KonMari – miten sottapytty hurahti siivoamiseen

Joskus töiden kautta tulee  vastaan juttuja, jotka jäävät vaikuttamaan vapaa-ajallekin. Pari viikkoa sitten minulle annettiin toimeksianto KonMari-siivousmenetelmästä. Piti siis äkkiä saada käsiin kirja, josta on kuulunut melkoista vouhkausta jo hyvän aikaa. Ihmettelin, miten kirjastossa voi olla siivouskirjalle 36 ihmisen jono! Tilasin arvostelukappaleen ja kävin selvittämään asiaa.

Myönnän heti alkuun, että olen vastustellut tähän kirjaan tarttumista. Olen suorastaan tuhahdellut sille. Sen nimi ”KonMari – Siivouksen elämänmullistava taika” on niin mahtipontinen, että kaltaiseni kyynikko käy heti värisemään. Minuahan ei siivouskirjoilla muuteta. Siinä ei ole mitään taikaa, että viikkaillaan kamoja kaappeihin. Paitsi että tällä kertaa oli!

Kävin tutustumaan kirjaan vain artikkelin taustaksi, mutta jo parinkymmenen sivun jälkeen sormissa alkoi syyhytä. Kaikeksi ihmetyksekseni minun oli pakko vähäsen käydä kurkkimassa vaatekaappiani.

Olen aina ollut aika vapaamielinen huushollerska. Siis aika sotkuinen. Kaappini eivät pysy (vai voiko jo sanoa ole pysyneet?) järjestyksessä ja olen jo läpi lapsuudenkin saanut kuulla piirteestäni varsin tiuhaan ja sangen rumasti. Olen alkanut itsekin uskoa, että olen auttamaton sotkija. Että minulta puuttuu joku osa päästä, joka mahdollistaa siisteyden. Ne kaverit, jotka sanovat rakastavansa siivousta, ovat minusta aina olleet ihan dillejä. Miten sellaista ahdistuksen ja syyllisyyden sävyttämän vihan aiheuttajaa voisi muka mitenkään rakastaa?

IMG_6257.jpgNo, joku tämän japanilaisen ammattijärjestäjän, Marie Kondon, ajatuksissa soitteli minussa oikeita kieliä. Olikohan Japanin reissusta jäänyt joku sopiva portti auki? Lukiessani aloin ihan kunnolla innostua, ja kun sitten tosiaan siirryin vähän vilkaisemaan vaatekaappiani (joka onkin eka paikka, josta kannattaa kuulemma aloittaa) olin parin tunnin päästä kipannut UFFin laatikkoon 10 muovikassillista vaatteita. Ja tämä siltikin, että edellisen kerran olin karsinut kovalla kädellä vaatteitani vasta joku kuukausi sitten, eikä minulla ihan oikeasti ole mitenkään hirmu paljon vaatteita ylipäätään. Kymmenen kassillista!

IMG_6259.jpg
Pystyyn viikkaamisen idea on siinä, että yhdellä vilkaisulla voi nähdä, mitä kaapissa on. Ei tarvitse räjäyttää kiireisenä aamuna koko laatikollista. Myös vaatekaupoille lähteminen harvenee, kun nähtävillä on koko ajan, mitä jo omistaa.

Katselin vaatekaappiani. Ennen se oli tursunnut täpötäysiä ja epäsiistejä korillisia. Nyt kaapissa oli neljä kokonaan tyhjää suurta Elfa-koria ja kaikki loputkin olivat korkeintaan puolillaan. Lisäksi vaatteet olivat koreissa kauniisti pystyyn viikattuina, alusvaatteita ja sukkia myöten, niin kuin kirjan opeissa kehotetaan. Minustako oli tullut VIIKKAAJA?

IMG_6264.jpg
Kokonaan tyhjiä laatikoita!? Tällaista maailman ihmettä ei olla minun kaapissani nähty aikoihin! Sama pätee nyt keittiössä. Viidestä tursuavasta hyllystä nyt vain kahdella on tavaraa. Ja niissäkin erittäin maltillinen määrä. Taikaa, todellakin!

