Tervetuloa Lasinen lapsuus – haastava arki -koulutukseen elokuussa

Saan elokuussa olla mukana hienossa sosiaali- ja terveysalan ammattilaisille suunnatussa koulutuksessa, jonka aiheena on lapsuuden kodissa tapahtuneen ongelmallisen alkoholinkäytön vaikutus aikuisuuteen. Ilmoittaudu ihmeellä maksuttomaan tilaisuuteen! Linkki löytyy ohjelman lopusta.

Aika: 21.8.2019 klo 12−15.30

Paikka: Scandic, Itsenäisyydenkatu 41, Pori

Järjestäjä: A-klinikkasäätiön Lasinen lapsuus

Kohderyhmä: Sosiaali- ja terveysalan ammattilaiset. Koulutus sopii erityisesti vanhemmuuden ja perheiden tuen parissa työskenteleville ammattilaisille tai ko. työtä kohti suuntautuville opiskelijoille.
Joka neljäs suomalainen on lapsuudessaan kokenut haittoja läheisen aikuisen juomisesta. Haitat eivät tiivisty ainoastaan lapsuuteen, vaan niistä voi muodostua taakka myös aikuisena.
Tilaisuuden alkuosassa tarkastelemme perheen aikuisten päihteidenkäyttöä lapsen näkökulmasta. Paneudumme lapsuudenkodin päihteidenkäytöstä haittoja kokeneen aikuisen kokemusmaailmaan ja tuen tarpeeseen erityisesti omassa parisuhteessa ja vanhemmuudessa. Loppupuolella kerromme mentalisaatioperustaisesta työotteesta vanhempia kohdatessa. Päivän päätteeksi kuulemme kokemuksia Porin Lasinen lapsuus -ryhmästä + tulevaisuuden näkymiä.
12.00−12.05 Koulutuksen avaus ja tervetuloa
Laura Barck, kehittämiskoordinaattori, Lasinen lapsuus -toiminta
12.05−12.50 Miten lapsuudenkodin kosteusvauriot näkyvät aikuisen elämässä?
Ani Kellomäki, tietokirjailija
Lapsuus kosteassa kodissa voi jättää yllättävän pitkät varjot ja vaikuttaa elämänvalintoihin ja hyvinvointiin vielä pitkällä aikuisuudessa. Moni yllättyy erityisesti parisuhteissa ja vanhemmuuden eri vaiheissa, kun kivuliaita muistoja nousee pintaan. Onneksi menneistä kokemuksista kumpuaa myös paljon vahvuuksia, kun taustaansa uskaltautuu katsomaan suoraan kohti. Puheenvuorossa pohditaan syitä, seurauksia ja ennen kaikkea läpikäymisen tärkeyttä.
12.50−13.00 kysymyksiä ja keskustelua
13.00−13.15 kahvitauko
13.15−14.45 Mentalisaatio vanhemman ja työntekijän kohtaamisessa
Anna-Sofia Lehto, kehittämissuunnittelija Lasinen lapsuus -toiminta
Mentalisaatio on toisen mielen pitämistä mielessä. Sen ymmärtämistä, että vuorovaikutustilanteessa oma käyttäytyminen ja oleminen vaikuttaa toiseen ja päinvastoin. Mentalisaatioperustaisella työotteella työntekijä voi auttaa vanhempaa näkemään lapsen käyttäytymisen taakse ja ymmärtämään paremmin lasta. Kuuleminen, kunnioittava kohtaaminen ja kiireetön läsnäolo mahdollistavat yhteisen pohdinnan vaikeidenkin aiheiden äärellä.
14.45-15.15 Mitä teimme ja koimme ”Lasinen lapsuus – haastava arki” -ryhmissä?
Anu Louhelainen ja Heli Syrjäntikka, ryhmänohjaajat
Kokemuksia vuonna 2018 Porissa järjestetyistä Lasinen lapsuus – haastava arki ryhmistä ja tietoa syksyllä alkavasta uudesta ryhmästä.
15.15-15.30 Yhteenveto ja keskustelua
Ilmoittaudu mukaan tämä linkin kautta

Mainokset

Arvonta: Kosteusvaurioita-kirja tarjolla!

