Vertaistukea liikaa juovan vanhemman lapsille. Uusi anonyymi foorumi tarjolla.

Vanhemman juomista ei tarvitse hävetä ja siitä voi puhua ääneen. Aikuisen juominen ei koskaan ole lapsen  syy, eikä lapsen tehtävä koskaan, missään iässä, ole myöskään kannatella vanhempaansa oman vointinsa kustannuksella.

Liikaa juovan läheinen joutuu helposti melkoiseen solmuun omien ajatustensa kanssa. Niiden kanssa ei kannata jäädä yksin. Suosittelen tosi lämpimästi vertaistuen äärelle etsiytymistä. Niin voi tehdä esimerkiksi erilaisten järjestöjen kautta, tai hakeutumalla oman paikkakunnan AAL-ryhmään. Ennakkoilmoittautumista ei tarvita, ilmestyt vain rohkeasti paikalle.

Myös verkosta löytyy paljon tukea. Nyt on tarjolla myös ihan uusi, nimettömänä toimiva foorumi, jota ylläpitää Lasinen lapsuus. Jos kaipaat purkupaikkaa ajatuksillesi anonyymisti, hyödynnä ihmeellä tämä!

Pääset mukaan keskusteluihin rekisteröitymällä täällä. Lähetä sitten s-postilla osoitteeseen lasinenlapsuus@a-klinikka.fi ja kerro, minkä nimimerkin loit. Ylläpitäjät lisäävät sinut ryhmään ja meilaavat sinulle linkin keskusteluun.

Lapsi/nuori, jos vanhemman alkoholinkäyttö mietityttää sinua, muista Varjomaailma. Siellä on luotettavia aikuisia just sun tarpeitasi varten. Sielläkin voi olla mukana nimettömänä. Tubesta löydät Varjomaailman ja minunkin videosarjani täältä.

Viinakylpy: Kirjasuosituksia päihdeteemasta

Mitä mainiointa vuoden alkua! Kosteusvaurioita-kirjani käsikirjoitus matkasi juuri kustannustoimittajan käsittelyyn ja vapautti taas aikaa näppikseltä. Teki mieli vinkata kiinnostavaa luettavaa ja kuunneltavaa kirjoitusprojektin varrelta.

Yksi suosikkitavoistani kirjoittaa on kuunnella ja lukea paljon erilaisia aiheeseen jollakin tavalla kytkeytyviä kirjoja varsinaisen lähdekirjallisuuden lisäksi. Mahdollisimman erilaisia ja monipuolisista vinkkeleistä. Jotkut ottavat kielikylpyjä, minulla on kai ollut kohta parivuotinen viinakylpy tässä mielessä.

Kuuntelen paljon äänikirjoja ja nämä olen hankkinut Audiblesta. Löytyvät varmastikin myös meikäläisistä kirjastoista, ainakin osa suomennettuinakin. Monet käsittelevät päihteitä liikakäyttäjän omasta näkökulmasta, ja se ihan omalaatuinen sisäinen logiikkansa on musta aina mielenkiintoista kuultavaa.

Trevor Noah:  Born a Crime. Stories from South-African Childhood

Kirja on koomikko Noahin lapsuusmuistelua, eikä pääpaino ole päihdeongelmassa, mutta mies puhuu monin paikoin hyvin koskettavasti ja kiinnostavasti isäpuolensa juomisesta ja sen seurauksista perhe-elämään. Muutenkin kokonaisuudessaan aivan huippukiinnostava kirja. Yhtä aikaa todella hauska, koskettava ja hurjakin. Minulle tuli monta uutta oppia myös Etelä-Afrikan rotusorron ajoista.

Carrie Fisher: Wishful Drinking

Erittäin päihdehuuruinen muistelma, joita Fisher on julkaissut useampiakin. Tuli surullisella tavalla ajankohtaiseksi Fisherin hiljattain kuoltua. Fisherillä on ollut sellainen lapsuudenkoti, että melkein heikottaa. Hollywood-tähtien lapsena kotona on lampannut jos jonkinmoista erikoishenkilöä, ja viinaa ja huumeita on totisesti viljelty. Erittäin hauskasti kerrottu, mutta sanomaltaan melkoisen karu kirja.

