Näkyvyyttä tekstiä vastaan? Kiitos mieluusti!

En ymmärrä tätä mouhuamista näkyvyyttä vastaan kirjoitetun blogin tms. saatanallisuudesta. Minua ei pätkääkään haitaa, jos joku haluaa pitää blogia tai tehdä muuta kirjoitushommaa ilmaiseksi.  Ei haitaa sekään, että joku taho sellaista haluaa tarjota.

Hyvin moni aloitteleva toimittaja hyötyy siitä, että saa kerättyä ansioluetteloonsa näyttöä tehdyistä hommista. Myöhemmin tulee sitten sitä palkkaakin, jos ala on oma ja kyvyt riittävät. Moni haluaa myös kirjoittaa ihan harrastuksekseen. Kirjoittajalle on tarjolla erilaisia kenttiä harjoittaa hommaansa. Joistakin maksetaan paljon, joistakin vähän ja sitten on niitä, joista ei makseta mitään. Sitten pitää valita mitä haluaa tehdä ja mihin rahkeet riittävät.

Olen itsekin tehnyt uran alkupäässä töitä ilmaiseksi tai naurettavalla minipalkalla siksi, että saan kontakteja ja kokemusta. Nyt se kantaa hedelmää. Tiedän, että se paikallislehteen 20 eurolla (ihan oikeasti, verot vielä pois) kirjoittamani uutispätkä 9 vuotta sitten auttaa tänään saamaan 800 euroa toisesta jutusta. Olen elättänyt itseni vapaana kirjoittajana kymmenkunta vuotta. Sitä ennen tein viitisen vuotta samaa työtä vähemmän tasaisella tulolla. Rakensin uraa. Se on minusta aivan luonteva polku. Melkein kellä tahansa muullakin ammattilaisella, alalla kuin alalla, on vastaava kokemus – erilaisia harjoittelujaksoja, koeaikoja ym. 

Yhä edelleenkin kirjoitan ilmaiseksi tai naurettavalla minipalkalla, jos katson aiheen tai tilaisuuden tärkeäksi, tai vaikka järjestöpuolen ostajalla ei ole mahdollisuuksia maksaa, mutta juttu menee mielestäni hyvään tarkoitukseen. Pidän siitä ajatuksesta, että voin antaa osaamistani hyvään käyttöön. Ehkä siitä tulee joskus jotain takaisin, ehkä ei. Ehkä tulee sellaisella tavalla, jota en just nyt huomaa. Joku kuulee jotain, ja sitten puhelin taas soi. 

Minusta ammatikseen kirjoittavalla ihmisellä pitää olla sen verran kova itseluottamus, että tietää tekemisensä laadun sellaiseksi, että ilmainen kirjoittelu ei sitä uhkaa. Jos ei ole, on varmaan syytä parantaa.

Omat asiakkaani maksavat monesta muustakin jutusta, kuin niistä sanoista näytöllä. He maksavat siitä, että ideoin jutut kekseliäästi, teen taustat huolella ja laitan likoon elämänkokemukseni ja osaamiseni. He tietävät, että teen työni nopeasti ja sovitulla tavalla, ja olen luotettava joka käänteessä. He uskovat laajaan verkostooni ja mielikuvitukseeni. He tietävät, että kirjoitan silloinkin, kun ei ole inspiraatiota tai olisi muutakin tekemistä.

En ajattele, että jokainen näppäimistölle sormieni päistä valuva sana olisi kultakimpale ja keskenään saman arvoinen. Joskus kirjoitan huvikseni, joskus rahasta. Minä valitsen. Se, tuottaako julkiseksi saattamani sana joskus jotakin taloudellista hyötyä, on toisarvoista. Teen erikseen ne työt, joiden tarkoitus on maksaa elantoni. Siihen minulla on asiakaskunta, joka mieluusti maksaa tekemästäni työstä.

