Esikoiskirjan loppuryminät käsillä

”Laitoin sun kirjan varaukseen kirjastossa tänään. Oon nyt ekana jonossa. En malta odottaa!” Ystäväni lähetti eilen viestin. Mahanpohjassa pyörähti. En minäkään malta odottaa!

Kevät on ollut blogissa ihan luokattoman hiljainen, mutta täällä kotisohvalla on totisesti käynyt kiivas naputus. Kosteusvaurioita:  Kasvukertomuksia pullon juurelta -kirja on materialisoitunut jo näytöltä printtinivaskaksi käsiini. Sen on taitettu, ja miten hienolta se näyttääkään! Fontti, otsikot, jutut. Ihan oikealta kirjalta, viimeinkin.

Olen ollut aikaisemmin mukana kahden kirjan toimittamisessa, mutta tämä on oma esikoisteokseni. En ole koskaan aiemmin saanut olla mukana kirjan tekemisen jokaisessa käänteessä, kaikissa vaiheissa, ja on kyllä ollutkin kiinnostava rupeama! Oma teksti rullaa ensin loputtomalta tuntuvia aikoja ruudulla, lähtee ja palaa sitten kustannustoimittajan ja oman koneeni välillä, rullaa taas muovailtavana, ja ilmestyy kuin ilmestyykin sitten tällaisena ihan, tai melkein, kirjan näköisenä paperipinkkana eteen. Välissä sähköpostiin putoilee kommentoitavaksi kansiehdotuksia, kuvaustekstejä, kaikenlaista markkinointi-ideaa ja kuvausaikatauluja. Niin älyttömän monta osasta raksuttelee projektin taustalla menemään samaan aikaan. Tolkuttoman mielenkiintoista!

Rakastan kirjoja, lukemista, kirjoittamista ja aivan erityisesti kirjastoja, ja siksi tuo ystävän viesti tuntui ihan erityisen mahtavalta. Kirja on jo siellä, tuollaisena ajatuksena, vaikkei ihan vielä konkreettisena kappaleena, ja kohta sen voi poimia sieltä laukkuunsa ja lukea valitsemassaan paikassa! Sitä voi jo varata suorastaan, ja miten kivalta tuntuukaan, että jokin, jota itse odotan tosi paljon, on myös muiden mielessä tällaisena odotuksena! Myös tuolta aikaisemman linkin takaa, kustantamon sivuilta, kirjaa voi kuulemma jo ennakkotilata. Jee!

kosteusvaurioita kirjastossa

Tällainen pitkänmatkanlaji ei ole ollut minulle ollenkaan luontainen, kun päivätyö lehtihommissa koostuu muutaman viikon ja parin päivän rutistuksista. Telkkarinkin puolella mennään aina kausi kerrallaan, käytännössä jokusen hassun kuukauden ajan saman asian äärellä. Siksikin tuntuu tosi hyvältä, että tuolta se nyt todella on tulossa. Tämä kirjapuuha näyttää vielä elävän ihan omanlaistaan ajanlaskua, jossa kokonaisuus vie pitkän tovin, jotkin vaiheet sen sisällä kestävät kauan ja etenevät verkkaan, ja sitten tulee sprinttiosuus ja mennäänkin hurjalla nelillä kohti seuraavaa. Ihan mahtavaa, että olen saanut olla sellaistakin oppimassa. Ja ihan niin kuin taitavat kaikki muutkin esikoisensa jälkeen todeta, tekisin minäkin nyt useita juttuja ihan eri tavalla tällä tiedolla, en toki sisällön, vaan teknisen toteutuksen osalta. Katsotaan sitten toteutuuko ajatus, ja tuleeko seuraava kerta. Muutama ajatus siihen suuntaan muhii kyllä jo.

Kesä vielä pitää välissä malttaa, ja sitten juhlitaan julkkareita!

Saisiko siivousinnostuksen tarttumaan?

