”Irtarikimppu” ilahduttaa eniten

Päätin keskellä pimeintä talvea, että saan itseltäni kukkia läpi talven. Talvenkaatokimput ovatkin olleet yksi kivoimmista piristäjistä. Aloitin maltillisesti yhdellä kimpulla, mutta kevään edetessä olen laajentanut ahnaasti: nyt keittiössä on koko ajan ainakin yksi kimppu ja olohuoneessa usein kaksi. Kun kääntää päätään, näkee aina jotakin nättiä.

Tovi sitten satsasin superkimppuun. Valkkasin kaupungin parhaan kukkakaupan. Minusta se on, ihan ilman mitään sponsorisopimuksia, Kaisan Kukka torin laidalla. Kävelin sisään ja valitsin vitriinistä jokaisen sellaisen kukan, jota en ollut vielä koskaan nähnyt.

piikkikukka.jpg

Muistatteko lapsena, kun parasta oli ostaa vitosen sekalaiset karkkipussiksi? Minä kävin uimahallin kahviossa, koska siellä oli lasipurkkiriveissä kaikkein ihanimmat. Nyt perjantaiherkku voi hyvin olla tällainen. Kimppu maksoi 40 e ja kestää kuulemma lajiensa puolesta maljakossa tosi pitkään, kun muistaa välillä tarjota tuoretta vettä, uutta imupintaa ja mukaan saatua ravinnetta.

Älkääkä kysykö näiden nimiä. En minä vaan tiedä!

pallero.jpg

Vähän niin kuin tatuointia ottaessa minusta on järjettömän kivaa katsella käsityöläistä työssään (olen kai vähän outo, kun tykkään just siitä neulaamisvaiheesta melkein valmiita kuvia enemmän. Siksi mulla varmaan onkin kuusi, ja seuraava alati suunnitteilla.), on kukkakaupassa kivaa antaa osaajalle vapaat kädet ja katsoa mitä sieltä syntyy.

Hassua, miten paljon riemua kukat voivatkin tuottaa. Mielenterveyskimppu tämäkin. Kuvan ottamisen jälkeen noihin mollukkapäihin puhkesi odottamatta vielä pikkuinen kukkanen!

koralli

Mainokset

Syksy, mikä sua oikein vaivaa? Aka mihin aika oikein menee?

Marraskuuksi sitten meni! Syksy on merkillinen jakso vuotta. Elokuulta siihen jo jotenkin alkaa virittäytyä. Silloin on vielä niin tuore kesäntuntu, lomaolot akuuttina mielessä ja iho ruskeana, että mielikuvat syksystä ovat vahvan villapaitaromanttisia. Kynttilät. Värit. Ah ruska!

Syyskuuta ei käytännössä ole ollenkaan. Se katoaa jonnekin joka vuosi. Whooooooooossszzzh sinne meni. Töitä, orientoitumista, ihmettelyä, koulut jo käynnissä. Villapaita ei riitäkään ja kaikkien takit ovat vuodessa käyneet ahtaiksi. Se arjen ylitsevuotava: ”onko mikään auki enää sunnuntai-iltana?!”

Miten voidaan, jumalauta, olla jo lokakuussa? Mitä! Mutta ei hätää, kyllä se tästä asettuu. Rauhoittuu siksi kynttiläsyksyksi. Nyt niitä villasukkia puikoille ja sassiin. Ja sitten alkaakin putki. Kellomäkeläiset juhlaviikot. Startataan murun synttäreillä, sitten juhlitaan parisuhteen käynnistyspäivää (mielikuva teinibailujen vessasta ja kahdesta huppelipäisestä nuoresta nojaamassa kaverin äidin pyykkikoneeseen tähän. Somen tukkiminen söpöstelyllä kuuluu asiaan, annetaan siis mennä vaan!), sitten on omat synttärit ja oho välissä oli vielä muidenkin sukulaisten. Huh siunaama. Miten nyt ollaankin jo kuun lopussa taas? Tätäkö on vanhuus nyt?

Syöksykiidosta sitten äkkijarrut tähän pisteeseen, jossa alkaa marraskuu. Ja vuosittain toistuva väittely siitä, ollanko nyt jo talvessa vai vieläkö syksyä mennään. Minusta voitasiin keikauttaa tässä jo talvelle. Sehän nyt on mielipuolisen pitkä muutenkin, ja jotenkin rauhoittaisi ajatus siitä että syksyräpisteleminen jo päättyy.

Paitsi ihan valheellinen olisi se rauhoittumisen olo. Ei tässä mikään pääty, päinvastoin. Tämä lienee toiminnallisimpia marraskuita vuosikausiin. Luvassa on aikamoisia uusia aluevaltauksiakin. Olen niistä kovasti innoissani, vaikka jännittäähän myös. Ei ihan vähän.