Jos minua huvittaa tänään startata blogi huulipunistani, voin sen startata. Ei siitä kukaan halua varmaan ihmeitä maksaa, mutta minua se huvittaa. Saan samalla sormiharjoitusta, opin ehkä käsittelemään kuvia ja muuta hyödyllistä jatkohommia varten. Minulla muuten oli sellainen blogi reilun vuoden verran. Tykkäsin pitää sitä. Jos joku olisi halunnut sen sivustolleen ”näkyvyyttä vastaan”, olisin varmasti ihan ilomielin antanut.

Sitä ei näissä hommissa aina tiedä mistä palkaa tulee lopultakin. En esim. koko viisivuotisen Kokovartalofiilis -bloggaamisen aikana ole koskaan saanut näistä teksteistä penniäkään, mutta olen tosiaalta saanut niiden kautta ihan huikeita työjuttuja – kirjoitustöitä, kolumnipyyntöjä, luentokeikkoja yms. Näkyvyydestä on ollut hyötyä.

Miten edes suoraan lasketaan palkka tehdylle työlle tällaisella alalla? Annan esimerkin. Eräs iso, nyt jo kuopattu lehti maksoi minulle aikanaan blogin pitämisestä 100 e kuussa miinus verot ja muut yrittäjän kulut. Jäi käteen noin 45 e / kk. LOL. Kirjoitin monta kertaa viikossa, tuntipalkoille ei siis päästy edes ekana kuukauden päivänä. Sain senkin blogin juttujen kautta tosi paljon uusia työtilaisuuksia. Kun neuvottelin seuraavista kolumni- ja blogijutuista, oli hyvä näyttää, että tuollaista teen tuonne tällä hetkellä. Rahanarvoisia juttuja nekin, ei mitään ”pelkkää näkyvyyttä”.

Yrittäjätoimittaja hyötyy näkyvyydestä. Olisi ihanaa, jos kaikesta maksettaisiin ihan hirveitä liksoja. Ilman muuta olisi. Mutta ei se ansaintalogiikka mene tällä alalla sillä tavalla suoraviivaisesti. Onko minusta törkeää tarjota kirjoituspaikka, kokemuksen keräämisen mahdollisuus tai harrastustilaisuus jollekin, joka haluaa kirjoittaa? Ei ole. Sitä pestiähän ei ole pakko ottaa, jos vituttaa. Minä kyllä usein mielelläni otan.

Suosittelenko alkavalle kirjoittajalle tai toimittajan urasta haaveilevalle ilmaisen työn tekemistä? Todellakin suosittelen, jos kannuksia ei palkalla tunnu irtoavan. Suosittelen toki myös, että lehtitalot alkaisivat hommata vähän parempia verkkobudjetteja, että voisivat käydä korvaamaan tehdystä työstä muullakin kuin näkyvyydellä, mutta saatanallisena en paikan tarjoamista tai vastaanottamista pidä.

Mainokset

Työvuosi starttasi hyvillä hommilla

Työvuoden eka haastattelupäivä on takana. Aloitin en-yhtään-pehmeällä laskulla  – sellaisella oikein asia-asia -haastattelulla opetus- ja kulttuuriministeriössä. On hauskaa, että vaikka olen tehnyt tätä työtä jo 14 vuotta, niin ihan jokaisen loman jälkeen jännitän osaanko enää. Jännitän ekaa haastattelua, ihmisen kohtaamista ja sen kirjoittamista jutuksi. Uumoilen kaiken ammattitaitoni ja luovuuteni valuneen viemäriin tauon aikana. Ihmettelen miksi olenkaan alalla. Se klassinen totaaliseksi tunariksi paljastumisen pelko hiipii selkäpiihin. Kaipa sen jännityksen tarvitsen latautuakseni aina uuteen kauteen. Haastattelu meni oikein erinomaisesti ja jutusta tulee hyvä.