Sain työn puolesta käsiini Marie Kondon hittikirjan KonMari – Siivouksen elämänmullistava taika. Olen hapuillut sitä jo kauan. Kaveripiirissä pyyhkii vimmainen konmarittamisen puuska. Kirjastosta kirjaa on melkein mahdoton tavoittaa. Taisi paikallisessa olla jonoa yli 40:n lainaajan verran, kun viimeksi kurkkasin!

Olen vasta alkumetreillä. Menetelmä on tullut tutuksi kavereiden kanssa jutellessa, mutta on tosi hauskaa päästä lukemaaan alkuperäinen lähde. Vaikuttaa erittäin hyvältä.

Joko olet lukenut? Ehkä jo konmarittanutkin? Lupaan kirja-arvostelun, jahka pääsen loppuun. Ainakin olisin ihan valmis mullistamaan huushollini taianomaisesti, niin kuin lupaus kuuluu!

Jos olet kaipaillut samaa taikaa omaan elämääsi, niin kustantaja tietää kertoa, että kirjaa myyvät kaikki hyvinvarustetut kirjakaupat ja hinta on noin 20 e.

Oodi kirjoille – miksi lukea kirjoittamisesta?

Olen aika innoissani. Aloitan tänään puolivuotisen luovan kirjoittamisen verkkokurssin Oriveden opistolla. Opiskelijan ominaisuudessa siis. Tuumasin, että on ihan liian kauan aikaa siitä, kun viimeksi sain ohjausta omaan kirjoittamiseeni. Tuollainen on työkseen kirjoittavalle parasta työnohjausta, uusien ajatusten herättelyä ja nitkauttelua pois luutuneilta urilta.

Lehtikirjoittaminen on kivaa ja mieluisaa, mutta päteehän siinä tietyt, varsin fakkiintuneetkin lainalaisuutensa. Artikkelit noudattelevat pitkälti samoja muotoja, vaikka aiheet vaihtelevatkin downshiftaamisesta rannekanavaoireyhtymään (tällä viikolla näppiksellä ovat esimerkiksi juuri nuo). Lehdestä vähän riippuu, miten juttu muotoillaan, mutta peruskuvio on aika sama. Kaunokirjalliset hommat antavat ihan eri tavalla vapauksia, vaativatkin suorastaan. Olisi karmaisevaa lukea lehtimuotoon pakattua satua.

En malttanut odottaa kurssin alkamista, vaan kävin kolmisen viikkoa sitten kirjastossa vähän katselemassa millaisia kirjoitusoppaita sieltä löytyisi. Ihastuin runoilija-kuvataiteilija-kirjoittamisen opettaja-zenbuddisti Natalie Goldbergin Luihin ja ytimiin -kirjaan niin paljon, että tempaisin heti perään kirjan Avoin mieli. Sen jälkeen rakkauteni oli vielä syvempi, joten nyt meneillään on Hyvä kaukainen ystävä, ja yöpöydällä odottamassa vielä Lukeva mieli.

Sitten tuumin katsastaa kotimaista tarjontaa, ja ahmin Taija Tuomisen,  Minusta tulee kirjailija -oppaan, sekä Claes Anderssonin Luova mieli -teoksen. (Onko mieli  kirjoitusoppaiden kirjoittajien lempparisana?). Seuraavaksi käsiin tarttui Merete Mazzarellan Elämä sanoiksi. Tykkäsin kovasti. Myös Elina Hirvosen ja Anu Silfverbergin Sata sivua – tekstintekijän harjoituskirja on oikein kiva. Lähti siis aavistuksen käsistä, mutta voisi kai huonompaankin hurahtaa?

Vähän aiemmin keväällä kuuntelin äänikirjana Stephen Kingin On writing: a memoir of the craft -kirjan. Sitä suosittelen myös erinomaisen lämpimästi!

