Terveisiä kirjankirjoituslomalta – arki alkaa taas!

Ensimmäinen villapaita-aamu Hämeenlinnassa! Taitaa olla hyvä hetki päivittää vähän kuulumisia kesähuilin jälkeen. Tämä onkin ollut poikkeuksellinen kesä. Ihan ainutlaatuinen.

Pistin kesäkuun alussa kaikki tietoliikennekanavat säppiin puhelinta ja someja myöten ja matkasin Kreikkaan. Tosi syntinen olo olla saavuttamattomissa, mutta nopeasti siitä oppi kyllä nauttimaankin! Muhin Peloponnesoksen maisemissa 3,5 viikkoa perheeni kanssa Airbnb-talossa. Ahmin vinon pinon kirjoja, uin altaassa ja meressä, tuijottelin riippumatosta läheisiä vuoria ja kiertelin koko joukon historiallisia paikkoja Olympiasta Spartan kautta Delfoin oraakkelien majoille. Oli upea reissu, joka totaalisesti katkaisi kevään työkelat, ja se tulikin tarpeeseen. Seuraavaksi oli nimittäin vuorossa ihan muuta.

Kun palailin juhannuksen jälkeen Suomeen, alkoi ensimmäinen kokonainen apurahakauteni kirjan kirjoittamisen parissa. Olen aikaisemmin saanut pieniä apurahjoja, mutta nyt Taiteen edistämiskeskus myönsi minulle pidemmän jakson, joka mahdollisti täydellisen uppoutumisen. Ihan taivaallista! Pistin siis freetoimittajan työni hetkeksi tauolle, vaikka kyllä tuntui vaikealta. Vaikka olen ollut yksinyrittäjä jo toistakymmentä vuotta, on aina vähän hyppy pääedellä pimeään sanoa asiakkaille, etten ole käytettävissä viikkokausiin.

Kosteusvaurioita-kirja syntyi kokonaan töiden lomassa varhaisina aamuina, myöhäisinä öinä ja viikonloppuina, enkä ole edes tajunnut, kuinka eri asia on voida jatkaa samaa ajatusta rauhassa päivästä ja viikosta toiseen ilman alituista poukkoilua muihin mietteisiin. Täysin erilaista! Oli mahdollista hapuilla rauhassa kiinni vaikeista ajatuksista ja imeä valtava määrä taustakirjallisuutta aivoihin ilman sirpaloitumisen pelkoa. Saisipa aina kirjoittaa näin!

Sitä apurahakautta olen takonut nyt seitsemisen viikkoa ja viimeisiä päiviä viedään. Loput kaudesta kirjoitan kirjaa tavalliseen tapaan töiden ohella. Olen melkoisen tyytyväinen itseeni, sillä olen todella naputtanut naputtamistani siitä juhannuksesta asti. Joka päivä, pitkiä päiviä. Kesään mahtuu tasan kaksi lyhyttä, kahden yön mökkireissua, joiden aikana olen ollut käsikirjoituksesta irti. Tulostakin on tullut. Ylihuomenna kustannustoimittajani saa paksun nivaskan luettavakseen ja minä kirjalta pari viikkoa rauhaa töiden käynnistelyyn. Se onkin totisesti tervetullutta. Alan olla aivan korviani myöten täynnä tuota tekstiä muhittunai sen kanssa vierihoidossa näin tiiviisti!

Toista kirjaa on ollut esikoiseen verrattuna tosi erilaista kirjoittaa. On ollut parempi tolkku siitä miten homma etenee, ja toisaalta enemmän paineitakin. Tämä toinenkin kirja käsittelee alkoholia, mutta aivan eri vinkkelistä kuin Kosteusvaurioita, joten vetoapua ei siinä mielessä ole ollut tarjolla. Samalla on tuntunut aivan tolkuttoman etuoikeutetulta saada tehdä toinenkin kirja ja paneutua tähän mieltä kaivelevaan aiheeseen pää edellä pitkäksi aikaa. Luulen, että osaan enemmän nyt, mutta ei se näytä tekevän hommasta yhtään kevyempää. Aika tuskaista päkistämistä on, vaikka nautinnollistakin. Jotenkin fiilikset kulkevat jännänä aallokkona: kun ensin tuntuu kaksi viikkoa siltä, etten tajua mitään yhtään mistään, on seuraava viikko täynnä oivaltamista ja kiihkeää etenemistä. Olen ollut tosi lähellä luovuttamista ja toisaalta melkoisen messiaanisissa riemun tunnelmissakin. Sitä ristipainetta ja vuoristorataa täytyy kai vain oppia jotenkin sietämään.

