Kostean kodin varhain varttuneet lapset

Käsiin sattui eilen valokuva minusta parikymppisenä. Olen kuvassa niin vakava, että pisti mietteet liikkeelle. Muistin, miten vanha olin tuolloin. Paljon vanhempi kuin nyt.

Kuvan aikoihin olen juuri pullahtanut vähän väljemmille vesille kovasta puristuksesta, eteenpäin kaatumisesta, joka on alkanut vanhempieni erosta vajaat 10 vuotta ennen kuvan ottamista, jatkunut kotona yhä pahanevana sekasortona kohti tyystin mustia, muodottomia vuosia, ja sitten vielä kaiken absurdiksi kruunuksi päätynyt sairastettuun syöpään.

Eikä ralli siihen suinkaan päättynyt. Syöpähoitojen ja kuvan ottamisen väliin mahtuvien muutaman vuoden sisällä olen ehtinyt kirjoittaa ylioppilaaksi, pitää välivuoden jonka aikana reissasin ja työskentelin sijaisopettajana alakoulussa, aloittaa ravintolakouluopinnot ja lähteä sen tiimoilta ulkomaanvaihtoon, jolta sitten palasin suoraan kolmen kuukauden depressio- ja burnout-sairauslomalle. Ehdin vielä juuri ennen kuvan ottoa käynnistää terapian ja aloittaa talonrakennushankkeenkin. Samaan aikaan elämä on tarjoillut vielä kaikuja menneistä murheista, vaikka olenkin niistä tuossa fyysisesti jo etäämmällä. Melko täyteläisiä vuosia.

Tuntuu ihan hurjalta ajatella nyt, miten valtavan nopealla syklillä kaikki elämässä tuolloin tapahtui. Miten vähän siinä on tapahtumien rullatessa ollut mahdollisuuksia purkaa yhtäkään rankoista kokemuksista, aina vanhempien erosta alkaen, ollenkaan käsiteltävään muotoon. Mietin nyt, että yksinkin niistä lapsen elämässä valtavan suurista elämänmuutoksista olisi riittänyt puristamaan palleassa melkoisesti. Jokainen ainoanakin olisi tarvinnut pysähtymistä, miettimistä, uudelleen orientoitumista ja jonkinlaista tunteiden läpikäymistä.

En käynyt. Nehän olivat ohi. Takana. Valmiit. Yksi paha asia kerrallaan suoritettuna, selvittynä ja koteloitavana kuoreensa. Kiltit ja helpot eivät jää tuleen makaamaan. He ansaitsevat tykkäämistä juuri tällä: katso, miten nopeasti minä ponnahdan takaisin! Minusta ei tarvitse olla huolissaan. Minulle voi tehdä mitä vain, ja minä sen kun pärjään vaan. Se on tallentunut tähän kuvaan pysäyttävällä tavalla, ja se sai viipyilemään näihin ajatuksiin. Tuolla silmien takana se kaikki on.

Olen nyt nelikymppinen. Elän hyvässä, tasapainoisessa tilanteessa arkista lapsiperhe-elämää. Tuo tyyppi tuossa kuvassa on kantanut harteillaan sellaisia vastuita, etten koskaan ottaisi nyt osakseni, mutta silloin ei ollut vaihtoehtoja. Lapsi ei voi valita ympäröiviä ihmisiään eikä kotiolojaan. Hänellä on rajalliset mahdollisuudet käsitellä asioitaan, eikä vielä elämän tarjoilemia oppeja siitä, miten paljon yksi tyyppi kestää ennen kuin katkeaa.

