Mitä kuuluu kolmikuiselle Kosteusvaurioita-kirjalle? Menneitä ja tulevia tapahtumia ja arvosteluja.

Kosteusvaurioita – Kasvukertomuksia pullon juurelta on varttunut pontevaan reilun kolmikuisen ikään. Ei enää valvota öisin! Tiivis syksy sen kanssa onkin ollut, ja antoisa. Alkuhötinöiden hiukan laannuttua mennään kirjan kanssa nyt mukavaa uutta arkea. Tässä pieni katsaus viimeaikaisiin vaiheiisiimme!

Minusta on aina supermielenkiintoista nähdä, mihin lukijan kiinnostus on erityisesti kirjassani kohdistunut. Huomio kiinnittyy varsin erilaisiin yksityiskohtiin. Tässä muutama poiminta viimeaikaisista kirja-arvosteluista.

Pertti Nybergille kirja oli näyttäytynyt näin. Kiitokset myös Rouva Kiljuselle bloginostosta!  Ilokseni huomasin kirjan päässeen myös ammattikirjallisuuden suosituksiin Sosiaalialan tietopalvelussa (luonnehdinta löytyy s. 12).

Goodreads-sivustolla (suosittelen kaikille lukemisen ystäville!) Marko Suomi toteaa kirjasta seuraavaa:

Tässä on todella tärkeä kirja kaikille niille suomalaisille, joiden elämää alkoholiongelma on jollain tasolla koskettanut. Ja varsinkin jos kyse on perhepiiristä, tuosta tabusta pienestä piiristä, joiden juttuihin täällä ei kukaan ulkopuolinen uskalla puuttua vaikka tietää että ”varmaan pitäisi” mutta ”ehkä se siitä”. Se, jonka kulisseja pidetään hengenkin uhalla ylhäällä ja kannatellaan vaikka voimia ei todellakaan ole. Ja jos selvitään hengissä niin arvet voivat olla syvät ja kipeät aina aikuisuuteen ja omaan vanhemmuuteen asti. Kyseessä on hieno Kosteusvaurioita -kirja, jonka on kirjoittanut Ani Kellomäki. Oli kunnia olla etukäteislukemassa tätä kirjaa ja nyt lukea se valmiina (ja vieläkin parempana) uudelleen, vaikkakin prosessi nostaa paljon ikäviäkin tunteita pintaan. Tämä aihe pitää kuitenkin avata ja tämä kirja tekee sen vaikeasta aiheestaan huolimatta lempeällä ja viisaalla tavalla, ei mässäillen tai repien. LUE HYVÄ IHMINEN! 

ja Aino puolestaan samalla sivustolla näin: Hienosti koottu kirja herkästä ja tärkeästä aiheesta. Teksti ei märehdi menneitä eikä ylipsykologisoi kenestäkään uhria sen enempää kuin syyllistäkään. Oli lohdullista saada oppia, kuinka omat toimintatavat onkin ihan loogisia, lapsuudessa opittuja reaktioita. Oivalluksia tuottava, vapauttava lukukokemus kaikin puolin.

Kiitos! Voiko kauniimpia arvioita mitenkään toivoakaan? Aina joku kesken -blogista puolestaan löytyi juttu Helsingin Kirjamessuilta.  Tosi kivaa, että myös minun Kirjakallion juttutuokioni pääsi blogin nostojen joukkoon:

Loppupäivä lauantaista täyttyi mm. KirjaKallion hienosta haastattelusta, jossa keskusteltiin Ani Kellomäen koskettavan aiheen teoksesta Kosteusvaurioita – kasvukertomuksia pullon juurelta. Nuoret kalliolaiset Stella ja Virpihaastattelivat toimittaja Kellomäkeä ansiokkaasti ja kuin rutiinilla, ja puolivälissä otteen kirjasta esittänyt Valtteri Gutev tulkitsi riipaisevasti sen, mistä Kosteusvaurioissa on kyse: nuoren alituisesta pelosta, epävarmuudesta, riittämättömyydestä ja laskelmoiden elämisestä silloin, kun toinen vanhemmista on piiloutunut pulloon.

