Terveisiä kirjankirjoituslomalta – arki alkaa taas!

Ensimmäinen villapaita-aamu Hämeenlinnassa! Taitaa olla hyvä hetki päivittää vähän kuulumisia kesähuilin jälkeen. Tämä onkin ollut poikkeuksellinen kesä. Ihan ainutlaatuinen.

Pistin kesäkuun alussa kaikki tietoliikennekanavat säppiin puhelinta ja someja myöten ja matkasin Kreikkaan. Tosi syntinen olo olla saavuttamattomissa, mutta nopeasti siitä oppi kyllä nauttimaankin! Muhin Peloponnesoksen maisemissa 3,5 viikkoa perheeni kanssa Airbnb-talossa. Ahmin vinon pinon kirjoja, uin altaassa ja meressä, tuijottelin riippumatosta läheisiä vuoria ja kiertelin koko joukon historiallisia paikkoja Olympiasta Spartan kautta Delfoin oraakkelien majoille. Oli upea reissu, joka totaalisesti katkaisi kevään työkelat, ja se tulikin tarpeeseen. Seuraavaksi oli nimittäin vuorossa ihan muuta.

Kun palailin juhannuksen jälkeen Suomeen, alkoi ensimmäinen kokonainen apurahakauteni kirjan kirjoittamisen parissa. Olen aikaisemmin saanut pieniä apurahjoja, mutta nyt Taiteen edistämiskeskus myönsi minulle pidemmän jakson, joka mahdollisti täydellisen uppoutumisen. Ihan taivaallista! Pistin siis freetoimittajan työni hetkeksi tauolle, vaikka kyllä tuntui vaikealta. Vaikka olen ollut yksinyrittäjä jo toistakymmentä vuotta, on aina vähän hyppy pääedellä pimeään sanoa asiakkaille, etten ole käytettävissä viikkokausiin.

Kosteusvaurioita-kirja syntyi kokonaan töiden lomassa varhaisina aamuina, myöhäisinä öinä ja viikonloppuina, enkä ole edes tajunnut, kuinka eri asia on voida jatkaa samaa ajatusta rauhassa päivästä ja viikosta toiseen ilman alituista poukkoilua muihin mietteisiin. Täysin erilaista! Oli mahdollista hapuilla rauhassa kiinni vaikeista ajatuksista ja imeä valtava määrä taustakirjallisuutta aivoihin ilman sirpaloitumisen pelkoa. Saisipa aina kirjoittaa näin!

Sitä apurahakautta olen takonut nyt seitsemisen viikkoa ja viimeisiä päiviä viedään. Loput kaudesta kirjoitan kirjaa tavalliseen tapaan töiden ohella. Olen melkoisen tyytyväinen itseeni, sillä olen todella naputtanut naputtamistani siitä juhannuksesta asti. Joka päivä, pitkiä päiviä. Kesään mahtuu tasan kaksi lyhyttä, kahden yön mökkireissua, joiden aikana olen ollut käsikirjoituksesta irti. Tulostakin on tullut. Ylihuomenna kustannustoimittajani saa paksun nivaskan luettavakseen ja minä kirjalta pari viikkoa rauhaa töiden käynnistelyyn. Se onkin totisesti tervetullutta. Alan olla aivan korviani myöten täynnä tuota tekstiä muhittunai sen kanssa vierihoidossa näin tiiviisti!

Toista kirjaa on ollut esikoiseen verrattuna tosi erilaista kirjoittaa. On ollut parempi tolkku siitä miten homma etenee, ja toisaalta enemmän paineitakin. Tämä toinenkin kirja käsittelee alkoholia, mutta aivan eri vinkkelistä kuin Kosteusvaurioita, joten vetoapua ei siinä mielessä ole ollut tarjolla. Samalla on tuntunut aivan tolkuttoman etuoikeutetulta saada tehdä toinenkin kirja ja paneutua tähän mieltä kaivelevaan aiheeseen pää edellä pitkäksi aikaa. Luulen, että osaan enemmän nyt, mutta ei se näytä tekevän hommasta yhtään kevyempää. Aika tuskaista päkistämistä on, vaikka nautinnollistakin. Jotenkin fiilikset kulkevat jännänä aallokkona: kun ensin tuntuu kaksi viikkoa siltä, etten tajua mitään yhtään mistään, on seuraava viikko täynnä oivaltamista ja kiihkeää etenemistä. Olen ollut tosi lähellä luovuttamista ja toisaalta melkoisen messiaanisissa riemun tunnelmissakin. Sitä ristipainetta ja vuoristorataa täytyy kai vain oppia jotenkin sietämään.

