”Hävettää! Vanhempien seksi, jurrinen äiti, rinnat…” Varjomaailmassa mietitään häpeää.

Häpeäminen tuntuu siltä, että naama meinaa irrota. A-klinikkasäätiön nuorille tarkoitetun Varjomaailman vierailuvlogisarjani päättyy syksyn osalta tänään suureen häpeäpostaukseen.

Kysyin aikuisilta tuttaviltani videota varten mikä heitä hävetti nuorena itsessään ja vanhemmissaan. Kuunnellessani toisten häpeäkokemuksia opin aika paljon itsestäni ja skannasin myös omaa käytöstäni vanhempana uudella silmällä. Kerron vastavuoroisen jakamisen hengessä toki myös omat nuoruuteni häpeäkokemukseni.

Häpeä pahimmillaan halvaannuttaa ja estää esimerkiksi hakemasta apua. Puhumalla omista pehmeistä paikoistaan sitä voi kuitenkin lievittää melkoisesti.

Hoidatko sä puutarhaa alusvaatteissa, laulat liian kovaa tai puhut puolisostasi halveksivaan sävyyn? Jouduitko kaverin kanssa vastakkain humalaisen vanhempasi kanssa? Oliko sulla nuorena liian isot/pienet nuo, nämä ja ne? Anna kuulua oma kokemuksesi, se helpottaa.

Mainokset

Liikajuominen perheissä puhuttaa. Paremmat ajat edessä!

Lasisen lapsuuden juuri julkaistu ja tosi tärkeä kysely lapsuudenkodin alkoholinkäytön kokemuksista näkyy uusien lukijoiden tulvana täällä Kokovartalofiiliksessäkin. Tervetuloa ihan jokaiselle!

Samaan aikaan, kun on tietysti kamalaa, että kosteissa oloissa kasvaneita on näin tuhottoman paljon, on myös hienoa huomata, miten motivoituneita niin monet meistä ovat miettimään syitä ja taustoja oman elämämme merkilliselle tuntemuksille ja löytämään keinoja menneistä taakoista vapautumiseen ja oman elämän ohjaksiin pääsemiseen. Se ei ole mikään pikkujuttu tai turha homma, nimittäin tässä näin, näillä muutoksilla, rakennetaan myös kokonaisille seuraaville sukupolville turvallisempaa, parempaa ja ehjempää tulevaisuutta. Yes big deal!

Olen ihan älyttömän iloinen ja ylpeä jokaisesta mulle viestiä tai kommenttia lähettäneestä, joka on kertonut käynnistäneensä nyt elämässään jonkinlaisen inventaarion ja etsivänsä suunnan parempaan! Se kysyy rohkeutta ja sisua, ja ai saatans että se välillä vihlookin kuulaa, mutta palkitsee ruhtinaallisesti. Tämän todellakin tiedän kokemuksesta.

Nostan tähän vanhan postauksen, jossa suosittelen alkoholismiin ja vanhempien liikajuomiseen ja siitä toipumiseen liittyvää kirjallisuutta. Olen itse ihan älyttömästi hyötynyt näiden lukemisesta ja suosittelen sitä jokaiselle omia menneitään pohtivalle.

Lukemisen lisäksi haluan todellakin rohkaista vertaistukiryhmiin lähtemiseen ja/tai terapian aloittamiseen. Yksin näiden kysymysten äärellä taaplaaminen on aika paskamaista puuhaa, ja siinä tuntee monta kertaa olevansa todellinen pälli ja dille ja hullu, mutta homma muuttuu heti kevyemmäksi ja usein aika tavalla tuloksellisemmaksikin, kun saa vähän seuraa mietintäänsä. Vertaistukea löytyy esimerkiksi täältä tai täältä.

Alaikäiset vanhempiensa juomista pohtivat toivotan ehdottomasti tervetulleeksi Varjomaailmaan, jossa mietteitään voi käydä läpi myös nimettömästi. Oma jo 9 videon mittainen juttusarjani Varjomaailmalle löytyy täältä! Siinä on asiaa lasten ja nuorten lisäksi ihan aikuisillekin.

Ja hei, tästä kannattaa laittaa tukimusat heti täysille:

Hengenpelastusihmisiä – Joskus yksi aikuinen muuttaa paljon

Terkkuja kirjan kirjoittamisen uumenista! Tekstiä syntyy ja mieli on korkealla. Paketti lähtee ihan näinä päivinä taas yhden portaan eteenpäin. Valmista odotellessa jaan menneitä pohdiskelevan videon.

A-klinikkasäätiön Varjomaailmassa juttelen tänään siitä, millainen mullistava merkitys vaikeissa oloissa kasvavalle voi olla yhdellä, oikeanlaisella aikuisella, ja siitä mistä sellaisen voisi löytää. Mulla itsellänikin oli vaikeimpien aikojen kohdalla sellainen ihana aikuinen ja olen siitä tosi kiitollinen vielä tänäänkin.