Onpa ihan kiehtova maailma! En oikein edes hoksaa, miksen ole aikaisemmin lukenut kirjoittamisesta kuin silloin tällöin. Olen kyllä käynyt kirjoituskursseilla ja seurannut alaa kiinnostuksella, tehnyt erilaisia kirjoitusharjoituksia ohjatusti ja itsenäisesti ja sillä tavoin ollut kiinni myös kirjoittamisen teoreettisessa puolessa, mutta nyt näyttää ahmituttavan näitä kirjoja oikein kunnolla. Koska yksi lempigenreistäni on elämäkerta, nautin ihan erityisesti niistä kirjoittamiskirjoista, joissa kirjailija kertoo omasta suhteestaan kirjoittamiseen, uransa vaiheista ja niistä keinoista, joilla hän selättää kauhun hetket valkoisen paperin äärellä.

Melkein jokainen kirjoittaja antaa saman ohjeen kirjoittamisesta haaveileville. On luettava paljon voidakseen kirjoittaa hyvin. Olen aina allekirjoittanut väitteen, ja lukenut intohimolla hyvin kaikkiruokaisesti. Esimerkiksi näiden kirjoituskirjojen väleissä lukaisin syyskuussa Grégoire Dalecourtin varsin kepeän Onnen koukkuja -kirjan, hauskan kotoutumista käsittelevän Marjaneh Bakhtiarin Toista maata -teoksen ja sitten töiden vaatimuksesta todella kiinnostavan Suomi – Suomaa -kirjan soiden synnystä, myyteistä ja käytöstä. Lukeminen on ihanaa! Lisäksi olen nauttinut jo aiemminkin monesti hehkuttamiani äänikirjoja työmatkoilla ja vaika kävelylenkeillä. Just nyt menossa on uusintakierrokselle päässyt Gretchen Rubinin The Happiness Project ja Sarah Watersin Tipping Velvet.

Minua ei lainkaan haittaa lukea ja kuunnella 2-4 kirjaa samaan aikaan limittäin ja lomittain. Tartun kulloiseenkin mielialan ja tilanteen mukaan. Joku kirja nappaa niin mukaansa, että se on imaistava putkeen ilman keskeytyksiä, ja joku toinen taas tarjoilee ihanaa viipyilyä palan kerrallaan. Jos joku kirja on ihan paska, jätän sen surutta kesken. Elämä on liian lyhyt huonoille tuherruksille.

Lukemisen arkkivihollinen on Facebook. Ainakin minulle kaavio on vesiselvä: mitä enemmän roikun facessa sitä vähemmän luen. Somen repaleinen rytmi ja valtava viriketulva vievät kyvyn keskittyä ja rauhoittua lukemaan. Jopa yhden kappaleen, saati sivun tai luvun lukeminen muuttuu nopeasti mahdottomaksi.

Kun vielä elokuussa käytin melko paljon aikaa kaikenlaisten feedien selailuun ja kommentointiin, olin aivoistani ihan tukkeessa. Silloin ei olisi tullut mieleenkään, että aikaa tai jaksamista olisi duunien ohessa riittänyt parin tuhannen sivun ahmaisemiseen, niin kuin syyskuun aikana kävi melkein huomaamatta. Jos olet miettinyt, miksi lukeminen ei enää maita, ota viikoksi  irti somesta. Ero on melkoinen!

Lukeminen ruokkii ihan huikealla tavalla kirjoittamista. Käy jatkuvasti niin, että pääsen etenemään muutaman sivun, kun on ihan pakko kirjoittaa muutama sana tai lause vihkon marginaaliin muistiin. Usein on pakko laittaa koko opus syrjään ja avata läppäri. Sitten yhtäkkiä näppiksellä on kuin tuhatjalkainen, kun sormet eivät meinaa mitenkään ehtiä ajatuksen tahtiin.

