Kosteusvaurioita -kirja avaa mahdollisuuksia herkkiin juttuhetkiin

Julistin itselleni vapaapäivän. Tapaan tehdä niin puhekeikkojen jälkeen, koska olen niiden perään aina aika väsynyt. Kosteissa kodeissa kasvamisen teemat ovat sen verran henkilökohtaisia ja keskustelut luennoinnin jälkeisissä kohtaamisissa niin herkkiä, että tuntuu hyvältä ottaa hetki happea niiden jälkeen. Miten ihanaa on silti saada olla näissä hetkissä: puhumassa, kuulemassa ja läsnä ihmisten kanssa. Onnekasta ja perustavalla tavalla oikean tuntuista!

Sen jälkeen, kun Kosteusvaurioita – kasvukertomuksia pullon juurelta -kirja elokuussa tuli ulos, on erilaisia puhekeikkoja kertynyt kalenteriin kiihtyvällä tahdilla. Kirjamessu -tyyppisten, selkeästi markkinointiin kuuluvien sessioiden lisäksi olen saanut esimerkiksi olla joulun alla puhumassa Sininauhaliiton tilaisuuksissa juhlapyhien aiheuttamista kipeistä tunteista silloin, kun perheessä on paineistavia salaisuuksia, häpeää ja satuttavia muistoja.

Sain myös käydä Kuopiossa Päihdepalvelu Hemman järjestämässä seminaarissa puhumassa siitä, miten tärkeää on oikeanlainen kohtaaminen kodeissa tapahtuvassa päihdetyössä, ja minkälaisia pehmeitä paikkoja kosteassa kodissa kasvaminen voi ihmisiin jättää.

Sain niin ikään käydä naisvankilassa keskustelemassa perhesalaisuuksien vaikutuksista ja oman keskeneräisyyden hyväksymisestä, ja Superin lähihoitajien luona miettimässä sitä, millä tavalla lapsuudenkotien kokemukset voivat näkyä työyhteisön dynamiikassa ja erilaisissa potilastyön tilanteissa.

EHYTin viestintätilaisuudessa puolestaan mietin sitä, miksi on tärkeää viestiä myös kipeistä kokemuksista, ja millä tavalla sanoma kulkisi kaikkein vähiten hajottavasti herkistä aiheista huolimatta.

Vertaistuellisen kirjoitusillan aikana mietimme jälleen kerran, tällä kertaa Pirkanmaalla, miten omia kokemuksia voi jäsentää helpoilla luovan kirjoittamisen harjoituksilla. Itkettäviä, naurattavia, kivoja sessioita aina. Hirmuisen kiva niitä on vetää!

Eilen sain olla Pieksämäellä Sininauhaliiton järjestämillä Naisten päihdetyön päivillä miettimässä sitä, minkälaisia naisia, äitejä, vaimoja, ystäviä ja työkavereita kosteissa kodeissa voi kasvaa, ja millä tavalla on tärkeää pyrkiä aikuisena purkamaan ne lapsuudenkodissa sisäistetyt vahingolliset tarinat, jotka saattavat ohjata tekemään hankalia valintoja omassa aikuisessa elämässä.

Toukokuussa taas saan jutella Helsingissä Päihdetyön päivillä A-klinikkasäätiön kutsumana häpeästä ja sen painolastin alta vapautumisesta.

Saamiselta se todella tuntuu.

Näissä kohtaamisissa on sellaista ihmisyyttä läsnä, että se jättää aina jäljen pitkäksi aikaa. Tämän alkoholiaiheen ketjuisuus, leveys, syvyys ja piintymysluonne mietyttää aina vain. Miten näissä kohtaamisissa juttusille tulee esimerkiksi ihmisiä, jotka ovat ensin kasvaneet liikaa juovan vanhemman lapsina, sitten päätyneet itse liikaa juoviksi vahemmiksi omille lapsilleen, ja joiden lapset ovat aikuisina päätyneet juomaan liikaa.