Tällä viikolla käynnistyvät normaalit työt. Jännittää vähän, ja samalla innostaakin. Syksyn käynnistymisen myötä alkaa taas myös reissuelämä erilaisten puhekeikkojen merkeissä. Syyskuulle mahtuu jo kaksi, kun käyn ensin kommentaattorina THL:lla uuden Näin Suomi juo -kirjan jukaisutilaisuudessa ja sitten luennoimassa Vantaan Päihdefoorumilla. Tosi mielekkäältä tuntuvat nämä hommat edelleen. Alkoholi on nyt ollut osana jokapäiväistä tekemistäni jo yli neljä vuotta. Aikamoista!

Ajattelin aktivoitua kirjailemaan kirjan etenemisen tunnelmia tänne nyt aktiivisemmin. Edessä on pitkän muhittelun jälkeen taas vaihe, jossa tapahtuu paljon. Kirjalla on jo nimi ja kannetkin ovat juuri tekeillä. Tiedän toki julkaisemisen ajankohdankin. Hetken vielä ne ovat hyshys-juttuja, mutta ihan varmuudella kerron lisää heti, kun lupa heltiää! Ehkäpä Kreikan reissustakin voisi tehdä matkakertomuksen.

Millaista kesää te olette viettäneet? Tuliko luettua hyviä kirjoja? Vinkkailkaahan niistä!

 

Mainokset

5 vinkkiä lukuinnon tartuttamiseksi kaikenikäisiin lapsiin

Tässä lasten lukemista käsittelevässä jutussa oli paljon asiaa, vaikka onhan myös niin, että ”tietokoneen takana” oleva ihminen voi mainiosti olla myös lukemassa e-kirjaa. Omat suosikkivinkkini vanhemmalle, joka haluaa rohkaista lasta lukemaan, ovat tässä:
1. Lähde lapsen mukaan kirjastoon. Lapsi tarkoittaa myös isoja lapsia, vaikka jostain syystä meillä helposti ajatellaan, ettei teinien kanssa enää juuri hengailla. Miksi? Meidän perheessämme esim. 17 v teinin kanssa kirjastokoluamiset kuuluvat oleellisesti yhteiseksi jutuksi. Reissuilla vertaillaan saalista, bongaillaan uutuuksia ja fiilistellään kirjaston mahtavuutta yleisesti.
2. Juttele lukemistasi hyvistä kirjoista, vinkkaile ja pohdi. Kirjoista on kiva puhella ruokapöydässä. Kun katseluun tulee kirjaan perustuva elokuva, voi miettiä mikä on ero alkuperäiseen ja näyttivätkö esim. hahmot erilaisilta, kuin oli itse kuvitellut. Kirjat kannattaa pitää puheissa. Ja kun lapsi tai nuori on lukemassa jotakin, osoita kiinnostusta. Mitä luet? Mistä se kertoo? Mikä siinä on susta kiinnostavaa?
3. Kuuntele mistä jälkikasvu itse voisi tykätä, eli suosittele yli genrerajojen oman rakkaan lempparin tuputtamisen sijasta. Meillä esim. tehtiin taannoin vanhempien virhearvio, kun suositeltiin vimmaisesti omaa suosikkia, Taru sormusten herrasta -settiä. Ei innostanut yhtään. Sitten suositeltiin vimmaisesti chick litiä (josko toisesta ääripäästä osuisi!). Ei innostanut yhtään. Sitten koulusta laitettiin luettavaksi Tuntematon sotilas, ja koukku yhtäkkiä syntyi. Älä siis oleta, vaan kokeile niin kauan, että tärppää.
Ei kannata myöskään aliarvioida nuoren kirjamakua, vaan tarjota rohkeasti myös ”vaikeampaa”. Pohtiminenhan on siistiä, ja kirjojen kautta aukeaa ihan uudenlaisia mahdollisuuksia jäsentää maailmaa. Kun joku kirja on napannut otteeseen, vinkkaa jotakin saman tyyppistä. ja jos ei omasta repertoaarista löydy, menkää yhdessä kysymään kirjastosta. Siellä tiedetään kaikki!
4. Sponssaa tai lahjo. Vie kersa kirjakauppaan ja anna valita mitä haluaa (talouden sallimissa rajoissa, tietty). Älä vaadi ottamaan ”jotain parempaa”, vaan rohkaise etsimään jotakin juuri hänelle kivaa ja kiinnostavaa. Luota porttiteoriaan! Anna lahjaksi kirjoja ja/tai kirjakaupan lahjakortti.
5. Kuuntele yhdessä. Äänikirjat ovat ihan yhtä kirjoja kuin paperikirjatkin. Äänikirja on mainio koko perheen hommeli pitkillä autoreissuilla tai vaikka mökkiviikonlopun aikaan. Niitä ei tarvitse sulkeutua kuuntelemaan omien luurien taakse, vaan koko perhe voi tehdä sitä yhdessä. Kirjastossa on valtavat valikoimat hyviä!
Ja jos lapsi kuuntelee mieluummin itse omista luureista, hommaa hänelle puhelimeen äänikirjasovellus ja ilmoittaudu maksamaan hänen tilaamansa teokset. Meillä on käytössä Audible ja kokoelmaa karttuu jatkuvasti.  Kotihommat siivoilusta lähtien sujuvat kivemmin kirja korvilla.
Älä silti korvaa yhteistä iltasatuhetkeä äänikirjalla. Yhdessä lukeminen on ihanaa!
Bonusvinkki: Älä koskaan päätä lapsen puolesta onko hän ”lukija”. Jos et itse ole, lapsi voi silti olla. Jos hän ei vielä ole, hänestä voi tulla. Vältä vimmatusti käyttämästä negatiivisia sanoja tai lauseita, kuten ”meidän suvussa ei ole tota lukupäätä”. Se ei ole mikään sukupiirre, vaan asiaan voi aina vaikuttaa. Vaikuta!