Näiden kolmen viikon aikana, kun olen lukenut kirjoittamisesta, olen ensimmäistä kertaa kirjoittanut pitempää fiktiota. Jokin lukko naksahti auki aivoissa, ja syntyi kolmisenkymmentä sivua satua minulle ihan uudessa genressä. Maaginen realismi ei ole koskaan saanut minua kirjoittamaan, vaikka luenkin sitä mielelläni. Nyt olen sormiharjoitellut sen äärellä suurella nautinnolla.

Lukeminen on möyhinyt aivoja myös sillä tavalla, että näen paljon seikkailullisempia unia. Muistan niitä entistä paremmin herättyäni, ja saan yön aikana ihan uudenlaisia oivalluksia. Toivottavasti tämä kehitys jatkuu, sillä öistä on tullut tosi hauskoja. Olen unissani sankaroinut vaikka minkälaisia ihmeellisyyksiä!

Sohvan kulmalla minua odottavat seuraavaksi Curt Jonssonin Luova kirjoittaminen, Marja Myyryläisen Totta ja Tarua, Boltonin, Fieldin ja Thompsonin Writing Works, Heli Hulmin Saattaen vaihdettava – vapaudu kirjoittamaan, sekä Suomen Tieteiskirjoittajat ry:n ja Turun yliopiston tieteiskulttuurikabinetti ry:n Kirjoita kosmos – Opas spekulatiivisen fiktion kirjoittamiseen.

Ja entäs sitten ne kirjat, jotka minun ihan oikeasti pitäisi lukea? Niin, Aikuiskasvatus tieteenä ja toimintakenttänä sekä Aikuiskasvatuksen risteysasemalla – Johdatus aikuiskasvatukseen ovat nököttäneet tuossa jo jonkin aikaa. Yritin, ihan varmasti yritin! Ei vain lähtenyt imemään yhtään. Lukaisen tuon toisen pinkan ensin, ja yritän sitten uudelleen.

Kaiken tämän lukemisen ja kirjoittamisen äärellä odotan tietysti innosta kihisten ihka ekaa omaa kirjoituskurssiani! Kunpa olisi jo marraskuun alku! Ilmoittautumisia on tullut mukavasti, ja kohta päästään laskemaan kynä paperille. Pistäpä ilmoittautuen, jos mielit mukaan!

Vaikuttaako some sun lukemiseesi? Ootko lukenut jotakin kivaa lähiaikoina? Laita suositukset jakoon!

Suosittelen: Jenny Belitz-Henriksson kirjoitti hyvän mielen kirjan just sulle

Ihana kollegani ja hengenheimolaiseni elämän monenkirjavien tuntojen luotaamisessa, toimittaja-bloggaaja-monitaituri Jenny Belitz-Henriksson, on kirjoittanut kirjan, jota haluan suositella lämmöllä.

sisäinen voima

Sisäinen voima – 365 ajatusta parempaan arkeen (Readme.fi 2015) on sellainen pienisuuri kirja, jonka äärelle unohtuu mielellään. Se pitää sisällään, nimensä mukaisesti, 365 mietelmää elämän eri osa-alueilta ihmissuhteista läsnäolon ja ilon kautta tavoitteisiin ja unelmiin.

Tämä on sellainen näennäisen kepeä kirja, joka kätkee sivuilleen paljon ajattelemisen arvoista asiaa. Helppolukuinen, sopivan lyhyiksi palasiksi koottu kokonaisuus, josta voi poimia itselleen juuri kaivatun kokoisen palan pureskeltavaa. Se on täydellinen yöpöytäkirja, josta löytyy pieni oivallus jokaiseen aamuun tai iltaan, tai vaikka päiväunten ajaksi aivoille annettavaksi.