Kallion lukiolaiset tekivät myös minuun lähtemättömän vaikutuksen upeasti kootulla esityksellään. Suuri kunnia saada olla niin paneutuneissa käsissä, ja todella mielenkiintoista kuulla, miten kirja oli näyttäytynyt lukijoille, jotka olivat nyt samassa iässä kuin minä olin silloin kotihommien ollessa meillä vaikeimmillaan. Ja tietysti olin tosi hyvilläni myös tästä:  Kellomäen aurinkoisuus ja hyväntahtoisuus lavalla oli myös silmiinpistävän vahvaa.

Pari viikkoa sitten kävin myös puhumassa Ehkäisevän päihdetyön järjestöverkoston viestintäkoulutuksessa. Aiheena oli vaikeista kokemuksista viestiminen. Viestinnän ammattilaiselle tietysti todella mieluisa aihe ja tilaisuus. Oikein mieluusti kouluttaisin aiheesta lisää tulevaisuudessakin, joten jos tarpeita ilmenee, ole ihmeellä yhteyksissä!

Anna-lehdessä mietittiin ylisukupolvisten ketjujen katkaisemista. Olin tosi iloinen myös tästä Raittiuden ystävien hiljattain osoittamasta huomiosta.

Aikaisemmin vinkkasin, että sain kirjan tiimoilta kaksi uutta kolumnipestiä. Nyt löytyy jo luettavaakin! Kirjoitan toista Sininauhaliiton Uusi Toivo -lehteen (löydät kirjani arvostelun täältä sivulta 24  ja uusimman kolumni sivulta 15). Ja Mielenterveyden keskusliiton Tunne & Mieli -sivuston tuorein kolumnini taas löytyy täältä. Löytyvät kumpainenkin myös Facebookista, jos haluat napata sivut seurantaan tulevia kolumneja silmälläpitäen. Ihan pian julkaistaan Sininauhaliiton puolella uusin, jonka aiheena on autettavaksi suostumisen vaikeus. Joulun alla on tulossa myös puhetilaisuuksia kirjan aiheesta. Huhuilen niistä sitten lähempänä lisää. Olisi todella kiva nähdä teitä taas kasvokkain!

(Lisäys 16.11.) Myös Maininki-lehti oli tehnyt kivan arvostelun s.29, kiitos!

Huomasithan myös loppuvuodelle saadut kaksi vertaistuellisen kirjoittamisen iltaani täällä Hämeenlinnassa? Laitahan viestiä, jos haluat mukaan! 

Jos kurkataan jo ensi vuoden puolelle, niin tammikuussa saan vierailla Kuopiossa, Päihdepalvelu Hemman 10-vuotisseminaarin puhujana. Kaikille avoin tilaisuus, jonka teemana on vanhempien päihteiden käyttö lapsen silmin, on perjantaina 26.1. klo: 12-15 ja mukaan voi ilmoittautua osoitteessa vilma.iso-ilomaki (ät) paihdepalveluhemma.fi.

Mukavasti porskuttaa siis kirja maailmassa. Kun joku välillä aina kysyy, liittyykö kirjan valmistumiseen haikeutta, voin kaikella rehellisyydellä todeta, että ei vähääkään. On todella helpottavaa, erittäin mielenkiintoista ja melkoisen jännääkin seurailla sen löytämistä ihmisten käsiin! On upeaa nähdä, että kirjastot tilaavat sitä kokoelmiinsa lisää kovan kysynnän myötä, ja että se killuu myynti- ja suosituslistoilla niin paperi- kuin sähköisenä versionakin. Olen tietysti ylpeä ja iloinen omastakin osuudestani, mutta ihan erityisen hyvilläni siitä, että tästä hankalasta ja herkästä aiheesta puhutaan nyt koko ajan avoimemmin. Uskon nimittäin vilpittömästi sen tietävän parempia aikoja tuleville polville. 

