Kevätpuoliskon kuulumisia: kirjaa ja tapahtumia

 

Hujahtipas tammikuu melkoista rallia ohi! Ihmeellisen moni lehtiasiakkaani koki jonkinlaisen hepulin töiden kanssa samaan aikaan, ja letkeä lomatunnelmani vaihtui silmänräpäyksessä aikamoiseksi ärhäköinniksi. Tammikuu on yleensä tosi rauhallinen, mutta nyt naputin menemään ihan tunteella! Eipä siitä yrittäjä toki kovin huonona voi olla mitenkään, vaikka olisi kyllä kiva, jos työt tupsahtelisivat vähän kalenteriin mahtuvaisemmalla rytmillä. Eiköhän tuo tuosta taas tasaannukin.

Saisikohan jo alkaa puhua keväästä? Haluaisin, koska olen keväisin energinen ja hyvillä fiiliksillä. Ajatukset askaroivat jo kesässäkin, jos ihan rehellisiä ollaan. Siellä on luvassa yksi pitkään unelmoitu matkaihanuuskin. Olen myös jo ihan villinä erilaisista puutarhasuunnitelmista. Tänä kesänä saan ehkä kasvihuoneenkin! Olen tyydyttänyt tätä hinkuani katselemalla erilaisia puutarhavideoita tunti kaupalla. Multa, aurinko, aaaah!

Aika tavalla on tehtävää ennen kesään pääsemistä kyllä, mutta miten kivoja juttuja! Mainitsinkin taannoin, että aloitin toisen tietokirjani valmistelemista, ja nyt tuo opus pyörii näppiksellä joka päivä. Kirjoitimme Atenan kanssa siitä kustannussopimuksenkin, joten siitä tuli kerralla totta ja konkreettista. Jee! (Kuuntelithan jo tietokirjakeskustelumme Takakansi-podcastissa?)

Olen nyt siinä ihanassa  vaiheessa, jossa täytän aivojani uudella tiedolla ja uusilla näkökulmilla. Kirjasta ei ole tulossa Kosteusvaurioita II, vaan ihan tyystin eri paketti, vaikka alkoholin äärellä nytkin mennään. Tuntuu todella kivalta oppia uutta ja suodattaa sitä luettavaan muotoon! Juuri nyt kaikki pinnat kotona notkuvat monistenippuja ja kirjoja.

Kosteusvaurioitakin työllistää edelleen tosi mukavasti. Olen älyttömän iloinen aina, kun joku tilaa puhumaan aiheesta. Aiheen ympärillä käytävät keskustelut tuntuvat nyt tosi mielekkäiltä ja oikeanlaisilta. Tammikuussa olin Kuopiossa Päihdepalvelu Hemman juhlaseminaarissa, ja kevään osalta kalenterissa näyttää ainakin tältä:

22.2. Saan olla puhumassa SuPerin Hämeenlinnan ja Hattula-Janakkalan ammattiostojen jäsenille siitä, millä tavalla lapsuuden perheen kosteusvauriot voivat näkyä potilastyössä ja työyhteisön osana, ja minkälaisia asioita voisi olla hyvä ottaa lähi- ja perushoitajien työssä kohtaamisissa huomioon.

22.3. ovat vuorossa Naisten päihdetyönpäivät Pieksämällä. Siellä pohdin puheenvuorossani kosteusvaurioita naisnäkökulmasta. Esimerkiksi sitä, millaisia äitejä, puolisoita ja tyttäriä kosteissa kodissa saattaa kasvaa.

17.5. olen päihdealan suurimman ammattitapahtuman, Päihdepäivien, hommissa Helsingissä. Siellä saan olla mukana kahdessakin ohjelmassa, ja aiheena on erityisesti häpeä ja sen murtaminen.

Ehkäpä nähdään tuolla jossakin! Olispa tosi kiva!

