Näin Suomi juo – Kiinnostavaa luettavaa!

Olin eilen Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksella Näin Suomi juo -seminaarissa. Minulta oli pyydetty seminaariin kommenttipuheenvuoro tilaisuudessa julkistettavasta Näin Suomi juo -kirjasta, ja ilman muuta halusin sen pitää, kirja on nimittäin todella kiinnostava ja tärkeä!

Kirja on yksi oman tulevan kirjani lähteistä ja olen saanut tutustua siihen jo ennen ilmestymistä tämän kesän aikana. Se olikin niin mielenkiintoinen, että imaisin sen yhdellä kertaa aloitettuani ja olen sittemmin palaillut eri lukujen äärelle pitkin matkaa.

Näin tiiviissä tilassa ei ole tietenkään mahdollista käydä kirjan sisältöä laajasti läpi, mutta kannustan ehdottomasti lukemaan sen, jos alkoholiaihe kiinnostaa. Kirjassa käsitellään varsin monipuolisesti ja perusteellisesti suomalaista juomatapaa, esimerkiksi sen muutoksia, alkoholikulttuuria, -haittoja ja riskikäyttöä. Kirja ilmestyy kuulemma jossain vaiheessa ensi vuotta ilmaiseksi verkkoon, mutta fyysistä kappaletta saa tilata täältä.

Puhuin seminaarissa tutkimuksen ja tutkitun tiedon tärkeydestä etenkin tässä ajassa, jossa höpötieto ja kaikenlainen toiveista ja haaveista kumpuava uskomus saa peukkuja, jakoja ja kannatusta. Some on tasa-arvoistanut tietoa monien silmissä hankalalla tavalla, ja siksi on ihan ehdottoman oleellista ja varsinkin toimittajalle ja tietokirjailijalle ihan ehdottoman välttämätöntäkin, että voi luottaa lähteeseensä ja tietää, että se sisältää pitkään ja monelta kantilta tarkasteltua faktaa. Alkoholi on ihan erityinen aiheensa. Se herättää vahvoja tunteita ja siihen liittyy myös paljon katteettomiakin toiveita ja harhaluuloja. Totesinkin puheenvuorossani, että on ihan eri asia haluta, että jokin on totta, kuin tietää, että näin on.

Minua kiinnostivat kirjassa eniten lapsiperheissä tapahtuneet alkoholiasenteiden muutokset ja nuorten alkoholinkäyttö. Varsinkin jälkimmäisestä liikkuu paljon hataraa fiilistelyä, ja oli kiva saada konkreettista dataa tiskiin.

Oli kiinnostavaa tutustua myös siihen, millä tavoin suhtautuminen alkoholiin on muuttunut ja minkälaisia syitä ihmiset esittävät alkoholinkäytölleen tai raittiudelleen. Viittaan kirjassani sitten tarkemmin tämän kirjan sisältöön, mutta yksi aika kiinnostava tärppi tulkoon tähänkin. Se kuuluu näin: 58 % alkoholin suurkuluttajista kokee olevansa kohtuukäyttäjiä. Suurkuluttajiksi lasketaan miehet, jotka juovat yli 24 alkoholiannosta viikossa tai 7 annosta kerralla, naisten lukemat ovat viikossa yli 16 ja kerralla 5. Annokseksi lasketaan esim.  keskiolutpullo, 4 cl väkeviä tai 12 cl viiniä.

Minua aina kovasti kiinnostavat ihmisten uskomukset ja käsitykset, ja etenkin heidän kokemuksensa omasta toiminnastaan suhteessa ulkopuolelta asetettuihin raameihin. Alkoholi on siitä vinkkelistä rikasta maastoa.

Oli kiva saada eilen fyysinen kappale tuoreesta teoksesta käsiini. Olen kai vanhaa koulua, kun kirjaa on minusta kivempi lukea ihan kansista kuin näytöltä. En lue koskaan vapaa-ajan lukemisiani laitteelta, vaan joko perinteisenä tai äänikirjana. Pitää saada lehteillä ja taitella hiirenkorvia. Oletko samoilla linjoilla, vai mieluummin e-kirjojen ystävä?

näin suomi juo
Näin Suomi Juo -kirjan kaveriksi pääsi syksyn eka isompi neuletyö, superpitkä ja paksu merinovillahuivi kivalla palmikkokuviolla. Lukeminen ja neulominen = parasta syksypuuhaa!
Mainokset

Joulu ja lasten toiveet kosteassa kodissa

Joulu on rauhoittumisen ja ilon juhla. Liikaa juovan vanhemman lapselle joulu on myös yksi hankalimmista ajankohdista. Siihen liittyy valtavat määrät omia ja ulkoa asetettuja odotuksia ja usein suuria pettymyksiä. Myös juovalle vanhemmalle joulu on paineistavaa aikaa. Joulun ajan tunnelmat nousivatkin Kosteusvaurioita-kirjan haastatteluissa esille moneen kertaan. Siksi särähtikin melkoisesti, kun somen kuvavirrassa tuli kuva joulukuusesta, joka oli koottu skumppapulloista. Näille on kokonainen oma postinsakin näköjään. Taas yksi mainos, jonka hauskuus kiertää meidät kosteikkojen kasvatit kaukaa.

Tänä vuonna saan olla Sininauhaliiton ja -säätiön kutsumana keskustelemassa joulusta ja lapsen kokemuksista kahdessa avoimessa yleisötilaisuudessa.