Muikkaan vielä lopuksi, että blogin lukijathan saavat Kosteusvaurioita-kirjan edelleen edullisesti suoraan Atenalta ilman postimaksuja. Klikkaa tiesi tänne ja muista käyttää koodia KOKOVARTALOFIILIS, niin teos matkaa luoksesi hintaan 19.90 e. 

Ja jos jaat somessa lukukokemuksesi, muista merkata se aihetunnisteella #kosteusvaurioita, niin minäkin löydän sen nähtäväkseni!

Mainokset

KonMari – miten sottapytty hurahti siivoamiseen

Joskus töiden kautta tulee  vastaan juttuja, jotka jäävät vaikuttamaan vapaa-ajallekin. Pari viikkoa sitten minulle annettiin toimeksianto KonMari-siivousmenetelmästä. Piti siis äkkiä saada käsiin kirja, josta on kuulunut melkoista vouhkausta jo hyvän aikaa. Ihmettelin, miten kirjastossa voi olla siivouskirjalle 36 ihmisen jono! Tilasin arvostelukappaleen ja kävin selvittämään asiaa.

Myönnän heti alkuun, että olen vastustellut tähän kirjaan tarttumista. Olen suorastaan tuhahdellut sille. Sen nimi ”KonMari – Siivouksen elämänmullistava taika” on niin mahtipontinen, että kaltaiseni kyynikko käy heti värisemään. Minuahan ei siivouskirjoilla muuteta. Siinä ei ole mitään taikaa, että viikkaillaan kamoja kaappeihin. Paitsi että tällä kertaa oli!

Kävin tutustumaan kirjaan vain artikkelin taustaksi, mutta jo parinkymmenen sivun jälkeen sormissa alkoi syyhytä. Kaikeksi ihmetyksekseni minun oli pakko vähäsen käydä kurkkimassa vaatekaappiani.

Olen aina ollut aika vapaamielinen huushollerska. Siis aika sotkuinen. Kaappini eivät pysy (vai voiko jo sanoa ole pysyneet?) järjestyksessä ja olen jo läpi lapsuudenkin saanut kuulla piirteestäni varsin tiuhaan ja sangen rumasti. Olen alkanut itsekin uskoa, että olen auttamaton sotkija. Että minulta puuttuu joku osa päästä, joka mahdollistaa siisteyden. Ne kaverit, jotka sanovat rakastavansa siivousta, ovat minusta aina olleet ihan dillejä. Miten sellaista ahdistuksen ja syyllisyyden sävyttämän vihan aiheuttajaa voisi muka mitenkään rakastaa?

IMG_6257.jpgNo, joku tämän japanilaisen ammattijärjestäjän, Marie Kondon, ajatuksissa soitteli minussa oikeita kieliä. Olikohan Japanin reissusta jäänyt joku sopiva portti auki? Lukiessani aloin ihan kunnolla innostua, ja kun sitten tosiaan siirryin vähän vilkaisemaan vaatekaappiani (joka onkin eka paikka, josta kannattaa kuulemma aloittaa) olin parin tunnin päästä kipannut UFFin laatikkoon 10 muovikassillista vaatteita. Ja tämä siltikin, että edellisen kerran olin karsinut kovalla kädellä vaatteitani vasta joku kuukausi sitten, eikä minulla ihan oikeasti ole mitenkään hirmu paljon vaatteita ylipäätään. Kymmenen kassillista!

IMG_6259.jpg
Pystyyn viikkaamisen idea on siinä, että yhdellä vilkaisulla voi nähdä, mitä kaapissa on. Ei tarvitse räjäyttää kiireisenä aamuna koko laatikollista. Myös vaatekaupoille lähteminen harvenee, kun nähtävillä on koko ajan, mitä jo omistaa.

Katselin vaatekaappiani. Ennen se oli tursunnut täpötäysiä ja epäsiistejä korillisia. Nyt kaapissa oli neljä kokonaan tyhjää suurta Elfa-koria ja kaikki loputkin olivat korkeintaan puolillaan. Lisäksi vaatteet olivat koreissa kauniisti pystyyn viikattuina, alusvaatteita ja sukkia myöten, niin kuin kirjan opeissa kehotetaan. Minustako oli tullut VIIKKAAJA?