Innostus jatkui, ja minä vuoron perään luin ja järkkäsin kotia kuntoon. Siivosin vaatteiden jälkeen ne keittiön kaapit, joiden äärellä olen turhautuneena kihissyt kohta kymmenen vuotta. Paperikasat. Pikkutavaroiden kamalat, ruttona leviävät röykkiöt. Siivosin ja nautin siitä. Siis ihan vilpittömästi. En ajanut itseäni ensin vihan kautta toimintatarmoon, niin kuin yleensä, vaan leppoisasti ja viihtyen siirtyilin kohteesta seuraavaan. Perhe katsoi vierestä, että joko niitä auringonpistoksia nyt voi saada?

Mikä sitten kirjassa on eri tavalla kuin muissa siivousmenetelmissä? Eikö raivaamisessa aina ole kyse siitä, että vain tartutaan toimeen? KonMarissa minua puhuttelee sen yhtä aikaa armollinen, kaunis ja silti tosi määrätietoinen ote. Perusidea on, että jokaisen tavaran kohdalla mietitään yksitellen, tuottaako se minulle iloa. Jos tuottaa, se säästetään, jos ehkä tai ei, se poistetaan.

Kondo kehottaa käymään siivoukseen myös eri tahdissa. Nyt ei siivota huone kerrallaan, vaan kokonainen kategoria yhteen soitoon. Otetaan ensin kaikki, siis aivan kaikki asunnosta löytyvät, vaatteet käsittelyyn, ja kasataan ne samaan tilaan lattialle. Niin muodostuu hyvä käsitys määrästä (se on usein yllätys!). Sitten kasasta käydään jokainen vaate käsiin nostaen läpi tuon ilon tuottamisen näkökulmasta. Jos vaatteita on tuhottomasti, voi jaotella vielä alakategorioihin, kuten käydä alusvaatteet kerrallaan, sitten paidat jne.

Näin käydään läpi Kondon antamassa järjestyksessä koko koti. Siihen kuluu hänen mukaansa noin 6 kk ja sen jälkeen sitä ei tarvitse tehdä enää kertaakaan. Koskaan. Kuulostaa minusta aika hyvältä. Pidin ensin ajatusta lopullisen siisteyden saavuttamisesta ihan ääliömäisenä valheena, mutta nyt urakan edetessä alan uskoa. Se tähän menetelmään liittyvä mullistava taika liittyy nimittäin siihen, miten eri tavalla ihminen alkaa prosessin edetessä suhtautua tavaroihinsa ja kotiinsa kokonaisuudessaan.

Karsimisen jälkeen Kondo antaa hyvät ohjeet tavaroiden säilytyspaikkojen löytämiselle. Tykkään erityisesti siitä, ettei tässä menetelmässä hankita mitään uutta kotiin järjestyksen saavuttamiseksi. Suunta on jatkuvasti vain poispäin.

IMG_6241Tykkään Kondon ajatuksesta, että vaatteiden, tavaroiden tai vaikka lahjaksi saatujen juttujen ei ole tarkoitus olla kotona ikuisesti. Että riittää, kun ne ovat aiheuttaneet iloa vaikka hetken verran, kuten lahjan saantihetkellä. Jos tavara ei sitten enää vähän ajan päästä tuota iloa, sen voi poistaa. Muistot kivasta jutusta kyllä jäävät, vaikka itse tavara poistuisikin. Omista kaapeistani lähti ekaa kertaa aika monta lasten tarhassa askarreltua söpöä juttua, ja joku tuttavan kiva, mutta kaapin perälle unohtunut lahjoitus. Aika vapauttavaa!

Jutun juoneen kuuluu muuten myös, että raivattavia esineitä ei pidä näyttää perheenjäsenille. Jokainen tietysti heittää pois vain itse omistamiaan juttuja, mutta vaikkapa vaatteiden kohdalla meillä alkaa nopeasti sellainen varmuuden vuoksi omaan kaappiin hamstraaminen, että lopulta mikään ei oikeasti poistuisi, vaan lähinnä vaihtaisi röykkiöstä toiseen. Tosiasia on se, että kukaan ei ole ennen näiden pois heitettävien esineiden esille kaivamista osannut ollenkaan kaivata niitä. Joutavat siis mennä. Seuraavaksi meinaan ojentaa perheen teineille kasan kasseja, ja antaa luvan poistaa omista neliöistään kaiken iloa tuottamattoman. En vilkuile perään.