Myös muut hommat starttaavat tällä ja seuraavalla viikolla täyteen höyryyn. Näppiksellä on juttuja oikein ilahduttavan paljon vuodenaikaan nähden. Ovat usein tupanneet olemaan varsin hiljaisia nämä alkuvuodet. Nyt on tekeillä tekstiä ainakin liikunnan kansanterveydellisistä vaikutuksista, avannoista, vastaan sanomisen vaikeudesta ja ystävyyssuhteista. Yksi radiosarjan aihio kytee takaraivossa ja vaatisi hahmottelemista. Ja sitä kirjaakin pitäisi käydä nyt kunnolla työstämään. Ihan mahtava, monipuolinen työkattaus!

On superkivaa, että tämän vuoden töihin kuuluu perus lehtimieshommien lisäksi lempparihommiani, sekä vierasbloggausta että vieraskolumnointia! Ne juttutyypit ovat mulle tosi mieluisia.

Olen vuosien varrella blogannut palkallisesti ensin käsityö- ja sitten perheaiheista Kotivinkille ja sittemmin muutamana eri vuonna terveysaiheista KG:lle. Tänä vuonna saan kirjoittaa nuorille pienen sarjan verran a-klinikkasäätiön Varjomaailma-blogin vieraana ensi viikosta lähtien. Olen tosi innoissani siitä!

Myös kolumnoinnista tykkään tosi paljon. Kirjoitin tänne Hämeenlinnaan muutomme jälkeen muutaman vuoden ajan remonttikolumnia Osaava Kodinrakentaja -lehteen, pitkään sellaista sekalaista peruskolumnia Hämeenlinnan Kaupunkiuutisiin ja viime vuonna aloitin vieraskolumnistina Hämeen Sanomissa. Ihan mahtavaa, että saan  nyt 2015 vuoden jatkaa HäSa:n kolumnistina! Meitä on siellä muitakin. Kiertävä vuoro on kiva, kun ehtii vähän aina pureskella seuraavaa sanottavaa.

Tällainen esittely meistä oli loppiaisena lehdessä. Näkyy hiukka huononlaisesti tuo teksti, mutta tällaisia kysyttiin ja tällaisia vastailin:

Kuka olet?

Olen Ani Kellomäki, 38-vuotias freelancekirjoittaja, parin teinin äiti ja yhden opettajan vaimo. Utelias ja iloluontoinen.

Mitä teet?

Työskentelen sanojen parissa yhden hengen yrityksessäni. Kirjoitan lehtiin, televisioon, blogeihin, radioon ja kirjoihin. Vapaalla ähkin puntilla, touhuan roller derbyn parissa, luen, retkeilen ja neulon.

Mistä näkövinkkelistä maailmaa katselet?

Opiskelin ensin kokiksi ja sitten islamintutkimukseen suuntautuneeksi sosiaaliantropologiksi. Katsantoni on siis lavea ja ahne. Kantavana periaatteena on seistä hyvän puolella pahaa vastaan.

Mistä innostut?

Innostun ihmisten tarinoista. Vilpittömyys, herkkyys ja antautuminen elämän absurdille menolle puhuttelevat. Jaksan loputtomasti kuunnella ihmistä, jota ajaa väkevä intohimo jotakin itselleen tärkeäksi kokemaansa kohtaan, mitä se sitten milloinkin.

Mikä nostaa verenpainetta?

Epätasa-arvoinen, suvaitsematon ja nurkkakuntainen ajattelu nostaa käyrät kattoon. Jämähtäminen ja tyhmyys.

Mottosi?

Anna mennä pullein palkein!