Podcastissa pohditaan tietokirjojen tylsyyttä

Sain tänään käydä vieraana Marko Suomen loistavassa Takakansi-podcastsarjassa. Juttelimme tietokirjoista, genrerajoista, lukemisen eri tavoista ja vähän lapsuusmuistoistakin. Mukana on myös tanakka pino lukusuosituksia niin äänikirjan ystävälle kuin pertsa-lukijankin tarpeisiin.

Käy ihmeellä kuuntelemassa! Löydät Takakansi-podcastin iTunesista, SoundCloudista tai tästä linkistä: https://isomieli.fi/2018/02/06/tietokirjathan-ovat-tylsia/

Teimme innostuksissamme pari pientä tiplua. Bongaatko mitkä? Nappaa muuten samalla tuo Markon kulttuurisivu seurantaan! Sieltä saa tosi hyviä vinkkejä ja kiinnostavaa pohdittavaa!

Mitä tietokirjoja luet just nyt? Suositukset jakoon!

IMG_20180206_163142_057.jpg

Mitä kuuluu kolmikuiselle Kosteusvaurioita-kirjalle? Menneitä ja tulevia tapahtumia ja arvosteluja.

Kosteusvaurioita – Kasvukertomuksia pullon juurelta on varttunut pontevaan reilun kolmikuisen ikään. Ei enää valvota öisin! Tiivis syksy sen kanssa onkin ollut, ja antoisa. Alkuhötinöiden hiukan laannuttua mennään kirjan kanssa nyt mukavaa uutta arkea. Tässä pieni katsaus viimeaikaisiin vaiheiisiimme!

Minusta on aina supermielenkiintoista nähdä, mihin lukijan kiinnostus on erityisesti kirjassani kohdistunut. Huomio kiinnittyy varsin erilaisiin yksityiskohtiin. Tässä muutama poiminta viimeaikaisista kirja-arvosteluista.

Pertti Nybergille kirja oli näyttäytynyt näin. Kiitokset myös Rouva Kiljuselle bloginostosta!  Ilokseni huomasin kirjan päässeen myös ammattikirjallisuuden suosituksiin Sosiaalialan tietopalvelussa (luonnehdinta löytyy s. 12).

