Yksin kotona – harvinaista herkkua

Ihan hiljaista. Naapurin remppaäänet vain surisevat tuolla jossain. Outoa.

Olen yksin kotona ekaa kertaa aikoihin. Muu perhe lähti anoppilaan, ja minä otin parin yön mittaisen oman loman. Kesä on ollut niin turpeana touhua ja jännittelyä, että tekee hyvää olla vain kaikessa rauhassa itsekseen. Lukea, haahuilla pihalla, katsella sarjoja ja syödä epäsäännöllisesti mieluisia ruokia.

IMG_6897.JPG

Kesä on sujunut vähän näin: kirjasäätöjä, työsäätöjä, yksi lapsi lähtee viikoksi kesätöihin, toinen viikoksi leirille, eka palaa, toinen lähtee taas ja niin edelleen. Sitten mies lähtee autonhakureissulle Saksaan. Minä en lähde oikein minnekään, vaan lähinnä ihmettelen eteiseen kertyviä kasseja ja nyssyköitä. Poikkeilen työmietteissä ja mietin tulevaa syksyä.

On välissä lomahetkiäkin ja esimerkiksi ihana perhereissu Gotlantiin ja ystävien mökille. Yksin olemista ei ole kuitenkaan ollut ollenkaan. Sen huomaan nyt, kun täällä könötän kahvikupin kanssa kuuntelemassa kuivausrummun hurinaa. AAH!

IMG_6898.JPG

Jos on 16-vuotiaasta asti seurustellut ja 24-vuotiaasta ollut vanhempi, ei yksin ole tullut luontevasti oltua pitkiä kausia juuri koskaan. Pitkä on minulle siis tällainen kolmipäiväinen. En kaipaa juuri koskaan omaa aikaa. Siis muutamia tunteja toki useastikin, mutta tällä tavalla yön tai muutamankin yli. Lataudun nopeasti ja työnihän on isoksi osaksi yksin pusaamista täällä kotosalla, joten seura kelpaa melkein aina minulle mitä mainioimmin. Nautin tosi paljon ihmisten kanssa touhuamisesta ja oman perheen tyypit, ne nyt ovat ihan parasta seuraa! Luulen, että oman tilan tarpeeni on merkittävästi tavallista vähäisempi, mutta on se silti olemassa. Ja kun se iskee, se iskee aika napakasti. Pinna paukkuu ja mieliala heittelee. Käyn kiukuttelevaksi kiristelijäksi. Silloin on syytä toimia.

IMG_6902.JPG

On alkuun vähän vaikea asettua olemaan itsekseen. Nythän voisi kaikenlaista, eikä toisaalta tarvitsisi juuri mitään. Silti ajatus pakenee ensin arkipuuhiin: tiskit voisi tehdä ja nurtsin leikata. Pyykkiä nyt ainakin ja olisiko ikkunanpesulle otollinen ilma? Miksi nämä ajatukset eivät kuulosta lainkaan houkuttelevilta silloin, kun muutkin ovat täällä? Ja mikä olennaisinta: miksi helvetissä käyttäisin tämän erittäin harvinaisen oman loman sellaisiin puuhiin?

IMG_6900.JPG

Viime kesälle tällainen yksinolon hetki sattui, ja silloin olin ihan yhtä pihalla. Suunnittelin säntäileväni sinne tänne, koska tuntui siltä, että sauma pitää käyttää jotenkin tehokkaasti. Ja nähdä ne kaikki kaverit, joiden näkemättömyydestä omatunto soimaa.  Nyt olen päättänyt olla fiksumpi ja viipyillä täällä omissa neliöissä. Olla todella tehoton. Ihan erityisen tehoton. Lenkkimaastoja pidemmälle en mene minnekään. Lasken kierroksia. Hengittelen kahvihuuruja, tarkistan pihan akuutin daaliatilanteen (Laitoin päivän rapsan tähän teillekin, sillä ovathan ne nyt ihmeellisiä, vai mitä? Meillä on niitä puutarhassa nyt ensimmäistä kertaa, enkä lakkaa huokailemasta niiden äärellä. Korkeuttakin on toista metriä!)

Ehkä tänään sentään köpöttelen postilaatikolle hakemaan ilmaisjakelua, jos tunnen oloni seikkailunhaluiseksi. Ajelen nurtsin äänikirja korvilla, mutta  vain siksi, että vastaleikattu nurmi on jalan alla niin ihana. Ihan erityisesti en piipahda tekemään ensi viikolla alkavien töiden juttuja kun ”nyt olisi niin hyvin aikaa”. EN!