Pistetään pystyyn kirja-arvonta! Jaossa on esikoiseni Kosteusvaurioita – kasvukertomuksia pullon juurelta (Atena 2017), joka käsittelee ihmisten kokemuksia liikaa juovan vanhemman kanssa varttumisesta.

Kosteusvaurioita-kirjassa aiheina ovat kostean kodin vaikutukset mm. omaan vanhemmuuteen, pari- ja muihin ihmissuhteisiin, työssä jaksamiseen ja omanarvontuntoon. Mukana on myös paljon tarinoita siitä, millaisilla keinoilla ihmiset ovat päässeet sinuiksi vaikeuksiensa kanssa.

Kirja sopii sinulle, joka olet itse varttunut liikaa juovan vanhemman kanssa, tai joka olet parisuhteessa kosteikon kasvatin kanssa. Siitä ovat pitäneet paljon myös vanhemmat, jotka haluavat pohtia oman alkoholinkäyttönsä vaikutuksia perheessä. Kirja auttaa myös muita ymmärtämään läheistensä pehmeitä kohtia, ja se on pidetty teos myös päihdetyöntekijöiden keskuudessa, sekä lasten ja nuorten kanssa toimivien aikuisten parissa.

Arvontaan osallistuminen on helppoa:

Kerro minkälaisista alkoholiaiheista haluaisit kuulla Pullonpyörittäjä-podcastissani tai lukea täällä Kokovartalofiilis-blogissani. Voit ehdottaa myös mieleistä haastattelu- tai keskustelukumppania.

Osallistu kommentoimalla tähän postaukseen tai Facebookissa ja Instagramissa jakamani kuvan alla.

Arvonta on käynnissä 30.4. saakka. Otan määräajan päätyttyä yhteyttä voittajaan ja tuikkaan kirjan postiin (omistuskirjoituksella tai ilman, ihan voittajan halun mukaan).

Syksy tuli täysillä – Tomaatti- ja työmietteitä

Käynnistyipäs syksy melkein yhdessä yössä! Yhtäkkiä on pimeää iltaisin ja puutarhassa sellainen kylläinen, paksu valmius. Vihreä on tummunut täysille ja marjoja ja omppuja saa olla poimimassa joka päivä.

Jännitän vähän vihannesteni puolesta. Tomaatit ja paprikat ovat pullineet hienosti, mutta väri vielä puuttuu. Mahtaako riittää aurinkoa vielä ne punastuttamaan? Muruni on tänä loppukesänä rakentanut minulle kasvihuoneen talomme vanhoista ikkunoista, ja eilen siirsimme kasvit sinne saamaan maksimaalisen määrän lämpöä vielä, mutta aika näyttää, päästäänkö maaliin asti. Oli jotenkin haikea fiilis puutarhakaupalla, kun valikoimassa oli enää syksyn viimeisiä kukkijoita ja iso liuta nahistuneita kesäjuttuja. En malttaisi päästää tästä puutarhakaudesta irti millään.

Työtkin käynnistyivät pitkän kirjankirjoitus”vapaan” jälkeen yhdessä rysäyksessä. Miten niin aina käykin? Ensin jännittää, tuleeko hommia lainkaan, vaikka aina on tullut ennenkin, ja sitten niitä on taas kohta kalenteri pullollaan. Hiukan on ollut nikottelemista kirjakielen kääntämisessä lehtikielelle, mutta kyllä se sieltä ytimistä pulahtaa taas pintaan aina kuitenkin. Tosi kivaa on toimittajan hommakin, yhä vain.

On ollut ihanaa olla erossa kirjan käsikirjoituksesta 1,5 viikkoa. Tekee älyttömän hyvää saada vähän huilia siitä ja antaa ajatuksille happea. Loppurynnistys on aina tosi intensiivinen ja sille on paljon kivempi lähteä pienen paussin pidettyään. Tällä toisella kierroksella on myös kivaa, että tiedän, millaisessa marssijärjestyksessä homma tästä etenee perille asti. Seuraavaksi odottelen saavani kirjan kannet nähtäväksi. Jännää!