Onko sulla ollut elämässä joku tällainen oleellinen tyyppi, joka auttoi eteenpäin? Jos tuttavapiirissäsi on nuoria (ja miksei aikuisiakin) jotka saattaisivat kipeästi tarvita elämäänsä tällaista aikuista, niin kuuntele herkällä korvalla. Mieluusti videon saa myös laittaa jakoon, jos siltä tuntuu!

Yksinäisyys on erilaista Central Perkin sohvalla – Miksi se on hyvä tajuta?

Varjomaailman vlogisarjan kolmannessa osassa pohdin yksinäisyyttä. Miksi se voi tuntua samalta kuin läheisen kuolema? Miten kosteissa oloissa kasvaminen voi vaikuttaa kaverisuhteisiin? Millä tavalla televisiosarjoissa valehdellaan ystävyydestä? Onko kaverin kaipuu ripustautumista?

Jos tuttavapiiristäsi löytyy yksinäisiä, olisin iloinen, jos laittaisit jakoon.

Kirjallani on nimi, kustantaja ja ilmestymisaikataulu. Jihuu!

Blogissa on ollut melkoisen rauhallista, koska olen naputtanut näppistä aivan erityisellä kiihkolla, mutta on tullut tulostakin. Ja nyt sen viimeinkin voin tännekin kirjoittaa: kosteissa oloissa kasvaneiden elämänkulusta kertova tietokirjani näkee päivänvalon heinä-elokuun taitteessa 2017!

Kirjan kustantaa lempparikustantamoni Atena ja ihan erityisen iloinen olen siitä, että tänään tuli viesti, että alkuperäinen nimiehdokkaanikin tulee kirjan kannessa komeilemaan. Nimen, Kosteusvaurioita, keksi itse asiassa esikoislapsonen, ja se on musta niin nappi kuin voi olla. Juuri niistä kirja kertoo. Teistä blogin lukijoistakin on aika moni kirjassa mukana. Suuri kiitos vielä jokaiselle!

Työrytmi on melko rivakka juuri nyt. On melkoista myllerrystä kirjoittaa kirjaa samaan aikaan, kun työkseni kirjoitan 10 asiakaslehteä. Tekstiä suoltuu näpeistä melkoisella tahdilla ja paljon on lähdekirjallisuuttakin luettavana. Mutta nyt on tosi paljon helpompi asettua koneen äärelle, kun tietää, että hartaasti väsättyyn kokonaisuuteen uskotaan myös kustantamossa ja on tiedossa se maaliviivakin. Pakko oli pienet epäcoolit porut pirauttaa, kun viesti kustannussopimuksesta viimeinkin tuli.

Semmoisia uutisia täällä siis! Jos blogin verkkaisessa päivitystahdissa kaipaatte teemaan sopivaa sisältöä, niin A-klinikkasäätiön Varjomaailmassa on syksyinen vlogisarjani taas meneillään. Sinne kertyy viiden vlogauksen sarjan uusi osa aina kahden viikon välein. Ensimmäinen osa käsittelee syyllisyyttä ja toinen huomionkipeyttä.

no-to-spoil

”Olisitpa enemmän huomionkipeä!” Vlogissa puhetta tarvitsevuudesta.

Tänään juttelin Varjomaailman nuorille siitä, miksi on ihan ok tarvita toisia ihmisiä ja toivoa osakseen huomiota. Pohdin sitä, miten toimintahäiriöisissä perheissä lapsen kaikenlainen kuulluksi ja nähdyksi tulemisen toive tulkitaan usein vääräksi, pahaksi ja kielletyksi. Lapselle se voi olla jopa vaarallista.

Moni aikuinenkin pitää vielä tarpeitaan piilossa, koska niille ei ole ollut kotosalla tilaa. Sillä tavalla saa itsensä melkoiseen nyrkkiin.

Jos lähipiirissäsi on lapsia ja nuoria, jotka elävät hankalissa oloissa, olisin iloinen, jos vinkkaisit heitä katsomaan.

”Äiti juo, koska olen niin…” Varjomaailman vlogijaksossa mietitään syyllisyyttä.

Tänään käynnistyi taas yksi lempparihommistani, eli A-klinikkasäätiön Varjomaailman vierasvlogisarjani YouTubessa. Ekassa jaksossa mietitään, voiko vanhemman juomiseen vaikuttaa olemalla kiltimpi, ahkerampi, laihempi tai mukavampi, tai vaikka lahjomalla.

Jos lähipiirissäsi on (ja erittäin suurella todennäköisyydellä on, vaikket sitä päällepäin huomaisikaan) lapsi tai nuori, jota ehkä mietityttää kodin aikuisten alkoholinkäyttö, niin laitapa jakoon.

Edellisen viiden osan sarjan löydät helpoiten täältä.

Varjomaailmasta kannattaa vinkata muutenkin! Siellä voi jutella pohdituttavista asioista luottamuksella ja vaikka nimettömänä turvallisten aikuisten kanssa. Olisin varmuudella käyttänyt teininä, jos internet olisi 1700-luvulla ollut keksitty.