Totuus (mun) elämästä vol.7

Vuoden ensimmäinen Totuus (mun) elämästä, vuorossa on kaikkiaan jo vol. 7,  käsittelee liinavaatteita. Tarkemmin sanoen

 

Lakanoita.

 

Vielä tarkemmin sanoen lakanoiden oikeaoppista käsittelyä pesun jälkeen. Oh, mikä tärkeä aihe!

 

Fru Citron mietti lakana-asiaa aiemmin. Olen kovasti samoilla linjoilla. Aihe aktualisoitui meillä juuri, kun laittelin lakanat pesusta kaappiin. Antakaas kun havainnollistan kuvin.

Tässä kuvasarjassa hyvä nainen suorittaa oikeaoppisen lakanapyykin. Kokonainen hieno artikkeli meille kodin pikku hengettärille! (Vai näittekö kuvissa karvaisia käsivarsia? Ei hetkinen, yhdessä kuvassa yhdet kädet käyvät auttamassa Hyvää Vaimoa hetken verran. Siitä varmasti palkitaan ruhtinaallisesti makuuhuoneessa. You know what I mean. ) Ja huomatkaa! Tässä jutussa ne viikataan odottamaan vasta tulevaa mankelointia ja silitystä.

Tältä sama touhu meillä näyttää.

Vaihe 1. Mytty sohvalla.
Vaihe 2. valmiit rullat odottamassa kaappiin pääsyä.

Nämä eivät odota mitään muuta kuin pääsyä sänkyyn.

Mankeli? Silitys? Ihan varmasti on niin, että lakanoiden vetämisestä, mankeloimisesta, silittämisestä ja viikkaamisesta seuraa miellyttävän pehmeitä ja silkoisia lakanoita. Tiedän kuitenkin pari pikkuisen  kiinnostavampaa puuhaa tässä elämässä, ja menenkin tästä niille.

Mainokset

Totuus (mun) elämästä vol.6

Katsotaanpa taas Totuutta silmiin. Tällä kertaa varsin konkreettisesti.

Kävin viime kuussa laitattamassa ripsienpidennykset (kyllä kävin, vaikka koko sana kuulostaa ihan pöljältä). Monella kaverillani oli sellaiset, ja ne näyttivät kivoilta. Halusin piristää itseäni. Ja piristyinkin. Räpsyttelin niitä innoissani täälläkin. No, homma kusi melkoisen pian.

Tältähän ne mainoksissa näyttävät.

 

Huoltoa suositellaan 3-4 viikon välein. Silloin paikkaillaan aukkokohdat, siistitään yleisilme.

No terve. Minun ripseni – jotka maksoivat 100 e – olivat viiden päivän jälkeen tämän näköiset.

Huomatkaa synkeä ilme vaikutelmaa tehostamaan!

Että vielä noilla sitten pari-kolme viikkoa? No enpä usko. Näyttää ihan vähän häiriintyneeltä, kun luomesta sojottaa vastakkaisiin ilmansuuntiin viisi ylipitkää karvaa. Toisessa on kai yksi. Eikä niitä auta itse riuhtoa poiskaan, kun lähtevät ne luomukarvat sitten siinä mukana. Se vasta somaa onkin – kaljut luomet. Ripsiväriäkään ei suositella (vaikka sillä ne omat hassut lyhyet karvat saisi sieltä edes jotenkin näkyviin) sillä silloin nuo tekokarvat klimppiintyvät ja vasta karseilta näyttävätkin. Sweet!

Tässä vielä havainnekuva silmät kiinni.

Tämän kirroosinkeltainen sävy ei sentään mene ripsifiaskon piikkiin. Vaan kuvaajan.

Pientä eroa ehkä on havaittavissa tuohon mainoskuvaan.

