Joulu ja lasten toiveet kosteassa kodissa

Joulu on rauhoittumisen ja ilon juhla. Liikaa juovan vanhemman lapselle joulu on myös yksi hankalimmista ajankohdista. Siihen liittyy valtavat määrät omia ja ulkoa asetettuja odotuksia ja usein suuria pettymyksiä. Myös juovalle vanhemmalle joulu on paineistavaa aikaa. Joulun ajan tunnelmat nousivatkin Kosteusvaurioita-kirjan haastatteluissa esille moneen kertaan. Siksi särähtikin melkoisesti, kun somen kuvavirrassa tuli kuva joulukuusesta, joka oli koottu skumppapulloista. Näille on kokonainen oma postinsakin näköjään. Taas yksi mainos, jonka hauskuus kiertää meidät kosteikkojen kasvatit kaukaa.

Tänä vuonna saan olla Sininauhaliiton ja -säätiön kutsumana keskustelemassa joulusta ja lapsen kokemuksista kahdessa avoimessa yleisötilaisuudessa.

Ensimmäinen Joulu lapsen silmin -tilaisuuksista on Lohjalla ma 11.12. klo: 18-20. Paikkana on Awake Cafe, Kalevankatu 7.

Toinen tilaisuus pidetään Helsingissä to 14.12. klo: 18-20. Paikkana on Sininauha Oy, Ruusulankatu 10.

Kummassakin tapahtumassa mietitään liikaa juovan vanhemman kanssa elävän lapsen kokemuksia, joulun lapsessa ja vanhemmassa herättämiä ristiriitaisia tunteita, sekä pyhien viettoon liittyviä odotuksia ja tunnelmia ylipäätään. Pohdin myös sitä, millaisin keinoin läheiset ja esimerkiksi naapurit voivat helpottaa kosteassa kodissa elävän lapsen tilannetta. Yksi yleisesti aikuisia kosteusvaurioisia mietityttävä kysymys on se, pitääkö joulua lähteä viettämään juoneen/juovan vanhemman luokse. Jutellaan siitäkin! Puhun tilaisuuksissa sekä omista että Kosteusvaurioita -kirjaan keräämistäni kokemuksista.

Alustukseni jälkeen on hyvin aikaa kysymyksille ja yhteiselle keskustelulle. Olisi Tosi kiva nähdä sinut paikalla jommassakummassa tapahtumassa!

Tilaisuuksissa on tarjolla kahvia ja pientä syötävää. Kumpaankin tapaamiseen on vapaa pääsy, eikä ennakkoon tarvitse ilmoittautua.

Mainokset

Kaupunkiturrena

Vappu oli mitä mainioin. Iltariekkujaiset just sitä, mitä pitikin. Hilpeää riekuntaa, ja vappupäivä sitten ihan puhdasta ihanaa alusta loppuun. Oltiin kotiseututuristeina.

Aamulla oli vähän semmoinen fiilis, että ei kyllä mihkään, mutta kun nyt kerran oltiin lempparikaupungissa ja pimuille oli luvattu lunastaa vasta iltapäivällä, niin liikkeelle vaan. Otettiin mitä laaduttomin korjaussarja huoltsikkahampurilaista, kahvia ja kolajuomia, ja hakeuduttiin massojen äärelle Kaivariin.

Karjalanmummo muistelee osuus: ennen oltiin aina Kaivarissa. Ennen oli aina paremmin.

No ei ollut paremmin, kun nytkin on tosi paremmin, mutta ennen oltiin kyllä aina Kaivarissa vappuna. Joka ainut vuosi piknikviltteinemme ja kavereinemme aina siihen vappuun, kun kakaroita olikin yhtäkkiä kaksi, ja meneminen tuntui ylivoimaiselta. Yhden kanssa vielä kyllä mentiin. Mutta joku roti. Ja siitä sitten suhahti jonnekin 11 vappua ilman. Kivoja, kuten edellisessä postauksessa kirjoittelinkin, mutta erilaisia. Oli kiva olla siellä taas.

Säähän oli ihan unelma. Aurinkoa ja lämpöä ja niistä pökränä onnesta olevia ihmisiä kaikkialla. Helsinki on maailman kaunein kesäkaupunki merineen ja taloineen ja katuineen kaikkineen. Äidyimme koko päiväksi vaeltelemaan.

Kaivarista valuimme sataman kautta Kauppatorille ja sieltä Suurkirkon portaille aurinkoistuksimaan. Jatkoimme vanhojen opiskelupaikkojen ohi Hakaniemeen, ja kuuntelimme hetken Palefacea. Valuimme rantoja myöten Linnanmäelle ja pelasimme nuijapeliä vähän ennen pakollisia makkaraperunoita. Viiden tunnin vaeltelun jälkeen palailimme Käpylän tukikohtaan autuaille päikkäreille. Sitten lädimme poimimaan piltit autoon ja palailimme kotikonnuille.

Siinä kaupunkia kävellessä tuli vahvat helsinkiolot. Tosi paljon muistoja siellä asutuista vuosista.  Olemme olleet Helsingistä poissa nyt 9 vuotta. Siinä ajassa ehtii sopivasti irrottautua, niin että näkee ihan eri tavalla kaikki yksityiskohdat. Ihan käsittämättömän hienon arkkitehtuurin ja muun. On tutussa paikassa, niin että on heppo mennä minne haluaa, mutta silti vähän vieraisilla. Hyvä yhdistelmä. Ihana kaupunki se on, ja joskus sinne ehkä vielä palaillaan. Mutta ennen muuta tuli muistutus siitä, että lähelle voi mennä matkailemaan. Sellaiseenkin kaupunkiin, jossa käy töitten puolesta joka viikko monta kertaa. Lomaolo on ihan eri olo.

Olemme ennenkin murun kanssa harrastaneet kotimaan kaupunkilomia. Pikkuisia pyrähdyksiä jonnekin lähelle mutta vähän irti. Olemme esimerkiksi ajelleet yöksi Turkuun tai Tampereelle. Ottaneet jonkun hotellihuoneen ja käyneet illalla syömässä ja leffassa tai teatterissa. Kun vuorokauden kävelee käsi kädessä kaksin jossain vähän muissa maisemissa, pussailee kadunkulmissa, nukahtaa hotellin ihanaan sänkyyn ja raivaa kokoisensa aukon aamupalabuffaan, on ihan eri tavalla taas arkikelpoinen. Sellainen viikonloppu virkistää eri tavalla, kuin kotona lojuttu, vaikka rauhallinenkin.

Tänään todella tuntuu, että kävelimpä melkoisesti enempi kuin olisi ollut ruumiille hyväksi, mutta sielu kompensoi. Se kehräilee. Ja naamassa tntuu D-vitamiini. Kesän suunnitelmiin tuli monta helsinkipäivää. Pimuille pitää näyttää taas Suomenlinnaa ja muita kivoja (on hauskaa, miten Helsinki on heille ihan eri tavalla vieras paikka kuin meille) ja sitten näitä kaksinpäiviä myös.