Kristen Johnston: Guts

Superhauskan näyttelijättären erittäin henkilökohtainen muistelmateos, jossa ei totisesti jätetä nurkkia pöllyttämättä. Minulla ei ainakaan ollut mitään käsitystä siitä, millainen vakava lääke- ja alkoholiongelma Johnstonilla on ollut samaan aikaan, kun hän on paiskinut urakalla töitä telkkarissa ja valkokankaalla. Hän kuvailee kirjassa myös kuiville pääsemistä ja sen lieveilmiöitä erittäin silmiä avaavasti.

Amy Schumer: The Girl with a Lower Back Tattoo

Tälläkin koomikolla on tiivis suhde päihteisiin. Ja myös hän kertoo isänsä juomisen vaikutuksista lapsuudenkodissaan varsin suorasanaisesti. Kirja keskittyy pääasiassa muihin teemoihin, mutta pohjavire kulkee läpi sivujen. Hauska, viihdyttävä ja ajatuksia herättävä kasvukertomus naistähden mielenmaisemasta.

Aiemmin luetuista vielä sen verran, että päihdeaiheisista kirjoista mun ikiaikaisia suosikkejani ovat Augusten Burroughsin kirjat. Suosittelen niistä ihan jokaista suurella lämmöllä! Tuorein, Lust & Wonder, oli mainio, mutta suosikkini on Dry (suom. Kuivilla).

Kirjasuosituksia tästä teemasta saa mieluusti jättää kommentteihin!

Liikajuominen perheissä puhuttaa. Paremmat ajat edessä!

Lasisen lapsuuden juuri julkaistu ja tosi tärkeä kysely lapsuudenkodin alkoholinkäytön kokemuksista näkyy uusien lukijoiden tulvana täällä Kokovartalofiiliksessäkin. Tervetuloa ihan jokaiselle!

Samaan aikaan, kun on tietysti kamalaa, että kosteissa oloissa kasvaneita on näin tuhottoman paljon, on myös hienoa huomata, miten motivoituneita niin monet meistä ovat miettimään syitä ja taustoja oman elämämme merkilliselle tuntemuksille ja löytämään keinoja menneistä taakoista vapautumiseen ja oman elämän ohjaksiin pääsemiseen. Se ei ole mikään pikkujuttu tai turha homma, nimittäin tässä näin, näillä muutoksilla, rakennetaan myös kokonaisille seuraaville sukupolville turvallisempaa, parempaa ja ehjempää tulevaisuutta. Yes big deal!

Olen ihan älyttömän iloinen ja ylpeä jokaisesta mulle viestiä tai kommenttia lähettäneestä, joka on kertonut käynnistäneensä nyt elämässään jonkinlaisen inventaarion ja etsivänsä suunnan parempaan! Se kysyy rohkeutta ja sisua, ja ai saatans että se välillä vihlookin kuulaa, mutta palkitsee ruhtinaallisesti. Tämän todellakin tiedän kokemuksesta.

Nostan tähän vanhan postauksen, jossa suosittelen alkoholismiin ja vanhempien liikajuomiseen ja siitä toipumiseen liittyvää kirjallisuutta. Olen itse ihan älyttömästi hyötynyt näiden lukemisesta ja suosittelen sitä jokaiselle omia menneitään pohtivalle.

Lukemisen lisäksi haluan todellakin rohkaista vertaistukiryhmiin lähtemiseen ja/tai terapian aloittamiseen. Yksin näiden kysymysten äärellä taaplaaminen on aika paskamaista puuhaa, ja siinä tuntee monta kertaa olevansa todellinen pälli ja dille ja hullu, mutta homma muuttuu heti kevyemmäksi ja usein aika tavalla tuloksellisemmaksikin, kun saa vähän seuraa mietintäänsä. Vertaistukea löytyy esimerkiksi täältä tai täältä.

Alaikäiset vanhempiensa juomista pohtivat toivotan ehdottomasti tervetulleeksi Varjomaailmaan, jossa mietteitään voi käydä läpi myös nimettömästi. Oma jo 9 videon mittainen juttusarjani Varjomaailmalle löytyy täältä! Siinä on asiaa lasten ja nuorten lisäksi ihan aikuisillekin.

