Voimabiisejä tarvitseville – Uuden kirjan soundtrack

Tämän toisen tietokirjani kanssa on juuri nyt menossa piinallinen vaihe. Kirja on melkein valmis, eikä kuitenkaan vielä ollenkaan. Minulla on viikko aikaa tehdä kässärille haluamani.

Olen yhdeksän kuukauden intensiivisen nyhräämisen jälkeen tosi väsynyt tankkaamaan omia ajatuksiani kerta toisensa perään – viilaamaan, muuttamaan, siirtämään ja kyseenalaistamaan. Eksyn niihin kuuluisiin lillukanvarsiin, tuomitsen turhankin kovalla kädellä ja varaudun henkisesti julkaisun haasteisiin. Entä jos kirjaa ei lue kukaan? Entä jos kaikki lukevat sen? Entä jos väitän jotain täyttä paskaa? Jos nolaan ja häpäisen itseni täydellisesti?

Tämä on minulle jo ekan kirjan jäljiltä tuttu vaihe. Se onnistuu näköjään vähän unohtumaan kirjojen välissä, mutta nostaa terhakkaana päätään kyllä. Tiedän, ettei omiin ajatuksiin pidä nyt uskoa, vaan takoa menemään vain. Ja silti.

Perheeni näkee minut ramppaamassa huoneiden väliä ja huokailemassa (tai huutamassa) miten paljon vihaan vihaan vihaan. Ja joka kerta he sanovat, että pystytpäs. Osaatpas. Jaksatpas. Tai: ”Mene sinne vesijuoksemaan!” Joka toinen päivä kaivan itselleni syvän kuopan ja joka toisena kipuan taas sieltä maailmaan ja oivallan jotain tärkeää, joka vie käsikirjoitusta toivomaani suuntaan. Tämä kamala kohta prosessissa vituttaa suoraan sanottuna aivan hitosti. Ja silti juuri nyt on pakko jaksaa. Ei yksinkertaisesti ole yhtään aikaa lonnittavaksi.

Menetelmäni tämän inhottavan vaiheen kestämiseksi on sen vesijuoksemisen lisäksi nukkua paljon, syödä melkoisesti suklaata ja luukuttaa väkeviä biisejä vastamelukuulokkeistani. Tällä hetkellä käytössä on tiivis kolmen voimabiisin lista, joita paahdan menemään päivittäin.

Ehkäpä jollakulla tiestäkin on meneillään tiukka paikka. Josko näistä tihkuisi virtaa niihinkin tarpeisiin:

 

 

Mainokset

Näin Suomi juo – Kiinnostavaa luettavaa!

Olin eilen Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksella Näin Suomi juo -seminaarissa. Minulta oli pyydetty seminaariin kommenttipuheenvuoro tilaisuudessa julkistettavasta Näin Suomi juo -kirjasta, ja ilman muuta halusin sen pitää, kirja on nimittäin todella kiinnostava ja tärkeä!

Kirja on yksi oman tulevan kirjani lähteistä ja olen saanut tutustua siihen jo ennen ilmestymistä tämän kesän aikana. Se olikin niin mielenkiintoinen, että imaisin sen yhdellä kertaa aloitettuani ja olen sittemmin palaillut eri lukujen äärelle pitkin matkaa.

Näin tiiviissä tilassa ei ole tietenkään mahdollista käydä kirjan sisältöä laajasti läpi, mutta kannustan ehdottomasti lukemaan sen, jos alkoholiaihe kiinnostaa. Kirjassa käsitellään varsin monipuolisesti ja perusteellisesti suomalaista juomatapaa, esimerkiksi sen muutoksia, alkoholikulttuuria, -haittoja ja riskikäyttöä. Kirja ilmestyy kuulemma jossain vaiheessa ensi vuotta ilmaiseksi verkkoon, mutta fyysistä kappaletta saa tilata täältä.