 

Mainokset

Älä panttaa kehuja – esikoiskirjailija notkahtaa imelän puolelle

Tämmöiseen esikoiskirjailijuuteen liittyy tosi paljon uusia tilanteita, ihmisiä ja kohtaamisia. Vähän jännittäviä ja paljon ihania. Usein semmoisia, että vähän höhhöilen mielessäni, että tämmöistäkin sitä nyt sitten! Seikkailen ihan täysillä nautiskellen maastoissa, jotka aukeavat eteen nyt ensimmäistä kertaa. Vedän hulluna kokemuksia sieraimista sisään, koska kaiken yllä leijuu sellainen terveen karsea fiilis, että tämä voi oikein hyvin olla ensimmäisen lisäksi myös viimeinen kerta. Siispä koetaan kunnolla!

Meinaan pökrätä, kun tajuan voivani vaikka tavata suosikkikirjailijani, ja tehdä sen vähän kirjailijana itsekin, tai tämmöisenä kirjailijanpoikasena. Se, että on omissa nimissä muutama sata sivua paperia pahvien välissä, tarjoaa hauskasti jonkinlaisen ohituskaistan jännittämisen viereltä. Voi ainakin larpata kokeneempien keskellä semmoista alustavasti osaavaa.

Eilen juhlittiin kustantamoni (tuntuu yhä ihanalta voida tuotakin sanaa käyttää!) Atenan syysjuhlia. Paikalla kalliolaisessa tilassa oli mittava joukko ihmisiä, jotka laittavat sormensa säännöllisesti näppikselle, takovat, lukevat, herppaavat, deletoivat, leijuvat vuoroin messiaanisissa onnistumisen tunnelmissaan ja vuoroin kokoavat kanttinsa rippeet uudelleen pettymysten jälkeen, oksentelevat sähköposteja odotellessaan ja tarjoilevat sitten vereslihaisen itsensä alttiiksi kaikkien arvostelulle. Ja koko se kustantamon pirunmoisen puurtamisen, ammattitaidon, rauhoittelemisen ja kannustamisen, järjestämisen, kielen suvereniteetin, tiedottamisen ja markkinoinnin, taiteellisen ja tieteellisen näkemyksen huippujoukko, joka hioo ihmeitä aikaan hämmästyttävällä sujuvuudella vuosi toisensa perään.

Siellä me olimme, jotenkin vähän vieraina ja tosi tuttuina samaan aikaan. Saman mankelin läpi myllättyinä. Aina uskaltamassa uudelleen. Atenan kustantaja Ville Rauvola puhui kauniisti kaikesta siitä lukijalle näkymättömiin jäävästä myllerryksestä, joka kirjojen tekemiseen littyy. Niistä näkymättömistä langoista, jotka punovat meitä siinä huoneessa toisiimme.

Olin päättänyt etukäteen, että tuolla tapaamisessa käyn kiittämässä jokaista sellaista kirjailijaa, jonka hengentuotteista olen saanut nauttia. Vaikka hävettäisi niin, että naama meinaa taas irrota. Kun nyt kerrankin olivat loukussa samoissa neliöissä! Ja niinpä toteutinkin suunnitelman. Googlasin salaa pöydässä naamat ja nimet varmasti kohdalleen, supisin paikalla oleville tutuille, että ”tiiätkö kuka näistä on se ja tuo?”, ja sitten suunnistin kohti äkkiä, etten ehtisi hannata.

Koputin olkapäähän, tyrkkäsin käden ojoon ja kerroin kuka olen. Sekoilin vähän sanoissani ja punastelin paljon, ja sitten annoin tulla täydeltä laidalta siekailemattomia kehuja. Kaikki totta ja kaikki aiheellisia. Kiitin ihania kuvaamisen tapoja, mehukkaita sanakäänteitä, loistavaa suomennosta ja tarjoiltua tärkeää tietoa. Käytin tilaisuuden udellakseni, mitä seuraavaksi on työn alla ja miltä sen tekeminen tuntuu.

Vaikka miten kehuttu, palstoilla nostettu, myyntitilastoissa keikkunut ja vuosikausia hommia tahkonnut tyyppi, niin perille meni joka sana, ja tarpeeseen. Se ei ollut yhtään mitään ällöttävää egotrippailua tai keskinäisen kehun kerhostelemista, vaan ihmishommia. On tosi tärkeää saada kuulla niitä, oli sitten missä hommissa hyvänsä. Että juuri joku, kasvokkain siinä, elävänä, lihaisana ihmisenä, luki, koki, näki ja tunsi. Että meni sisuksiin saakka, näissä töissä näytöltä nahkoihin.