 

Kävin valittamassa liikkeessä, ja sain hyvin edulliseen hintaan täyden satsin ohuempia ja kevyempiä ripsiä simmuun. Ne näyttivät kivoilta noin viikon. Ajattelin, että edellisessä satsissa oli vain joku virhe. Mutta eivätpä oikein kestä nämäkään. Nyt, kahden viikon kohdalla,  niitä karisee jo naamalle joka päivä. Sojottavat hassusti mikä mihinkin suuntaan. Osa suoraan alaspäinkin. Piikit silmämunaa kohden. Todella glamöröösiä.

Kun juttelin tutun kosmetologin kanssa asiasta, hän totesi että aika monelle on tullut pettymyksiä ripsikaupoissa. Että niitä tehdään nyt melkoisella massahengellä, eikä viitsitä kertoa asiakkaalle, etteivät ne ollenkaan passaa kaikille silmille. Että esim. meikäläisen melko suorat ripset eivät vain jaksa kantaa niitä kaarevia ripsiä kunnolla, vaan tippuvat sitten heti pois.

Harmittaa. Haluaisin ne mainostetut helpot, kauniit ja kestävät ripset. Nämä eivät ainakaan sellaiset ole. Ja ihan joka 5. päivä ei olisi laittaa sitä 100 euroa uuteen satsilliseen. Menisi sellainen kuutisen sataa aina kivasti tekokarvoihin kuussa. Se on 7200 euroa vuodessa. Juu, moi. Ei vissiin ihan mun juttuja.

Totuus (mun) elämästä vol. 5

Tällä kertaa Totuus (mun) elämästä -sarjassa lähestytään taas hyvin arkista askaretta.

Pyykki – mikä ihana puhde!

Tiedättehän: ihanaa tuoksua, silkinpehmeyttä, lentäviä lootuskukkia, sinitaivas ja leppeä tuuli.  ja ennen muuta onnellisia, kauniita äitejä toteuttamassa itseään. Kas näin se meille näytetään:

 

 

 

Ja enemmän tältä se sitten näyttää. Meillä nyt ainakin.

 

Niin. Kylppärimme valo on ollut remontin vuoksi (tai ainakin sillä verukkeella) poissa nyt muutaman kuukauden. Pesen pyykkiä otsalamppu naamassa. En koe toteuttavani itseäni. En näytä kauniilta enkä onnelliselta. En varsinkaan haistele pyykkiä haltioituneena. Missään ei lennä lootus- eikä ylipäänsä mitään kukkia. Hiuksissa ei löyhi leppeä tuuli, vaan viimainen pakkanen – eristeet puuttuvat eteisestä. Pesen pyykkiä, koska muuten kersoilla ei riitä puhtaita kalsareita.

Pyykki ei ole ihana puhde. Kuka muuta väittää, menköön syvälle itseensä. Tai tulkoon meille koklaamaan.

Totuus (mun) elämästä vol. 4

Tällä kertaa Totuus käsittelee arkista aihealuetta, josta ei juuri ääneen jutella. Se on…

Naisen intiimihygienia.

Ja miksi tätä kiehtovaa aihetta tänään käsittelen oikein julkisesti? No siksi, että törmäsin kaupassa pikkuhousunsuojiin, jotka on hajustettu. Niin. Miten kiva! Nyt nainen voi valita, haluaako sukuelintensä tuoksuvan ihanasti yleiskukkaistuoksulta (“Freshness”)

vai suorastaan täsmällisemmin kamomillalta (“Kamille”). IHANAA!

Näin tuotteesta meille kerrotaan:

”Alldays: Alldays pikkuhousunsuoja – Odottamattoman raikas tunne

Alldays-pikkuhousunsuojat on suunniteltu päivittäiseen hygieniaan ja auttavat sinua sekä pikkuhousujasi pysymään raikkaina koko päivän.”