Syksy starttaa ensi viikolla myös puhekeikkojen osalta. Ensi viikolla käyn THL:n Näin Suomi juo -seminaarissa kommentoimassa heidän tuoretta julkaisuaan ja seuraavalla viikolla on vuorossa Päihdefoorumi. Tiedossa loppuvuodelle on lisäksi ainakin koulutuskeikka Iisalmeen. Huhuilen siitä tarkemmin, kun yksityiskohdat ovat selvillä, jos vaikka niiltä korkeuksilta on tulossa lukijoita paikalle. Jos olet paikalla THL:lla tai foorumissa, tule ihmeellä juttusille!

IMG_20180819_154645.jpg

Terveisiä kirjankirjoituslomalta – arki alkaa taas!

Ensimmäinen villapaita-aamu Hämeenlinnassa! Taitaa olla hyvä hetki päivittää vähän kuulumisia kesähuilin jälkeen. Tämä onkin ollut poikkeuksellinen kesä. Ihan ainutlaatuinen.

Pistin kesäkuun alussa kaikki tietoliikennekanavat säppiin puhelinta ja someja myöten ja matkasin Kreikkaan. Tosi syntinen olo olla saavuttamattomissa, mutta nopeasti siitä oppi kyllä nauttimaankin! Muhin Peloponnesoksen maisemissa 3,5 viikkoa perheeni kanssa Airbnb-talossa. Ahmin vinon pinon kirjoja, uin altaassa ja meressä, tuijottelin riippumatosta läheisiä vuoria ja kiertelin koko joukon historiallisia paikkoja Olympiasta Spartan kautta Delfoin oraakkelien majoille. Oli upea reissu, joka totaalisesti katkaisi kevään työkelat, ja se tulikin tarpeeseen. Seuraavaksi oli nimittäin vuorossa ihan muuta.

Kun palailin juhannuksen jälkeen Suomeen, alkoi ensimmäinen kokonainen apurahakauteni kirjan kirjoittamisen parissa. Olen aikaisemmin saanut pieniä apurahjoja, mutta nyt Taiteen edistämiskeskus myönsi minulle pidemmän jakson, joka mahdollisti täydellisen uppoutumisen. Ihan taivaallista! Pistin siis freetoimittajan työni hetkeksi tauolle, vaikka kyllä tuntui vaikealta. Vaikka olen ollut yksinyrittäjä jo toistakymmentä vuotta, on aina vähän hyppy pääedellä pimeään sanoa asiakkaille, etten ole käytettävissä viikkokausiin.

Kosteusvaurioita-kirja syntyi kokonaan töiden lomassa varhaisina aamuina, myöhäisinä öinä ja viikonloppuina, enkä ole edes tajunnut, kuinka eri asia on voida jatkaa samaa ajatusta rauhassa päivästä ja viikosta toiseen ilman alituista poukkoilua muihin mietteisiin. Täysin erilaista! Oli mahdollista hapuilla rauhassa kiinni vaikeista ajatuksista ja imeä valtava määrä taustakirjallisuutta aivoihin ilman sirpaloitumisen pelkoa. Saisipa aina kirjoittaa näin!

Sitä apurahakautta olen takonut nyt seitsemisen viikkoa ja viimeisiä päiviä viedään. Loput kaudesta kirjoitan kirjaa tavalliseen tapaan töiden ohella. Olen melkoisen tyytyväinen itseeni, sillä olen todella naputtanut naputtamistani siitä juhannuksesta asti. Joka päivä, pitkiä päiviä. Kesään mahtuu tasan kaksi lyhyttä, kahden yön mökkireissua, joiden aikana olen ollut käsikirjoituksesta irti. Tulostakin on tullut. Ylihuomenna kustannustoimittajani saa paksun nivaskan luettavakseen ja minä kirjalta pari viikkoa rauhaa töiden käynnistelyyn. Se onkin totisesti tervetullutta. Alan olla aivan korviani myöten täynnä tuota tekstiä muhittunai sen kanssa vierihoidossa näin tiiviisti!

