voi nousta aamulla ylös ja kyseenalaistaa Jumalan olemassaoloa. ”Jo yksin ruskeat poron vasat ovat todistusvoimaisia!” Paatoksellinen tunne on ihan aito, vaikka se nyt kotikeittiönpöydän ääressä kalskahtaa tosi latteudelta. Tuossa hetkessä kuitenkin kauneus ja jylhyys ympärillä ihan todella oli täysin käsittämätöntä. Se ei valitettavasti tartu kuviin eikä tallennu lauseisiin.

Ostamme matkanpäältä pussillisen kuivattua poronlihaa, joka maistuu tolkuttoman hyvältä. Teemme vähän myöhemmin myös erheen ja pistäydymme helpon ja nopean ruuan toivossa hampurilaisille. Neljän hengen vaatimaton ateria tienvarsibaarissa maksaa 76 euroa!

Ennen leiriytymistä tytöt saavat vielä kaipaamansa heinäkuisen lumikosketuksen.

 

Leiripaikkamme Storslettin kupeessa on naurettavan kauniilla paikalla. Toisella puolella on vuono jäähuippuisine tuntureineen, toisella solisee mahtava vesiputous. Paistelemme iltaruuaksi lettuja mökissä (52 e / yö = melkoisesti edullisempi kuin hampurilaisateria!). Alkuyöstä puhaltelee jännä ihan lämmin tuuli.

Tytöt keräilivät simpukkanäyttelyn

 

Hang in there. vielä olisi pari päivää seikkailusta jäljellä. Muun muassa koko Kilpisjärven retkiosuus!

Pohjolaturnee 2011 – seuraavat päivät

Päivä 4. Yövyimme toisenkin yön Juuman leirintäalueella, mutta nyt on aika jatkaa matkaa. Keli on aurinkoinen, + 14 C. Ajelemme Oulangan kansallispuiston upeisiin maisemiin. Matkalla näkyy lisää nukkavieruja poroja, mukana supersöpöjä vasoja. Harjoitan autovalokuvausta.

Perillä patikoimme Kiutakönkään reitillä 5 km verran ihmettelemässä kaikkea kauneutta. Kiutaköngäs on upea, valtava koski. Näemme siellä lohen nousevan käsittämättömällä voimalla ylös kuohuja. Ei ihme, että kalastajat ovat ihan kuumana pitkin jokivarsia! Kuviin eivät mittasuhteet suostu. On vain todettava, että jylhää ja komeaa oli!

Haukkoja kaartelee taas taivaalla kuusi komeaa kappaletta. Selkä on tosi kipeä. Ei oikein noista telttaöistä vielä huolisi. Vasta kahden tunnin kävelyllä lämpenee kivuttomaksi. Maisemat ovat kuitenkin sellaisia, että eipä paljon paina.

Puolen päivän jälkeen hyppäämme taas autoon, ja ajelemme Kuusamo – Kemijärvi – Inari. Matkalla kamera käy koko ajan. Kaikenlaista taapertajaa ilmestyy tielle. Porot ovat rautaisen itsetunnon elukoita – etteikö koko tie muka olisi yksin heidän käytössään?

On muitakin kulkijoita:

Metsoäippä vie poikaset tien yli. Hauskasti kulkivat ihan pystyasennossa.

Leiriydymme Inarinjärven rantaan leirintäaleelle. Selkä tarvitrsee mökkiyöpymisen ( 55 e / yö) Lapset leikkivät pihassa kävyillä poroerotusta. Kivet ovat huskyja. Muutama hassu hyttynen. Missä räkkä? Tytöt oppivat ristiseiskan, ja se lisätään jokailtaisen korttisession lajiksi. Ihanaa. Rentoa. Ihan täyttä kivuutta koko oleminen.

Aurinko ei painu mailleen lainkaan. Yöllisellä puskapissalla on ihan hämmentävä fiilis.