IMG_6904.JPG

Seuraava sauma tähän joutavaan itsekseen velttoiluun ja omien ajatusten kuuntelemiseen tulee nimittäin todennäköisesti aikaisintaan ensi kesänä.

Oletko yksin oleskelija vai seurapörrääjä?

 

Mainokset

Rakkauslaulu lukemiselle – eli kuinka kelat katkaistaan

Tämä kesä on ollut yllätyskesä. Yllättävän sirpaleinen ja yllättävän rankkakin. Kiva myös, mutta sillä tavalla palasissa, että se kesille mielestäni ominaisin ja paras joutelias, uninen, ajelehtiva löllyntä on jäänyt uupumaan. Ja tiistaina alkaa työkausi. Olen henkisesti vaiheessa, joka tunnetaan nimellä syys- ja joulumatkojen arkisia realiteetteja uhmaava koluaminen. Tunnistatte todennäköisesti.

Kevään intensiivisimmän kirjankirjoitusrupeaman alasajo on ollut oletettua rankempaa ja pitkäkestoisempaa. Alkoholiaiheisten ajatusten ravisteleminen pienempään rooliin kuulassa ei sujunutkaan sutjakkaasti valmiin tiedoston suhahtaessa kustantamoon, vaan sitä pitää tehdä edelleen. Hetkittäinen irtoaminen on onnistunut hyvinkin, mutta etenkin nyt loppukesästä mieli on väkisinkin teutaroinut tutuissa tunnelmissa, kun olen vähän väliä sukinut surffitukan säälliseen ihmiskuntoon ja tavannut toimittajia. Ei valituksen sanaa toki siitä, on ilman muuta ihanaa, että kirja kiinnostaa ja juttuja tehdään, sitä paitsi puhun tietysti aiheesta todella mielelläni syväsukellettuani siinä kohta kolmen vuoden ajan, mutta kuitenkin. Olisin toivonut pääseväni vähän enemmän kesättymään.

Yksi keino irrtoittaa minut aina parhaiten näistä virkamietteistä. Kirjojen ahnehtiminen kirjastosta on yksi isoimmista iloistani. Sadekelit ovat rakentaneet sille erityisen otolliset puitteet. En tiedä tunnistatteko lempihetkeni: kun juoksee parkkipaikalta kesäsateen läpi kirjaston oville, astuu sisään ja AAAHHHH, vastassa on se läpituttu, kotoisa, paperinhajuinen ja lämmin kupla, jossa saa muljua irrallaan kaikista muista mietteistä ja selailla selkämyksiä.

Alkukesästä olin vielä niin hötinöissäni, etten saanut edes rauhoituttua lukemaan, mutta kun älysin sammutella suurimman osan somekanavista ja aloin tietoisesti harjoitella takaisin sivujen äärelle, alkoi pian tapahtua lupaavaa lötkähtämistä.

Olen kirjojen suhteen sangen kaikkiruokainen. Oikeastaan kaihdan vain jännitysaiheita. se johtuu siitä, että olen niin taitava jännittelijä muutenkin. Olen tainnut joskus mainita, etten uskaltanut yöllä vessaan Harry Potteria luettuani, ja olin silloin sentään pitkälle yli kolmenkymmenen. Ja, let’s face it, arvostan yöllistä vessamahdollisuutta melkoisesti, joten jännitys jääköön. Sen sijasta nautin esimerkiksi elämäkerroista, populaaritietokirjoista ja eskapistisista historiallisista romaaneista. Kun en lue paperiversiota, kuuntelen äänikirjaa Audiblesta. Sähköiset lukulaitteet eivät sen sijaan innosta. En ole koskaan jotenkin oppinut niihin.

Tänä kesänä painotus on ollut tietoinen ja selkeä: kepeää ja kivaa. Ei mitään ahdistavia perhehelvettikuvauksia minulle, kiitos! Jos takakakannessa lukee ”lämminhenkinen”, olen valmis. Ja miten hauskoja on löytynyt! Tuumin koostaa kesän luetuista vähän listausta, jos vaikka joku loppukesän lomailija löytäisi lisää luettavaa. Oikein mieluusti saa liittää mukaan omia suosikkeja tärpeiksi!