IMG_6264.jpg
Kokonaan tyhjiä laatikoita!? Tällaista maailman ihmettä ei olla minun kaapissani nähty aikoihin! Sama pätee nyt keittiössä. Viidestä tursuavasta hyllystä nyt vain kahdella on tavaraa. Ja niissäkin erittäin maltillinen määrä. Taikaa, todellakin!

Innostus jatkui, ja minä vuoron perään luin ja järkkäsin kotia kuntoon. Siivosin vaatteiden jälkeen ne keittiön kaapit, joiden äärellä olen turhautuneena kihissyt kohta kymmenen vuotta. Paperikasat. Pikkutavaroiden kamalat, ruttona leviävät röykkiöt. Siivosin ja nautin siitä. Siis ihan vilpittömästi. En ajanut itseäni ensin vihan kautta toimintatarmoon, niin kuin yleensä, vaan leppoisasti ja viihtyen siirtyilin kohteesta seuraavaan. Perhe katsoi vierestä, että joko niitä auringonpistoksia nyt voi saada?

Mikä sitten kirjassa on eri tavalla kuin muissa siivousmenetelmissä? Eikö raivaamisessa aina ole kyse siitä, että vain tartutaan toimeen? KonMarissa minua puhuttelee sen yhtä aikaa armollinen, kaunis ja silti tosi määrätietoinen ote. Perusidea on, että jokaisen tavaran kohdalla mietitään yksitellen, tuottaako se minulle iloa. Jos tuottaa, se säästetään, jos ehkä tai ei, se poistetaan.

Kondo kehottaa käymään siivoukseen myös eri tahdissa. Nyt ei siivota huone kerrallaan, vaan kokonainen kategoria yhteen soitoon. Otetaan ensin kaikki, siis aivan kaikki asunnosta löytyvät, vaatteet käsittelyyn, ja kasataan ne samaan tilaan lattialle. Niin muodostuu hyvä käsitys määrästä (se on usein yllätys!). Sitten kasasta käydään jokainen vaate käsiin nostaen läpi tuon ilon tuottamisen näkökulmasta. Jos vaatteita on tuhottomasti, voi jaotella vielä alakategorioihin, kuten käydä alusvaatteet kerrallaan, sitten paidat jne.

Näin käydään läpi Kondon antamassa järjestyksessä koko koti. Siihen kuluu hänen mukaansa noin 6 kk ja sen jälkeen sitä ei tarvitse tehdä enää kertaakaan. Koskaan. Kuulostaa minusta aika hyvältä. Pidin ensin ajatusta lopullisen siisteyden saavuttamisesta ihan ääliömäisenä valheena, mutta nyt urakan edetessä alan uskoa. Se tähän menetelmään liittyvä mullistava taika liittyy nimittäin siihen, miten eri tavalla ihminen alkaa prosessin edetessä suhtautua tavaroihinsa ja kotiinsa kokonaisuudessaan.

Karsimisen jälkeen Kondo antaa hyvät ohjeet tavaroiden säilytyspaikkojen löytämiselle. Tykkään erityisesti siitä, ettei tässä menetelmässä hankita mitään uutta kotiin järjestyksen saavuttamiseksi. Suunta on jatkuvasti vain poispäin.

IMG_6241Tykkään Kondon ajatuksesta, että vaatteiden, tavaroiden tai vaikka lahjaksi saatujen juttujen ei ole tarkoitus olla kotona ikuisesti. Että riittää, kun ne ovat aiheuttaneet iloa vaikka hetken verran, kuten lahjan saantihetkellä. Jos tavara ei sitten enää vähän ajan päästä tuota iloa, sen voi poistaa. Muistot kivasta jutusta kyllä jäävät, vaikka itse tavara poistuisikin. Omista kaapeistani lähti ekaa kertaa aika monta lasten tarhassa askarreltua söpöä juttua, ja joku tuttavan kiva, mutta kaapin perälle unohtunut lahjoitus. Aika vapauttavaa!

