Kirjan kirjoittamisesta, julkaisemisesta ja ilmaiseksi tekemisestä

Ainakin täällä Hämeenlinnassa melkoisen sateisen juhannuspäivän kunniaksi palaan hetkeksi vapun tunnelmiin. Sain nimittäin ilokseni olla Vappuradion haastateltavana Kosteusvaurioita – kasvukertomuksia pullon juurelta -kirjan kirjoittamisprosessin tiimoilta.

Haastattelussa juttelimme siitä, miten idea kirjaan alunperin syntyi, kustannussopimuksen saamisesta, kirjan kirjoittamisen aiheuttamien tunnelmien käsittelystä ja siitä, miltä tuntuu lähettää oma teos viimein maailmaan. Puhuimme laajemminkin siitä, mitä kirjoittamisesta haaveilevan kannattaa ainakin minun mielestäni tehdä ja siitäkin kannattaako ilmaiseksi kirjoittaa. Mietimme myös montako hylkäävää päätöstä voi vastaanottaa kustantamoilta ennen hanskojen heittämistä tiskiin.

Voit kuunnella koko lähetyksen täältä.  Oma osuuteni on tässä klipissä.

Uutuuspeli alkoholiperheen arjesta

”Lydia on aina kunnossa, koska olisi niin suuri häpeä myöntää totuus”

Täytyy nostaa esille tällainen silmiin osunut artikkeli Lydia-uutuuspelistä, jossa tomutellaan menneitä  vanhempien alkoholin liikakäytön kokemuksia. (Jos ei aukea, niin tämän päivän Hesarista löytyy juttu). Huh, melkoinen kynnys itse kokeilla tuota. En todellakaan kaipaa takaisin kokeilemaan sitä ongelmanratkaisupalettia, mutta arvostan todella paljon sitä, että meidän sukupolvemme tuuletta nyt näitä tunkkaisia kosteikkoja! Kuvatun perusteella pelaaja pääsee näkemään pilkahduksen erittäin monen tälläkin hetkellä liikaa juovan vanhemman lapsen maailmasta. Heitä on nytkin noin 65 000-70 000.

 

Esikoiskirjan loppuryminät käsillä

”Laitoin sun kirjan varaukseen kirjastossa tänään. Oon nyt ekana jonossa. En malta odottaa!” Ystäväni lähetti eilen viestin. Mahanpohjassa pyörähti. En minäkään malta odottaa!

Kevät on ollut blogissa ihan luokattoman hiljainen, mutta täällä kotisohvalla on totisesti käynyt kiivas naputus. Kosteusvaurioita:  Kasvukertomuksia pullon juurelta -kirja on materialisoitunut jo näytöltä printtinivaskaksi käsiini. Sen on taitettu, ja miten hienolta se näyttääkään! Fontti, otsikot, jutut. Ihan oikealta kirjalta, viimeinkin.

Olen ollut aikaisemmin mukana kahden kirjan toimittamisessa, mutta tämä on oma esikoisteokseni. En ole koskaan aiemmin saanut olla mukana kirjan tekemisen jokaisessa käänteessä, kaikissa vaiheissa, ja on kyllä ollutkin kiinnostava rupeama! Oma teksti rullaa ensin loputtomalta tuntuvia aikoja ruudulla, lähtee ja palaa sitten kustannustoimittajan ja oman koneeni välillä, rullaa taas muovailtavana, ja ilmestyy kuin ilmestyykin sitten tällaisena ihan, tai melkein, kirjan näköisenä paperipinkkana eteen. Välissä sähköpostiin putoilee kommentoitavaksi kansiehdotuksia, kuvaustekstejä, kaikenlaista markkinointi-ideaa ja kuvausaikatauluja. Niin älyttömän monta osasta raksuttelee projektin taustalla menemään samaan aikaan. Tolkuttoman mielenkiintoista!