Puhuin seminaarissa tutkimuksen ja tutkitun tiedon tärkeydestä etenkin tässä ajassa, jossa höpötieto ja kaikenlainen toiveista ja haaveista kumpuava uskomus saa peukkuja, jakoja ja kannatusta. Some on tasa-arvoistanut tietoa monien silmissä hankalalla tavalla, ja siksi on ihan ehdottoman oleellista ja varsinkin toimittajalle ja tietokirjailijalle ihan ehdottoman välttämätöntäkin, että voi luottaa lähteeseensä ja tietää, että se sisältää pitkään ja monelta kantilta tarkasteltua faktaa. Alkoholi on ihan erityinen aiheensa. Se herättää vahvoja tunteita ja siihen liittyy myös paljon katteettomiakin toiveita ja harhaluuloja. Totesinkin puheenvuorossani, että on ihan eri asia haluta, että jokin on totta, kuin tietää, että näin on.

Minua kiinnostivat kirjassa eniten lapsiperheissä tapahtuneet alkoholiasenteiden muutokset ja nuorten alkoholinkäyttö. Varsinkin jälkimmäisestä liikkuu paljon hataraa fiilistelyä, ja oli kiva saada konkreettista dataa tiskiin.

Oli kiinnostavaa tutustua myös siihen, millä tavoin suhtautuminen alkoholiin on muuttunut ja minkälaisia syitä ihmiset esittävät alkoholinkäytölleen tai raittiudelleen. Viittaan kirjassani sitten tarkemmin tämän kirjan sisältöön, mutta yksi aika kiinnostava tärppi tulkoon tähänkin. Se kuuluu näin: 58 % alkoholin suurkuluttajista kokee olevansa kohtuukäyttäjiä. Suurkuluttajiksi lasketaan miehet, jotka juovat yli 24 alkoholiannosta viikossa tai 7 annosta kerralla, naisten lukemat ovat viikossa yli 16 ja kerralla 5. Annokseksi lasketaan esim.  keskiolutpullo, 4 cl väkeviä tai 12 cl viiniä.

Minua aina kovasti kiinnostavat ihmisten uskomukset ja käsitykset, ja etenkin heidän kokemuksensa omasta toiminnastaan suhteessa ulkopuolelta asetettuihin raameihin. Alkoholi on siitä vinkkelistä rikasta maastoa.

Oli kiva saada eilen fyysinen kappale tuoreesta teoksesta käsiini. Olen kai vanhaa koulua, kun kirjaa on minusta kivempi lukea ihan kansista kuin näytöltä. En lue koskaan vapaa-ajan lukemisiani laitteelta, vaan joko perinteisenä tai äänikirjana. Pitää saada lehteillä ja taitella hiirenkorvia. Oletko samoilla linjoilla, vai mieluummin e-kirjojen ystävä?

näin suomi juo
Näin Suomi Juo -kirjan kaveriksi pääsi syksyn eka isompi neuletyö, superpitkä ja paksu merinovillahuivi kivalla palmikkokuviolla. Lukeminen ja neulominen = parasta syksypuuhaa!

Kosteusvaurioita-kirja syystarjouksessa

Lupasin eilen kirjastani syksytarjouksen ja tässäpä tulee! Pääset tilaamaan oikealla olevasta bannerista tai tästä linkistä . Muista käyttää kampanjakoodia KOKOVARTALOFIILIS, niin saat kirjan kotiin hintaan 12,90 e + postikulut 3,90 e.

Jos luet kirjan ja haluat jättää siitä palautetta, kuulen tosi mieluusti. Laita ihmeellä kommentteja tänne blogiin, arvioi kirja Goodreadsissa tai merkkaa kirjasta tai lukuhetkestäsi kuvan someen #kosteusvaurioita -tunnisteella. Luen kommentit isolla ilolla! Tämän syyskuun olen mukana Someton syyskuu -kampanjassa ja poissa IG- ja FB-linjoilta (minusta blogi ei ole some… porsaanreikä vai ei?), mutta sitten taas kuvioissa mukana tavalliseen tapaan.

Ja aika pianhan sitä tulee tarjolle sitten lisääkin luettavaa. Jännää! Luulen, että varsin pian saan paljastaa tulokkaan nimen ja aikataulunkin, mutta ihan vielä en ilkiä.

