KeittiöHelvetin päivä 1 – tuho

Hauskuus on virallisesti laitettu alulleen. Kämpässä leijuu pölyn ja sahanpurun riivattu ristisiitos, hampaissa narisee ja päässä juilii. Mutta onpahan seinästä menty sahalla läpi ja kaikki kyökin laatikot tyhjennetty kamoistaan (jessus mitä määriä!). Huomenna sitten revitään ja riivitään niin hitosti.

 

 

 

 

 

 

 

Tuosta oikealle siis avattiin seinä vanhan ja uuden osan välistä. Ikkuna ja seinä sen alta lähtevät vielä kiitämään, ja niin saadaan aikaan koko putiikin isoin huone tästä uudesta yhtenäisestä tilasta. Sweet! Valmiiseen on vielä jonkin verran matkaa, mutta onpa otettu ponteva alku.

Mainokset

KeittiöHelvetti 2011 – luvassa hulluutta, kebabövereitä ja ilmapatjaöitä

No niin, keittiöremppaa on tehty tunti, ja ensimmäiset SAATANAt on jo kuultu. Tuolta sirkkelin ja poran lomasta. Mies kiipeilee ikkunasta sisään ja ulos, ja hengitys alkaa huuruta. Voi riemun määrää. Tästä tulee tosi syövyttävä puhde.

Lähetämme lapset hiihtolomaksi anoppilaan. Täällä kun ei ole keittiötä eikä ihmismäisiä vanhempiakaan käytössä seuraavaan viikkoon. Ratkaisu todellakin on heidän edukseen.

Viikon aikana on tarkoitus, yritys ja pyrkimys purkaa laajennusosan ja vanhan keittiön välinen seinä. Raastaa vanhat kalusteet skutsiin, rakentaa uusi lautalattia ja levyttää seinät. Ja tietty kaikki se maalaaminen ja saumaaminen ja hionta ja muu ärsyttävyys. Sitten tuleekin jo kaappien kiinnittelyä ja sitä säätöhelvettiä. JOS ei mitään yllättävää kivuutta ilmaannu vaikkapa tuon vielä kurkkaamattoman lattian alta.

Koska kyökki sijaitsee kätsysti keskellä kämppää, lähtee käytöstä myös makuuhuone ja olkkari. Evakoidumme siis yläkertaan ilmapatjoinemme – seikka, jota selkäni taatusti kiittelee aivan erityisellä tavalla.

Ja siis minullahan ei mitään lomia ole, vaan vuoden kiireisin työaika päällänsä just nyt. On ihan omanlaisensa nautinto kirjoittaa artikkeleita sahanpurujen pöllytessä ja sähköjen katkeillessa. Siitä sirkkelistä nyt puhumattakaan. Ai että.

Ruokaa ei voi laittaa, jos ei ole hellaa eikä muitakaan tarpeita, joten odotan jo vesi kielellä kaikea sitä einesmoskaa, jota saamme lappaa naamoihimme tulevat ajat. Ihan erityisesti odotan sitä siksi, että ainut vhh-pikaruoka jota helpolla saa on kebab, eikä terveen ihmisen psyyke kestä sitä kovin montaa viikkoa ainoana ravintonaan. Huoh.

No niin, nyt ylös itsesäälin syväpäästä ja katse kirkkauteen. Luvassa on ihana, kaunis, siisti, upea ja käytännöllinen keittiö. Tämän jälkeen on helppo kestittää vieraita, ja jäljellä on enää paljon pienempiä remppoja (yläkylppäri ja ulkolaudoitus esimerkiksi. Kyllä niissäkin toimintaa kotitarpeiksi riittää, mutta nyt ollaan optimistisia.).  Reippasti vaan leka heilumaan, sano. Voi sentään.

Totuus (mun) elämästä vol. 8

Keittiö. Se on sellainen kodin sydän. Lämmin ja kutsuva. Oikea emännän käyntikortti.

Tältä se näyttää lehtikuvissa:

 

(Kuva on Ruukin mainoksesta)

Ja tältä se näyttää meillä juuri tällä hetkellä. Remonttikodissa on sellainen kiva, yhteisen tekemisen meininki. Ja sirkkeli heti hellan vieressä kätevästi.

Huomaattehan aistikkaiden istuinten ohella myös takaa näkyvät kivat keittiönkaapit. Kestävää ja kaunista lastulevytaidetta 70-luvulta. Arvaattekin ehkä, mikä huone seuraavaksi laitellaan.

"Viittitkö kulta siinä kokatessa laittaa nää lattialaudat mittaan?"
Panutytön pukukoppi