Jutun juoneen kuuluu muuten myös, että raivattavia esineitä ei pidä näyttää perheenjäsenille. Jokainen tietysti heittää pois vain itse omistamiaan juttuja, mutta vaikkapa vaatteiden kohdalla meillä alkaa nopeasti sellainen varmuuden vuoksi omaan kaappiin hamstraaminen, että lopulta mikään ei oikeasti poistuisi, vaan lähinnä vaihtaisi röykkiöstä toiseen. Tosiasia on se, että kukaan ei ole ennen näiden pois heitettävien esineiden esille kaivamista osannut ollenkaan kaivata niitä. Joutavat siis mennä. Seuraavaksi meinaan ojentaa perheen teineille kasan kasseja, ja antaa luvan poistaa omista neliöistään kaiken iloa tuottamattoman. En vilkuile perään.

Minulle antoisinta oli vaatekaapin raivaaminen. Nyt kaapissa roikkuu (ja lepää pystyyn viikattuna) ainoastaan sellaisia vaatteita, jotka ovat minulle juuri nyt sopivan kokoisia, jotka ovat makuni mukaisia, nättejä, kivoja ja tuottavat minulle iloa. minulla on nyt ehkä 1/4 vaatteista jäljellä, mutta täsmälleen sen verran kuin tarvitsenkin. Voin ojentaa käden sokkona kaappiin, pukea sieltä osuvan ylleni ja tuntea oloni hyväksi. Samalla se palvelee hyvinvointiani henkisellä puolella: en enää soimaa itseäni vaikka lihomisesta, kun joku vaate kiristää, tai ajattele olevani nuhjuinen sottapytty, koska paitani on niin nukkaantunut tai sukasta löytyy keskellä päivää reikä. On esimerkiksi melkoisen mukavaa, että kaikki alusvaatteet ovat minusta nättejä, sopivia ja iloa tuottavia. Ja kyllä, olen viikannut nekin. Kokeile itse, jos ajatus tuntuu sinusta naurettavalta. KonMarittajatoverit tietävät kyllä, kun väitän, että kaapissani ei nähdä enää ikinä sukkapalloja!

Parasta on se, että urakan edetessä identiteetti sottaisesta tyypistä vaihtuu ihan toiseksi. Kun saan paljon aikaan ja viihdyn tekemiseni äärellä, ei siivouksesta tule vihollista eikä siihen liity mitään alemmuudentunteita. Jättimäisenä bonuksena huoneista tulee verrattomasti viihtyisämpiä. Kaapit on paljon kivempi avata, kun vastassa ei ole moittiva sekasorto!

CF89B92A-CED6-4012-8A4D-D5EC5ACE2507.jpgEn ikimaailmassa odottanut kirjalta tällaista muutosta mielenmaisemassani. En todellakaan. Niin kuitenkin kävi, enkä nyt enää laisinkaan ihmettele, miksi teoksesta on tullut niin hillitön megahitti. Jos siivoaminen stressaa, kehotan antamaan tälle mahdollisuuden.

KonMarissa on yksi hauska erityispiirre, jonka monet lukijat ovat poimineet esillekin. Osaa se vähän häiritsee, osa – niin kuin minä – pitää sitä vain hauskana mausteena. Marie Kondo nimittäin suhtautuu tavaroihin suurella tunteella. Shintolaisuuteen kuuluu animistinen ajattelutapa. Tämän maailmankuvan mukaan kaikilla esineillä on henki, ja siksi Kondo esimerkiksi puhuu vaatteiden ”lepäämisestä”. Kun ne ovat palvelleet raskaan työpäivän, ne laitetaan lepäämään kaappiin ilmavasti viikattuina. Näin ne pysyvät tyytyväisinä.