 

 

 

Äitienpäivälahjaksi: Kunnes rauha heidät erotti

kunnesrauhaheidaterotti_1.jpgPuuttuuko lahja sunnuntaille? Hanki äidille tai mummulle Ira Vihreälehdon hieno Kunnes rauha heidät erotti -kirja. Se kertoo todella koskettavien henkilötarinoiden kautta elämästä kotirintamalla neuvostosotavankien kanssa jatkosodan aikana. Olen nautiskellut kirjaa iltalukemisena tämän kevään. Se on tarjoillut ihan uudenlaisen katseen suunnan sodan ajan arkeen ja niihin ihmissuhteisiin, joita kotirintamalla rakennettiin.

Vihreälehdon kirjassa tarkastellaan työvoimapulaa helpottamaan maalaistaloihin lähetettyjen sotavankien ja kotirintamalla arkeaan eläneiden ihmisten välisiä kohtaamisia ja ihmissuhteita. Mukana on esimerkiksi liikuttavia tarinoita siitä, millä tavalla perheiden elämänmenoon osallistuneet vangit muodostuivat merkittäviksi  lapsille, joiden ikävöidyt isät olivat rintamalla. Kirjassa kerrotaan myös vankien ja tilan naisten välisistä rakkaussuhteista ja niiden seurauksena syntyneistä lapsista. Syvästi koskettavia ovat ne tarinat, joissa vankien kanssa ystävystytään, ja joudutaan sitten eroamaan, hyvin tietoisena siitä, mitä palauttaminen rajan yli miehille tarkoitti.

Pidän juuri tämänkaltaisesta tavasta käsitellä asioita: arkikokemusten näyttämisestä samalla, kun ympärillä tapahtuu mullistavia poliittisia melskeitä. Syvästi inhimillisistä tunteista ja tilanteista. Rintaman tarinat ovat ehdottoman tärkeitä myös, mutta on hyvin tervetullutta tarkastella sota-aikaa myös näin, kotiin jääneiden vinkkelistä. Minkälaista elämä tiloilla oli, kun isät, veljet ja puolisot olivat poissa, ja kaikki piti kuitenkin saada sujumaan?

Sota-ajan suhteista vankien ja kantaväestön välillä ei ole puhuttu edes perheen piirissä usein lainkaan. Moni sotavangin lapsi ja lapsenlapsi onkin kuvitellut oman perheensä olevan ainut saman kokenut, ja oppinut häpeämään taustaansa syvästi.  Epätietoisuus on juurettomuutta, kuulumattomuutta ja hahmottomuutta, ja Vihreälehto tuntee tunnelmat omakohtaisesti. Sotavanki-isoisän etsinnöistä voi tarkemmin lukea Vihreälehdon kirjasta Tuntematon sotavanki.

Kirjan lukeminen oli koskettava kokemus. Minua kiinnostavat myös omien sukutaustojeni vuoksi kaikenlaiset perhesalaisuudet ja vaietut vaiheet, ja siksikin Vihreälehto on tehnyt minusta erinomaisen hienon työn kootessaan tarinat kansiin. Ajattelen, että sota-aikojen tapahtumilla ja myös näillä kokemuksilla on ollut valtava vaikutus perheiden elämissä myös alkoholiin liittyen: häpeä synnyttää häpeää, vaikeneminen ruokkii vaikenemista. Suuntaa saamatonta pahaa oloa ja vastauksia vaille jääneitä kysymyksiä omasta menneisyydestä on paettu myös pulloihin. Myös nämä ovat ylisukupolvisten pahoinvoinnin ketjujen rakennusaineita. Kosteusvaurioita -kirjani tarinat ovat pitkässä jatkumossa näitä samoja vaikenemisen tarinoita.

Kunnes rauha heidät erotti sopii mitä mainioimmin äitienpäivälahjaksi, sillä painavasta aiheestaan huolimatta se on perehtyen, erittäin mukaansatempaavasti ja taitavasti kirjoitettu, ja tarinat muodostavat omia kokonaisuuksiaan, jolloin kirjaa on mukava edetä tarina tarinalta.