Kuvan hetkestä menee vielä hyvän aikaa, ennen kuin alan kunnolla tajuta näitä asioita. Tuosta hetkestä ehtii kulua vain pieni tovi siihen, kun alan odottaa esikoistani. Olen onnekseni keskellä terapiaa ja pääsen läpikäymään vanhemmaksi tulemisen mietteitä ammattilaisen kanssa rauhassa ennen sitä. Tuntui ihan valtavan helpottavalta kuulla jonkun viimeinkin toteavan, että onpa ollutkin kaikenlaista. Hassua, että joskus vasta kun joku ulkopuolinen sanoo niin, antaa luvan ajatella niin, se alkaa mennä omaankin tajuntaan. Onpa ollut kaikenlaista, totta tosiaan.

Kun katson tuota nuorta aikuista tuossa, osaan viimeinkin olla myös vihainen. Mietin miksi tuo tyyppi pistettiin kestämään se kaikki? Vanhenemaan noin valtavasti. Miten kukaan uskalsi laskea sen varaan, että tuon kuula kestää? Jos omat lapseni, just nyt ihan samassa iässä, kuin silloin meillä pahimmillaan, olisivat vastaavassa tilanteessa täällä meidän kotonamme, eikö kukaan puuttuisi siihenkään? Odoteltaisiinko silloinkin, että hoituu se jotenkin kyllä? Se se on reipas, kylläpä onkin! Ajatus tuntuu karmivalta. Että nuo omat tyypit olisivat niin vanhoja jo niin nuorena.

Ennen tuhahtelin esimerkiksi 12 askelen ohjelmaan kuuluvalle ajatukselle sisäisestä lapsesta. Tuntui mahdottomalta hyväksyä mitään sellaista, koska koko lapsena olemisen ajatus oli karannut niin kauas omasta päästä. Tuntui lällyltä, herkistelyltä ja turhalta tunteilulta hyväksyä, että se tyyppi olisi kaivannut kipeästi aikuisten apua. Hänhän pärjäsi kyllä!

Minulle onkin ollut paljon helpompaa tarkastella omaa lapsen tilannettani äidiksi tulemisen myötä. Nähdessäni omien lasteni elämää, kuullessani heidän ajatuksiaan ja ottaessani vastaan heidän tunteitaan ymmärrän, että olen ollut itsekin juuri tuossa ihmisen vaiheessa, vaikka niin kovin erilaisissa olosuhteissa.

Moni minulle Kosteusvaurioita -kirjaan tarinoitaan kertoneista toteaa, että tuntuu vaikealta ihan oikeasti tajuta ja hyväksyä, millaisessa mankelissa on kasvanut. On verrattomasti helpompaa ajatella, että muistaa väärin. Että ei se nyt niin paha ollut. Kun miettii omaa mennyttään voi leikkiä ajatusleikin:  mitä tapahtuisi ja miltä tuntuisi, jos teleporttaisin oman tai läheiseni lapsen itseni paikalle niihin tunnelmiin just nyt? Olisiko se ok?

Jos silloin lohduttaisi lasta, hakisi hänet pois ja toisi turvaan, ajattelisi, että ei hitossa, ei koskaan, niin miksei hyväksyisi sitä tarvetta myös itselleen? Sekin tarve oli ihan totta. Se saa tuntua pahalta. On ihan tervettä kokea vääräksi se, että siltä lapsityypiltä silloin pihistettiin lapsena olemisen vuosia epäreilulla tavalla.

Jos vastaus vihloo, suosittelen miettimään tilannetta kaikessa rauhassa ja hyväksymään sen kivun, haikeuden ja vihankin, jota ajatus aiheuttaa. Hyväksymään sen, että se tapahtui sinulle, minulle, meille, ja siitä jäi ja saa jäädäkin jälkiä. Kenenkään ei pitäisi joutua varttumaan niin vuosiaan vanhemmaksi. Kukaan ei synny suoraan aikuiseksi, vaikka siltä helposti voi tuntua ja juuri siitä meitä onkin palkittu.