Jo 9.11. tiedossa on tosi kivaa, kun ihkaensimmäisen oman kirjoituskurssini ilta viimein koittaa! Munakello valmiiksi ja terät lyikkäreihin, kohta mennään! (Virallinen ilmoittautumisaika on jo ummessa, mutta jos nyt tätä lukiessasi tulet siihen ihan oikeaan johtopäätökseen, että hitto oispa pitänyt sittenkin mennä, niin laitapa viestiä niin lisätään sut vielä joukkoon!)

Saman viikon lopussa olen junnuderbyleirillä juttelemassa junioritoiminnasta derbyseurojen väelle. Pitkästä aikaa laitan myös omat luistimet jalkaan ja häärin apuopena aloitteleville.

Seuraavalla viikolla käyn pitämässä luennon messuyleisölle. Whaaaaat?! Kyllä vain. Eka kerta laatuaan sellainenkin kokemus.  En vielä kai saa kertoa mitä ja missä, mutta kuitenkin. Ihan älyttömän kivaa, että pyydettiin!

Sitten vielä pääsen toimimaan juontajana eräässä hienossa hyväntekeväisyystapahtumassa täällä kotipaikkaukunnalla, lempikirkossani vieläpä!

Saanko nyt sanoa tähän ihan suoraan, miten älyttömän onnellinen olen just nyt kaikista näistä uusista jutuista elämässäni? Siis älyttömän! Kun vielä tuossa alkusyksystä olin vähän (helvetisti) siipi maassa sen erään tosi paljon toivomani työmahdollisuuden mentyä mistiin, niin nyt on kyllä todettava ihan vilpittömin mielin, ilman mitään defenssiyrityksiä, että on se kyllä jotenkin totta kun sanotaan uusien ovien aukeavan toisten sulkeutuessa. Silloin ajattelin hetken, ettei mitään kivaa enää ikinä olisi tiedossa ja kaikki vanhakin kiva lakkaisi. Olin niin tosi väärässä!

Yksi mun upea ystäväni linkitti silloin mulle tuon postin lopussa olevan laulun. Ja sen sanoma toteutui!

Uutena juttuna meinaan myös pitää tuota YouTuben videopäiväkirjaa. Päivitän sitä joka päivä ainakin marraskuun ajan. Luvassa jännittynyttä valmistautumista noihin yllämainittuihin juttuihin, ja toivottavasti myös onnelliset helpotuslöpinät niiden päätteeksi. Tilaapas se kanava, niin pääset mukaan bäkkärille. Sinne saa myös mieluusti lähettää terkkuja tai jutustella muuten vaan.

Ja niin, onhan marraskuussa muut perushommat tietty myös. Eihän arki tässäkään kuussa tarkoita vain noita kohokohtia, vaan aika tavalla ihan normiduuneja ja muuta mutapainia. Aika akuutisti mietin, mikä mielipuolinen idis oli imoittautua sekä aikuiskasvatuksen että luovan kirjoittamisen pitkille opinnoille ja ottaa suoritettavaksi vielä arabian kielikurssikin. Mutta niin se täällä menee, vähän lumipallon lailla. Myös niitä hommia päivittelen tuolla vlogissa kuun kuluessa.

Oon valmis marraskuu!

Pipot

Olen koukuttunut (puikottunut?) löysien pipojen neulomiseen. Niinpä perheen naisväki on kukin saanut omansa. Helvetin helppoa. Yksi ilta. Yksi lankakerä. Kaksi eripaksuisin puikon varustettua pyöröpuikkoa. Kilkuti kilkuti vaan. Täältä inspis.

Esikoinen keskikuvassa sai vähän vähemmän löysän, kun kerässä oli vähemmän lankaa, ja piti päätellä joutuimmin.

Langat ovat Novitan syksyvärejä. Lähettävät sieltä yleensä sesongin vaihtuessa laatikollisen lankaa kurkattavaksi. Kutakin laatua on aina se yksi kerällinen, joten pitää niistä kekkailla aina joku pieni projekti vain. Pimut ovat sen laatikon äärellä aina ihan joulutunnelmissa. Saavat valkata omiin sukkiinsa/tumppuihinsa/mihin nyt milloinkinsa mieleisensä värin.

Näitä oli kiva tehdä telkkaria katsellessa. Taidan tehdä vielä parit muutkin värit varastoon.

Syksymetsää ja valmista puikoilla

Flunssaolo antoi myöden Evo-retken verran. Löysimme syksyfiiliksiä. Joimme nokikahvit ja bongasimme sammakoita. Kannoimme kotiin ison kassin suppilovahveroita ja erilaisia rouskuja suolattaviksi. Syömäkelvottomista sai väri-iloja.