Ensimmäinen Joulu lapsen silmin -tilaisuuksista on Lohjalla ma 11.12. klo: 18-20. Paikkana on Awake Cafe, Kalevankatu 7.

Toinen tilaisuus pidetään Helsingissä to 14.12. klo: 18-20. Paikkana on Sininauha Oy, Ruusulankatu 10.

Kummassakin tapahtumassa mietitään liikaa juovan vanhemman kanssa elävän lapsen kokemuksia, joulun lapsessa ja vanhemmassa herättämiä ristiriitaisia tunteita, sekä pyhien viettoon liittyviä odotuksia ja tunnelmia ylipäätään. Pohdin myös sitä, millaisin keinoin läheiset ja esimerkiksi naapurit voivat helpottaa kosteassa kodissa elävän lapsen tilannetta. Yksi yleisesti aikuisia kosteusvaurioisia mietityttävä kysymys on se, pitääkö joulua lähteä viettämään juoneen/juovan vanhemman luokse. Jutellaan siitäkin! Puhun tilaisuuksissa sekä omista että Kosteusvaurioita -kirjaan keräämistäni kokemuksista.

Alustukseni jälkeen on hyvin aikaa kysymyksille ja yhteiselle keskustelulle. Olisi Tosi kiva nähdä sinut paikalla jommassakummassa tapahtumassa!

Tilaisuuksissa on tarjolla kahvia ja pientä syötävää. Kumpaankin tapaamiseen on vapaa pääsy, eikä ennakkoon tarvitse ilmoittautua.

Tupakka, viina ja villit naiset

Oletteko katsoneet YLEn Katkolle-sarjaa?

Minä ensin vähän närkästyin ideaa. Siis sillä tavalla tapapaheksuen, että kaikestako täytyy tosi tv:tä tehdä. Mutta nyt, kolme jaksoa katsoneena, tuumin että onpa vain hyvin tehty sarja. Ja että onhan niinkin, että televisio-ohjelman tekeminen on parhaimmillaan mitä mainioin keino herättää ajatuksia ja keskustelua. Se kuraisin roska sitten sikseen.

Se on sitäpaitsi kieli, jota tämä aika hyvin lukee. Jotenkin tulee sellainen fiilis, ettei koko touhua kannata ylenkatsoa noin niin kuin tavan vuoksi. Muoto mikä muoto.

Katselin eilen viimeisintä, 3/11 jaksoa. Siinä tehtiin psykodraamaharjoitteita Irene Kristerin kanssa. Poru pääsi. Menin aika lailla mukaan. Resonoi omiin kokemuksiin päihdeläheisen kanssa silloin joskus.

Ensin mietin, etten katsoisi koko sarjaa. Juuri siksi. Tuumin, että voisi tulla liikaa ihon alle. Sitten mietin, että tässä ehkä onkin joku keino tajuta. Edes vähän saada kiinni itselle vieraasta ajatusmaailmasta ja logiikasta. Ja siltä ohjelman äärellä on tuntunutkin.

Katselen ohjelmaa toki myös toimittajasilmillä. Katkolle on ulkolainen formaatti. Melkoisen hyvin se istuu meille. Kiinnostaisi nähdä noita muitakin versioita. Painivatko erilaisten päihteiden kanssa? Onkohan heillä kuinka erilaiset meiningit? Suomiviinaa nyt ei kai ainakaan…

Työtä tuollaisen sarjan tekeminen vaatii. Että on löytynyt sopiva porukka. Että saadaan esiin todellisia tunteita ja silti vältytään sortumasta ihan sosiaalipornoon. Eikä se ihan ongelmatonta ole eettiseltä kantiltakaan. Onko väki tajunnut, mihin omilla kasvoillaan ja nimillään sitoutuu? Ottavatko huomioon leimautumisen ja mediamaailman pitkän muistin? Mitä tuumivat sukulaiset ja muut läheiset? Miten paljon vaikkapa ennen katkojakson alkamista kuvattuja kännirypemisiä voidaan näyttää? Ja tätä kaikkea.

Tähän mennessä näyttää siltä, että homma on tekijöillä hyvin hanskassa. Minua viehättää juontajan suora ja konstailematon ote. Tässä ollaan oikeiden ihmisten parissa, eikä tarvitse sortua voivotteluun. Kun toisen meininki hämmentää ja huvittaa, niin sen voi näyttää ihan suoraan. Se on aika rehellistä meininkiä. Tykkään sellaisesta.

Minua kiinnostaisi tietää kuinka moni on löytänyt ohjelman, ja millaisia ajatuksia se on herättänyt. Meneekö liian tirkistelyksi? Loukkaako se, että tällaisesta tehdään viihdettä? Onko tullut tarttumapintaa omiin kokemuksiin?

Luulenpa, että ainakin meillä 70-luvulla syntyneillä on jonkinlainen yhtymäkohta aiheeseen aika myötäsyntyisesti. Saattaa tietysti olla, että olen elänyt jotenkin merkillisellä tavalla rakentuneessa joukossa, mutta ainakin kaikilla omanikäisilläni tutuilla tuntuu olevan joku päihdeongelmainen läheinen.

Mitäs tuumitte sarjasta? Jos et ole katsellut, niin Areenasta pääset kärryille.