Toista kirjaa on ollut esikoiseen verrattuna tosi erilaista kirjoittaa. On ollut parempi tolkku siitä miten homma etenee, ja toisaalta enemmän paineitakin. Tämä toinenkin kirja käsittelee alkoholia, mutta aivan eri vinkkelistä kuin Kosteusvaurioita, joten vetoapua ei siinä mielessä ole ollut tarjolla. Samalla on tuntunut aivan tolkuttoman etuoikeutetulta saada tehdä toinenkin kirja ja paneutua tähän mieltä kaivelevaan aiheeseen pää edellä pitkäksi aikaa. Luulen, että osaan enemmän nyt, mutta ei se näytä tekevän hommasta yhtään kevyempää. Aika tuskaista päkistämistä on, vaikka nautinnollistakin. Jotenkin fiilikset kulkevat jännänä aallokkona: kun ensin tuntuu kaksi viikkoa siltä, etten tajua mitään yhtään mistään, on seuraava viikko täynnä oivaltamista ja kiihkeää etenemistä. Olen ollut tosi lähellä luovuttamista ja toisaalta melkoisen messiaanisissa riemun tunnelmissakin. Sitä ristipainetta ja vuoristorataa täytyy kai vain oppia jotenkin sietämään.

Tällä viikolla käynnistyvät normaalit työt. Jännittää vähän, ja samalla innostaakin. Syksyn käynnistymisen myötä alkaa taas myös reissuelämä erilaisten puhekeikkojen merkeissä. Syyskuulle mahtuu jo kaksi, kun käyn ensin kommentaattorina THL:lla uuden Näin Suomi juo -kirjan jukaisutilaisuudessa ja sitten luennoimassa Vantaan Päihdefoorumilla. Tosi mielekkäältä tuntuvat nämä hommat edelleen. Alkoholi on nyt ollut osana jokapäiväistä tekemistäni jo yli neljä vuotta. Aikamoista!

Ajattelin aktivoitua kirjailemaan kirjan etenemisen tunnelmia tänne nyt aktiivisemmin. Edessä on pitkän muhittelun jälkeen taas vaihe, jossa tapahtuu paljon. Kirjalla on jo nimi ja kannetkin ovat juuri tekeillä. Tiedän toki julkaisemisen ajankohdankin. Hetken vielä ne ovat hyshys-juttuja, mutta ihan varmuudella kerron lisää heti, kun lupa heltiää! Ehkäpä Kreikan reissustakin voisi tehdä matkakertomuksen.

Millaista kesää te olette viettäneet? Tuliko luettua hyviä kirjoja? Vinkkailkaahan niistä!

 

Kosteusvaurioita -kirja avaa mahdollisuuksia herkkiin juttuhetkiin

Julistin itselleni vapaapäivän. Tapaan tehdä niin puhekeikkojen jälkeen, koska olen niiden perään aina aika väsynyt. Kosteissa kodeissa kasvamisen teemat ovat sen verran henkilökohtaisia ja keskustelut luennoinnin jälkeisissä kohtaamisissa niin herkkiä, että tuntuu hyvältä ottaa hetki happea niiden jälkeen. Miten ihanaa on silti saada olla näissä hetkissä: puhumassa, kuulemassa ja läsnä ihmisten kanssa. Onnekasta ja perustavalla tavalla oikean tuntuista!

Sen jälkeen, kun Kosteusvaurioita – kasvukertomuksia pullon juurelta -kirja elokuussa tuli ulos, on erilaisia puhekeikkoja kertynyt kalenteriin kiihtyvällä tahdilla. Kirjamessu -tyyppisten, selkeästi markkinointiin kuuluvien sessioiden lisäksi olen saanut esimerkiksi olla joulun alla puhumassa Sininauhaliiton tilaisuuksissa juhlapyhien aiheuttamista kipeistä tunteista silloin, kun perheessä on paineistavia salaisuuksia, häpeää ja satuttavia muistoja.

Sain myös käydä Kuopiossa Päihdepalvelu Hemman järjestämässä seminaarissa puhumassa siitä, miten tärkeää on oikeanlainen kohtaaminen kodeissa tapahtuvassa päihdetyössä, ja minkälaisia pehmeitä paikkoja kosteassa kodissa kasvaminen voi ihmisiin jättää.

Sain niin ikään käydä naisvankilassa keskustelemassa perhesalaisuuksien vaikutuksista ja oman keskeneräisyyden hyväksymisestä, ja Superin lähihoitajien luona miettimässä sitä, millä tavalla lapsuudenkotien kokemukset voivat näkyä työyhteisön dynamiikassa ja erilaisissa potilastyön tilanteissa.