Niihin kivuliaisiin tunnelmiin ei kuitenkaan kannata jäädä pysyvästi olemaan. Omaa tilannettaan voi käsitellä vielä täällä etäisyyttä jo saatuaan. Monesti niille mietteille ei tapahtumien vyöryessä eteenpäin olekaan paikkaa. Taju tulee vasta myöhemmin. Jos ymmärrys itseä kohtaan alkaa syntyä vaikka omia lapsia katsellessa, on juuri oikea aika pysähtyä tavoittelemaan niitä tunteita, joille ei niissä vuosissa ollut tilaisuutta. Mitä lämpimimmin suosittelen siihen seuralaiseksi ammattilaisen tai vertaisryhmän tukea. Vaikka se lapsi kokikin joutuvansa handlaamaan kaiken yksin, ei niin tarvitse enää aikuisena tehdä.

Menneiden läpikäyminen on palkitseva prosessi. Siinä reissussa voi nuorentua vuosikymmeniä!

Ja jos näkee samaa tapahtuvan lähellään, pitää puuttua. Se on aikuisten duuni, meistä jokaisen.  Joskus on itse juuri se tyyppi, joka voi vaikuttaa pahassa paikassa elävien lasten tilanteeseen. Ehkä jopa se ainoa. Puuttuminen on ehkä kiusallista, hankalaa ja epämiellyttävää, mutta entä sitten? Mitkä jutut olivatkaan oikeasti tärkeitä?

 

Mainokset

Tavataanko Kosteusvaurioita-kirjan tiimoilta?

Musta on todella kiva tavata Kosteusvaurioita-kirjan lukijoita ja jutella kirjan nostattamista ajatuksista. Ihan hirmu mielelläni käyn myös keskustelemassa kirjan teemoista erilaisissa tilaisuuksissa. Tässä muutama lähiaikoina toteutuva kirjavierailu. Toivon tosi paljon näkeväni teitä syksyn ja talven varrella näillä reissuillani!

7.10. on seuraava treffimahdollisuus tavata Turussa kirjamessuilla. Juttelen lauantaina kirjasta B-hallin Kuisti-tilassa klo: 12.40-13 ja tapaan sitten lukijoita Atenan osastolla A52 heti tuon jälkeen alkaen klo: 13. Oon kenties maailman helpoiten lähestyttävä tyyppi, joten älä yhtään jännitä vetää hihasta!

16.10. klo: 18 saan olla Korson seurakunnan vieraana puhumassa kirjan teemoista pastori Jani Vanhalan kanssa. Kirjallisuuskeskustelu järjestetään maanantaina 16.10. klo 18 Lumon kirjastossa (Urpiaisentie 14, Vantaa). Tule ihmeellä kuulolle ja vaikka kyselemään mieleen lukiessa nousseita kysymyksiä.

28.10. klo: 17.30 on Helsingin kirjamessujen haastatteluhetkeni Kirjakallio-lavalla. Myös sen jälkeen olisi kivaa vaihtaa ajatuksia!

Marraskuu on vielä auki, mutta joulukuulle on tulossa ainakin muutama tapahtuma, joissa keskustelen kirjan teemoista. Palaan niihin vielä lähempänä, kun saan luvan julkistaa ne!

26.1. Olen puhumassa Päihdepalvelu Hemman 10-vuotisjuhlaseminaarissa Kuopiossa. Seminaari on kaikille avoin ja maksuton. Lisätietoja voi seurailla esimerkiksi Päihdepalvelu Hemman Facebook-sivulla.

Lisääkin on luvassa! Huikkailen täällä niistä, jahka tulevat ajankohtaisiksi. Ja jos nyt tuli mieleen, että olisi kiva saada minut puhumaan kirjan teemoista johonkin tapahtumaasi, niin laitahan ihmeellä viestiä! Se onnistuu joko kommenttikentässä tai lähettämällä s-postia kokovartalofiilis ät gmail.com!

 

Ps. Muistathan kirjan lukijatarjouksen! Saat oman kappaleesi hintaan 19.90 e (postikuluja 0 e) muistamalla käyttää verkkokaupassa taikasanaa kokovartalofiilis. Ja kun luet kirjan ja haluat jakaa kuvan somessa, muista aihetunniste #kosteusvaurioita niin pääsen kiittämään sinua!

