Kasaan lomalukemistoa. Se on suosikkipuuhiani. Vaikka loman alkuun on aika lailla tarkka kuukausi vielä, lipsahdin eilen jo asialle. Lähdin ostamaan yhtä tekeillä olevan kirjani lähdekirjaa, mutta tulin kotiin tällaisen tornin kanssa:
Kävi niin, että kun hana aukesi yhdessä kirjakaupassa, piti matkalla junaan poiketa vielä toiseen, ja loppu näkyy tuosta. Kyllä noilla pääsee ainakin loman alkuun, eikö vain?
Mustosen kanssa otin rennosti. En ole koskaan lukenut häneltä mitään, mutta koko Sivustakatsoja-sarja nökötti siinä niin kivasti vierekkäin, että tartuin ensin yhteen, sitten kahteen. Sitten ajattelin, miten kamalaa olisi imeytyä ihanaan sarjaan, jos sitten kesäreissussa kirjat loppuisivat kesken! Oli otettava kaikki ja toivottava, että tykkään.
Tuleva kesä on ihan poikkeuksellinen kesieni sarjassa. Viime kesänä tein aikamoisia aikatauluihmeellisyyksiä niin, että varsinaisia lomapäiviä oli vain hajallaan siellä täällä, eikä yhtenäistä lomaa kahta viikkoa pidempään. Viimeistelin alkukesän Kosteusvaurioita-kirjaa ja otin tehdäkseni hauskan videosarjan Hämeenlinnan kesätapahtumista. Syksyllä huomasin olevani melkoisen väsynyt, kun huili jäi niin vähäiseksi. Nyt menee eri tavalla.
Jään kesäkuun alusta ensin 3,5 viikon täyslomalle, jonka aikana meinaan olla irti niin tietokoneesta kuin puhelimestakin maksimaalisen ajan, lueskella ja viettää aikaa perheen kanssa ennen kaikkea täysin irti Arkinen alkoholi -työnimellä etenevän toisen kirjani imusta. Tähän viimeiseen kohdistuu perheen nuoremman teinin taholta heitetty ”niin varmaan!” -haaste, joten on onnistuttava jo kunniankin säilyttämiseksi!
Loman jälkeen alkaa pitkä jakso, joka on omistettu yksinomaisesti kirjan valmiiksi saattamiselle. Tuntuu ihan käsittämättömän upealta voida jäädä vain kirjoittamaan kirjaa, ilman että täytyisi koko ajan samalla tehdä toimittajan kirjoitushommia, kuten arjessa muuten. Moisen ihanuuden mahdollisti Taiteen edistämiskeskus, joka myönsi minulle kirjastoapurahakauden tähän tarkoitukseen. Aivan hullun hienoa, että tällaisia mahdollisuuksia on edes olemassa!
Apurahakausi tulee todellakin tarpeeseen. On erittäin vaikeaa raivata kirjoittaja-arkeen aikaa kirjalle, kun koko ajan on jonossa kymmenkunta artikkelia ja parikymmentä sovittua haastatteluaikaa, kuvauksia ja videokäsikirjoittamisia ja muuta sekalaista. Rakastan työtäni, mutta artikkelikirjoittamisesta kirjan kirjoittamiseen ja takaisin hyppääminen on tuhottoman hankalaa jo tyylillisesti, saatikka ajankäyttöä ajatellen. Kirjan aihe on vaikea ja oikeanlaisen käsittelytavan löytäminen vaatii keskittymistä. Juuri kun tuntuu, että ilmaan haromisen ja tuuleen huutamisen seasta hahmottuu jokin konkreettinen ajatus, onkin hypättävä johonkin toiseen aiheeseen, kuten kilparatsastukseen, omaishoidon kysymyksiin tai kesänviettoperinteisiin. Niistä hauraista ajatelmista on hankala sitten saada kiinni sen seuraavan jossakin vapaaksi raivatun tunnin aikana. Kaipaan kunnolla ajatteluaikaa saadakseni ytimen kirkkaaksi.
Kevään aikana olen tietysti edistänyt kirjaa kaiken muun työn ohella, koska niin täytyy tehdä, jos niitä haluaa saada jotenkin kirjoitettua, ja sitä on olemassa nyt sellainen parinsadan sivun paketti vielä aika hahmotonta möyhöstä. Odotan vimmaisesti, että saan viimeiset sovitut keikat alta pois – niitä on kymmenkunta tälle toukokuulle vielä edessä – ja saan sitten keskittyä ensin laskemaan kierrokset ja sitten valjastettua aivot kirjamoodiin kunnolla.
Apuraha on upea juttu, mutta kylläpä on vaikeaa uskaltautua kirjoitusvapaalle, kun on aina naputtanut yksin yrittäjän moodissa. Vaikka töitä on aina riittänyt kesälomien jälkeenkin, on jo neljäksi viikoksi saamattomiin heittäytyminen ollut aina vähän henkisesti hankalaa. Saati nyt, kun pitää venyttää tilaajien kärsivällisyyttä vielä paljon pidemmäksi. Takaraivossa lurkkii ajatus siitä, mahtavatko juttuni enää kiinnostaa tauon jälkeen, vai onko siellä jo sata janoista, kekseliästä ja aina saatavilla olevaa friikkua paikkaani täyttämässä. Vaan eipä sellainen ajattelu mitään auta. Itse tiedän tietenkin, että vapaalle kirjoittajalle monipuoliset projektit ja välillä pidemmän kirjoittaminen ovat ainoastaan tyyliä ja kieltä jalostavia ja luovuutta ruokkivia juttuja. Pitää siis vain uskoa, että homma kantaa.
Mutta ennen kaikkea tätä kirjoittamista saan siis lukea tuon pinon. AAAAH! Sekin on sellaista tankkaamista omaa kirjoittamista silmälläpitäen. On täyttä totta ainakin omalla kohdallani, että kirjoittaakseen hyvin on luettava paljon. ja ennen kaikkea lukeminen on tietysti ihanaa!
Mitä teillä on lukulistalla just nyt? Entä kesää varten?
Tykkää tästä:
Tykkää Lataa...
Puuttuuko lahja sunnuntaille? Hanki äidille tai mummulle Ira Vihreälehdon hieno 