Itse suhtaudun tähän ajattelutapaan vertauskuvana. Ajattelen niin, että Kondon metodi opettaa arvostamaan tavaroita ja vaatteita uudella tavalla. Kun niihin kiinnittää vähän enemmän huomiota, ja ajattelee niiden funktiota vähän tuoreemmasta vinkkelistä, muistaa paremmin, mitä jo omistaakaan, eikä tule esimerkiksi kaupoilla ostohimoja. Tämänkin osan taiastani olen jo ihmeekseni pari kertaa kohdallani todistanut! Länsimainen tyyppi voi huoletta sivuuttaa shintolaisen osan Kondon ajattelutavasta. Sen ei todellakaan kannata ainakaan antaa tulla orastavan siivousmullistuksen tielle. Sen verran palkitsevaa touhua tämä nimittäin on! On minulle ihan uusi tunne avata kaappi, ja olla tuntematta ärsytystä. Totun mielelläni tähän.

En ikimaailmassa ajatellut odottavani näin innolla sitä, että ulkovarastomme edessä lepäävä jäävuori sulaa, ja mahdollistaa pääsyn kesähuoneen vaatevarastojen kimppuun. Niin nyt kuitenkin on, ja olen tosi hyvilläni.

Tämä into muuten tarttuu. Kun perheeni oli hetkisen seuraillut innostunutta puuhasteluani, sain seuraavaksi katsella vierestä, miten sekä puolisoni että lapseni sujuvasti ”KonMarittivat” vaatekaappinsa tyytyväisyyttä puhkuen. Ohhoh! Ei enää riitoja siivoamisesta!

Oletko lukentu KonMarin? Kerro vähän kokemuksista!

edit: Sain juuri tiedot, että KonMari on tulossa myyntiin suurpokkarina. Se ilmestyy virallisesti toukokuussa, mutta on saatavilla (ainakin) kaikista Suomen K-citymarket-myymälöistä jo viikolla 15. Hinta on 17,99 e.

 

 

 

 

Saisiko siivousinnostuksen tarttumaan?

Sain työn puolesta käsiini Marie Kondon hittikirjan KonMari – Siivouksen elämänmullistava taika. Olen hapuillut sitä jo kauan. Kaveripiirissä pyyhkii vimmainen konmarittamisen puuska. Kirjastosta kirjaa on melkein mahdoton tavoittaa. Taisi paikallisessa olla jonoa yli 40:n lainaajan verran, kun viimeksi kurkkasin!

Olen vasta alkumetreillä. Menetelmä on tullut tutuksi kavereiden kanssa jutellessa, mutta on tosi hauskaa päästä lukemaaan alkuperäinen lähde. Vaikuttaa erittäin hyvältä.

Joko olet lukenut? Ehkä jo konmarittanutkin? Lupaan kirja-arvostelun, jahka pääsen loppuun. Ainakin olisin ihan valmis mullistamaan huushollini taianomaisesti, niin kuin lupaus kuuluu!

Jos olet kaipaillut samaa taikaa omaan elämääsi, niin kustantaja tietää kertoa, että kirjaa myyvät kaikki hyvinvarustetut kirjakaupat ja hinta on noin 20 e.

Suosittelen: Jenny Belitz-Henriksson kirjoitti hyvän mielen kirjan just sulle

Ihana kollegani ja hengenheimolaiseni elämän monenkirjavien tuntojen luotaamisessa, toimittaja-bloggaaja-monitaituri Jenny Belitz-Henriksson, on kirjoittanut kirjan, jota haluan suositella lämmöllä.

sisäinen voima

Sisäinen voima – 365 ajatusta parempaan arkeen (Readme.fi 2015) on sellainen pienisuuri kirja, jonka äärelle unohtuu mielellään. Se pitää sisällään, nimensä mukaisesti, 365 mietelmää elämän eri osa-alueilta ihmissuhteista läsnäolon ja ilon kautta tavoitteisiin ja unelmiin.

Tämä on sellainen näennäisen kepeä kirja, joka kätkee sivuilleen paljon ajattelemisen arvoista asiaa. Helppolukuinen, sopivan lyhyiksi palasiksi koottu kokonaisuus, josta voi poimia itselleen juuri kaivatun kokoisen palan pureskeltavaa. Se on täydellinen yöpöytäkirja, josta löytyy pieni oivallus jokaiseen aamuun tai iltaan, tai vaikka päiväunten ajaksi aivoille annettavaksi.

