Elämäni eka kesätyö 4-kymppisenä!

Kirja on painossa ja päivien rytmi sitä myötä muljahtanut taas yli vuoden takaisille teloilleen. Kestipä hetkisen saada aamut takaisin haltuun niin, että onkin ihan ok nukkua vähän pidempään. Nyt ei tarvitse joka aamu ponkaista viimeistään klo: 7 näppiksen äärelle.

Koska olen ehdottomasti aikaansaavimmillani aamutuimaan, kirjoitin kirjahommat aina varhaisella, ja siirryin sitten klo: 10 pintaan leipätyökirjoittamisen pariin. On ihanaa, ettei tarvitse enää mennä sellaisella turbotahdilla! Melkein eksotiikkaa nukkua vaikka yhdeksään!

Muu perhe elelee koulutyyppien rytmissä, eli lomailee pitkää, ihanaa kesälomaansa jo. Tämä kohta vuodesta on aina mulle hiukan haastava, kun ympärillä ollaan autuaassa lökömoodissa ja itsellä riittää vielä urakkaa. Arki samaan aikaan helpottuu, kun ei tarvitse kovasti miettiä päivän aikatauluja muiden osalta, ja samalla muuttuu haasteellisemmaksi saada itsestä irti vielä tarvittavat loppurynnistykset artikkelien äärellä, kun tuolla riippumatossa näyttää niin mukavalta.

Tämä kesä on poikkeuksellinen sillä tapaa, että otin kesätyön – ekaa kertaa itse asiassa! Hassua sinänsä, mutta tätä kirjoittaessani tajuan, että olen teinistä asti ollut koulujen aikana myös töissä, ja jatkanut sitten siinä hommassa loman ajan isommilla tunneilla, eli varsinaista kesätyötä ei koskaan ole ehtinyt ollakaan!

On ihan pähkähullu ajatus työskennellä vielä lomakin ehkäpä elämäni kaikkein intensiivisimmän työkevään jälkeen, mutta otinpa pestin kuitenkin. Se on niin kiva. Kävi nimittäin niin, että tarjoutui mahdollisuus toteuttaa ainakin kolmen vuoden ajan mielessä muhinut haaveprojekti. Homma leikkaa lomastani viikonloput, mutta jättää onneksi yhden kaksiviikkoisen yhtäjaksoisen pätkänkin keskelle kesää.

Saan tämän kesän ajan toimia Hämeenlinnan Testikuskina ja koeajaa kaupungin kesätapahtumia videokameran kanssa. Ja täällä totisesti tapahtuukin koko kesän hullun paljon! Esimerkiksi huomenna, 17.6. kierrän neljä tapahtumaa saman päivän aikana, kun meneillään on toritapahtuma Syödään yhdessä, Suomen vanhin ilmainen rockfestari Ämyrock, mahtava Pako linnasta -tapahtuma ja vielä Rakastu Aulangon kesäyöhön, jossa pääsen kokeilemaan mm. auringonlaskun suppailua.

Ei se ihan työltä tunnukaan, koska tapahtumat ovat niin kivoja ja idea on oma. Taustalla piilee sellainen taju, että olemme asuneet täällä jo yli vuosikymmenen, mutta edelleen kaupunki tuntuu tavallaan uudelta. Olen työskennellyt niin paljon muualla, että sellainen perinpohjainen perehtyminen on vähän jäänyt. No, nyt perehdytään vähän hitoksiin tämä kesän aikana!

Tänään on hommattava vara-akku ja lisämuistikortti kameraan, jotta huomenna riittää varmasti välineitä. Hommasin hauskan vedenkestävän actionkamerankin sitä suppailua varten! Välineurheilua, kyllä vain!

Ensimmäinen testikuskivideo, pieni tiiseri tulevasta viikonlopusta, löytyy tästä. Jatkossa niitä ilmestyy kesän varrella kokolailla viikottain Koeaja Hämeenlinna -kanavalle. Hauskaa!

 

Mainokset

Neljä viikkoa irti

Tänään tuli 4 viikkoa täyteen Facebookitta. Olin jo harkitsemassa sinne paluuta muutama päivä sitten, mutta huomasin ajatuksen tympivän niin kovin, että totesin sen typeräksi. Miksi mennä sinne, jos se tuntuu pahalta?

Olen aika hyvilläni siitä, että olen päässyt tänne asti. En olisi ollenkaan uskonut! Minä, tuntemistani ihmisistä kokolailla someriippuvaisimpien joukossa. Ja niin se vain vieräti kuitenkin, ja tuntuu tosi hyvältä. Tiesin, että tein juuri oikean ratkaisun sillä hetkellä, kun tuttavani totesi, että kaikista ihmisistä juuri minun hän ei ajatellut sieltä koskaan lähtevän. Siksi juuri piti lähteä.

Yhteydenpito tärkeisiin ihmisiin on kaikkein suurin järjestettävä juttu tässä ulkopuolisessa elämässä. Kaipaan joitakin ihmisiä kovasti, mutta en voi pakottaa ketään olemaan yhteydessä Facebookin ulkopuolella, vaikka miten haluaisin, jos se ei tunnu heistä luontevalta. Onneksi oikeastaan ihan paria lukuunottamatta läheisten kanssa korvaavat keinot on juurrutettu jo hyvin käyttöön.

Ärsyttää, että Spotifyn lisäksi myös esim. Skypetili oli tosiaan linkitettynä Facebookissa oloon. Spotaria ilman pystyn olemaan, mutta Skype-tilin perustin uuden sähköpostin kautta, koska haluan olla yhteydessä ystävääni reissunpäällä ja se olisi muuten vaikeaa. Mainiosti toimiikin videoviestintä ja soittelu sen kautta. WhatsApp, tekstarit ja perus puhelinsoitot ovat myös nousseet yhteydenpidossa ihmisten kanssa uuteen kunniaan. Koen myös, että olen paljon enemmän läsnä niille ihmisille, joiden kanssa olen tekemisissä nyt, koska pään taustasurina ja jatkuva sinkoilu ärsykkeiden perässä on loppunut. Olen kivempi tyyppi läheisilleni, uskoisin. 

Kummisetäni on luvannut pullon shampanjaa, jos olen poissa Facebookista puoli vuotta. Juuri tällä hetkellä en pidä sitä mitenkään mahdottomana, mutta tilanteet toki muuttuvat. Se tiedän ainakin, että on löytynyt hyvä, paljon rauhallisempi vire mieleen, oikein tehokas työmoodi ja paljon kivoja tietokoneen ulkopuolella tapahtuvia juttuja Facebookissa vietettyjen tuntien tilalle.

Tänään esimerkiksi kävin vähän yli 10 kilometrin kävelylenkillä järvimaisemissa. Haistelin ilmaa ja katselin haltioituneena sinivuokkoja, joita tuohon Aulangon metsään tulee ihan isoina kenttinä. Tuolla pieni palanen loimottelemassa.

IMG_3997

Jäätä oli enää pieninä kaistaleina ihan rantaviivassa. Muuten järvi liplatti auringossa vapaana ja keväisenä. Ihana, ihana keli!

IMG_4023

 

 

Kuuntelin äänikirjana uutta suosikkiani Andre Agassin omaelämäkertaa nimeltään Open. En lainkaan seuraa tennistä, enkä lainkaan ole seurannut Agassin uraakaan, mutta kylläpä on kiinnostava, hurja ja mukaansatempaava kirja! Ja kirja korvissa on niin ihanaa kävellä. Vähän kuin jonkun kaverin kanssa.

Tämmöisiä tänään tänne. Mitäs teille kuuluu?