 

kolumnikuvaa

Kaikki tunteet samaan päivään

Eilisestä muodostui varsin tunnekylläinen päivä. Aamu alkoi hartaudella odotetulla ja paljon jännitetyllä retkellä sairaalalle kuulemaan aivojen magneettikuvauksen tuloksia. Päästessäni vastaanottohuoneeseen lääkäri totesi, ettei ole tuloksia. Että ”on ollut vähän ruuhkaa”. Lähdin pois tyhjin käsin. Olisin tosi paljon arvostanut, jos olisivat soittaneet kotiin ennen aikaani, että ei tartte ottaa töistä vapaata kahdelle hengelle (mukanani oli tukihenkilö, koska uutiset eivät välttämättä ole sellaisia, joita haluaa yksin kuunnella), vaan ei. Pettymys, turhautuminen ja huoli purkaantuivat melkoisena kiroiluna ja itkuna sairaalan pihaan. Taas odotellaan.

Kävin huhkimassa punttiksella pahimmat turhaumat ilmoille. Se kyllä aina tepsii.

Päivän varrella tuli toisenlaista tunnetta, kun sain naputeltua vikat jutut tämän vuoden töistä ainakin korjauskierrosta vaille valmiiksi. Loma on ihan ovella siis! Hyviä oloja lisäsi muutamat alkuvuodelle jo buukatut tosi kivat ja kiinnostavat työt, joita edistelin menemään. Saan esimerkiksi tammi-helmikuussa vierailla Varjomaailma-sivustolla vierasbloggaajana!

On muuten todella hieno sivusto nuorille, jotka miettivät perheensä päihteidenkäyttöä. Mainostan samoin tein, että siellä alkaa seuraava nettiryhmä 2.2. 2015 , jos sinä nuori lukija mietit tällaisia teemoja just nyt! Ammattilaisten vetämä ryhmä kestää kolme kuukautta ja toimii täysin nimettömänä, joten voit purkaa omia huoliasi ihan turvassa ja kaikessa rauhassa, ilman että kenenkään muun tarvitsee tietää siitä. Siinä on aikamoinen voima! Löydät sen täältä. Jos jotakin itse olen tämän syksyn aikana todella oppinut, niin sen, että ryhmätoiminta isosti rulettaa! Mene, mene mene!

Tämä joulu-tammikuu on freelancerille tosi hankalaa aikaa usein, kun pitää osata myydä juttuja lehtien aikatauluja ennakoiden, mutta tänä vuonna näyttää onnistuneen oikein hyvin, eikä tartte ahdistua lomalla enempiä. Niitäkin vuosia on ollut, jolloin aikatauluttaminen on mennyt pieleen, eikä ole ollut oikein jutun juttua myydä, tehdä saati laskuttaa suunnilleen joulukuun puolivälistä tammikuun puoliväliin. Se ei naurata tasan yhtään, kun kohdalle osuu.

Illalla oli luvassa kuopuksen orkesterin konsertti Vanajan kirkossa. Ihanaa, tunnelmallista joulumusiikkia upeissa puitteissa. Samalla pääteltiin melkoisen konserttirikas syyslukukausi. Tästä tulee muuten varmasti vuoden kirkkorikkainkin viikko, kun hyppään eri kirkoissa 3-4 kertaa lyhyellä aikavälillä. Tuleepahan laskeuduttua ainakin joulun tunnelmaan!

Keskelle konserttia tuli sitten vielä fiilikset taas uusille raitelle tempaiseva  viesti (jostain kummasta etiäisestä luin poikkeuksellisesti s-postin esitysten välissä) JOKESilta. Luin melkoisen hämmennyksen ja riemun sekaisin tuntein, että mulle on myönnetty 4000 euron kokoinen työskentelyapuraha tietokirjan kirjoittamista varten. WOHOOOOOO!

Alkuvuodesta on siis mahdollisuudet keskittyä rauhassa tuollaiseen. Aika tosi upea juttu! Aika hyvillä mielin voi nyt vikat firman kirjanpidolliset puuhat ym. byrokratiat hoidella, ja sitten ottaa hetki ihan huilin kannalta. Vuosi 2015 näyttää aika hyvältä, kiinnostavalta ja monipuoliselta jo nyt!