Joka kerta tuntuu pehmeältä niissä tilanteissa, joissa voi itse olla kaikkinensa siinä, ja toinenkin on, ja sitten tuumitaan, että tällaisiakin kuvioita. Ei helppoja oikopolkuja, mutta samalla sellaista ihmeellistä ihmisyyden sitkasta voimaa, jonka avulla kuitenkin, erilaisin keinoin, ilman sankariviittoja tai palkintokahveja, löydetään myös usein haparoivalla rohkeudella seuraaviin päiviin.

Laittaisin tähän sen somesanan #blessed, jos se ei tuntuisi niin älyttömän lattealta.

Mainokset

Hengenpelastusihmisiä – Joskus yksi aikuinen muuttaa paljon

Terkkuja kirjan kirjoittamisen uumenista! Tekstiä syntyy ja mieli on korkealla. Paketti lähtee ihan näinä päivinä taas yhden portaan eteenpäin. Valmista odotellessa jaan menneitä pohdiskelevan videon.

A-klinikkasäätiön Varjomaailmassa juttelen tänään siitä, millainen mullistava merkitys vaikeissa oloissa kasvavalle voi olla yhdellä, oikeanlaisella aikuisella, ja siitä mistä sellaisen voisi löytää. Mulla itsellänikin oli vaikeimpien aikojen kohdalla sellainen ihana aikuinen ja olen siitä tosi kiitollinen vielä tänäänkin.

Onko sulla ollut elämässä joku tällainen oleellinen tyyppi, joka auttoi eteenpäin? Jos tuttavapiirissäsi on nuoria (ja miksei aikuisiakin) jotka saattaisivat kipeästi tarvita elämäänsä tällaista aikuista, niin kuuntele herkällä korvalla. Mieluusti videon saa myös laittaa jakoon, jos siltä tuntuu!

”Olisitpa enemmän huomionkipeä!” Vlogissa puhetta tarvitsevuudesta.

Tänään juttelin Varjomaailman nuorille siitä, miksi on ihan ok tarvita toisia ihmisiä ja toivoa osakseen huomiota. Pohdin sitä, miten toimintahäiriöisissä perheissä lapsen kaikenlainen kuulluksi ja nähdyksi tulemisen toive tulkitaan usein vääräksi, pahaksi ja kielletyksi. Lapselle se voi olla jopa vaarallista.

Moni aikuinenkin pitää vielä tarpeitaan piilossa, koska niille ei ole ollut kotosalla tilaa. Sillä tavalla saa itsensä melkoiseen nyrkkiin.

Jos lähipiirissäsi on lapsia ja nuoria, jotka elävät hankalissa oloissa, olisin iloinen, jos vinkkaisit heitä katsomaan.

Hommat haltuun! Ekoja töitä etsimässä.

Varjomaailman kevään vlogisarjan viimeinen osa löytyy täältä! Tykkäisin, jos kävisit kurkkaamassa. Pistä myös jakoon, jos lähipiiristä löytyy nuoria. Kommentoidakin saa tosi mieluusti, joko tänne tai tuonne tuben puolelle.

 

Sarjan muut osat ovat:

Osa 1: Liian kiltti lääppijälle

Osa 2: valehteleva sydän

Osa 3: Tunnejemmarin tunnustukset

ja

Osa 4: Aikaharha

 

 

Vihasta

Tänään Varjomaailman blogissa käsitellään vihaa. Todella, todella vaikea tunne mulle yhä edelleenkin, ja hyvin samansuuntaisia ajatuksia olen kuullut muiltakin paljon juoneissa perheissä kasvaneilta nykyisiltä aikuisilta. Harjoitellaan!

Työvuosi starttasi hyvillä hommilla

Työvuoden eka haastattelupäivä on takana. Aloitin en-yhtään-pehmeällä laskulla  – sellaisella oikein asia-asia -haastattelulla opetus- ja kulttuuriministeriössä. On hauskaa, että vaikka olen tehnyt tätä työtä jo 14 vuotta, niin ihan jokaisen loman jälkeen jännitän osaanko enää. Jännitän ekaa haastattelua, ihmisen kohtaamista ja sen kirjoittamista jutuksi. Uumoilen kaiken ammattitaitoni ja luovuuteni valuneen viemäriin tauon aikana. Ihmettelen miksi olenkaan alalla. Se klassinen totaaliseksi tunariksi paljastumisen pelko hiipii selkäpiihin. Kaipa sen jännityksen tarvitsen latautuakseni aina uuteen kauteen. Haastattelu meni oikein erinomaisesti ja jutusta tulee hyvä.