Ja hei, tästä kannattaa laittaa tukimusat heti täysille:

Perjantaina puhutaan päihteistä suoraan ja sumeilematta

Pääsen tulevana perjantainaklo 17-20 kiinnostaviin hommiin, nimittäin keskustelijaksi Periskooppi-chattiin! Nuorille suunnatussa chatissa mietitään päihteiden käyttöä. Mun kanssa perjantaita on viettämässä iso liuta jutustelijoita, kuten tubestarat Soikku ja naaG, ja artistit Kasmir ja Mercedes Bentso.

Tuota sessiota varten mut haastettiin miettimään omaa päihteiden käytön historiaani videon muodossa. Säntäänkin just nauhoittamaan sitä, kun vielä pieni tovi on valoa tarjolla. Harvinaislaatuisesti sininen taivas pilkottaa! Video vastaa ainakin semmoiseen tosi usein kysyttyyn kysymykseen, kuin ”kai sä nyt sentään ite ees juot?”. Ah, mahdollinen juomattomuus – ihana paniikkiaihe suomalaisille. Mitä siitäkin nyt tulisi, jos vaikka en joisikaan! Saan pätkän huomenna linkattua tänne.

Tuohon chattiin pääsee osallistumaan kuka vain vaikka kotisohvalta, kunhan klikkailee perjantaina itsensä osoitteeseen www.ehytchat.fi

Musta söpöin chattikuva on ehdottomasti tämä!

IG_FB_Tullikoira.jpg

Kirjallani on nimi, kustantaja ja ilmestymisaikataulu. Jihuu!

Blogissa on ollut melkoisen rauhallista, koska olen naputtanut näppistä aivan erityisellä kiihkolla, mutta on tullut tulostakin. Ja nyt sen viimeinkin voin tännekin kirjoittaa: kosteissa oloissa kasvaneiden elämänkulusta kertova tietokirjani näkee päivänvalon heinä-elokuun taitteessa 2017!

Kirjan kustantaa lempparikustantamoni Atena ja ihan erityisen iloinen olen siitä, että tänään tuli viesti, että alkuperäinen nimiehdokkaanikin tulee kirjan kannessa komeilemaan. Nimen, Kosteusvaurioita, keksi itse asiassa esikoislapsonen, ja se on musta niin nappi kuin voi olla. Juuri niistä kirja kertoo. Teistä blogin lukijoistakin on aika moni kirjassa mukana. Suuri kiitos vielä jokaiselle!

Työrytmi on melko rivakka juuri nyt. On melkoista myllerrystä kirjoittaa kirjaa samaan aikaan, kun työkseni kirjoitan 10 asiakaslehteä. Tekstiä suoltuu näpeistä melkoisella tahdilla ja paljon on lähdekirjallisuuttakin luettavana. Mutta nyt on tosi paljon helpompi asettua koneen äärelle, kun tietää, että hartaasti väsättyyn kokonaisuuteen uskotaan myös kustantamossa ja on tiedossa se maaliviivakin. Pakko oli pienet epäcoolit porut pirauttaa, kun viesti kustannussopimuksesta viimeinkin tuli.

Semmoisia uutisia täällä siis! Jos blogin verkkaisessa päivitystahdissa kaipaatte teemaan sopivaa sisältöä, niin A-klinikkasäätiön Varjomaailmassa on syksyinen vlogisarjani taas meneillään. Sinne kertyy viiden vlogauksen sarjan uusi osa aina kahden viikon välein. Ensimmäinen osa käsittelee syyllisyyttä ja toinen huomionkipeyttä.

no-to-spoil

Väärällä tavalla aikuinen? Pokémon Go!

Pyydystin eilen Toijalan huoltoaseman käytävältä Pokémonin. Koska palvelu täällä sairastuvalla pelaa, sain autokyydin jahtiin. Reissu ulkomaailmaan pisti miettimään. Metsästykseni keskelle kuulin nimittäin keski-ikäisen täti-ihmisen ilkkuvan kaverilleen, että ”vitsi toi näyttää tyhmältä!”.