 

 

Erikoiskesä 2018: kirjoja & kirjoja

Kasaan lomalukemistoa. Se on suosikkipuuhiani. Vaikka loman alkuun on aika lailla tarkka kuukausi vielä, lipsahdin eilen jo asialle. Lähdin ostamaan yhtä tekeillä olevan kirjani lähdekirjaa, mutta tulin kotiin tällaisen tornin kanssa:

kirjapino.jpg

Kävi niin, että kun hana aukesi yhdessä kirjakaupassa, piti matkalla junaan poiketa vielä toiseen, ja loppu näkyy tuosta. Kyllä noilla pääsee ainakin loman alkuun, eikö vain?

Mustosen kanssa otin rennosti. En ole koskaan lukenut häneltä mitään, mutta koko Sivustakatsoja-sarja nökötti siinä niin kivasti vierekkäin, että tartuin ensin yhteen, sitten kahteen. Sitten ajattelin, miten kamalaa olisi imeytyä ihanaan sarjaan, jos sitten kesäreissussa kirjat loppuisivat kesken! Oli otettava kaikki ja toivottava, että tykkään.

Tuleva kesä on ihan poikkeuksellinen kesieni sarjassa. Viime kesänä tein aikamoisia aikatauluihmeellisyyksiä niin, että varsinaisia lomapäiviä oli vain hajallaan siellä täällä, eikä yhtenäistä lomaa kahta viikkoa pidempään. Viimeistelin alkukesän Kosteusvaurioita-kirjaa ja otin tehdäkseni hauskan videosarjan Hämeenlinnan kesätapahtumista. Syksyllä huomasin olevani melkoisen väsynyt, kun huili jäi niin vähäiseksi. Nyt menee eri tavalla.

Jään kesäkuun alusta ensin 3,5 viikon täyslomalle, jonka aikana meinaan olla irti niin tietokoneesta kuin puhelimestakin maksimaalisen ajan, lueskella ja viettää aikaa perheen kanssa ennen kaikkea täysin irti Arkinen alkoholi -työnimellä etenevän toisen kirjani imusta. Tähän viimeiseen kohdistuu perheen nuoremman teinin taholta heitetty ”niin varmaan!” -haaste, joten on onnistuttava jo kunniankin säilyttämiseksi!

Loman jälkeen alkaa pitkä jakso, joka on omistettu yksinomaisesti kirjan  valmiiksi saattamiselle. Tuntuu ihan käsittämättömän upealta voida jäädä vain kirjoittamaan kirjaa, ilman että täytyisi koko ajan samalla tehdä toimittajan kirjoitushommia, kuten arjessa muuten. Moisen ihanuuden mahdollisti Taiteen edistämiskeskus, joka myönsi minulle kirjastoapurahakauden tähän tarkoitukseen. Aivan hullun hienoa, että tällaisia mahdollisuuksia on edes olemassa!

Apurahakausi tulee todellakin tarpeeseen. On erittäin vaikeaa raivata kirjoittaja-arkeen aikaa kirjalle, kun koko ajan on jonossa kymmenkunta artikkelia ja parikymmentä sovittua haastatteluaikaa, kuvauksia ja videokäsikirjoittamisia ja muuta sekalaista. Rakastan työtäni, mutta artikkelikirjoittamisesta kirjan kirjoittamiseen ja takaisin hyppääminen on tuhottoman hankalaa jo tyylillisesti, saatikka ajankäyttöä ajatellen. Kirjan aihe on vaikea ja oikeanlaisen käsittelytavan löytäminen vaatii keskittymistä. Juuri kun tuntuu, että ilmaan haromisen ja tuuleen huutamisen seasta hahmottuu jokin konkreettinen ajatus, onkin hypättävä johonkin toiseen aiheeseen, kuten kilparatsastukseen, omaishoidon kysymyksiin tai kesänviettoperinteisiin. Niistä hauraista ajatelmista on hankala sitten saada kiinni sen seuraavan jossakin vapaaksi raivatun tunnin aikana. Kaipaan kunnolla ajatteluaikaa saadakseni ytimen kirkkaaksi.