Naurahdin oikein ääneen, kun avasin kirjan ihan ensimmäistä kertaa, ja osuin sattumalta ystävyyttä kuvaavalle sivulle. Jenny sanoitteli siinä sellaista, jota olin pyöritellyt vähän hahmottomasti päässäni jo hyvän aikaa! ”En jää roikkumaan tai takerru, jos joku haluaa lähteä.” Siinäpä sitä opinkappaletta on ollutkin, mutta kantaa hedelmää!

ystävyys

Jennyllä on ihailtava taito jutella lukijalle sellaisella rennolla otteella, puhekielisestikin. Tuntuu vähän samalta, kuin juttelisi kaverin kanssa – helpottavalta, mukavalta ja hyvältä. Tekstit antavat toiveikkaan, eteenpäin menevän fiiliksen. Sellaisia juttuja ei ole tässä elämässä, tässä loskantamppausvuodenajassa ja tässä arjen mutapainissa koskaan liikaa.

Tämä on myös rohkea kirja, koska tällaisista asioista puhujalle helposti vähän naureskellaan. Tässä helposti kyynisessä ja jotenkin etäännyttävässä ajassa on helppo tuhahdella niille, jotka ”puhuvat pehmoisia”, koskettavat elämän niitä herkkävireisimpiä juttuja, tunnejuttuja.

Minä julistin jokunen vuosi sitten henkilökohtaisen kapinan kyynisyyttä kohtaan, ja nautin siitä irtipäästämisestä päivittäin. Tämä kirja on siis just oikeassa paikassa täällä Hämeenlinnassa, ruskean vakosamettisohvan ja anopin virkkaamaan kirjavan vällyn luona.

anna ja pyydä

Voit hankkia kirjan täältä. Se on muuten tosi kiva kirja myös lahjaksi jollekin rakkaalle. Jennyn muita mietteitä voit lukea hänen suositusta Vastaisku ankeudelle -blogistaan.

Lukuhommissa

On ollut tässä aikaa lueskella. Se on kyllä tosi ihanaa, jos nyt vaikka tämä syy äkkiseltään lisääntyneeseen luppoaikaan ei niin olisikaan.

Olen antanut mennä itselleni tyypillisellä Kaikki käy -menetelmällä. Kesken on aina samaan aikaan 2-3 kirjaa, joista sitten se imuvoimaisin saa vetää mukaansa eniten.

Kuluneen kuukauden aikana ystävät ja sukulaiset ovat lähettäneet tänne piristyspaketteja ja kirjasto on täyttänyt tehtäväänsä myös taajaan. Jokusen kirja olen käynyt ostamassa itsekin. Sängyn ja sohvan vieressä on jatkuvasti iso pino odottelemassa. Vallitsee avoisa runsaudenpula!

Tässä neljä viimeaikaisinta lukukokemusta vaikka kirjastotärpiksi. Kotimainen on ollut kovassa huudossa.

kerjäläinen ja jänisTuomas Kyrö: Kerjäläinen ja jänis

Kerjäläinen ja jänis on tarina Vatanescusta, nappulakenkien perään melkoisella periksiantamattomuudella lähtevästä köyhästä romanialaisesta, jota elämä käy kuljettelemaan absurdeja reittejä.

Kirja on täynnä päätymisiä ja selviytymisiä. Maisemat ja ihmiset ympärillä vaihtuvat typerryttävällä tahdilla. Yksi pysyy. Matkalla mukaan tarttunut kani on enemmän kuin pehmeä lemmikki – ihan kokonainen toinen päähenkilö ja tärkeä aisapari.

Kyrö on virtuoosimainen kirjoittaja, jonka juttujen äärellä nautin aina järjettömän paljon. Tarkka, kekseliäs, viisas ja lempeä. Tyyli onnistuu olemaan yhtä aikaa melkein megalomaanisen rönsyilevä ja silti hauskuus löytyy nopeista, lyhyistä lausahduksista.