Naurahdin oikein ääneen, kun avasin kirjan ihan ensimmäistä kertaa, ja osuin sattumalta ystävyyttä kuvaavalle sivulle. Jenny sanoitteli siinä sellaista, jota olin pyöritellyt vähän hahmottomasti päässäni jo hyvän aikaa! ”En jää roikkumaan tai takerru, jos joku haluaa lähteä.” Siinäpä sitä opinkappaletta on ollutkin, mutta kantaa hedelmää!

ystävyys

Jennyllä on ihailtava taito jutella lukijalle sellaisella rennolla otteella, puhekielisestikin. Tuntuu vähän samalta, kuin juttelisi kaverin kanssa – helpottavalta, mukavalta ja hyvältä. Tekstit antavat toiveikkaan, eteenpäin menevän fiiliksen. Sellaisia juttuja ei ole tässä elämässä, tässä loskantamppausvuodenajassa ja tässä arjen mutapainissa koskaan liikaa.

Tämä on myös rohkea kirja, koska tällaisista asioista puhujalle helposti vähän naureskellaan. Tässä helposti kyynisessä ja jotenkin etäännyttävässä ajassa on helppo tuhahdella niille, jotka ”puhuvat pehmoisia”, koskettavat elämän niitä herkkävireisimpiä juttuja, tunnejuttuja.

Minä julistin jokunen vuosi sitten henkilökohtaisen kapinan kyynisyyttä kohtaan, ja nautin siitä irtipäästämisestä päivittäin. Tämä kirja on siis just oikeassa paikassa täällä Hämeenlinnassa, ruskean vakosamettisohvan ja anopin virkkaamaan kirjavan vällyn luona.

anna ja pyydä

Voit hankkia kirjan täältä. Se on muuten tosi kiva kirja myös lahjaksi jollekin rakkaalle. Jennyn muita mietteitä voit lukea hänen suositusta Vastaisku ankeudelle -blogistaan.

Kirjahommia – eli tämän syksyn uutuuksia arvioitavana

Ne lukijoista, jotka ovat olleet matkassa jo pitempään, muistavat ehkä, miten löysin Tuomas Vimman epäluuloistani huolimatta. Sittemmin tuo raksasarja kasvoi Ruutukymppi-nimisellä jatko-osalla, jonka luin ihan hetki sitten suuresti nauttien. Miten siistiä olikaan, että juuri kun sain sen loppuun, oli Vimman tuorein, tuon trilogian viimeinen osa Firman mies, ilmestymässä!

Toimittajan homman yksi parhaista puolista on mahdollisuus saada uutuuskirjat käsiin jo vähän ennen suurtayleisöä arvostelukappaleiden muodossa, ja niinpä pistin äkkiä pyynnön vetämään, ja olin ahmaissut tämänkin teoksen parilla istumalla kitusiini jo ennen varsinaista julkaisupäivää.

Tykkäsin Firman miehestä edeltäjiensä lailla kovasti. Vimmalla on hieno kyky kirjoittaa jotenkin näennäisen simppelisti, jotenkin suoraviivaisesti, ja viljellä sitten väliin hauskoja ja skarppeja popkulttuuriviitteitä. Hänen dialoginsa myös toimii mainiosti.

Tykkään erityisesti lukea kirjoja, jotka vievät jonkin ammattikunnan sisälle. Nautin sisäisestä terminologiasta ja vallitsevasta kulttuurista, itselleni vieraan ammatikunnan salaisuuksista. En ole työskennellyt kuin täällä loppumattomalla kotiraksallani, mutta nyt pääsin Vimman matkassa kolmen kirjan kautta kurkistamaan kulisseihin. Kiinnostava maailma!

Taitaa muuten olla myös ensimmäinen kokonainen kirjasarja, jonka luen aikoihin! (Isäni sarjaa toki luen, mutta se onkin vielä kesken.) Hyvää näissä toki on sekin, että kukin osa toimii ihan itselläänkin. Vimma kertaa riittävästi (muttei liikaa) tapahtumia ja henkilöiden välisiä koukeroita tarinan kuljettamisen lomassa, niin ettei uusikaan lukija ihmettele missä mennään.