Goodreads-sivustolla (suosittelen kaikille lukemisen ystäville!) Marko Suomi toteaa kirjasta seuraavaa:

Tässä on todella tärkeä kirja kaikille niille suomalaisille, joiden elämää alkoholiongelma on jollain tasolla koskettanut. Ja varsinkin jos kyse on perhepiiristä, tuosta tabusta pienestä piiristä, joiden juttuihin täällä ei kukaan ulkopuolinen uskalla puuttua vaikka tietää että ”varmaan pitäisi” mutta ”ehkä se siitä”. Se, jonka kulisseja pidetään hengenkin uhalla ylhäällä ja kannatellaan vaikka voimia ei todellakaan ole. Ja jos selvitään hengissä niin arvet voivat olla syvät ja kipeät aina aikuisuuteen ja omaan vanhemmuuteen asti. Kyseessä on hieno Kosteusvaurioita -kirja, jonka on kirjoittanut Ani Kellomäki. Oli kunnia olla etukäteislukemassa tätä kirjaa ja nyt lukea se valmiina (ja vieläkin parempana) uudelleen, vaikkakin prosessi nostaa paljon ikäviäkin tunteita pintaan. Tämä aihe pitää kuitenkin avata ja tämä kirja tekee sen vaikeasta aiheestaan huolimatta lempeällä ja viisaalla tavalla, ei mässäillen tai repien. LUE HYVÄ IHMINEN! 

ja Aino puolestaan samalla sivustolla näin: Hienosti koottu kirja herkästä ja tärkeästä aiheesta. Teksti ei märehdi menneitä eikä ylipsykologisoi kenestäkään uhria sen enempää kuin syyllistäkään. Oli lohdullista saada oppia, kuinka omat toimintatavat onkin ihan loogisia, lapsuudessa opittuja reaktioita. Oivalluksia tuottava, vapauttava lukukokemus kaikin puolin.

Kiitos! Voiko kauniimpia arvioita mitenkään toivoakaan? Aina joku kesken -blogista puolestaan löytyi juttu Helsingin Kirjamessuilta.  Tosi kivaa, että myös minun Kirjakallion juttutuokioni pääsi blogin nostojen joukkoon:

Loppupäivä lauantaista täyttyi mm. KirjaKallion hienosta haastattelusta, jossa keskusteltiin Ani Kellomäen koskettavan aiheen teoksesta Kosteusvaurioita – kasvukertomuksia pullon juurelta. Nuoret kalliolaiset Stella ja Virpihaastattelivat toimittaja Kellomäkeä ansiokkaasti ja kuin rutiinilla, ja puolivälissä otteen kirjasta esittänyt Valtteri Gutev tulkitsi riipaisevasti sen, mistä Kosteusvaurioissa on kyse: nuoren alituisesta pelosta, epävarmuudesta, riittämättömyydestä ja laskelmoiden elämisestä silloin, kun toinen vanhemmista on piiloutunut pulloon.

Kallion lukiolaiset tekivät myös minuun lähtemättömän vaikutuksen upeasti kootulla esityksellään. Suuri kunnia saada olla niin paneutuneissa käsissä, ja todella mielenkiintoista kuulla, miten kirja oli näyttäytynyt lukijoille, jotka olivat nyt samassa iässä kuin minä olin silloin kotihommien ollessa meillä vaikeimmillaan. Ja tietysti olin tosi hyvilläni myös tästä:  Kellomäen aurinkoisuus ja hyväntahtoisuus lavalla oli myös silmiinpistävän vahvaa.

Pari viikkoa sitten kävin myös puhumassa Ehkäisevän päihdetyön järjestöverkoston viestintäkoulutuksessa. Aiheena oli vaikeista kokemuksista viestiminen. Viestinnän ammattilaiselle tietysti todella mieluisa aihe ja tilaisuus. Oikein mieluusti kouluttaisin aiheesta lisää tulevaisuudessakin, joten jos tarpeita ilmenee, ole ihmeellä yhteyksissä!

Anna-lehdessä mietittiin ylisukupolvisten ketjujen katkaisemista. Olin tosi iloinen myös tästä Raittiuden ystävien hiljattain osoittamasta huomiosta.