Jännitin aivan mielipuolisen paljon Kosteusvaurioita-kirjan tekemistä. Kaikkea mahdollista siinä, ja vähän lipesi kai mahdottomankin puolelle. Näissä tilanteissa, joissa nyt saan valmiin kimpaleen kanssa kokea uusia juttuja yksi kerrallaan, olen tolkuttoman hyvilläni siitä, että silti uskalsin. Vaikka ensimmäinen jäisi viimeiseksikin, niin sain ainakin piipahtaa. Hetken viivähdellä näissäkin oloissa. Kysellä oman varjolla toisten tunnelmia ja olla niissä näkymättömissä langoissa yhtenä silmukkana. Siinä ei ole kerrassaan mitään arkipäiväistä.

Eilen sain kuulla senkin, että kirjastani otetaan toinen painos. Otin tiedon vastaan koko tyynellä ammattimaisuudellani, eli aloin ensin itkeä ja sitten kiljua yksin täällä kotosalla. Sitten puuskutin, tuhahtelin, vedin nenä lintassa henkeä syvälle ja yritin päästä tilanteen tasalle. Huonosti onnistui. Olen vieläkin aivan äpönä. Tekee mieli sortua latteuksiin ja taisi tuossa muutama jo mennäkin. Mutta menkööt vaan! Tuntuu niin hiton hyvältä tässä nyt!

Laitetaanpas tähän tämä vanha hyvä.

Viikon viimeinen radiokeskustelu

Tänään kävin kolmannen kerran saman viikon aikana Radiokadulla Ylen toimituksessa. Sisäänkäynti ainakin on käynyt varsin tutuksi. Paikka on melkoisessa remppamyllerryksessä!

Tämä viikon sisään neljäs suora radiovierailu oli Yle Puheen Noston pitkä, 40 minuuttinen keskustelu, jonka voit kuunnella täältä. Oli erinomaisen mukava keskusteluhetki, ja olen tosi iloinen siitä, että aikaa annetaan riittävästi. Pääsimme mielestäni tarkastelemaan aihetta uusistakin näkökulmista. Pikainen pintapoukkoilu tällaisen aiheen äärellä on kamalaa puuhaa, enemmän tuhoisaa kuin rakentavaa. Ja sillä puolella en halua ollenkaan olla.

Ensi viikko jatkuu lehtihaastisten parissa ja seuraavalle on taas luvassa Radiokatua ja Yleä. Ihan vielä ei siis ainakaan näy rauhoittumiesen merkkejä julkkarisäpinöissä. Se on tietenkin esikoiskirjailijan näkökulmasta todella ihanaa. Olisihan kamalaa, jos kovan työn tulos ei kiinnostaisikaan ketään. Ja Helsingissä tulee ainakin vierailtua nyt yhtenään!

Samalla olen tietysti tehnyt omaa perusduuniani, ja käsittelyssä on tällä hetkellä ollut niin koulukiusaamista, sairastelua, arkkitehtuuria kuin mielenterveyskuntoutumistakin. Huomisen työkuvioihin kuuluu buhurttikisoja, hevosturnajaisia ja Turisaksen keikkaa, kun toiseksi viimeinen Testikuski-keikka tämän kesän videointihommissa on vuorossa. Tylsää ei ole. Melko vauhdikasta on.

Tehopäivän saldo: kolme yhdellä iskulla.

Täällä on nyt aika Kosteusvaurioita-painotteista väkisinkin, mutta ehkäpä annatte liekaa hetkisen vielä. Keräilen itselleni muistoksi alkuvaiheen tapahtumia, ja ehkäpä joku teistäkin haluaa bongailla tehtyjä juttuja tai seurata, millä tavalla esikoistietokirjan kulku käy näppikseltä koteihin. Jos ei, niin kannattaa varmaan palailla joskus muutaman viikon päästä, kun kiljanjulkkarisäpinät on säpisty ja tavallinen arki taas rullailee.