Myös muut hommat starttaavat tällä ja seuraavalla viikolla täyteen höyryyn. Näppiksellä on juttuja oikein ilahduttavan paljon vuodenaikaan nähden. Ovat usein tupanneet olemaan varsin hiljaisia nämä alkuvuodet. Nyt on tekeillä tekstiä ainakin liikunnan kansanterveydellisistä vaikutuksista, avannoista, vastaan sanomisen vaikeudesta ja ystävyyssuhteista. Yksi radiosarjan aihio kytee takaraivossa ja vaatisi hahmottelemista. Ja sitä kirjaakin pitäisi käydä nyt kunnolla työstämään. Ihan mahtava, monipuolinen työkattaus!

On superkivaa, että tämän vuoden töihin kuuluu perus lehtimieshommien lisäksi lempparihommiani, sekä vierasbloggausta että vieraskolumnointia! Ne juttutyypit ovat mulle tosi mieluisia.

Olen vuosien varrella blogannut palkallisesti ensin käsityö- ja sitten perheaiheista Kotivinkille ja sittemmin muutamana eri vuonna terveysaiheista KG:lle. Tänä vuonna saan kirjoittaa nuorille pienen sarjan verran a-klinikkasäätiön Varjomaailma-blogin vieraana ensi viikosta lähtien. Olen tosi innoissani siitä!

Myös kolumnoinnista tykkään tosi paljon. Kirjoitin tänne Hämeenlinnaan muutomme jälkeen muutaman vuoden ajan remonttikolumnia Osaava Kodinrakentaja -lehteen, pitkään sellaista sekalaista peruskolumnia Hämeenlinnan Kaupunkiuutisiin ja viime vuonna aloitin vieraskolumnistina Hämeen Sanomissa. Ihan mahtavaa, että saan  nyt 2015 vuoden jatkaa HäSa:n kolumnistina! Meitä on siellä muitakin. Kiertävä vuoro on kiva, kun ehtii vähän aina pureskella seuraavaa sanottavaa.

Tällainen esittely meistä oli loppiaisena lehdessä. Näkyy hiukka huononlaisesti tuo teksti, mutta tällaisia kysyttiin ja tällaisia vastailin:

Kuka olet?

Olen Ani Kellomäki, 38-vuotias freelancekirjoittaja, parin teinin äiti ja yhden opettajan vaimo. Utelias ja iloluontoinen.

Mitä teet?

Työskentelen sanojen parissa yhden hengen yrityksessäni. Kirjoitan lehtiin, televisioon, blogeihin, radioon ja kirjoihin. Vapaalla ähkin puntilla, touhuan roller derbyn parissa, luen, retkeilen ja neulon.

Mistä näkövinkkelistä maailmaa katselet?

Opiskelin ensin kokiksi ja sitten islamintutkimukseen suuntautuneeksi sosiaaliantropologiksi. Katsantoni on siis lavea ja ahne. Kantavana periaatteena on seistä hyvän puolella pahaa vastaan.

Mistä innostut?

Innostun ihmisten tarinoista. Vilpittömyys, herkkyys ja antautuminen elämän absurdille menolle puhuttelevat. Jaksan loputtomasti kuunnella ihmistä, jota ajaa väkevä intohimo jotakin itselleen tärkeäksi kokemaansa kohtaan, mitä se sitten milloinkin.

Mikä nostaa verenpainetta?

Epätasa-arvoinen, suvaitsematon ja nurkkakuntainen ajattelu nostaa käyrät kattoon. Jämähtäminen ja tyhmyys.

Mottosi?

Anna mennä pullein palkein!

 

kolumnikuvaa