Äänikirjoista olen nautiskellut kesän aikana seuraavista:

Lauren Oyler & Alyssa Mastromonaco: Who thought that this was a good idea?

Valkoisen talon entinen henkilöstöpäällikkö juttelee rentoon ja hauskaan sävyn Obaman ajasta. Erittäin viihdyttävä nuoren naisen työelämään opettelun tarina varsin kiehtovassa ympäristössä.

Dalai Lama, Desmond Tutu & Douglas Carlton Abrams: The book of joy 

Ihan huikea keskustelukirja ilon luonteesta muuttuvassa maailmassa. Syvällinen, lämmin, koskettava, viisas, naurattava, itkettävä ja ajatuksia väkevästi muovaileva kirja. Tätä suosittelen varauksetta aivan jokaiselle!

Michelle Visage: The diva rules

(Sanoinko jo, että olen kaikkiruokainen?) RuPaulin kaudet ovat taas kuuluneet teinin ja äidin yhteiseen kesähupiin, joten tämä lähti kuunteluun lääkkeeksi vieroitusoireille vikan loputtua. Hauska, yllättävän koskettavakin, elämäkerta tai elämäntaito-opas suorasukaiselta naiselta.

Bruce Springsteen: Born to run

Tämä on vielä kesken, mutta ai saakeli, miten ihana ääni Brucella onkaan kuunnella myös lukijana! Ja erittäin kiinostava elämäntarina kerrottavana toki myös! Siinä vasta erikoislaatuinen lapsuus kaverilla!

Hanne Blank: Straight: The surprisingly short history of heterosexuality

Tämäkin on vielä kesken, mutta on todella kiinnostava jo heti alkuun! Omaa kokemusta yhdistettynä isompaan kuvaan ja historialliseen viitekehykseen. Just niin kuin tykkään tietokirjani nauttia (ja kirjoittaa)! Antropologille ihan mannaa.

 

Paperiversioina taas ovat viihdyttäneet seuraavat:

Muriel Barbery: Kulinaristin kuolema

Enpä ole pitkiin aikoihin nauttinut mistään lukemastani näin paljon! Ja kaikilla aisteilla! Erään vanhan suosikkini, Siilin eleganssin, kirjoittajan ihan mielettömän aistivoimainen, pieni ja nopea, mutta ison jäljen jättävä kirja ruuasta, ihmisyydestä ja siitä, mikä on oikeasti tärkeää. Luin yhdellä imauksella ja nyt toivoisin vain, että tätä riittäisi vielä monta sataa sivua.

Joonas Tolvanen: Soturimunkin oppipoika

Atenan esikoiskirjailijakollegan julkaisu tarttui matkaan julkkaritapahtumasta ja osoittautui varsin viihdyttäväksi ja kiinnostavaksi! Kirjan sivuilla pääsee Joonaksen matkaan kiinalaisten kung-fu -koulujen omituiseen ja erityislaatuiseen elämänmenoon.

Joris Luyendijk: Rahan ruhtinaat

Pankkiirien maailmaan sijoittuva tutkivan journalismin taidonnäyte hollantilaiselta toimittajalta ja antropologilta (upea ammattiyhdistelmä, sanoisin vaatimattomasti). Mies pureutui kovaan bisnesmaailmaan ja onnistui kirjoittamaan minua lähtökohtaisesti erittäin vähän kiinnostavasta aiheesta erittäin kiinnostavan kirjan. Ja aika pelottavankin, muttei sillä tavalla, että vessareissu jäisi yöllä väliin.

Erlend Loe: Hiljaiset päivät Nigellan lumoissa

Luitteko aikanaan Supernaiivin? Se oli yksi suosikkini nuorempana. Saman kirjailijan hauska, sopivan absurdi, hillitön ja inhimillinen kirja seikkailee niin ikään vähän ruuan maailmassa, mutta ihan eri kantilta kuin Kulinaristissa. Nyt menossa on samalta mieheltä kirja nimeltä L. sekin vaikuttaa lupaavalta.

Karin Brunk Holmqvist: Pieni potenssipuoti

Mummot alkavat kokata potenssilääkettä. What’s not to like! Tätä todellakin voi kuvata sillä sanalla lämminhenkinen. Hauska, erittäin leppoisa ja söpönen kirja, joka tarjoaa just sopivasti irtaantumista omasta arjesta. Luin esim. viime yönä viimeisiä sivuja puolilta öin kahteen.