Eilen oli melkoinen mediapäivä. Jos viime viikolla kirja sai aika paljon palstatilaa lehdissä, niin nyt oli keskustelujen vuoro. Olin ensin aamutv:n vieraana, joten päivä starttasi huippuvarhain. Puoliltapäivin kävin Yle X:n vieraana (voit kuunnella täältä) ja sitten sain lennosta tiedon, että myös radio Nostalgian Katja Ståhl toivoisi minua kyläsille kirjan tiimoilta. Eipä muuta kuin Lauttasaareen sitten vaan, ja kylläpä lähtikin juttu luistamaan samoin tein! Nostalgialla ei näyttänyt olevan suoraa klippiä osuuksista tarjolla, mutta radiot.fi, sivulta keskustelumme löytyy ke 16.8. klo: 14-18 välistä, alkaen n. klo: 16.15 kohdalta, eli klipin kohdasta n. 2:21. Kanavan Facebook-sivulla laitettiin arvontaan myös yksi kappale kirjasta omistuskirjoituksella. En uskalla luvata kuinka kauan arvonta jatkuu, mutta äkkiä sinne, jos sellainen kiinnostaa!

Kolme suoraa lähetystä saman päivän sisään on ainakin minulle todella intensiivinen paketti, varsinkin kun puhe on herkästä aiheesta, jonka äärellä on oltava aika tarkkana, ettei pääse muodostumaan vääriä mielikuvia. On silti paljon helpompaa yrittää tällätä mahdollisimman monta tapaamista samalle päivälle, kuin reissata Hämeenlinnasta jokaista varten erikseen Helsinkiin. Radio on myös ehdoton suosikkimediani. Olen kai ennenkin kertonut, että ikuinen haaveeni on saada työskennellä radiossa, mutta toistaiseksi se on onnistunut vain lyhyiden tuokioiden verran joitakin vuosi sitten. Ehkä paikkaan nyt tätä aukkoa vierailemalla langoilla tiiviisti näin!

Väleissä kiertelin kaupungilla ja poikkeilin kirjakaupoissa vakoilemassa, millaisista hyllyistä Kosteusvaurioita löytyy. Ymmärrän hyvin, jos tämä tuntuu pöljältä, mutta ei siitä vielä ole hohto karissut ollenkaan. Melkein kolmen vuoden urakka konkretisoituu siinä esineessä kuitenkin niin palkitsevalla tavalla. Oli kiva bongata se esimerkiksi entisen työkaverini Koko Hubaran kanssa samalta tolpalta Suomalaisesta.

Kotiin lähtiessä aloin olla ihan kuiva sanoista, tolkuttoman väsynyt ja aika kyllästynyt omaan ääneeni. Onneksi oli laittaa korviin James Cordenin hauska äänikirja May I Have Your Attention Please. Suositus sille! Äänikirjat ovat kyllä ihan parhaita oman tilan raivaamiseen ruuhkakulkuneuvoissa. Keittiön pöydällä odotteli sitten vielä Kodin Pellervo -lehti (8/2017), jossa on juttu kirjasta myös.

Tänään aion juoda paljon kahvia, mennä metsään nuuhkimaan raitista ilmaa ja päivittää eiliseltä väkisin tekemättä jääneet palkkatyöt ajan tasalle. Perjantaina suuntaan sitten taas Radiokadulle Pasilaan, Yle Puheen vieraaksi klo: 11-12.

Laitoin muuten yhden kappaleen kirjaa arvottavaksi Kirjallisuuden ystävät -Facebooksivulla. Voit osallistua siellä tykkäämällä tai kommentoimalla. Arvonta tapahtuu 31.8.

Terkkuja telkkarista

Huomenta! Kello ei ole vielä aamun yhdeksää, mutta olen ollut ylhäällä jo viisi tuntia. Olen toki aamukukku muutenkin, mutta rajansa silläkin. Tänään ylös veti 4.30. aamutelkkarin haastattelu kirjasta. Jos haluat nähdä sen, eikä varhaisvirkkuus kuulu rutiineihisi, niin tässä klippi.

Tämän keskiviikkopäivän puhteisiin kuuluu seuraavaksi vierailu Yle X:llä klo: 12 ja sitten radio Nostalgialla klo: 16.