Tällä viikolla käynnistyvät normaalit työt. Jännittää vähän, ja samalla innostaakin. Syksyn käynnistymisen myötä alkaa taas myös reissuelämä erilaisten puhekeikkojen merkeissä. Syyskuulle mahtuu jo kaksi, kun käyn ensin kommentaattorina THL:lla uuden Näin Suomi juo -kirjan jukaisutilaisuudessa ja sitten luennoimassa Vantaan Päihdefoorumilla. Tosi mielekkäältä tuntuvat nämä hommat edelleen. Alkoholi on nyt ollut osana jokapäiväistä tekemistäni jo yli neljä vuotta. Aikamoista!

Ajattelin aktivoitua kirjailemaan kirjan etenemisen tunnelmia tänne nyt aktiivisemmin. Edessä on pitkän muhittelun jälkeen taas vaihe, jossa tapahtuu paljon. Kirjalla on jo nimi ja kannetkin ovat juuri tekeillä. Tiedän toki julkaisemisen ajankohdankin. Hetken vielä ne ovat hyshys-juttuja, mutta ihan varmuudella kerron lisää heti, kun lupa heltiää! Ehkäpä Kreikan reissustakin voisi tehdä matkakertomuksen.

Millaista kesää te olette viettäneet? Tuliko luettua hyviä kirjoja? Vinkkailkaahan niistä!

 

Mainokset

Dominikaaninen tasavalta 2016-2017

Kävimme viettämässä joulua ja vaihtamassa vuotta Karibialla. Huikea haaveiden reissu, jota varten piti kyllä pinnistää melkoiselle turbovaihteelle taloudellisesti, mutta on tuo alue siellä veivilistalla killunut jo kauan. Päätimme toteuttaa haaveen nyt, kun mukelot ovat vielä muutaman vuoden kotosalla.

Kyllä antoi mitä tilattiin! Hellivää aurinkoa juuri sopivasti n. 25-28 lämpöasteen tuntumassa ja turkoosia vettä suunnilleen saman lämpöisenä. Maailman makoisimpia ananaksia, joihin tuikattiin pilli ja sitten vain nautiskeltiin hurmiossa. Meriherkkuja ja käsittämätöntä vehreyttä ja valoa, joka tuntui kohiseva hellivästi suoraan talviolmiin nahkaan. Ja tietysti, kun tällä kolkalla ollaan, niitä tolkuttoman pitkiä, lähes autioita hiekkarantoja ja aktiivisemmalle halulle tarjolla kaikenlaista tekemistäkin.

hedelma%cc%88

Rakensimme reissun budjettisyistä itse, eli varasimme erikseen lennot ja otimme majoitukset Airbnb:n kautta. Emme taida muulla tavoin enää matkatakaan. Sen verran satalappusia, tässä tapauksessa tuhatlappusiakin, saa säästettyä reissukassasta ja kaikki kokemuksemme (toistaiseksi Japanista, Latviasta ja Dominikaanisista) ovat olleet tosi hyviä.

leijasurffaajat
Cabarete on vesiurheilun paraatipaikka. Rantapäivä sujui lokoisasti surffaajien sankarointia ihmetellessä. Leijasurffeja oli parhaimmillaan monta sataa kerralla katsottavaksi.

Mahdutimme kahden viikon reissuun kolme paikkaa: Cabareten, Samanan ja Sosuan. Vuokrasimme auton, jonka kanssa etäisyydet taittuivat helposti ja oli mahdollista käydä ihmettelemässä laajempaa aluetta.