Rakastan kirjoja, lukemista, kirjoittamista ja aivan erityisesti kirjastoja, ja siksi tuo ystävän viesti tuntui ihan erityisen mahtavalta. Kirja on jo siellä, tuollaisena ajatuksena, vaikkei ihan vielä konkreettisena kappaleena, ja kohta sen voi poimia sieltä laukkuunsa ja lukea valitsemassaan paikassa! Sitä voi jo varata suorastaan, ja miten kivalta tuntuukaan, että jokin, jota itse odotan tosi paljon, on myös muiden mielessä tällaisena odotuksena! Myös tuolta aikaisemman linkin takaa, kustantamon sivuilta, kirjaa voi kuulemma jo ennakkotilata. Jee!

kosteusvaurioita kirjastossa

Tällainen pitkänmatkanlaji ei ole ollut minulle ollenkaan luontainen, kun päivätyö lehtihommissa koostuu muutaman viikon ja parin päivän rutistuksista. Telkkarinkin puolella mennään aina kausi kerrallaan, käytännössä jokusen hassun kuukauden ajan saman asian äärellä. Siksikin tuntuu tosi hyvältä, että tuolta se nyt todella on tulossa. Tämä kirjapuuha näyttää vielä elävän ihan omanlaistaan ajanlaskua, jossa kokonaisuus vie pitkän tovin, jotkin vaiheet sen sisällä kestävät kauan ja etenevät verkkaan, ja sitten tulee sprinttiosuus ja mennäänkin hurjalla nelillä kohti seuraavaa. Ihan mahtavaa, että olen saanut olla sellaistakin oppimassa. Ja ihan niin kuin taitavat kaikki muutkin esikoisensa jälkeen todeta, tekisin minäkin nyt useita juttuja ihan eri tavalla tällä tiedolla, en toki sisällön, vaan teknisen toteutuksen osalta. Katsotaan sitten toteutuuko ajatus, ja tuleeko seuraava kerta. Muutama ajatus siihen suuntaan muhii kyllä jo.

Kesä vielä pitää välissä malttaa, ja sitten juhlitaan julkkareita!

Vertaistukea liikaa juovan vanhemman lapsille. Uusi anonyymi foorumi tarjolla.

Vanhemman juomista ei tarvitse hävetä ja siitä voi puhua ääneen. Aikuisen juominen ei koskaan ole lapsen  syy, eikä lapsen tehtävä koskaan, missään iässä, ole myöskään kannatella vanhempaansa oman vointinsa kustannuksella.

Liikaa juovan läheinen joutuu helposti melkoiseen solmuun omien ajatustensa kanssa. Niiden kanssa ei kannata jäädä yksin. Suosittelen tosi lämpimästi vertaistuen äärelle etsiytymistä. Niin voi tehdä esimerkiksi erilaisten järjestöjen kautta, tai hakeutumalla oman paikkakunnan AAL-ryhmään. Ennakkoilmoittautumista ei tarvita, ilmestyt vain rohkeasti paikalle.

Myös verkosta löytyy paljon tukea. Nyt on tarjolla myös ihan uusi, nimettömänä toimiva foorumi, jota ylläpitää Lasinen lapsuus. Jos kaipaat purkupaikkaa ajatuksillesi anonyymisti, hyödynnä ihmeellä tämä!

Pääset mukaan keskusteluihin rekisteröitymällä täällä. Lähetä sitten s-postilla osoitteeseen lasinenlapsuus@a-klinikka.fi ja kerro, minkä nimimerkin loit. Ylläpitäjät lisäävät sinut ryhmään ja meilaavat sinulle linkin keskusteluun.

Lapsi/nuori, jos vanhemman alkoholinkäyttö mietityttää sinua, muista Varjomaailma. Siellä on luotettavia aikuisia just sun tarpeitasi varten. Sielläkin voi olla mukana nimettömänä. Tubesta löydät Varjomaailman ja minunkin videosarjani täältä.

Kirjasuosituksia salaisuuksista. Miksi me vaikenemme?

Ahmin tällä hetkellä kirjoja yhteisöjen salaisuuksista, niistä määrätyn joukon kesken jaetuista todellisuuksista, joista ei saada, voida tai uskalleta hiiskua muille. Mietin sitä mekanismia, joka saa ihmisen, vaikka jo pienen lapsenkin, pitämään sisällään salaisuuksia. Osallistumaan siihen yhteiseen sopimukseen, että näistä ei sitten puhuta. Joskus salaisuudet on pidettävä oman turvallisuuden vuoksi ja joskus taas juuri salaisuudet vaarantavat turvallisuuden vakavasti.