Päivä 5. Sininen taivas, + 17 C. Aurinko jaksaa vieläkin päättymätöntä työvuoroaan. Ajamme Inari – Kielajoki – Utsjoki

Pysähdymme Karhunpesäkivellä näyttämässä tytöille ihan merkillistä luonnonmuodostumaa, onttoa siirtolohkaretta.

Kiven sisällä

Kukin retkikunnasta saa jo kauan himoitut kuksat nimikoituna. Nyt kelpaa juoda iltateetä.

Jatkamme ajoa, ja pysähdymme Kielajoella Johkun nuoruusmuistoja verestämässä. Teemme kolmen vartin kävelyretken metsään joen varteen, ja saamme muikkarin metsän isommista asukeista. Tuore karhunkakka kertoo, että jossain lähellä on seuraa, vaikka ei meinaakaan näyttää nenäänsä. Pikkuporukkaakin on, ne ensimmäiset hyttyset.

Hyvän poronkäristyksen jälkeen matka jatkuu pitkin Tenonjokilaaksoa. Maisemat ovat ihan huikeita.

Lohimiehiä on nyt joka paikassa. Ovat onnellisen näköisiä seistessään siellä vedessä vyötäistä myöten viskomassa.

Tien yli vilistelee tunturisopuleita tiuhaan tahtiin. Joku piipittää kiukkuisesti kuvaan joutuessaan. Nämä ovat harvinaisen pöljää väkeä. Kulkevat tohottavat vaikka suoraan surman suuhun. Uivatkin kuulemma järvien poikki. Jos väsyvät matkalla, hukkuvat.

Illaksi ehdimme Utsjoelle leirintäalueelle (telttapaikka 13 e / yö). Grillamme makkaraa ja paahdamme vaahtokarkkeja. Vihimme hartaina kuksat käyttöön. Olemme pöljinä kaikesta kivasta koetusta ja huimista maisemista (Skotlannin jylhyys kohtaa Nepalin kuivat joenuomat. Siihen vielä saariston kivikkoista rosoa ja pinkkinä humisevia horsmapeltoja). Että tällaisenkin saa ihminen kokea! Kaiken tämän nähdä!

Muutamme retkisuunnitelmaa vähän, ja päätämmekin oikaista jo tästä huomenna Norjaan!

Pohjolaturnee 2011 – eli matkakertomus porojen joukosta

Moikka taas! 10 päivän Suomi-Norja (ja ihan vähän Ruotsi) -kiertue on ohi, ja seuraa se lupaamani läkähdyttävä matkakertomus. Sanottakoon nyt alkuun, että tiedostan kyllä Norja-aiheen olevan pinnassa kurjilla uutisillaan, mutta siihen en aio nyt tässä mennä. Ei siksi, ettei se tuntuisi tärkeältä ja tosi kurjalta, vaan siksi, etteivät oikein rahkeet riitä. Pidätän oikeuden kirjoittaa täällä kevyemmistä teemoista, ja vielä iloita hetken ihanan matkan tunnelmista. Sillä ihana Norja on, ja niin on Suomikin.

Jaottelen matkakertomusta vaikka kolmeen-neljään palaan, ettei tule ihan järjettömän pitkiä pyrintöjä. Enkä lataa kaikkia ottamaani 500 kuvaakaan. Muutaman nyt kuitenkin näytiksi.

Olimme liikkeellä autolla, ja kiersimme itärajaa ensin päälaen Lappiin, ja siitä rajan yli Norjan puolelle. Hammerfestistä suuntasimme takaisin alas, Norjan puolta Tenojoesta käsivarteen Kilpisjärvelle, ja siellä retkeiltyämme takaisin alas. Aikaa kului 10 päivää ja patikkakilsoja kertyi vähän vajaat 50. Ja näin se suunnilleen sujui:

 

Päivä 1.

Auto starttaa kotoa klo: 5.40 aamulla. Tänään on tarkoitus päästä tarpeeksi ylös kerralla.