Tämä on kirkkaasti parhaita viime aikoina lukemiani kirjoja.

syvä pääEeva Rohas: Syvä pää

Tämän kirjan kohdalla odotukset olivat korkealla. Tiesin aihepiirin ja hykertelin sen mehukkaita mahdollisuuksia. Iso sääli, etteivät odotukset täysin toteutuneet.

Kirjassa seotaan menneisyyden murhenäytelmiin, kasvamisen paineisiin ja ennen kaikkea aidoilta vauvoilta näyttäviin reborn-nukkeihin. Tarinan hahmot ovat jumissa omissa kivuissaan.

Kirja ottaa otteeseensa ja sen lukee helposti yhdeltä istumalta. Kerronta on sujuvaa ja tarinaa kuljetetaan hiljaa kypsyvän kauhuleffan tyyliin. Jotain se jää kuitenkin pahasti vaille.

Tarinan loputtua olin pitkään suorastaan vihainen. Miksi henkilöhahmoja piti olla niin paljon, että ne jäivät vajaalle käytölle ja ohuiksi? Miksi loppuratkaisu tuntui hätäiseltä roiskaukselta? Miksei teeman kehittelyssä käytetty koko huikeaa potentiaalia? Samalla, hyvä kirja jättää aina kysymyksiä. Saako niitä olla näin paljon, on eri juttu. Ehkä pitää lukea tuo joskus vielä uudestaan, ja antaa sille toinen mahdollisuus.

metsäjättiMiika Nousiainen: Metsäjätti

Toinen tämän hetken suurista kirjailijasuosikeistani on Miika Nousiainen. Olen vannoutunut Vadelmavenepakolaisen fani, ja nyt löytyi kirja, josta tykkään ainakin yhtä paljon.

Metsäjätissä eletään kenties koko tunnetun maailman pessimistisimmässä pitäjässä, Törmälässä. Kylän oma poika, jo mukavamille maisemille elämässään ehtinyt Pasi, joutuu ankaran paikan eteen, kun hänet lähetetään hoitelemaan entisen lapsuudenmaisemansa peruspylvään, puunjalostustehtaan, irtisanomiset.

Nousiaisen henkilöhahmoilla on paljon meneillään. Oman elämän vastuut ja sitoumukset olisi pulkattava ulkoisten velvollisuuksien ohessa. Myös tämä kirja on täynnä viisasta ja tarkkanäköistä lempeyttä ja samalla karua ajankuvaa.

Nousiaisen hauskuus ja oivaltavuus syntyy rytmistä ja kielenkäytöstä. Naurattaa mahan kramppiin.

naisen ihollaJenny Belitz-Henriksson, Laura Ojala, Raisa Kyllikki Ranta: Naisen iholla

Naisen iholla on täydellinen sohva- ja viihtymiskirja. Se on ennakkoluuloja murtamaan ja ajankuvaa taltioimaan tarkoitettu suurikokoinen, kauniisti taitettu ja kuvitettu kirja tatuoinneista ja 32 eri-ikäisestä ja -tyylisestä naisesta, joita ne kuvittavat.

En ole mikään vannoutunut kuvakirjaharrastaja, mutta tämäpä ei olekaan vain sitä. Vaikka hienosti toteutettu kuvitus riittäisi kyllä jo itsessään pitämään yllä kiinnostusta kirjan loppuun asti, nautin isosti myös tarinoista ja henkilökuvista niiden rinnalla. Kirjan henkilöille on annettu tarpeeksi tilaa ja mahdollisuus puhua omalla äänellään hyvin henkilökohtaisistakin asioista.

Kuvien merkitysten ja elämäntilanteiden rinnalla on erityisen kiinnostavaa kuulla, miltä tuntuu olla katseen alla. Kirja saa miettimään naisen itsemääräämisoikeuden, epäperinteisen estetiikan ja kehollisen itseilmaisun teemoja.

Tatuointikuumeilijat nauttikoot tarkkaan harkiten!