Aikaisemmin vinkkasin, että sain kirjan tiimoilta kaksi uutta kolumnipestiä. Nyt löytyy jo luettavaakin! Kirjoitan toista Sininauhaliiton Uusi Toivo -lehteen (löydät kirjani arvostelun täältä sivulta 24  ja uusimman kolumni sivulta 15). Ja Mielenterveyden keskusliiton Tunne & Mieli -sivuston tuorein kolumnini taas löytyy täältä. Löytyvät kumpainenkin myös Facebookista, jos haluat napata sivut seurantaan tulevia kolumneja silmälläpitäen. Ihan pian julkaistaan Sininauhaliiton puolella uusin, jonka aiheena on autettavaksi suostumisen vaikeus. Joulun alla on tulossa myös puhetilaisuuksia kirjan aiheesta. Huhuilen niistä sitten lähempänä lisää. Olisi todella kiva nähdä teitä taas kasvokkain!

(Lisäys 16.11.) Myös Maininki-lehti oli tehnyt kivan arvostelun s.29, kiitos!

Huomasithan myös loppuvuodelle saadut kaksi vertaistuellisen kirjoittamisen iltaani täällä Hämeenlinnassa? Laitahan viestiä, jos haluat mukaan! 

Jos kurkataan jo ensi vuoden puolelle, niin tammikuussa saan vierailla Kuopiossa, Päihdepalvelu Hemman 10-vuotisseminaarin puhujana. Kaikille avoin tilaisuus, jonka teemana on vanhempien päihteiden käyttö lapsen silmin, on perjantaina 26.1. klo: 12-15 ja mukaan voi ilmoittautua osoitteessa vilma.iso-ilomaki (ät) paihdepalveluhemma.fi.

Mukavasti porskuttaa siis kirja maailmassa. Kun joku välillä aina kysyy, liittyykö kirjan valmistumiseen haikeutta, voin kaikella rehellisyydellä todeta, että ei vähääkään. On todella helpottavaa, erittäin mielenkiintoista ja melkoisen jännääkin seurailla sen löytämistä ihmisten käsiin! On upeaa nähdä, että kirjastot tilaavat sitä kokoelmiinsa lisää kovan kysynnän myötä, ja että se killuu myynti- ja suosituslistoilla niin paperi- kuin sähköisenä versionakin. Olen tietysti ylpeä ja iloinen omastakin osuudestani, mutta ihan erityisen hyvilläni siitä, että tästä hankalasta ja herkästä aiheesta puhutaan nyt koko ajan avoimemmin. Uskon nimittäin vilpittömästi sen tietävän parempia aikoja tuleville polville. 

Muikkaan vielä lopuksi, että blogin lukijathan saavat Kosteusvaurioita-kirjan edelleen edullisesti suoraan Atenalta ilman postimaksuja. Klikkaa tiesi tänne ja muista käyttää koodia KOKOVARTALOFIILIS, niin teos matkaa luoksesi hintaan 19.90 e. 

Ja jos jaat somessa lukukokemuksesi, muista merkata se aihetunnisteella #kosteusvaurioita, niin minäkin löydän sen nähtäväkseni!

Kosteusvaurioita kirjamessuilla lauantaina!

Olispa kiva nähdä Helsingin Kirjamessuilla lauantaina! Olen Kallion lukion opiskelijoiden jututettavana KirjaKallio-lavalla klo: 17.30. ja heti sen perään tutusti moikattavissa Atenan osastolla.

Muistathan myös vielä ainakin tämän kuun loppuun voimassa olevan lukijatarjouksen! Saat kirjan ilman postikuluja ja hintaan 19,90 e klikkaamalla tästä tai blogin oikeassa ylänurkassa olevaa Atenan banneria ja käyttämällä koodia KOKOVARTALOFIILIS.

Kirjallisuuskeskustelu Kosteusvaurioita-kirjasta ensi maanantaina!

Maanantaina 16.10. olen Lumon kirjastossa klo: 18-19 keskustelemassa Kosteusvaurioita-kirjasta, perheissä tapahtuvasta liikajuomisesta, sekä kosteasta lapsuudenkodista aikuisuuteen siirtyvistä seurauksista.  Tilaisuuden juontaa ja haastattelijana toimii Korson seurakunnan aikuistyön pastori Jani Vanhala.

Tapahtumaan on vapaa pääsy ja olisikin ihan mahtavaa nähdä teitä siellä! Kirjaston osoite on Urpiaisentie 14, 01450 Vantaa.

kosteusvaurioita

Tehopäivän saldo: kolme yhdellä iskulla.