Verkko on tulvillaan lähinnä amerikkalaismatkaajien varoituksia maailman vaarallisimmista teistä, mutta kaikki kauhujen kuvailut osoittautuivat aivan ylimitoitetuiksi (ja tämä nyt maailmanluokan hannarin suusta!). Tieverkko on juuri hiljan uusittu ja liikenne, joskin vauhdikas ja paikoin totaalisen kaoottinenkin, on otettavissa kyllä haltuun, kun maltilla mennään. Vastaan voi toki tulla kaikenlaista kanoista aasien kautta kokonaisiin nelihenkisiin perheisiin saman skootterin päällä, eivätkä paikalliset kursaile kiihdytellä ohi kaikilta mahdollisilta puolilta, mutta mainiosti sujui siltikin, ja suosittelen vuokraamista kyllä. Ihan eri tavalla aukeaa maa neljän pyörän päällä.

kukka-2
Jos olet juonut teetä, jonka mausteena on hibiskus, niin tämän näköinen kaveri se sitten on. Valtava, kämmenen kokoinen ja upea! Kasvoi sopivasti suoraan meidän parvekkeellemme.

Pimeän aikaan emme juuri ajelleet, koska katuvaloja ei näillä kolkilla liiaksi asti nähdä, mutta mitäpä asiaa meillä yöhön olisi ollutkaan. Kun aurinko laski samettisen mustaan, me kokoonnuimme lautapelien äärelle majapaikassamme ja hyrisimme ilmastoiduissa neliöissä tyytyväisinä.

Ilmastointi onkin majoituksen varaajan ykkösvinkki, ihan ehdottomasti! ÄLÄ LUULE PÄRJÄÄVÄSI ILMAN SITÄ. Et pärjää. Halkeat omaan nahkeuteesi jo ensimmäisen parin tunnin aikana. Ollaan tropiikissa, ja se ei mene varkain ohi hetkeäkään. Muutama pitempi sähkökatkos teroitti tämän kirkkaasti mieleen.

ko%cc%88ysiradalla
Samanassa sijaitseva vaijerirata ylitti kaikki hulluimmatkin kuvitelmat! Suosittelen videon katsomista. Linkki siihen löytyy postauksen lopussa. 

Matkakohde yllätti paitsi vielä odotuksiakin paratiisimaisemmalla paratiisimaisuudellaan, myös jonkinlaisella riisutulla olemuksellaan. Miten sitä kuvailisi. Ehkä yllätyin siitä, miten vähän turismi on runnellut maata. Palveluita oli toki tarjolla, mutta valtavien all inclusive -resorttien muurien ulkopuolella meno oli erittäin arkista, aitoa ja kivaa. Espanjaa taitamaton omatoimimatkaaja saa nähdä jonkin verran vaivaa löytääkseen haluamansa asiat, sillä englantia puhutaan varsin harvassa paikassa.

Dominikaaninen tasavalta on kiihkeän noususuhdanteen keskellä ja se näkyy joka puolella. Rakennuksia nousee ja palvelut lisääntyvät. On kiinnostavaa nähdä millaiseksi maa muovautuu seuraavan kymmenen vuoden aikana.

lisko
Ei vain nätti, vaan myös hyödyllinen! Tämä vihreä upeus ahmi pörriäisiä minkä ennätti. Ei niitä riesaksi asti ollut onneksi, mutta jokainen vähemmän on aina plussaa. 

Jos haluat katsella liikkuvan kuvan muodossa, millaisia asioita puuhasimme reissun päällä, käy tubekanavallani! Siellä esimerkiksi voitan kaikkien aikojen suurimman pelkoni köysiradalla korkealla viidakon yläpuolella, tutustutaan huikean hienoon Los Haitises -kansallispuistoon pelikaaneineen, luolineen ja mangrovepuineen, sekä fiilistellään leijasurffaajien taidonnäytteitä Cabareten rannalla.

kukka