Majavakin oli löytänyt haukkapalaa.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Sain viikonlopun aikana valmiiksi myös syksyn parhaan neuleen. Tässä alkuperäisidea ja lopullinen toteutus:

En saanut toivomaani mallin naamaa mukana, joten rajasin pään tylysti pois. Tässä neule vielä kostuttamatta/muotoutumatta.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Muutin vähän tuota ihan helmaa. Se on alkuperäisohjeessa kellottavampi kuin omassani. Halusin mielluummin tuollaisen tulppaanimuodon, kuin ulospäin lerpattavan reunan.

Kaarrokeosa lähikuvassa. Tykkään tuosta oranssista!

Tämä onnistui odotuksia paremmin. Kokokin on ihan justiinsa! Malli oli tosi kiva neuloa, ja tuli sukkelaan. Ekaa kertaa tein tämän tyyppisen yläosan jossa hihat neulottiin samalle pyöröpuikolle ja taakse tuli pidennetty selkäosa ennen resoria. Erittäin hyvin istuu. Mittaa on sen verran, että voi pitää housuilla tai vaikka vain sukkiksilla kolttuna.

Alaosassa on ehkä väljyyttä vähän jo liikaakin, mutta tykkään kyllä kokonaisuudessaan tosi paljon. Ja se muotokin siitä vähän tasoittuu, kun sumuttelen kosteaksi ja laitan yöksi muotoutumaan.

Kirjoneulonta on tosi kivaa! Vaalea ja ruskea ovat 100 % lammasta, Kesannon vaaleaa ja tummaa sukulaisen lampaista. Oranssi on syksyn uutta 7veikkaa. Puikkoina käytin ihan mahtavia Addi Click-pyöröpuikkoja (koossa 4 ja resoriin 3,5). Niissähän on siis kaapeli ja erikokoiset vaihtopäät. Erittäin kätsyä.

Seuraavaksi meinaan tehdä tälle kaveriksi väljän pipon tuosta oranssista. Siihen tuon tähti-/kukkakuvion jommalla kummalla noista kahdesta väristä. Pitääkin tehdä iso, koska taidan saada talveksi taas kiharaa…

Mimmikoto starttaa!

Jihuu jihuu! Olen täälläkin välillä näyttänyt palasia tekeillä olleen lastenohjelmamme kulissien takaa. Nyt ohjelma alkaa pyöriä. Mimmikoto starttaa 4.9, joten jos kanava näkyy teillä, niin kurkatkaa ja antakaa palautetta. Olisi tosi kiva kuulla mitä tykkäätte (ja erityisesti lapsenne!) Mukana on tuttuja ääniäkin!

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Lämmintä päälle – villaa ylle

Ihan kuin irvaillaakseen, syysflunssa iski 1.9. Tunsin kyllä taudin hiipivän vähän päälle jo eilen töistä lähtiessäni, ja onnistuin onneksi nappaamaan mukaan muutamat olennaiset työpaperit. Tänään ja huomenna olen niiden äärellä täällä kotona. Villavällyn alla.

Syksy ja flunssa ja viileä keli ovat selkeä vihje siihen suuntaan, että tunikani on syytä valmistua. Taisin mainitakin, että työn alla on tällainen (voisin ottaa samalla tuon mallin ulkomuodon, kiitos) vähän eri värein kylläkin. Olen menossa kirjoneulekaarrokkeessa.

Väri hiukan haalistui valossa. Kyseessä on oikein nätti suklaanruskea.

 

Kaarrokeosa valmistuu vähitellen. Tuo kukka-/tähtikuvio, joka on vasta puikoilla, on samanlainen kuin helmassa.

 

Eli siis tällainen. Ja tässä kuvassa värikin toistuu vähän paremmin.

 

Lankahan on pääasiassa sukulaiseni tilalta 100% lampaanvillaa, mitä nyt tuo oranssi on 7 veikkaa.

Onkos teillä jotain puikoilla?

Lammasnautinto

Mun puolestani syksy voi rauhassa jo alkaa! Posti toi miehen serkulta ihanan paketin: kilon puhdasta lampaanvillalankaa. Nyt on ihan pakko neuloa puikot kuumana, vaikken kesällä sitä koskaan normaalisti tee. Olkoon siis syksy nyt.

En ole koskaan neulonut 100 % lampaanvillaa. Kaupan perustarjonnan langoissa on aina jokin sekoitus. Näissä langoissa on ihan taivaallinen, lammasmainen tuoksu, ja on ihana tietää keiden päältä villat on keritty. Lanka tuntuu käteen juuri sopivan rasvaisilta niin, että tietää että sukista ja paidasta tulee jumalattoman lämpimiä ja itsestään puhdistuvia. Langat ovat sekoitus suomenlampaasta ja kainuun harmaasta, ja värit luonnostaan syvä suklaanruskea ja kaunis vähän kermaan taittava harmaa.

Laatikollisesta teen ensin palmikkosukat, jotka ovatkin jo kantapään kohdilla menossa, ja sitten syksyn ja talven taivaallisimman villapaidan ihan itselleni. Nautinto!