Kevään aikana olen tietysti edistänyt kirjaa kaiken muun työn ohella, koska niin täytyy tehdä, jos niitä haluaa saada jotenkin kirjoitettua, ja sitä on olemassa nyt sellainen parinsadan sivun paketti vielä aika hahmotonta möyhöstä. Odotan vimmaisesti, että saan viimeiset sovitut keikat alta pois – niitä on kymmenkunta tälle toukokuulle vielä edessä – ja saan sitten keskittyä ensin laskemaan kierrokset ja sitten valjastettua aivot kirjamoodiin kunnolla.

Apuraha on upea juttu, mutta kylläpä on vaikeaa uskaltautua kirjoitusvapaalle, kun on aina naputtanut yksin yrittäjän moodissa. Vaikka töitä on aina riittänyt kesälomien jälkeenkin, on jo neljäksi viikoksi saamattomiin heittäytyminen ollut aina vähän henkisesti hankalaa. Saati nyt, kun pitää venyttää tilaajien kärsivällisyyttä vielä paljon pidemmäksi. Takaraivossa lurkkii ajatus siitä, mahtavatko juttuni enää kiinnostaa tauon jälkeen, vai onko siellä jo sata janoista, kekseliästä ja aina saatavilla olevaa friikkua paikkaani täyttämässä. Vaan eipä sellainen ajattelu mitään auta. Itse tiedän tietenkin, että vapaalle kirjoittajalle monipuoliset projektit ja välillä pidemmän kirjoittaminen ovat ainoastaan tyyliä ja kieltä jalostavia ja luovuutta ruokkivia juttuja. Pitää siis vain uskoa, että homma kantaa.

Mutta ennen kaikkea tätä kirjoittamista saan siis lukea tuon pinon. AAAAH! Sekin on sellaista tankkaamista omaa kirjoittamista silmälläpitäen. On täyttä totta ainakin omalla kohdallani, että kirjoittaakseen hyvin on luettava paljon. ja ennen kaikkea lukeminen on tietysti ihanaa!

Mitä teillä on lukulistalla just nyt? Entä kesää varten?