Tölkki, pullo, lasi – Mitä somen juomiskuvat viestivät?

Tölkki, pullo, lasi. Kirkasta, punaista, keltaista. Pöydällä, rannalla, kalliolla. Kotona, baarissa, messuilla. Milloin tästä tuli riittävä tapahtumien, tilanteiden ja tunteiden kuvaamisen keino?

Olen ilmeisistä kirjan kirjoittamisen syistä tarkastellut maailmaa muutaman viime vuoden aikana alkoholilasit päässä. Kyse on samasta ilmiöstä kuin raskaana ollessa: kaikkialla näkyy silloin vaunuja, vatsoja ja pallerovarpaita. Alkoholilasit päässä katse kiinnittyy tapoihin kuvata juomista. Huomio tarkentuu silloin aiempaa herkemmin juomiskuvastoon, alkoholimainoksiin ja arkisiin juomistilanteista viestimisen tapoihin. Se on tosi mielenkiintoinen maailma!

Olen huvikseni pari kuukautta keräillyt tuttavapiirini somevirroista kuvakaappauksia tästä teemasta. Ensin ajattelin kuvia kertyvän kokoelmaani joitakin kuukaudessa, mutta jo ensimmäisten päivien aikana huomasin, että muistini täyttyy tuotapikaa. Tuttavapiirini ei ymmärtääkseni ole mitenkään poikkeuksellisen loppasuista, mutta tämän kuvatyypin variaatioita ilmestyy kokoelmaani lukuisia joka päivä. Helposti ainakin toistakymmentä viikossa.

Juomiskuvat ovat juttu. Sosiaalisen median yhdessä luotu traditio. Ja tätä ihmettelen nyt: milloin muodostui kaikkien tunnistamaksi kerronnan tavaksi kuvata yksittäisiä tölkkejä, pulloja ja laseja täynnä olutta, viiniä tai väkevämpää? Missä vaiheessa sen ensimmäisen tyypin päässä välähti, että olisi mielenkiintoista, esteettisesti kiehtovaa tai viestinnän kannalta oleellista kuvata nestettä sisältävä esine, eikä mitään muuta?

Tölkki, pullo, lasi. Kirkasta, punaista, keltaista. Pöydällä, rannalla, kalliolla. Kotona, baarissa, messuilla. Mietin mitä kuvilla kerrotaan. Miksi juuri tölkki, pullo tai lasi on kulloinkin valittu kuvaamisen kohteeksi? On arvioitu kohde kuvaamisen arvoiseksi, rajattu, filtteröity ja jaettu. Millaisia viestejä tapahtumaketjussa kuljetetaan ja kenelle?

Juomakuvat omassa kokoelmassani näyttävät edustavan muutamia helposti tunnistettavia ja toisistaan erottuvia tyyppejä. Kullakin on hauskalla tavalla kuvaajasta riippumaton ominaistyylinsä, joka toistuu hyvin samankaltaisena julkaisuissa.

Juhla- ja tapahtumakuvissa tölkki, pullo tai lasi vaikuttavat vakiintuneelta tavalta kertoa, että nyt on aihetta iloon. Tyypillisin kuva tässä kategoriassa on kaksi kuohuviinilasia vierekkäin, tai kuohuviinilasi ja -pullo vierekkäin. Tarkennus on napautettu kupliin.