En halua paljastaa juonia, koska toivon teidän tarttuvan tähän nautittavaan uutuuteen itse. Isoja muutoksia on päähenkilön mielenmaisemissa kuitenkin ensimmäisen osan ajoilta tiedossa. Tavallaan on harmi, että trilogia sai nyt päätöksensä. Toisaalta odotan kiinnostuksella, mitä monipuolinen Vimma seuraavaksi lähtee käsittelemään. Toivottavasti homma on jo tulilla, enkä joudu liian pitkään odottelemaan!

Arvosteltavina ovat (t)yöpöydälläni myös seuraavat kotimaiset uutuudet: Ville Haapasalon reissukirja Et muuten tätäkään usko…, Arman Alizadin seikkailuista kertova Armanin maailma, sekä Jani Niipolan kirjoittama Duudsonit. Kesken on myös Antti Holman Järjestäjä, josta kovasti ainakin näin alkuun olen nauttinut. kaikista näistä lisää tässä syksyn varrella!

Ihan toista genreä edustavat sitten erilaiset elämänhallintakirjat, joita menee tässä rinnalla. Monta on luureissa äänikirjana, mutta ihan paperipainoksena menee nyt Tommy Hellstenin Elämän lapsi, joka on jatko-osa klassikolle Virtahepo olohuoneessa. Ensi viikolla odotan postin kantavan kotiin myös arvostelukappaleita viimeaikaisemmistakin samaa aihealuetta käsittelevistä kotimaisista. Kirjoittelen sitten niistäkin lisää, jahka saan imuroitua sisääni!

Pakko todeta, että jos jokin aivan tosi konkreettinen muutos on tullut päiviini Facebokista lähtemisen myötä, niin se on tämä kirjojen lukemisen mittava lisääntyminen. Olin puoli vuotta sitten niin säpinöissäni ja somen lyhyen aikajänteen riivaama, etten malttanut kunnolla jäädä kirjan sivuille viipyilemään. Nyt on ihan eri leikit. Luen nautinnolla ja oikein odotan päivisin rauhallista iltahetkeä kirjojen äärellä!

Jos huomaat, että et ole aikoihin saanut luettua mitään, niin kehotan rohkeasti tutkiskelemaan vähän tietsikan äärellä vietettyä aikaa. Jos tuntuu siltä, ettei ole aikaa lukea, niin se on kyllä tosi usein ihan puhdas harha. Aikaa löytyy kyllä, kun hyppää vähän pois sieltä näppikseltä, hengittelee rauhassa ja antautuu hitaampien virikkeiden äärelle. Ja jos keskittymiskyky ei riitä, niin sekin venyy treenatessa. Kannattaa koklata!

Mitäs te luette tällä hetkellä?

Äänikirjasuosituksia

Olen hehkuttanut äänikirjojen ihanuutta ennenkin. Nyt lisää. Tajusin niiden fantastisuuden selkävamman kuntoutuskaudella, kun vesijuoksualtaassa oli niin jäätävän tylsää, että pää meinasi irrota. Mummojen tuijottelu ei oikein sytyttänyt.

Onneksi tajusin. Tilasin vesitiiviin iPodin ja kuulokkeet ja kirjauduin Audible-palveluun. Sinne maksetaan jäsenmaksu kerran kuussa, ja sitä vastaan saa sitten ladata yhden kirjan/kk. Olen lataillut ahkerasti. Kirjastossani on jo parikymmentä kirjaa. Välillä ostan ekstrakirjojakin, kun oikein innostun. Hinnat ovat ihan ok. 

Kuuntelen äänikirjoja vesijuostessani, puntilla, kävelylenkeillä ja työmatkoilla junissa ja busseissa. Ne pitävät seuraa ja viihdyttävät. Kuka ei tykkää siitä, että joku lukee ääneen? Vähän niin kuin palaisi lapsuuden iltasatuhetkien äärelle. Ja onhan se nyt hauskaa, että Kissin Paul Stanley tai BBC:n David Attenborough on juuri minun kanssani retkellä Hämeenlinnan uimahallissa! 