Tove Jansson: Sommarboken

Tämä kirja, jota kaveripiirissäni toistuvasti kesän aikaan ylistetään, on jostain syystä jäänyt minulta kokonaan huomaamatta. Mikä ilo oli löytää se Gotlannin reissulla kirjakaupasta alkukielellä! Nautiskelen luku kerrallaan viivytellen. Ihana, ihana kirja ja kirjoittaja!

Mitä teillä menee juuri nyt?

 

 

 

Lomasta, lehdistöstä ja tiivistyvästä jännityksestä

Terkkuja lomalta! Tai ainakin loman kaltaiselta. Lomaselta? Ihan täyslököltä tämä ei nimittäin tunnu, kahdestakin syystä. Kiistatta isoin on Kosteusvaurioita-kirjan ilmestymisen piinallisen hidas odottelu. On vaikea rauhoittua vain hengailemaan, kun samalla niin jännittelee. Kun laskin kässärin vikaa kertaa käsistäni, kuvittelin fiiliksen helpottavan, mutta on tämä odottelukin ihan omanlaistaan! Haluaisin jo kovasti tietää, minkälaisia tunnelmia kirja nostattaa lukijoissaan.

Elokuista julkkaria odotellessa olen piipahdellut lomatunnelmista lehdistöhommiin. Jotta lomailu onnistuisi kuitenkin vähäsen, olen keskittänyt treffejä samoille päiville. Silloin täytyy piirtää silmäripsetkin surffilookin seasta esiin harvemmin. Tänään kävi kaksi toimittajaa ja kuvaaja. Jäi hyvä mieli kummastakin sessiosta ja innolla odotan juttuja tarkistuskierrokselle. Ainakin kuulosti siltä, että molemmat toimittajat olivat poimineet kirjasta sellaisia sävyjä, joita toivonkin lukijoiden löytävän. On ollut huippukiinostavaa olla poikkeuksellisesti haastatateltavan penkillä. Kukin toimittaja ja kuvaaja laittaa persoonansa niin eri tavalla likoon. Keskustelut ovat olleet erittäin antoisia. Tuntuu, että olen oppinut jokaisesta istunnosta tosi paljon myös oman työni tarpeiksi!

On tavallaan vähän mielenvikaisen tuntuista tehdä tällaista esihaastatteluhommaa, eli puhua kirjasta, jota vielä ei lopullisen valmiina fyysisenä kappaleena ole olemassa. Samalla tuntuu ihan kivalta, ettei kaikki hässäkkä kolahda tehtäväksi sitten ilmestymisen aikaan, kun tavallisetkin työt ovat siinä menollaan samaan aikaan. Odotan ihan kuumeisesti, että kirjan ensimmäinen uunituore lämpimäiskappale kolahtaa postilaatikkoon. Pitäisi olla ihan pian täällä!

Toisella tapaa erikoinen tämä loma, tai lomanen, on siksi, että olen siitä ihan poikkeuksellisesti osan töissä. Kuten jo mainitsinkin aiemmin, teen Visit Hämeenlinnalle tubesarjaa kesän tapahtumista, ja nyt niistä on jo useampi kierrettynä. Olen ihmetellyt esimerkiksi festareita, taidenäyttelyä, linnapakoa ja yösuppailua. Ihan mahtava kesäpesti! Jo nyt tämä kotikaupunki tuntuu entistä tutummalta. On ollut kiva huomata, miten paljon täällä todella onkin meneillään. Voit kurkata sarjan jo ilmestyneet osat halutessassi täältä. Tiedossa on vielä ainakin tatskafestareita, kuumailmapallolla lentämistä ja keskiaikatunnelmia.

Mitä sun kesään kuuluu? Lomailetko, vai huhkitko jo tai vielä töissä?

Piha pistää parastaan

Täällä naputetaan kiihkeässä tahdissa kohti kesälomaa. Vielä viisi artikkelia, ja sitten vapaus. Kivoja töitä kylläkin, mutta kuitenkin. Kun koko muu perhe on jo lomilla, on hiukan haastavaa käydä aamuisin töihin. Blogille jää tosi huonosti aikaa. Mutta kyllä se siitä taas aktivoituukin.

Vaikka duunit vielä pitävätkin tiiviisti arkiympyröissä, tuo kesäkuu niihin aina oman ihanan lisänsä. Piha on puhjennut kukkaan. Olen ehkä aika nössykkä, mutta aamuisin ja iltaisin kierrän pihalla katsomassa, mitä kasveille kuuluu.