Täällä on nyt aika Kosteusvaurioita-painotteista väkisinkin, mutta ehkäpä annatte liekaa hetkisen vielä. Keräilen itselleni muistoksi alkuvaiheen tapahtumia, ja ehkäpä joku teistäkin haluaa bongailla tehtyjä juttuja tai seurata, millä tavalla esikoistietokirjan kulku käy näppikseltä koteihin. Jos ei, niin kannattaa varmaan palailla joskus muutaman viikon päästä, kun kiljanjulkkarisäpinät on säpisty ja tavallinen arki taas rullailee.

Eilen oli melkoinen mediapäivä. Jos viime viikolla kirja sai aika paljon palstatilaa lehdissä, niin nyt oli keskustelujen vuoro. Olin ensin aamutv:n vieraana, joten päivä starttasi huippuvarhain. Puoliltapäivin kävin Yle X:n vieraana (voit kuunnella täältä) ja sitten sain lennosta tiedon, että myös radio Nostalgian Katja Ståhl toivoisi minua kyläsille kirjan tiimoilta. Eipä muuta kuin Lauttasaareen sitten vaan, ja kylläpä lähtikin juttu luistamaan samoin tein! Nostalgialla ei näyttänyt olevan suoraa klippiä osuuksista tarjolla, mutta radiot.fi, sivulta keskustelumme löytyy ke 16.8. klo: 14-18 välistä, alkaen n. klo: 16.15 kohdalta, eli klipin kohdasta n. 2:21. Kanavan Facebook-sivulla laitettiin arvontaan myös yksi kappale kirjasta omistuskirjoituksella. En uskalla luvata kuinka kauan arvonta jatkuu, mutta äkkiä sinne, jos sellainen kiinnostaa!

Kolme suoraa lähetystä saman päivän sisään on ainakin minulle todella intensiivinen paketti, varsinkin kun puhe on herkästä aiheesta, jonka äärellä on oltava aika tarkkana, ettei pääse muodostumaan vääriä mielikuvia. On silti paljon helpompaa yrittää tällätä mahdollisimman monta tapaamista samalle päivälle, kuin reissata Hämeenlinnasta jokaista varten erikseen Helsinkiin. Radio on myös ehdoton suosikkimediani. Olen kai ennenkin kertonut, että ikuinen haaveeni on saada työskennellä radiossa, mutta toistaiseksi se on onnistunut vain lyhyiden tuokioiden verran joitakin vuosi sitten. Ehkä paikkaan nyt tätä aukkoa vierailemalla langoilla tiiviisti näin!

Väleissä kiertelin kaupungilla ja poikkeilin kirjakaupoissa vakoilemassa, millaisista hyllyistä Kosteusvaurioita löytyy. Ymmärrän hyvin, jos tämä tuntuu pöljältä, mutta ei siitä vielä ole hohto karissut ollenkaan. Melkein kolmen vuoden urakka konkretisoituu siinä esineessä kuitenkin niin palkitsevalla tavalla. Oli kiva bongata se esimerkiksi entisen työkaverini Koko Hubaran kanssa samalta tolpalta Suomalaisesta.

Kotiin lähtiessä aloin olla ihan kuiva sanoista, tolkuttoman väsynyt ja aika kyllästynyt omaan ääneeni. Onneksi oli laittaa korviin James Cordenin hauska äänikirja May I Have Your Attention Please. Suositus sille! Äänikirjat ovat kyllä ihan parhaita oman tilan raivaamiseen ruuhkakulkuneuvoissa. Keittiön pöydällä odotteli sitten vielä Kodin Pellervo -lehti (8/2017), jossa on juttu kirjasta myös.

Tänään aion juoda paljon kahvia, mennä metsään nuuhkimaan raitista ilmaa ja päivittää eiliseltä väkisin tekemättä jääneet palkkatyöt ajan tasalle. Perjantaina suuntaan sitten taas Radiokadulle Pasilaan, Yle Puheen vieraaksi klo: 11-12.

Laitoin muuten yhden kappaleen kirjaa arvottavaksi Kirjallisuuden ystävät -Facebooksivulla. Voit osallistua siellä tykkäämällä tai kommentoimalla. Arvonta tapahtuu 31.8.