Uskonnollinen fundamentalismi ja lahkoihin kuuluva salaaminen on kiinnostanut minua jo pitkään. Kiinnostus tabuihin vei aikoinaan opiskelemaan sosiaali- ja kulttuuriantropologiaa, eikä kiinnostus ole vuosien saatossa haalistunut yhtään.  Tänä vuonna olen imenyt itseeni erityisesti mormonifundamentalismista kertovaa kirjallisuutta. Jon Krakauerin Under the banner of heaven, Maia Szalavitzin ja  Brent W. Jeffsin Lost Boy – The True Story of One Man’s Exile from a Polygamist Cult and His Brave Journey to Reclaim His Life sekä Carolyn Jessopin ja Laura Palmerin Escape ovat tyydyttäneet tiedonjanoani tästä aiheesta viimeksi. Aila Ruohon ja Vuokko Ilolan Usko, toivo ja raskaus tarkastelee puolestaan erinomaisesti vanhoillislestadiolaista uskoa ja niitä asioita, joista yhteisössä vaietaan. Ruoholta ilmestyi tänä keväänä myös pelkoa ja hengellistä väkivaltaa tarkasteleva Pyhät, pahat ja pelokkaat. Molemmille vahva suositus!

Ympäröivän vainon vuoksi salassa pitämistä ja yhteisön toimintaa paineen alla taas kuvaa upeasti Tom of Finland -elokuva, jonka näin eilen. Siinä käsitellään salaisuutta, joka on pidettävä oman turvallisuuden vuoksi. Samasta teemasta suosittelen ehdottomasti Jonas Gardellin huikeaa trilogiaa Älä koskaan pyyhi kyyneleitä paljain käsin.  Tommi Kinnusen Lopotti ja Neljäntienristeys tarjoilevat samasta aiheesta myös todella nautinnollista ja ajatuksia herättävää luettavaa. Antti Järven ja Hanna Nikkasen Karanteeni: kuinka AIDS saapui Suomeen on todella kiinnostava tietokirja, jonka sivuilta saa paitsi erinomaisen katsauksen lähihistoriaan, myös kouraisevan kuvan siitä, millaista on elää tabujen rikkomisen murrosvaiheessa.

Sota-aika pakotti monenlaisiin salaisuuksiin. Osa niistä liittyi suoraan turvallisuutteen, mutta myös häpeä painoi raskaasti ja sulki suita. Perhepiirissä vaiettuihin salaisuuksiin sukeltavalle suosittelen luettavaksi esimerkiksi Ira Vihreälehdon Tuntematon sotavanki -kirjaa. Samasta teemasta suosittelen lukemaan tämän artikkelin ylisukupolvisista traumoista. Mielikuvitustani jäi erityisesti kutkuttamaan lainaus: ”Se mikä ei tule yhdessä jaetuksi, tulee jonkun kannettavaksi – taakkasiirtymäksi.”

Yhteisiin salaisuuksiin sitovat väkevästi myös erilaiset toimintahäiriöt perheissä. Henkinen, fyysinen ja eritoten seksuaalinen väkivalta vaientavat suita pelon ilmapiirissä. Oma kiinnostukseni on viime vuosien aikana keskittynyt perheissä ja suvuissa tapahtuvan liikajuomisen ympärille kietoutuvaan salailuun ja häpeään. Perhesalaisuuksien kohdalla juuri hyvin pientenkin lasten omaksuma salailu silloinkin, kun tarpeesta piilotella kodin tilannetta ei sanota suoraan sanaakaan, on minusta loputtoman kiehtova, kivulias ja kummastuttava aihe. Olen etsinyt selityksiä sen syntymekanismeihin 40 ihmisen elämäntarinoiden äärellä. Kosteusvaurioita – kasvutarinoita pullon juurella -kirja ilmestyy ensi kesänä.