Minulle antoisinta oli vaatekaapin raivaaminen. Nyt kaapissa roikkuu (ja lepää pystyyn viikattuna) ainoastaan sellaisia vaatteita, jotka ovat minulle juuri nyt sopivan kokoisia, jotka ovat makuni mukaisia, nättejä, kivoja ja tuottavat minulle iloa. minulla on nyt ehkä 1/4 vaatteista jäljellä, mutta täsmälleen sen verran kuin tarvitsenkin. Voin ojentaa käden sokkona kaappiin, pukea sieltä osuvan ylleni ja tuntea oloni hyväksi. Samalla se palvelee hyvinvointiani henkisellä puolella: en enää soimaa itseäni vaikka lihomisesta, kun joku vaate kiristää, tai ajattele olevani nuhjuinen sottapytty, koska paitani on niin nukkaantunut tai sukasta löytyy keskellä päivää reikä. On esimerkiksi melkoisen mukavaa, että kaikki alusvaatteet ovat minusta nättejä, sopivia ja iloa tuottavia. Ja kyllä, olen viikannut nekin. Kokeile itse, jos ajatus tuntuu sinusta naurettavalta. KonMarittajatoverit tietävät kyllä, kun väitän, että kaapissani ei nähdä enää ikinä sukkapalloja!

Parasta on se, että urakan edetessä identiteetti sottaisesta tyypistä vaihtuu ihan toiseksi. Kun saan paljon aikaan ja viihdyn tekemiseni äärellä, ei siivouksesta tule vihollista eikä siihen liity mitään alemmuudentunteita. Jättimäisenä bonuksena huoneista tulee verrattomasti viihtyisämpiä. Kaapit on paljon kivempi avata, kun vastassa ei ole moittiva sekasorto!

CF89B92A-CED6-4012-8A4D-D5EC5ACE2507.jpgEn ikimaailmassa odottanut kirjalta tällaista muutosta mielenmaisemassani. En todellakaan. Niin kuitenkin kävi, enkä nyt enää laisinkaan ihmettele, miksi teoksesta on tullut niin hillitön megahitti. Jos siivoaminen stressaa, kehotan antamaan tälle mahdollisuuden.

KonMarissa on yksi hauska erityispiirre, jonka monet lukijat ovat poimineet esillekin. Osaa se vähän häiritsee, osa – niin kuin minä – pitää sitä vain hauskana mausteena. Marie Kondo nimittäin suhtautuu tavaroihin suurella tunteella. Shintolaisuuteen kuuluu animistinen ajattelutapa. Tämän maailmankuvan mukaan kaikilla esineillä on henki, ja siksi Kondo esimerkiksi puhuu vaatteiden ”lepäämisestä”. Kun ne ovat palvelleet raskaan työpäivän, ne laitetaan lepäämään kaappiin ilmavasti viikattuina. Näin ne pysyvät tyytyväisinä.

Itse suhtaudun tähän ajattelutapaan vertauskuvana. Ajattelen niin, että Kondon metodi opettaa arvostamaan tavaroita ja vaatteita uudella tavalla. Kun niihin kiinnittää vähän enemmän huomiota, ja ajattelee niiden funktiota vähän tuoreemmasta vinkkelistä, muistaa paremmin, mitä jo omistaakaan, eikä tule esimerkiksi kaupoilla ostohimoja. Tämänkin osan taiastani olen jo ihmeekseni pari kertaa kohdallani todistanut! Länsimainen tyyppi voi huoletta sivuuttaa shintolaisen osan Kondon ajattelutavasta. Sen ei todellakaan kannata ainakaan antaa tulla orastavan siivousmullistuksen tielle. Sen verran palkitsevaa touhua tämä nimittäin on! On minulle ihan uusi tunne avata kaappi, ja olla tuntematta ärsytystä. Totun mielelläni tähän.