Siis anteeksi nyt vain siellä markkinointiosastolla. Kenelle nämä oikein on suunnattu? Minä ja pikkuhousuni emme ole mikään nolon söpö kimppa, joka tarvitsee apua ja kivoja yllätyksiä. Me olemme ihan tavallinen, aivoilla ajatteleva ihminen, ja pieni pala päälle puettua kangasta.

Yhdessä ovat kuitenkin oikeassa; odottamaton on oikea sana. Vai odottiko joku, että naisen jalkoväli tuoksuu kamomillalta?

Muutama kysymys vain:

Ensiksikin: miten tyttölapset opetetaan kasvamaan ylpeiksi naiseudestaan, jos marketin hyllyt pursuavat tuotteita, joilla esitetään, että täysin luonnolliset ja inhimilliset elintoiminnot on aiheellista  häivyttää kukkaistuoksuihin? Häpeilyn kulttuuri on valmis.

Toiseksi, missä ovat ne tarralaput, joita miehet voivat liimata kalsareihinsa, että heidänkin alapäänsä voisi haista näin odottamattoman raikkaalta? Missä ne mainokset, joissa miehelle kerrotaan että häntä ja hänen kalsareitaan tällä tavoin arjessa autetaan?

Totuus (mun) elämästä vol.3

Tämän perjantain Totuus on kaksiosainen. Ensin puhutaan vähän

PUUTARHASTA

 

Ah, syksyinen puutarha! Ruskaa, sadonkorjuun jälkimaininkeja ja ihanaa, odottavaa tunnelmaa.

Tätäthän meille tarjoillaan:

Ja tältä se sitten kuitenkin useammin näyttää:

 

Kakkososa käsittelee Totuutta

OSTOSTAIPUMUKSISTA

 

Tähän kuuluu arkinen alkurepliikki:

”Kulta, käyn hakemassa itselleni sen terapiapallon selkää varten. Fyssari määräsi.”

 

Tältä ostoskorin olettaisi siis näyttävän:

Ja sitten se kuitenkin näyttää tältä:

 

Totuus (mun) elämästä vol.2

Tämänkertainen Totuus (mun) elämästä käsittelee naamaa. Nudemeikki käsitteenä viehättää minua. Uusinta meikkivoidettani markkinoidaan lupaamalla, että iho näyttää siltä, kuin siinä ei olisi lainkaan meikkiä. Ylipäänsä meikkaamattoman näköinen meikki on kovasti suosittua.

Sanakirja tietää kertoa että nude tarkoittaa alaston, paljas, naku.

Eräänä aamuna, kun oli jälleen kerran ulkoistanut ehostuksen junamatkalle, sain vastapäätä istuvan miehen kiinni uutterasta vilkuilusta. Hän kakisti lopulta, miten kiinnostavaa on nähdä, kuinka nainen meikkaa. Kehotin häntä katsomaankin tarkkaan, sillä nyt paljastuisi, miten tehdään luonnollinen, meikkaamattomalta näyttävä lopputulos. Vain puolessa tunnissa!

Niinpä niin. Hän teki työtä käskettyä, ja kiitti lähtiessään.

Tätähän meille nudena tarjoillaan.

 

Ja kuitenkin suunnilleen tältä se nude oikeasti näyttää (niin, arvasitkin jo, ilman sitä uutta meikkivoidetta).

 

Ymmärrän, miehet, että totuus saattaa vähän sattua. Sattuu se meitä naisiakin.

Mitä osaa mainostajat eivät ole tosielämästä tajunneet? Miksi haluaisin meikkivoiteen, jonka levittämisen jälkeen näyttäisin meikkaamattomalta? Miksi kerään voivotteluita ja pikaisen paranemisen toivotuksia mennessäni töihin todellisen aamunudenaamani kanssa, mutta meikatessani minun tulisi kuitenkin tavoitella tuota toisenlaista nudea?

 

(ja nyt kiinnostaakin, paljonko lukijamäärät kasvavat, kun ihan rehellisesti saan laittaa avainsanaksi nude!)