Toinen yleisesti tunnistettava tyyppi liittyy matkustamiseen. Näillä juomakuvilla voidaan kertoa, että ollaan joko lähdössä matkalle tai päästy perille jonnekin (yksittäinen tölkki, pullo tai lasi lentokentällä, -koneessa, laivaterminaalissa, laivassa, autossa, bussissa, junassa, hotellihuoneessa, hotellin parvekkeella tai pystytettynä hiekkarantaan. Hiekkaiset ja/tai öljytyt sääret voidaan joissain tapauksissa sallia mukaan, mutta muuten ympäristö on sivuseikka.). Parhaimmillaan matkaavan tuttavan viikon lomalta kertyy kokoelmaani useita tarkasteltavan kategorian kuvia joka päivä. Enkat omassa kokoelmassani on tällä hetkellä yhdeksän alkoholiannosta samassa kuvakollaasissa. Niinkin voi olla, että muita kuvia matkalta ei sitten olekaan, mutta tulihan se tällä totutulla tavalla jo kerrottuakin, että lähdetty, oltu ja palattu on.

Kolmas tyypillinen kuvatyyppi on nimeltään Kävin syömässä. Ruoka-annosta ei välttämättä ole kuvattu, mutta juoma sen vieressä kyllä. Joskus ruokakin, mutta silloin kuvatekstiin on usein laitettu varmuuden vuoksi hymiömerkintä: punaviinilasi tai oluttuoppi. Ai kysyikö joku, miksi niitä kakkupaloja ja salaatteja sitten kuvataan? Hyvä kysymys.  Kuvaan niitä itsekin. Taidokkaitten leipomusten tai värikylläisten ruoka-annosten kuvaaminen tuntuu silti vähän eri jutulta kuin lonkerotölkin. Alkoholikuvat eivät pienen perehtymiseni perusteella nimittäin vaikuta olevan mitenkään erityisiä visuaalisia ilotteluja, vaan useimmiten kuvissa on ainoastaan itsekseen törröttävä pullo, tölkki tai lasi. Mikä sen viesti on?

Neljännen taajaan esiintyvän tyypin näyttää muodostavan kuva, jonka nimi voisi olla Tapasin ystäviä. Erityistä on se, että tavattuja ystäviä ei välttämättä näy kuvassa ollenkaan. Tyypillinen kuva näyttää tarjottimellisen täysiä tai tyhjiä laseja, tai pöydän, jossa paikalla olleiden ystävien lukumääriä markkeeraavat lasit. Tuntuu hauskalta, että kuvaamisen tapa on tällä tavalla minimalistinen. Kaikki turha on rajattu pois. Hetkinen? Nyt viesti muuttuu jännittävämmäksi.

Tästä ystäväkategoriasta on olemassa myös tunnettu variaatio, jossa laseihin on kiinnittyneinä ihmisiä, mutta se ei tosiaan tässä kuvatyypissä ole ollenkaan välttämätöntä. Eräs tyypillinen ilmentymä tästä on kuva, jossa ystävä istuu kuvaajaa vastapäätä ja nostaa pullon, tölkin, lasin naamansa eteen kohti kameraa. Toinen tyypillinen kuvatyyppi on kuva tölkistä, pullosta tai lasista, johon on tägätty joku kaveri.

Viides alkoholikuvatyyppi edustaa Omaa Aikaa. Tässä kuvassa esiintyy erityisen usein punaviinilaseja yksin. Ne ovat hyvin usein senkillä television edessä, kuvattuina sohvan ja viltin kanssa, tai kynttilävalaistuksessa pöydän päällä. Lasit ovat aina noin puolivälissä, eivät koskaan piripintaan kaadettuina. Näissä kuvissa etenkään ei esiinny ihmisiä. Oman ajan olennaisuus, ansainta ja kaipuu on aihetunnistein merkitty näkyville. Mukana on usein myös jokin superlatiivi, tai huudahdus, kuten ”vihdoinkin!” tai ”koska olen sen arvoinen!”. En ole koskaan nähnyt tätä kuvatyyppiä miehen jakamana, mutta tämä nyt oli sellainen karski yleistys.