Nyt, kun huimaus on ollut hankaloittamassa elämää jo 1,5 kk ajan, ei kirjojen lukemisesta ole oikein tullut mitään. Tulen niiden äärellä merisairaaksi. Kuunteleminen sen sijaan onnistuu mainiosti. Eilen loppui Paul Stanleyn Face the music, ja heti tänä aamuna latasin komedienne Rachel Dratchin Girl walks into a bar -kirjan.

Elämäkerrat ovat suosikkejani. Minusta on kiehtovaa kuunnella, miten jostakusta tuli juuri hän. Inhimillisiä, ihania, koskettavia, hauskoja ja karuja tarinoita. Viime aikojen muita hyviä elämäkertoja ovat olleet Stephen Fryn Chronicles, David Atteborough’n Life on air sekä Steven Tylerin Does the noice in my head bother you? Ja Andre Agassin Open oli ehkä kaikkein paras. 

Tykkään kuunnella myös fiktiota. Niistä suosikkejani ovat ainakin olleet Jess Walter: Beautiful ruins ja Carlos Ruiz Zafon: The shadow of the wind

Myös self help -osastolla on ollut pari tosi hyvää ja ajatuksia herättävää. Voin suositella ainakin seuraavia.  Gretchen Rubin: The Happiness project, Gary Mack, David Casstevens: Mind Gym ja Andrew J. Mellen: Unstuff your life

Hyvä äänikirja kestää monta tuntia. Siihen voi uppoutua pitkäksi aikaa. Joskus hyvä kirja jopa motivoi liikkumaan. On hauskempi lähteä, kun tietää saavansa tarinalle jatkoa. 

Nyt lähden aamupalalle Rachel Dratchin kanssa. Kivaa päivää!

 

(Btw täällä puhutaan pissaamisesta. Kyllä vain.)

 

Lukuhommissa

On ollut tässä aikaa lueskella. Se on kyllä tosi ihanaa, jos nyt vaikka tämä syy äkkiseltään lisääntyneeseen luppoaikaan ei niin olisikaan.

Olen antanut mennä itselleni tyypillisellä Kaikki käy -menetelmällä. Kesken on aina samaan aikaan 2-3 kirjaa, joista sitten se imuvoimaisin saa vetää mukaansa eniten.

Kuluneen kuukauden aikana ystävät ja sukulaiset ovat lähettäneet tänne piristyspaketteja ja kirjasto on täyttänyt tehtäväänsä myös taajaan. Jokusen kirja olen käynyt ostamassa itsekin. Sängyn ja sohvan vieressä on jatkuvasti iso pino odottelemassa. Vallitsee avoisa runsaudenpula!

Tässä neljä viimeaikaisinta lukukokemusta vaikka kirjastotärpiksi. Kotimainen on ollut kovassa huudossa.

kerjäläinen ja jänisTuomas Kyrö: Kerjäläinen ja jänis

Kerjäläinen ja jänis on tarina Vatanescusta, nappulakenkien perään melkoisella periksiantamattomuudella lähtevästä köyhästä romanialaisesta, jota elämä käy kuljettelemaan absurdeja reittejä.

Kirja on täynnä päätymisiä ja selviytymisiä. Maisemat ja ihmiset ympärillä vaihtuvat typerryttävällä tahdilla. Yksi pysyy. Matkalla mukaan tarttunut kani on enemmän kuin pehmeä lemmikki – ihan kokonainen toinen päähenkilö ja tärkeä aisapari.

Kyrö on virtuoosimainen kirjoittaja, jonka juttujen äärellä nautin aina järjettömän paljon. Tarkka, kekseliäs, viisas ja lempeä. Tyyli onnistuu olemaan yhtä aikaa melkein megalomaanisen rönsyilevä ja silti hauskuus löytyy nopeista, lyhyistä lausahduksista.