Olen nelikymppinen. Se on ihanaa. Minua ei todellakaan haittaa, jos joku pitää puuhiani tyhmän näköisenä, mutta yksi homma siinä herätti ajatuksia. Samaan aikaan huoltoasemalla oli nimittäin useamman kymmenen aikuisen jono kassalle. He jännittivät tuskissaan kalja- ja lonkerolasteissaan ehtisivätkö saada ostoksensa ulos ennen kuin myyntikielto alkaa. Joku hiki otsalla oikein juoksi kauppaan. Minusta se näytti paljon tyhmemmältä.

Musta on karua ja hassua, että meillä on maa, jossa ihan väärät asiat näyttävät tyhmiltä

Olen kesän varrella katsellut aikuisten somekanavilleen lataamia lomakuvia. Niissä melkein kaikissa pääosaa esittää joku drinkki. Kuvat on tekstitetty ”Vihdoinkin tätä skumppaa!” ja ”Olenpa odottanut tätä bisseä!”tai ”Lomalla viimeinkin!” ja sitten se juoma. Lomakuvissa bissejen ja festaridrinkkien kanssa heiluminen on sellaista aikuisuutta, jota meillä pidetään tavallisena, hyvänä ja oikeana. Tavoittelemisen ja odottamisen arvoisena. Sen kansanhuvin rinnalla muut tavat olla aikuinen näyttävät tyhmiltä ja ovat lapsellista ajanhukkaa. Turhaa puuhastelua. Outoa vähintään. Aika kapoinen kuva aikuisuudesta.

Vaikka olen täällä aika kipakoin sanankääntein käsitellyt alkoholismia, en ole mikään raivoraitis raittiuskilpakirjoittaja. Otan muutaman lasillisen ihan mielelläni muutaman kerran vuodessa. En kannata kieltolakia enkä väitä, että kaikki alkoholinkäyttö olisi väärin ja pitäisi kieltää. Mutta se, että aikuisten ihmisten kesään itsestäänselvästi kuuluisi dokaamista joka päivä tai vaikka joka viikko on omissa kirjoissani outoa ajanhukkaa ja aika mielikuvituksetonta puuhailua. Ei aikuisuuteen mitenkään itsestään selvästi kuulu dokaaminen, vaikka sitä meille elokuvissa ja sarjoissa aika paljon markkinoidaankin. 

Asetelmasta tekee hassun se, että ne samat tyypit, jotka tiuhimmin lataavat itsestään lomadokailukuvia, ovat usein ne samat, jotka ovat ensimmäisinä ilkkumassa, miten tyhmää on innostua milloin mistäkin uudesta jutusta. Jos minä mieluummin lataan Pokémon Go:n, koska haluan nähdä millainen se on ja haluan leikkiä sillä, tai jos käytän iltapäivää vaikka siihen, että treenaan miten tubekanavalle saa uuden logon, vesileiman tai muuta vastaavaa, niin se on monen mielestä omituista ja tyhmää aikuisen käytöstä. Sille voi ihan päin naamaakin vähän tuhahdella ja naureskella. Mitä sä nyt tollasia jaksat?

Entä jos se sama rentoutuminen ja arjesta ja stressistä irtautuminen, jota dokaamalla tavoitellaan, löytyisikin muualta? Vaikka Pokémonjahdista? Voisiko se löytyä, jos lakkaisi ylenkatsomasta kaikkea itselle vierasta ja ajattelemasta, että on jo liian vanha kaikkeen muuhun kuin dokaamiseen?

En halua olla sellainen aikuinen, joka ei saa innostua uusista asioista. Joka ei leiki. Joka ei kiinnostu ympäristönsä uusista tekemisistä. Joka pudottautuu ulos kaikista uusista kuvioista, koska ne ovat lapsellisia, tyhmiä eivätkä kuulu johonkin myyttiseen aikuisuuteen. Tai koska niitä tekee kaikki. Joka odottaa vain, koska pääsee seuraavan kerran korkkaamaan bissen. Kieltäydyn ajattelemasta, että olisin missään vaiheessa liian vanha iloon.

Olen varmaan vähän väärällä tavalla nelikymppinen, mutta tykkään tästä enemmän. Ja nyt meinaan mennä pyydystämään parit Pokémonit tonne muiden sekaan, koska se on tosi kivaa.