Tämä juomistilanteiden kuvaamisen tapa ja kerronnan kieli kiehtoo minua. Tämä(kin) puuttui tyystin aikana ennen internetiä. On hauskaa pohtia, miten kuvien sanoma muuttuu, jos tölkin, pullon tai lasin paikalle asetetaan jokin muu esine tai asia. Aivan merkillisiäkin mielikuvia saa aikaan helposti (kokeile vaikka lenkkimakkaraa tai hiustenkuivaajaa), mutta vaikka mietittäisiin likeisimmän samantyyppisen nautintoasian kautta ja valittaisiin kuvaan vaikka karkki, tuntuisivat asetelmat silti ainakin jossain määrin humoristisilta.

On mielenkiintoista pohtia, millaiset viestin välittämisen konventiot syntyvät välineiden ja alustojen kehittyessä. Miksi juuri tämänkaltaisesta kuvaamisen tavasta on tullut oma, erotettava lajinsa? Minkä kaiken laisia mielikuvia juuri näillä kuvilla halutaan välittää tutuille ja tuntemattomille ruutujen takana?

Kun sinä kuvaat tölkin, pullon tai lasin, mitä viestit?

 

 

Kosteusvaurioita-kirja omaksi edullisesti!

Kosteusvaurioita – kasvukertomuksia pullon juurelta -kirjani humpsahti ensimmäisen kuukautensa päätteeksi toiselle painokselle, ja sen kunniaksi päätimme jatkaa blogin lukijoille tarkoitettua tarjousta vielä lokakuun ajan!

Pääset käyttämään tarjouksen hyväksesi klikkailemalla blogin oikeasta yläreunasta bannerin avulla Atenan verkkokauppaan ja käyttämällä siellä koodia Kokovartalofiilis. Lukijahinta on 19,90 e ja postikuluja pyöreät 0 e, enkä ole paperiversiota nähnyt sen edullisemmin saatavana mistään.

Kiivaasti on kuulemma kauppa käynyt, kirjastojonot pistävät pökräämään kiitollisuudesta ja ihania palautteita on lukijoilta jo kivasti tullut (lue esim. Kirjakaapin avain -blogin arvio). Niistä tulee kyllä aina ihan huippuhyvä mieli! Käytä ihmeellä edelleen aihetunnistetta #kosteusvaurioita, niin näen somessa jakamasi kuvat ja mietteet kirjasta!

Jos mietit kenelle kirja sopisi luettavaksi (vaikka minä tietty haluaisin, että kaikki maailman ihmiset lukisivat sen), niin minusta ainakin:

  • hänelle, joka on kasvanut tai edelleen kasvaa liikaa alkoholia juovan vanhemman kanssa
  • liikaa juoneelle tai yhä juovalle vanhemmalle
  • kosteissa oloissa kasvavan lapsen isovanhemmalle
  • hänelle, jonka puolisolla on ollut kostea koti
  • lasten ja nuorten parissa työskentelevälle tai harrastavalle
  • työterveyshuollon henkilöstölle
  • politiikan tekijöille
  • muullakin kuin kostealla tavalla toimintahäiriöisessä perheessä kasvaneelle (kiittävää palautetta on tullut jo esimerkiksi erilaisista mielenterveyden ongelmista kärsivien, sekä muilla tavoin vaikeasti sairastuneiden vanhempien aikuisilta lapsilta.)

Ja muistathan muuten myös Turun kirjamessut ensi viikolla! Saan siellä jutella kirjasta lauantaina klo: 12.40-13  ja sen jälkeen heti klo: 13 tapaisin sut tosi mielelläni Atenan osastolla A52 ja kynäilisin vaikka siihen omaan kirjan kappaleeseesi omistuskirjoituksen! Atenan koko edustus messuilla löytyy täältä!

Kosteusvaurioita-juttuja kerättynä samaan paikkaan

Taas on puhuttu kosteikkojuttuja. Nappailen niitä tänne blogiin aina välillä koostetusti itselleni talteen ja muillekin halukkaille löydettäväksi.