Tämä on kirkkaasti parhaita viime aikoina lukemiani kirjoja.

syvä pääEeva Rohas: Syvä pää

Tämän kirjan kohdalla odotukset olivat korkealla. Tiesin aihepiirin ja hykertelin sen mehukkaita mahdollisuuksia. Iso sääli, etteivät odotukset täysin toteutuneet.

Kirjassa seotaan menneisyyden murhenäytelmiin, kasvamisen paineisiin ja ennen kaikkea aidoilta vauvoilta näyttäviin reborn-nukkeihin. Tarinan hahmot ovat jumissa omissa kivuissaan.

Kirja ottaa otteeseensa ja sen lukee helposti yhdeltä istumalta. Kerronta on sujuvaa ja tarinaa kuljetetaan hiljaa kypsyvän kauhuleffan tyyliin. Jotain se jää kuitenkin pahasti vaille.

Tarinan loputtua olin pitkään suorastaan vihainen. Miksi henkilöhahmoja piti olla niin paljon, että ne jäivät vajaalle käytölle ja ohuiksi? Miksi loppuratkaisu tuntui hätäiseltä roiskaukselta? Miksei teeman kehittelyssä käytetty koko huikeaa potentiaalia? Samalla, hyvä kirja jättää aina kysymyksiä. Saako niitä olla näin paljon, on eri juttu. Ehkä pitää lukea tuo joskus vielä uudestaan, ja antaa sille toinen mahdollisuus.

metsäjättiMiika Nousiainen: Metsäjätti

Toinen tämän hetken suurista kirjailijasuosikeistani on Miika Nousiainen. Olen vannoutunut Vadelmavenepakolaisen fani, ja nyt löytyi kirja, josta tykkään ainakin yhtä paljon.

Metsäjätissä eletään kenties koko tunnetun maailman pessimistisimmässä pitäjässä, Törmälässä. Kylän oma poika, jo mukavamille maisemille elämässään ehtinyt Pasi, joutuu ankaran paikan eteen, kun hänet lähetetään hoitelemaan entisen lapsuudenmaisemansa peruspylvään, puunjalostustehtaan, irtisanomiset.

Nousiaisen henkilöhahmoilla on paljon meneillään. Oman elämän vastuut ja sitoumukset olisi pulkattava ulkoisten velvollisuuksien ohessa. Myös tämä kirja on täynnä viisasta ja tarkkanäköistä lempeyttä ja samalla karua ajankuvaa.

Nousiaisen hauskuus ja oivaltavuus syntyy rytmistä ja kielenkäytöstä. Naurattaa mahan kramppiin.

naisen ihollaJenny Belitz-Henriksson, Laura Ojala, Raisa Kyllikki Ranta: Naisen iholla

Naisen iholla on täydellinen sohva- ja viihtymiskirja. Se on ennakkoluuloja murtamaan ja ajankuvaa taltioimaan tarkoitettu suurikokoinen, kauniisti taitettu ja kuvitettu kirja tatuoinneista ja 32 eri-ikäisestä ja -tyylisestä naisesta, joita ne kuvittavat.

En ole mikään vannoutunut kuvakirjaharrastaja, mutta tämäpä ei olekaan vain sitä. Vaikka hienosti toteutettu kuvitus riittäisi kyllä jo itsessään pitämään yllä kiinnostusta kirjan loppuun asti, nautin isosti myös tarinoista ja henkilökuvista niiden rinnalla. Kirjan henkilöille on annettu tarpeeksi tilaa ja mahdollisuus puhua omalla äänellään hyvin henkilökohtaisistakin asioista.

Kuvien merkitysten ja elämäntilanteiden rinnalla on erityisen kiinnostavaa kuulla, miltä tuntuu olla katseen alla. Kirja saa miettimään naisen itsemääräämisoikeuden, epäperinteisen estetiikan ja kehollisen itseilmaisun teemoja.

Tatuointikuumeilijat nauttikoot tarkkaan harkiten!