5 vinkkiä lukuinnon tartuttamiseksi kaikenikäisiin lapsiin

Tässä lasten lukemista käsittelevässä jutussa oli paljon asiaa, vaikka onhan myös niin, että ”tietokoneen takana” oleva ihminen voi mainiosti olla myös lukemassa e-kirjaa. Omat suosikkivinkkini vanhemmalle, joka haluaa rohkaista lasta lukemaan, ovat tässä:
1. Lähde lapsen mukaan kirjastoon. Lapsi tarkoittaa myös isoja lapsia, vaikka jostain syystä meillä helposti ajatellaan, ettei teinien kanssa enää juuri hengailla. Miksi? Meidän perheessämme esim. 17 v teinin kanssa kirjastokoluamiset kuuluvat oleellisesti yhteiseksi jutuksi. Reissuilla vertaillaan saalista, bongaillaan uutuuksia ja fiilistellään kirjaston mahtavuutta yleisesti.
2. Juttele lukemistasi hyvistä kirjoista, vinkkaile ja pohdi. Kirjoista on kiva puhella ruokapöydässä. Kun katseluun tulee kirjaan perustuva elokuva, voi miettiä mikä on ero alkuperäiseen ja näyttivätkö esim. hahmot erilaisilta, kuin oli itse kuvitellut. Kirjat kannattaa pitää puheissa. Ja kun lapsi tai nuori on lukemassa jotakin, osoita kiinnostusta. Mitä luet? Mistä se kertoo? Mikä siinä on susta kiinnostavaa?
3. Kuuntele mistä jälkikasvu itse voisi tykätä, eli suosittele yli genrerajojen oman rakkaan lempparin tuputtamisen sijasta. Meillä esim. tehtiin taannoin vanhempien virhearvio, kun suositeltiin vimmaisesti omaa suosikkia, Taru sormusten herrasta -settiä. Ei innostanut yhtään. Sitten suositeltiin vimmaisesti chick litiä (josko toisesta ääripäästä osuisi!). Ei innostanut yhtään. Sitten koulusta laitettiin luettavaksi Tuntematon sotilas, ja koukku yhtäkkiä syntyi. Älä siis oleta, vaan kokeile niin kauan, että tärppää.
Ei kannata myöskään aliarvioida nuoren kirjamakua, vaan tarjota rohkeasti myös ”vaikeampaa”. Pohtiminenhan on siistiä, ja kirjojen kautta aukeaa ihan uudenlaisia mahdollisuuksia jäsentää maailmaa. Kun joku kirja on napannut otteeseen, vinkkaa jotakin saman tyyppistä. ja jos ei omasta repertoaarista löydy, menkää yhdessä kysymään kirjastosta. Siellä tiedetään kaikki!
4. Sponssaa tai lahjo. Vie kersa kirjakauppaan ja anna valita mitä haluaa (talouden sallimissa rajoissa, tietty). Älä vaadi ottamaan ”jotain parempaa”, vaan rohkaise etsimään jotakin juuri hänelle kivaa ja kiinnostavaa. Luota porttiteoriaan! Anna lahjaksi kirjoja ja/tai kirjakaupan lahjakortti.
5. Kuuntele yhdessä. Äänikirjat ovat ihan yhtä kirjoja kuin paperikirjatkin. Äänikirja on mainio koko perheen hommeli pitkillä autoreissuilla tai vaikka mökkiviikonlopun aikaan. Niitä ei tarvitse sulkeutua kuuntelemaan omien luurien taakse, vaan koko perhe voi tehdä sitä yhdessä. Kirjastossa on valtavat valikoimat hyviä!
Ja jos lapsi kuuntelee mieluummin itse omista luureista, hommaa hänelle puhelimeen äänikirjasovellus ja ilmoittaudu maksamaan hänen tilaamansa teokset. Meillä on käytössä Audible ja kokoelmaa karttuu jatkuvasti.  Kotihommat siivoilusta lähtien sujuvat kivemmin kirja korvilla.
Älä silti korvaa yhteistä iltasatuhetkeä äänikirjalla. Yhdessä lukeminen on ihanaa!
Bonusvinkki: Älä koskaan päätä lapsen puolesta onko hän ”lukija”. Jos et itse ole, lapsi voi silti olla. Jos hän ei vielä ole, hänestä voi tulla. Vältä vimmatusti käyttämästä negatiivisia sanoja tai lauseita, kuten ”meidän suvussa ei ole tota lukupäätä”. Se ei ole mikään sukupiirre, vaan asiaan voi aina vaikuttaa. Vaikuta!

Rohkaise rakasta käsittelemään menneitä. Ystävänpäivätarjous Kosteusvaurioita -kirjasta!

Olen kuullut, että melkoisen moni on hankkinut lapsuudenperheissä tapahtunutta liikajuomista ja sen seurauksia käsittelevän Kosteusvaurioita – kasvukertomuksia pullon juurelta -kirjani lahjaksi ystäville ja kumppaneille. Se on musta ihan loistava rakkauden teko! Menneet kokemukset vaikuttavat nimittäin yllättävän paljon ystävyyssuhteissa ja parisuhteissa, ja aika usein tavoilla, joita ei ehkä alkuunkaan osaa yhdistää lapsuudenkokemuksiinsa.

Viesti siitä, että toinen välittää ja on halukas ymmärtämään myös näitä joskus melko merkillisiäkin piintymiä on minusta ihana. Ehkä yksi ihanimmista. On lupa puhua, kipuillakin, ja mennä rohkeasti yhdessä eteenpäin.

Rohkaisenkin siihen polkaisemalla Atenan kanssa loppukuuksi pystyyn ystävänpäivätarjouksen kirjasta. Saat sen nyt hintaan 16,90 e ja se lähetetään sulle ilman postikuluja.

Voit tilata kirjan kampanjahintaan helmikuun loppuun saakka tuosta oikealla olevasta bannerista kilkkaamalla, tai siirtymällä sivulle TÄSTÄ.  Muista merkata tilauslomakkeeseen tuo alekoodiin oikeuttava sana KOKOVARTALOFIILIS.

Vinkkaa ihmeessä myös tutuillesi tästä tarjouksesta, sillä tätä edullisemmin ei kirjan printtiversiota ole nähdäkseni missään tarjolla!

Loppuun tällainen musafiilistely, jonka ääressä olen tunnelmoinut nyt joka päivä. AH!