Kiehtovatko salaisuudet suakin? Oletko lukenut aiheesta jotakin kiinnostavaa viime aikoina? Kirja- ja elokuvavinkit jakoon!

 

 

Liikajuominen perheissä puhuttaa. Paremmat ajat edessä!

Lasisen lapsuuden juuri julkaistu ja tosi tärkeä kysely lapsuudenkodin alkoholinkäytön kokemuksista näkyy uusien lukijoiden tulvana täällä Kokovartalofiiliksessäkin. Tervetuloa ihan jokaiselle!

Samaan aikaan, kun on tietysti kamalaa, että kosteissa oloissa kasvaneita on näin tuhottoman paljon, on myös hienoa huomata, miten motivoituneita niin monet meistä ovat miettimään syitä ja taustoja oman elämämme merkilliselle tuntemuksille ja löytämään keinoja menneistä taakoista vapautumiseen ja oman elämän ohjaksiin pääsemiseen. Se ei ole mikään pikkujuttu tai turha homma, nimittäin tässä näin, näillä muutoksilla, rakennetaan myös kokonaisille seuraaville sukupolville turvallisempaa, parempaa ja ehjempää tulevaisuutta. Yes big deal!

Olen ihan älyttömän iloinen ja ylpeä jokaisesta mulle viestiä tai kommenttia lähettäneestä, joka on kertonut käynnistäneensä nyt elämässään jonkinlaisen inventaarion ja etsivänsä suunnan parempaan! Se kysyy rohkeutta ja sisua, ja ai saatans että se välillä vihlookin kuulaa, mutta palkitsee ruhtinaallisesti. Tämän todellakin tiedän kokemuksesta.

Nostan tähän vanhan postauksen, jossa suosittelen alkoholismiin ja vanhempien liikajuomiseen ja siitä toipumiseen liittyvää kirjallisuutta. Olen itse ihan älyttömästi hyötynyt näiden lukemisesta ja suosittelen sitä jokaiselle omia menneitään pohtivalle.

Lukemisen lisäksi haluan todellakin rohkaista vertaistukiryhmiin lähtemiseen ja/tai terapian aloittamiseen. Yksin näiden kysymysten äärellä taaplaaminen on aika paskamaista puuhaa, ja siinä tuntee monta kertaa olevansa todellinen pälli ja dille ja hullu, mutta homma muuttuu heti kevyemmäksi ja usein aika tavalla tuloksellisemmaksikin, kun saa vähän seuraa mietintäänsä. Vertaistukea löytyy esimerkiksi täältä tai täältä.

Alaikäiset vanhempiensa juomista pohtivat toivotan ehdottomasti tervetulleeksi Varjomaailmaan, jossa mietteitään voi käydä läpi myös nimettömästi. Oma jo 9 videon mittainen juttusarjani Varjomaailmalle löytyy täältä! Siinä on asiaa lasten ja nuorten lisäksi ihan aikuisillekin.

Ja hei, tästä kannattaa laittaa tukimusat heti täysille:

Hengenpelastusihmisiä – Joskus yksi aikuinen muuttaa paljon

Terkkuja kirjan kirjoittamisen uumenista! Tekstiä syntyy ja mieli on korkealla. Paketti lähtee ihan näinä päivinä taas yhden portaan eteenpäin. Valmista odotellessa jaan menneitä pohdiskelevan videon.

A-klinikkasäätiön Varjomaailmassa juttelen tänään siitä, millainen mullistava merkitys vaikeissa oloissa kasvavalle voi olla yhdellä, oikeanlaisella aikuisella, ja siitä mistä sellaisen voisi löytää. Mulla itsellänikin oli vaikeimpien aikojen kohdalla sellainen ihana aikuinen ja olen siitä tosi kiitollinen vielä tänäänkin.

Onko sulla ollut elämässä joku tällainen oleellinen tyyppi, joka auttoi eteenpäin? Jos tuttavapiirissäsi on nuoria (ja miksei aikuisiakin) jotka saattaisivat kipeästi tarvita elämäänsä tällaista aikuista, niin kuuntele herkällä korvalla. Mieluusti videon saa myös laittaa jakoon, jos siltä tuntuu!