2015-06-03 18.38.51

Muutama päivä sitten tuuli niin, että katolta tuli tiili alas. Siinä kyydissä ovenpielen mansikka-amppeli koki kovia. Piti hetken tuijotella, että mikä tässä näyttää nyt niin kummalta.

2015-06-03 18.23.13 HDR-1
Nuo pallukat kuuluvat kasvin alle, jossa vielä ennen puuskaa oli multapaakun ympärillä ruukkukin.

Jurassic Rock viimeisteli kesän

Hui hai, ja huikean haikeat heipat ihanalle kesälle 2014! Tänään nimittäin alkoivat koulut lopullakin perheellä, joten loma on nyt totisesti ohi. Olipa ihana, ihana kesä kerta kaikkiaan! Yksi kirkkaasti parhaista.

Viimeistelin lomahommelit huomattavan perinpohjaisella otteella to-su Mikkelissä Jurassic Rockin merkeissä. Ihan loistava pieni festari. Pieni siis sillä tavalla, että lavoja on tasan kaksi, ja esiintyjät soittavat vuorotellen. Voi siis halutessaan katsella vaikka joka ainoan bändin.

bändiä

Me emme halunneet. Me halusimme välillä kreisibailata Rytmiteltassa vaahtosuihkutuksessa tai katsella improryhmän esityksiä portin toisella puolen. Hihitellä ja viettää kevyttä ja helppoa, helteistä huonon huumorin hauskaa. Parasta!

Juhlin anitahirvosena
Juhlin anitahirvosena

Kuuntelimme ne bändit, jotka enemmistö remuretkueesta halusi nähdä. Fiilistelimme ainakin JVGtä ja Anna Abreuta, Kaija Koota, Stigiä, Ruudolfia ja Karri Koiraa, Ky-Mani Marleyta ja Nellya. Muutamaa viimeistä  varsinkin tanssittiin niin, että pylly meinas pudota. YAMAN!

ilotulitus

Muu kuin festarimöyrintäaika vietettiin sitten mökillä muurikan herkkuja syöden, loputtomasti saunoen, pulikoiden ja vesijuosten. Oli värityskirjan, palapelin ja katiskan nostamisen raskaita huveja.

Mökillä oli tarjolla ihanaa kisuseuraa.

kesäkissa

Ja suosikkikoiraseuraani myös.
Ja suosikkikoiraseuraani myös.

Oli myös kesähaaste2014. Viime vuonna treenasimme ystäväni kanssa kesähaasteena hyppäämään pää edellä. Tämän kesän haaste oli vesijuosta mökkijärvi ympäri. Sen toteutimme tyylipuhtaasti sunnuntaina ennen kotimatkalle lähtöä.

vedessä

Enpäs muista milloin olen viimeksi nauranut yhtä paljon kuin tällä reissulla. En oikein usko, että tätä paremmin voi nollata ja latautua työsyksyä varten.

Ystävät on parasta. Kesä2014 on parasta. Mökkeily ja festaripöllöttely on parasta.

(Vähän siitä toki jotuuu maksamaan ruumiillaan. Siitä täällä.)

Portugaliseikkailu 2014 – päivät 5 & 6

Ensimmäistä viikonloppua reissussa juhlittiin koko kaupungin väen kanssa samoissa merkeissä. Edellispäivän festaritunnelmien jälkeen kaikki muutkin näemmä halusivat rantsuun.

Lissabonin läheistöllä, noin 30 min ajomatkan päässä, on molempiin suuntiin rannikkoa piiiiitkiä hiekkarantoja. Ei siis ole välttämättä ollenkaan pakko lähteä rantahommien haluissa eteläiseen osaan maata. Me suuntasimme ekaksi paikallisten suosimaan Costa da Caparicaan. Siellä oli tuhansia ihmisiä samoissa hommissa, mutta riitti rantaakin. Rantaviivaa on yhtenäisenä 35 kilsaa!

Image

Tuli vähän vahinkoakin heti kärkeen, kun suurin piirtein ensimmäinen aalto (mittavia olivat!) huuhtoi mukaansa murun aurinkolasit vahvuuksilla. Ei puhettakaan, että niitä olisi sieltä kuohuista pelastanut enää takaisin. Onneksi oli sentään perusrillit matkassa myös.