EHYTin viestintätilaisuudessa puolestaan mietin sitä, miksi on tärkeää viestiä myös kipeistä kokemuksista, ja millä tavalla sanoma kulkisi kaikkein vähiten hajottavasti herkistä aiheista huolimatta.

Vertaistuellisen kirjoitusillan aikana mietimme jälleen kerran, tällä kertaa Pirkanmaalla, miten omia kokemuksia voi jäsentää helpoilla luovan kirjoittamisen harjoituksilla. Itkettäviä, naurattavia, kivoja sessioita aina. Hirmuisen kiva niitä on vetää!

Eilen sain olla Pieksämäellä Sininauhaliiton järjestämillä Naisten päihdetyön päivillä miettimässä sitä, minkälaisia naisia, äitejä, vaimoja, ystäviä ja työkavereita kosteissa kodeissa voi kasvaa, ja millä tavalla on tärkeää pyrkiä aikuisena purkamaan ne lapsuudenkodissa sisäistetyt vahingolliset tarinat, jotka saattavat ohjata tekemään hankalia valintoja omassa aikuisessa elämässä.

Toukokuussa taas saan jutella Helsingissä Päihdetyön päivillä A-klinikkasäätiön kutsumana häpeästä ja sen painolastin alta vapautumisesta.

Saamiselta se todella tuntuu.

Näissä kohtaamisissa on sellaista ihmisyyttä läsnä, että se jättää aina jäljen pitkäksi aikaa. Tämän alkoholiaiheen ketjuisuus, leveys, syvyys ja piintymysluonne mietyttää aina vain. Miten näissä kohtaamisissa juttusille tulee esimerkiksi ihmisiä, jotka ovat ensin kasvaneet liikaa juovan vanhemman lapsina, sitten päätyneet itse liikaa juoviksi vahemmiksi omille lapsilleen, ja joiden lapset ovat aikuisina päätyneet juomaan liikaa.

Joka kerta tuntuu pehmeältä niissä tilanteissa, joissa voi itse olla kaikkinensa siinä, ja toinenkin on, ja sitten tuumitaan, että tällaisiakin kuvioita. Ei helppoja oikopolkuja, mutta samalla sellaista ihmeellistä ihmisyyden sitkasta voimaa, jonka avulla kuitenkin, erilaisin keinoin, ilman sankariviittoja tai palkintokahveja, löydetään myös usein haparoivalla rohkeudella seuraaviin päiviin.

Laittaisin tähän sen somesanan #blessed, jos se ei tuntuisi niin älyttömän lattealta.

Joulukeskusteluja, kirjoitusiltoja ja seminaari tulossa

amaryllisTällä viikolla on kivaa joulunalustekemistä tiedossa. Ensimmäinen Sininauhaliiton Joulu lapsen silmin -tilaisuuksistani on Lohjalla tänään 11.12. klo: 18-20. Paikkana on Awake Cafe, Kalevankatu 7. Jutustelen joulun tunnelmista ja kostean kodin perinnöistä. Ihan leppeällä meiningillä meinaan asiaa lähestyä. Paljastan muun muassa sen, millä tavoin olen sössinyt itse jouluja oikein urakalla, ja mitä niistä kerroista olen oppinut. Toinen samanmoinen sessio on tiedossa torstaina 14.12. Helsingissä klo: 18-20. Paikkana on silloin Ruusulankatu 10.

Sunnuntaina 17.12. kirjoitellaan talven toinen kosteissa oloissa kasvaneille tarkoitettu vertaistuellinen kirjoitusilta täällä Hämeenlinnassa. Viime viikolla oli tosi kiva fiilis harjoitusten äärellä! Tälläkin kertaa tarjolla glögiä ja pipareita, kynttilän loimottelua ja hetkinen aikaa hengitellä ennen joulukiireitä. Ilmoittautuminen tapahtuu osoitteessa kokovartalofiilis ät gmail.com ja kaksituntisella on hintaa 25 e.