 

Kosteusvaurioita telkkarissa ja radiossa

Pötköttelen itsekseni hotellissa Pasilassa. Eipä tule ikinä oltua tällä tavalla omissa oloissaan, yhden hengen huoneessa, kun hotellihommissa on aina mukana joko koko perhe tai muru nyt vähintään.

Tänään olen täällä erikoishommissa, yöpymässä lähellä huomisen aamuvarhaisen tapahtumapaikkaa. Olen nimittäin huomenna Ylen aamutelkkarissa vieraana juttelemassa Kosteusvaurioita – Kasvukertomuksia pullon juurelta -kirjasta. Paikalla pitää olla viimeistään klo: 5.55. ja se olisi melkoinen tehtävä Hämeenlinnasta ilmankin veturimiesten lakkoa.

Huomenna on ns. kaksi kärpästä -päivä. Tulen aamutelkan jälkeen hotellille aamupalalle ja ottamaan pikku päikkärit, ja suuntaan sitten takaisin samaan taloon, Yle X:n vieraaksi klo: 12. Aihe on sama. Perjantaina on sitten vielä Yle Puheen keskustelu, mutta välissä sentään joudan kotiin.

Saapas nähdä tuleeko yöllä uni silmään, kun herätys on niin supervarhaisella. Olen melkoinen herätyskellon stressailija, mutta toivotaan, että tämä ilmastoinnin tasainen humina tuudittelee edes muutaman tunnin unille. Uskon maskeeraajan odottelevan siellä aamulla paksu valokynä tanassa. Kiva mennä joka tapauksessa tietenkin. On melkoinen etuoikeus saada suu vaahdossa jauhaa siitä, minkä äärellä on muutaman viime vuoden niin tiiviisti äheltänyt!

Kosteusvaurioita-kirja kaupan hyllyillä

Huh, melko intensiivinen on tämän elokuun alku! Odotin Kosteusvaurioita-kirjaani ilmestyväksi 10.8., mutta se ehtikin jo kauppoihin heti kuun alkuun. Niinpä yhdessä vauhdikkaassa ja erittäin tunnekirjoisessa hötäkässä alkoi niin työkausi loman jälkeen kuin lukijapalautteen sateleminenkin. Sähköposti huutelee poikkeuksellisesti nyt niin vastattavia kuin lähetettäviäkin haastattelupyyntöjä eri suuntiin. Pientä roolihyppelyä kysyjästä sanojaksi ja takaisin.

Olen ollut kahden kirjan toimittajakunnassa ennenkin, mutta tämä on ensimmäinen ihan omani, joten kirjan tekoon liittyy hurja määrä ensimmäisiä. Eilen sellainen koitti paikallisessa kirjakaupassa, kun kauppareissulla hetken mielijohteesta poikkesin sisään kurkkaamaan, josko siellä olisi jo opus hyllyssä, kun tietoja muualta löytyneistä kirjoista alkoi yllättäen tihkua kavereilta. Ja siellähän se valkoselkäisenä tökötti rivissä kavereittensa kanssa! Erikoisessa paikassa ehkä, Nato-aiheisen kirjan vieressä, mutta ei kai siinä. Erikoistunne, kertakaikkiaan!

Jos siis viimeksi iloitsin ennakkotilaajien saaneen kirjaa jo verkkokaupasta, niin nyt se löytyy myös kivijalkaliikkeistä ympäri maan. Ja muuten myös e-kirjana. Esim. täältä. Ja koska oli niin erityinen tilanne tuo eilinen ensimmäinen, niin kyllä, otin turistikuvankin. Sallikaa nyt tämä intoilu vielä hetkisen!

Edit. 9.8. Eilisellä Helsingin reissulla löytyi iloinen yllätys lempparikirjakaupastani Akateemisesta. Siellä kirja oli saanut kokonaisen hyllynpäädyn! Kyllä, kuvasin senkin.

Kirja näyttää olevan vähän vaihtelevien asiasanojen alla kaupoissa. Tietokirjoissa se aina on, tietysti, mutta joistain löytyy yhteiskunnan, alkoholipolitiikan, tai jopa lääketieteen alta. Kannattaa siis kysäistä, jos ei heti satu silmään.

akateeminen