Keli oli ihan huikea. Lämpöä liki 40 astetta ja aurinkorasvan kanssa sai läärätä aika reippain elkein. Pötkötimme, puljasimme ja luimme. Olipa ihana päästä pitkästä aikaa oikein tuntikaupalla ahimaan kirjoja! Luin reissun aikana vinon pinon kevään uuttuuskirjoja. Vinkkaan suosikkini jossain vaiheessa täälläkin!

Image

Paikalliset söivät rantsussa makeita sokerimunkkeja, joita kauppiaat tuoreina heille kantoivat. Minä panostin Ullan ohjeisiin, ja pakkasin shakerin ja minigrip-pussiin pakatut proteiinit messiin näille pidemmille reissuille. Hyvin sai pidettyä ruokarytmin ja olon tasaisena. Vettä kului aivan hulluja määriä!

Illalla palailimme huikeassa ruuhkassa takaisin kaupunkiin. Koko jättimäinen porukka lähti aika lailla samoihin aikoihin, joten harjoiteltiin siinä vähän lunkia loma-asennetta. Kävimme kotikulmille palattuamme syömässä yhden koko reissun ihanimmista aterioista. Tässä lautasella yhdistelmää kolmesta annoksesta. Ihanimpia olivat kuumassa valkosipuliöljyssä paistetut jättimäiset katkikset! Myös mustekala oli reissussa hullun hyvää. Ei ollenkaan sellaista kumista purkkaa, niin kuin Suomessa usein tarjoillaan.

Image

Seuraavana päivänä helle jatkui, ja päätimme köllötellä ruskistamassa itseämme vähän lisää. Suuntasimme toiseen suuntaan suunnilleen samanmoisen matkan, ja ajoimme Cascaisin upeisiin maastoihin. Rannat ovat vähän pienempiä, mutta ihan huippuihania joka tapauksessa.

Päädyimme surffikoulun rantaan. Aallot löivät ihan ennätyskorkeina ja punainen lippu liehui.Image

Ei ollut mitään asiaa uimaan kahlailua enempää. Jopa surffailijat joutuivat välillä jäähdyttelemään rannalla. Ihanaa oli silti nauttia lämpöä ja valoa ja suolan makua suussa.

Image

Sealfie 🙂

 

Pöljänä lampaista

Olen kesätunnelmissa. Jo useamman päivän olen miettinyt mennyttä kesää ja haaveillut tulevasta. Liekö tämä Oi hanget korkeat nietokset -meininki sen aikaan saanut, tai tauti joka ei oikein ota laantuakseen.

Erityistä lämmintä läpätystä sydänalassa aiheuttaa tulevan kesän kohdalla heinäkuinen viikko lammaspaimenina. Osallistuimme nimittäin perheeni kanssa hetken mielijohteesta Metsähallituksen lammaspaimenhakuun, ja onni potkaisi. Oikeastaan kahdesti, hassua kyllä.

Ensin saimme kuulla arpaonnen tuoneen meille viikon paimenpoikapestin Pyhä-Häkin kansallispuistosta ja sitten kohta perään, että osuimme onnettaren näppiin myös arvottaessa paimenia Kolin kansallispuistoon. Koska viikot ovat osin päällekäiset, päädyimme valkkaamaan tuon kolin pestin.

Tämä on meille niin nappihomma kuin voi olla. Meillä ei ole omaa mökkiä, ja olemme aina välillä vuokranneet jostakin 1-4 viikon mittaisen mökkitaivaan. Tässä mökkivaihtoehdossa saadaan sitten vielä lampaat mukaan. Rakastan lampaita. Villana, lautasella, laitumella, rapsuteltavana. Kaikissa olomuodoissaan. En oikein keksi parempaa. Olemme noin ylipäätään retkeilyhenkilöitä ja kansallispuistohommat kuuluisivat kesään muutenkin.  Juuri tuo kansallispuisto on meillä vielä  käymättä, joten win-win-win-win all the way. En malttaisi millään odottaa!

Niitä saa ja pitääkin syöttää. Tämä on meidän viikon tulos.
Niitä saa ja pitääkin syöttää. Meidän viikon tulos.

Paikka näyttää ihanalta! Sommittelen jo mielessäni retkiä. Kanoottikin napataan ehkä mukaan, kun olen taas vihdoin melontakuntoinen. Tule tule tule kesä!