Tämän viikon radiokeskusteluja Kosteusvaurioita-kirjan tiimoilta voi halutessaan kuunnella täällä.  Tuo Radio Yle 1 oli tiistaina. Siellä kanssani keskusteli THL:n erikoistutkija Kirsimarja Raitasalo. Juttelimme melkein tunnin mukavan monipuolisesti kirjan teemoista ja vähän alkoholipolitiikastakin. Toinen kuunneltava sessio on täällä. Kävin Radio Aallon iltapäivässä eilen keskiviikkona. Noin puolen tunnin juttutuokion aiheina oli esimerkiksi se, miksi alkoholismia pidetään synonyymina kaikelle runsaalle juomiselle.

Mtv3 Lifestyle on jakanut taannoisen jutustelumme useampaan palaseen. Niitä voit halutessasi lueskella täältä, täältä ja täältä. Helsingin Sanomien juttu (tilaajille) löytyy täältä ja Aamulehden kaikille näkyvä artikkeli taas löytyy täältä. Olin myös Rakentaja-lehden haastateltavana, ja sen voit lukea täältä.

Tulin tuolla Aallon haastiksessa heittäneeksi ilmoille haasteenkin. Siinä haastoin jokaisen kuulijan olemaan lokakuussa jakamatta sometileillään alkoholikuvia. Haastan täten teidätkin. Ai miksi? Riistäytyykö jokainen juomakuvan näkijä heti mun mielestä juomaan liikaa? Tai onko juominen kaikissa tilanteissa aina paha juttu? No ei tietenkään. Turha lähteä näihin älyttömiin yksisilmäisyyksiin. Ajattelen, että se tapa, jolla me viestimme aikuisesta elämästä esimerkiksi nuoremmillemme, on merkityksellistä. Vaikka aikuisessa elämässä alkoholia voidaan – tietysti – nauttia pääasiassa oikein fiksusti, maltillisesti ja mukavasti, niin on hyväksi välittää sellaistakin viestiä, että alkoholi ei minään taivaasta laskettuna välttämättömyytenä kuulu joka tapahtumaan, kanssakäymiseen, nautintoon, suruun ja matkaan, vaan rentoutua, iloita, juhlistaa, tavata, surra ja latautua voi, ja kannattaakin, monilla muillakin tavoilla. Ollos haastettu!

 

Miten kotona kannattaisi puhua alkoholista?

Vauva-lehden verkkosivuilla ilmestyi tänään Kosteusvaurioita-kirjani tiimoilta haastattelu, jossa puhutaan alkoholista lapsiperheissä ja siitä, millä tavalla juomisesta kannattaisi jutella lapsille silloin, jos oma tausta on kostea. Löydät jutun täältä.

Mitä mieltä sinä olet? Mihin sävyyn teillä puhutaan alkoholista?

PS. Kannattaa muuten hommata myös uusin ET-lehti. Siellä on erinomainen juttu kirjaa varten haastattelemastani Virpi Karhusta! Ja tänään muuten aloitin myös Mielenterveyden keskusliiton Tunne & Mieli -sivuston uutena kolumnistina. Ekan, löysäilyä ja teiniperhe-elämää käsittelevän kirjoituksen löydät täältä!

 

 

Kosteusvaurioita-kirjasta tarjous blogin lukijoille!

Kirjastoissa näyttää olevan hullut jonot Kosteusvaurioita-kirjalleni, ja minä tietysti haluaisin kaikkien pääsevän lukuhommiin mahdollisimman pian. Pistimme siis Atenan kanssa pystyyn tämän blogin lukijoille tarkoitetun oman tarjouksen, jonka käyttämällä voi hommata luettavansa nyt sangen edulliseen hintaan.

Toimi näin: Klikkaa itsesi oikeassa reunassa olevasta mainosbannerista kampanjasivulle. Napsauta kirja ostoskoriin ja siirry kassalle. Kassalla naputtele kampanjakoodi KOKOVARTALOFIILIS ja ostoksesi halventuu mukavasti!

Lukuiloja!