Sitten päästäänkin kohta loman kautta alkuvuoden säpinöihin! Tammikuussa kirjoitellaan Ylöjärvellä sunnuntaina 14.1. ja sinne voi ilmoittautua samassa s-postissa. Ja 26.1. saan olla Päihdepalvelu Hemman 10-vuotisjuhlaseminaarin vieraana Kuopiossa! Maksuttomaan ja kaikille avoimeen tilaisuuteen voi ilmoittautua osoitteessa vilma.iso-ilomaki ät paihdepalveluhemma.fi.

Toivottavasti nähdään näissä!

Sain muuten jo parhaan joululahjan etukäteen! Kuulin nimittäin ihan äsken, että Suomen tietokirjailijat ry on myöntänyt mulle apurahan seuraavan tietokirjan alkuun saattamista varten! Sutinat ja hahmottelut käynnistyvät kunnolla heti vuoden taitteen jälkeen. Olen jo syksyn ajan keräillyt vastaan tulleita lukemisia ja ajatuksia herättäviä kuvia talteen, mutta ollut tietoisesti vielä innostumatta liikoja, koska Kosteusvaurioissa on niin paljon kapasiteetistani vielä kiinni. Vähitellen alkaa kuitenkin olla taas aivoja ja jaksamista uuden urakan aloitukseen. Aiheena on tälläkin kertaa alkoholi, mutta käsittelytapa tietysti ihan tuore. Jännää aloittaa taas se taivallus!

Kaksi vertaistuellista kirjoitusiltaa kosteiden kotien kasvateille joulukuussa

Vedän taas joulukuussa kaksi kirjoitusiltaa Hämeenlinnassa. Paikkana toimii Kumppanuustalo ja ajat ovat su 3.12. klo: 16-18 ja su 17.12. klo: 16-18. Illat ovat itsenäisiä kokonaisuuksia. Valitse toinen tai tule mukaan molemmille.

Kirjoitusilta sopii sulle, jos:

  • Kasvoit kodissa, jossa juotiin liikaa tai oli jokin muu toimintahäiriö
  • Haluat tehdä lempeitä luovan kirjoittamisen harjoituksia ajatuksiasi availemaan
  • Mietit, miten lapsuus vaikutti ja ehkä edelleen vaikuttaa sinuun
  • Kaipaat rauhallista hetkeä tunnustella juuri tämän hetken tunnelmiasi ja elämäntilannettasi
  • Etsit rohkaisua menneiden käsittelyn aloittamiseksi tai vertaistukea jo käynnissä olevaan itsetutkiskeluun
  • Koet olevasi yksin hankalien ajatustesi kanssa
  • Toivot vain pientä taukoa arkitohinoihin teekupposen ja yhteisen tekemisen äärellä

Minä tuon kursseille kaiken tarvittavan välineistön. Tarjolla on teetä ja pientä naposteltavaa. Kurssilla käytetään vain etunimiä, ja iltojen aikana puhutut asiat jäävät niiden seinien sisään. Halutessasi voit osallistua myös ihan anonyymisti. Kursseille voi osallistua myös ihan hiljaisesti, ainoastaan kirjoitustehtäviä tehden. Jokainen kurssilainen säätelee itse, minkä verran haluaa omista asioistaan jutella. Terapiaa emme tee, vaan toimimme vertaisen tuen hengessä.

Kaksituntinen ilta maksaa 25e ( sis. ALV).

Kummallekin kurssille voi ilmoittautua lähettämällä viestin osoitteeseen kokovartalofiilis ät gmail.com (jos minulta ei parin päivän sisällä viimeistään kuulu kuittausta, huhuile vaikka tänne kommenttikenttään)

Ilmoittaudu molemmille kursseille mahd. pian, niin mahdut varmasti mukaan. Osallistujamäärä on rajallinen ja mukaan pääsee ilmoittautumisjärjestyksessä. Ilmoittautumiset ovat sitovia.

Kumppanuustalo sijaitsee aivan Hämeenlinnan keskustassa, osoitteessa Kirjastokatu 1, 13100 Hämeenlinna. Ihan viereen pääsee oman auton lisäksi tosi helposti bussilla. Junalta keskustaan kävelee n. 15-20 min ja paikallisbussejakin asemalta kulkee.