En ikimaailmassa ajatellut odottavani näin innolla sitä, että ulkovarastomme edessä lepäävä jäävuori sulaa, ja mahdollistaa pääsyn kesähuoneen vaatevarastojen kimppuun. Niin nyt kuitenkin on, ja olen tosi hyvilläni.

Tämä into muuten tarttuu. Kun perheeni oli hetkisen seuraillut innostunutta puuhasteluani, sain seuraavaksi katsella vierestä, miten sekä puolisoni että lapseni sujuvasti ”KonMarittivat” vaatekaappinsa tyytyväisyyttä puhkuen. Ohhoh! Ei enää riitoja siivoamisesta!

Oletko lukentu KonMarin? Kerro vähän kokemuksista!

edit: Sain juuri tiedot, että KonMari on tulossa myyntiin suurpokkarina. Se ilmestyy virallisesti toukokuussa, mutta on saatavilla (ainakin) kaikista Suomen K-citymarket-myymälöistä jo viikolla 15. Hinta on 17,99 e.

 

 

 

 

Mainokset

Kyökkipuuhia

Kävimme eilen tekemässä tilauksen uudesta keittiöstä, ja nyt alkoi vimmainen intoilu.Tietysti on vielä huomioitava, ettei koko tilassa ole vielä seinälevyjä eikä oikein muuta kuin ulkoseinät ja ikkunat noin muutenkaan. On siis vielä aikamoinen matka valmiiseen. Kaappien saapumiseen menee 2-3 viikkoa, joten tasan sen verran aikaa meillä on saada niille seinät ja lattia odottamaan. Muuten hukumme kalusteisiin.

Kaapit tulevat olemaan korkeakiiltoiset ja voimakkaan punaiset. Tasot ruskeaa pähkinäpuuta ja lattia on samaa savenharmaata lautaa kuin eteisessäkin, sillä tilat ovat vierekkäin. Laajennusosan ikkunaerkkeriin tulee maitolasiset metallireunaiset yläkaapit, että yleisilme vähän kevenee.

Tuumimme, josko laittaisikin kaakeleiden sijaan vähän muulla keinoin väriä välitilaan. Näimme keittiön, jossa tila oli tapetoitu, ja sitten levytetty lasilla. Näytti tosi kivalta. Hyvänä puolena sekin, että kuosia voi halutessaan vaihtaa melko iisisti. Kaakeleiden kanssa ei onnistu yhtä kivuttomasti.  Ja mikä kivointa, tämä kikka mahdollistaisi jo kauan himoitsemieni vanhojen tapettimallien käyttämisen. Niiden ykköskuolauspaikka on ilman muuta Tapettitehdas Pihlgren ja Ritola.

Mallit ovat järkyttävän ihania. Ekalla vilkaisulla himottavat ainakin seuraavat:

Ihan supermahtava on myös pöllömeininki, mutta tuskin saan tähän riittävää kannatusta puolisolta.

Väreillä ja malleilla on kiva leikkiä. Tiedän kyllä jo parinkymmenen vuoden kokemuksella, että puolisoni maku on paljon konservatiivisempi. Siksi minä voin tässä vaiheessa fiilistellä vaikka miten raisuilla jutuilla – löytyy joka tapauksessa joku molemmille passaava kompromissi.

Edessä on maailmanlopun kuukausi. Olen tehnyt tätä ennen kaksi jättimäistä keittiöremonttia, ja tiedän tasan mitä tuleman pitää: loputon määrä pitsaa ja muuta möyhöä olkkarin lattialla ja puruja joka puolella. Temme kaiken voitavan itse, joten eipä puutu iltapuhdetta hetkeen. Kyökki on tällä kertaa vieläpä keskellä reittiä, olkkariin ja makkariin on pääsy vain sitä kautta. Voi onnea ja riemua.

Silti, ihanaa saada viimein keittiö joka sekä toimii, että näyttää kivalta!

 

PS. Kirjesalaisuuksiin ja puhelinurpoiluun voisi mielellään ottaa kantaa täällä!