Kyökkipuuhia

Kävimme eilen tekemässä tilauksen uudesta keittiöstä, ja nyt alkoi vimmainen intoilu.Tietysti on vielä huomioitava, ettei koko tilassa ole vielä seinälevyjä eikä oikein muuta kuin ulkoseinät ja ikkunat noin muutenkaan. On siis vielä aikamoinen matka valmiiseen. Kaappien saapumiseen menee 2-3 viikkoa, joten tasan sen verran aikaa meillä on saada niille seinät ja lattia odottamaan. Muuten hukumme kalusteisiin.

Kaapit tulevat olemaan korkeakiiltoiset ja voimakkaan punaiset. Tasot ruskeaa pähkinäpuuta ja lattia on samaa savenharmaata lautaa kuin eteisessäkin, sillä tilat ovat vierekkäin. Laajennusosan ikkunaerkkeriin tulee maitolasiset metallireunaiset yläkaapit, että yleisilme vähän kevenee.

Tuumimme, josko laittaisikin kaakeleiden sijaan vähän muulla keinoin väriä välitilaan. Näimme keittiön, jossa tila oli tapetoitu, ja sitten levytetty lasilla. Näytti tosi kivalta. Hyvänä puolena sekin, että kuosia voi halutessaan vaihtaa melko iisisti. Kaakeleiden kanssa ei onnistu yhtä kivuttomasti.  Ja mikä kivointa, tämä kikka mahdollistaisi jo kauan himoitsemieni vanhojen tapettimallien käyttämisen. Niiden ykköskuolauspaikka on ilman muuta Tapettitehdas Pihlgren ja Ritola.

Mallit ovat järkyttävän ihania. Ekalla vilkaisulla himottavat ainakin seuraavat:

Ihan supermahtava on myös pöllömeininki, mutta tuskin saan tähän riittävää kannatusta puolisolta.

Väreillä ja malleilla on kiva leikkiä. Tiedän kyllä jo parinkymmenen vuoden kokemuksella, että puolisoni maku on paljon konservatiivisempi. Siksi minä voin tässä vaiheessa fiilistellä vaikka miten raisuilla jutuilla – löytyy joka tapauksessa joku molemmille passaava kompromissi.

Edessä on maailmanlopun kuukausi. Olen tehnyt tätä ennen kaksi jättimäistä keittiöremonttia, ja tiedän tasan mitä tuleman pitää: loputon määrä pitsaa ja muuta möyhöä olkkarin lattialla ja puruja joka puolella. Temme kaiken voitavan itse, joten eipä puutu iltapuhdetta hetkeen. Kyökki on tällä kertaa vieläpä keskellä reittiä, olkkariin ja makkariin on pääsy vain sitä kautta. Voi onnea ja riemua.

Silti, ihanaa saada viimein keittiö joka sekä toimii, että näyttää kivalta!

 

PS. Kirjesalaisuuksiin ja puhelinurpoiluun voisi mielellään ottaa kantaa täällä!

Mainokset

Totuus (mun) elämästä vol. 8

Keittiö. Se on sellainen kodin sydän. Lämmin ja kutsuva. Oikea emännän käyntikortti.

Tältä se näyttää lehtikuvissa:

 

(Kuva on Ruukin mainoksesta)

Ja tältä se näyttää meillä juuri tällä hetkellä. Remonttikodissa on sellainen kiva, yhteisen tekemisen meininki. Ja sirkkeli heti hellan vieressä kätevästi.

Huomaattehan aistikkaiden istuinten ohella myös takaa näkyvät kivat keittiönkaapit. Kestävää ja kaunista lastulevytaidetta 70-luvulta. Arvaattekin ehkä, mikä huone seuraavaksi laitellaan.

"Viittitkö kulta siinä kokatessa laittaa nää lattialaudat mittaan?"
Panutytön pukukoppi