Ajamme Hämeenlinna – Jämsä – Kuopio – Nurmes – Kuhmo – Suomussalmi.

Tien poikki juoksee viimeisellä etapilla nuori hirvi. Ehdimme hyvin väistää. Pitkän, mutta kivasti jutellessa ja Vaarallinen juhannus-äänikirjaa kuunnellessa sujuneen automatkan päätteeksi leiriydymme iltakuudelta vähän nuhjuiselle Kiantajärven leirintäaleelle pikkumökkiin (35 e / yö). Helle, +24 C, on puhjennut ukkoseksi, ja sataa ihan solkenaan. Hauska, melkein riehakas retkifiilis. Vapaana täällä keskellä ei mitään! Ei puhelinta, ei tietokonetta, vain me neljä – maailman parasta seuraa! Edessä vaikka mitä kivaa.

Päivä 2.

Liikkeelle klo: 9. +11 C, satelee edelleen.

Ajelemme Hossan luontokeskukselle ja teemme pienen 3 km sadepatikan luontopolulla. Paistelemme laavumakkarat ja törmäämme ensimmäiseen lupaukseen poroista – vain jätös pitkosilla toistaiseksi, mutta odotus tihenee. Innostumme hetkeksi leikkimään luontokeskuksen pihan köysiradalla, ja suuntaamme sitten Rukan juurelle. Hyttysiä ei ole ensimmäistäkään – eipä tietenkään, kun matka-apteekki näyttää tältä:

Poikkeamme Kuusamon Suurpetokeskukseen ihmettelemään karhuja. Ällistyksemme on melkoinen, kun niiden hoitaja syöttää nalleille karkkia, munkkeja ja keltaista jaffaa. Tulee vähän surullinen fiilis. Isoja ovat elukat. Noita kuulemma riittää metsissä näillä seuduilla tänä vuonna melkoisesti. Mietin vähän naureskellen, kenen näkökulma on kysessää, kun sanotaan ”hyvä karhuvuosi”.

Jatkamme Rukalle. Käymme kääntymässä hiihtokeskuksen alueella. Ruka on keinotekoinen, meluisa, merkillinen toinen todellisuus. Tosi outo tunnelmaltaan. Ajamme näköalahissillä tunturin päälle, ja laskettelemme kesäkelkkaradalla alas. Kaikki tahtovat äkkiä pois, takaisin oikeamman luonnon äärelle.

Yövymme Juuman leirintäalueella teltassa (15 e / teltta)  Kiva, rauhallinen paikka järven rannalla.

 

Päivä 3. Heräämme ajoissa. Keittelemme rannassa puurot ja kahvit retkikeittimellä, ja pakkaamme reput päiväretkeä varten. Kävelemme Pienen karhunkierroksen, 12 km. Sää suosii. Aurinkoista ja + 17 C! Optimaalista.

Kierros on upea. Vaihteleva, paikoin aika haastavakin maasto. Vesiputouksia, pitkosia, kolme riippusiltaakin. Porukkaa on, muttei riesaksi asti. Hyttysiä ei edelleenkään lainkaan. Ensimmäinen porokohtaaminen saa kaikki hymyilemään. Vähän kakkoslaatuinen kaveri jolkuttaa vastaan pitkospuilla. Hyödyntävät siis nämäkin tätä helpotusta.

Näemme myös ihania tunturisopuleita ja taivaalla kaartelevia haukkoja. Pidämme kaksi puolen tunnin taukoa. Yhteensä kierrokseen kuluu viitisen tuntia. Tytöt jaksavat järjettömän hyvin. Kirmailevat silloilla ja hihkuvat mielihyvää. Aikuiset ovat yhtä hymyä. Puhdasta nautintoa!


Kuva latistaa mittasuhteet. Tämä 9 metrin korkuinen vesiputous jylisee kuulemma silloinkin, kun pakkanen paukkuu liki 40-asteisena.

Illalla uni tulee oikein hyvin.