Kaksi vertaistuellista kirjoitusiltaa kosteiden kotien kasvateille joulukuussa

Vedän taas joulukuussa kaksi kirjoitusiltaa Hämeenlinnassa. Paikkana toimii Kumppanuustalo ja ajat ovat su 3.12. klo: 16-18 ja su 17.12. klo: 16-18. Illat ovat itsenäisiä kokonaisuuksia. Valitse toinen tai tule mukaan molemmille.

Kirjoitusilta sopii sulle, jos:

  • Kasvoit kodissa, jossa juotiin liikaa tai oli jokin muu toimintahäiriö
  • Haluat tehdä lempeitä luovan kirjoittamisen harjoituksia ajatuksiasi availemaan
  • Mietit, miten lapsuus vaikutti ja ehkä edelleen vaikuttaa sinuun
  • Kaipaat rauhallista hetkeä tunnustella juuri tämän hetken tunnelmiasi ja elämäntilannettasi
  • Etsit rohkaisua menneiden käsittelyn aloittamiseksi tai vertaistukea jo käynnissä olevaan itsetutkiskeluun
  • Koet olevasi yksin hankalien ajatustesi kanssa
  • Toivot vain pientä taukoa arkitohinoihin teekupposen ja yhteisen tekemisen äärellä

Minä tuon kursseille kaiken tarvittavan välineistön. Tarjolla on teetä ja pientä naposteltavaa. Kurssilla käytetään vain etunimiä, ja iltojen aikana puhutut asiat jäävät niiden seinien sisään. Halutessasi voit osallistua myös ihan anonyymisti. Kursseille voi osallistua myös ihan hiljaisesti, ainoastaan kirjoitustehtäviä tehden. Jokainen kurssilainen säätelee itse, minkä verran haluaa omista asioistaan jutella. Terapiaa emme tee, vaan toimimme vertaisen tuen hengessä.

Kaksituntinen ilta maksaa 25e ( sis. ALV).

Kummallekin kurssille voi ilmoittautua lähettämällä viestin osoitteeseen kokovartalofiilis ät gmail.com (jos minulta ei parin päivän sisällä viimeistään kuulu kuittausta, huhuile vaikka tänne kommenttikenttään)

Ilmoittaudu molemmille kursseille mahd. pian, niin mahdut varmasti mukaan. Osallistujamäärä on rajallinen ja mukaan pääsee ilmoittautumisjärjestyksessä. Ilmoittautumiset ovat sitovia.

Kumppanuustalo sijaitsee aivan Hämeenlinnan keskustassa, osoitteessa Kirjastokatu 1, 13100 Hämeenlinna. Ihan viereen pääsee oman auton lisäksi tosi helposti bussilla. Junalta keskustaan kävelee n. 15-20 min ja paikallisbussejakin asemalta kulkee.

 

Mainokset

Elokuu oli totisesti täynnä Kosteusvaurioita

Elokuu on takana, huraa! Se oli kiva kuukausi, mutta niin turboahdettuna kaikenlaista säpinää ja sinkoilua, että toivotan syyskuun merkittävästi rauhallisemman kalenterin erittäin tervetulleeksi.

Menneen kuun kiistaton ykkösjuttu minulle oli tietysti Kosteusvaurioita-kirjan ilmestyminen ja siihen liittyvä ihanan aktiivinen mediameininki. Vaikka haastatteluja tehtiin kaukaaviisaasti jo kesä- ja heinäkuiden aikana etukäteen elokuussa julkaistaviksi, ehti viimeisen neljän viikon sisään vielä kuitenkin 10 juttutuokiota. Niistä yksi oli aamutelkkarin vierailu ja neljä suoraa radiolähetystä (YlePuhe, YleX ja radio Nostalgia, sekä eilen ollut, vielä nippanappa samalle kuulle ehättänyt Ylen Ajantasa, jossa vierailin A-klinikkasäätiön Janne Takalan kanssa. Linkit noihin kaikkiin aikaisempiin löytyvät parin postauksen takaa, ja tämän eilisen voit kuunnella halutessasi täältä.)

Syyskuullekin vielä haastatteluhetkiä riittää, mutta uskon tämän olleen kiivain suma kuitenkin.

sadeyle
Sää suosi eilen enemmän radio- kuin tv-hommia! Onneksi olen edes vähän suojautuneena pahimmilta kosteusvaurioilta *padam*

On ollut hauskaa seurailla kirjan elämää oman näppiksen ulkopuolella. Se on löytänyt tiensä monenlaisille yö- ja työpöydille, ja sosiaalisen median vahvuus on tietysti siinä, että ihania tervehdyksiä sen ääreltä ilmestyy oikein kuvien kanssa näkösälle milloin mistäkin. Tuntuu kivalta voida myös huikata kiitokset kirjan hankkineille, tai vaihtaa muutama ajatus sen nostattamista mietteistä. Laita siis ihmeellä jatkossakin esimerkiksi Instagramissa aihetunniste #kosteusvaurioita niin pääsen kurkkimaan!

Blogimaailmaankin kirja on kivasti löytänyt. Kurkkaa esimerkiksi Susanna Kaajan kirjoittama juttu Suomen ASHin blogissa täältä.  Aniko Lehtisen Punavuori Gourmet-blogin juttuhan on täällä. Huurteisessa aihe herätti myös ajatuksia. 

Kirjan elämän seurailun ja vierailujen ohessa arki on koostunut tietysti ihan perustehtävästä, eli perhehommista ja työkirjoittamisesta. Omia lehti-, verkko- ja videojuttuja on syntynyt kuun aikana 11 ja lisäksi yksi yhdistyksen tilaama historiikki. Aiheet ovat perinteiseen malliin vaihdelleet mielenterveyskysymyksistä öljynjalostamon johtamistoimintaan, merikapteenin työkuvioihin ja koulukiusaamisen kautta ammattiliiton etuihin. Vaihtelusta juuri eniten hommissani tykkäänkin!

Uusia hommiakin on tulollansa. Sain nimittäin loppuvuodelle muutaman puhekeikan ja kaksi uutta kirjan teemoja käsittelevää kolumnointipestiä, joista kumpainenkin käynnistyy syyskuun aikana. Koska en tiedä haluavatko asiakastahot vielä pitää tiedon itsellään, vinkkailen niiden äärelle sitten, kun ensimmäiset katkelmat ovat kohta ulkona.

Kolumnointi onkin ihan lempparihommia. Olen naputellut niitä vuosien varrella ainakin Kotivinkkiin, Hämeenlinnan Kaupunkiuutisiin, KG-lehteen ja Osaava Kodinrakentaja-lehteen, ja jos blogimuotoiset jutut lasketaan lukuun, niin tietysti myös A-klinikkasäätiön Varjomaailmaan useammankin setin verran. Tykkään kolumnin napakasta mitasta ja mahdollisuudesta pohtia jotakin kysymystä hetken keskittyneesti. Nyt on tietysti erityisen kivaa päästä jatkamaan tuosta kirjan aiheesta.

Olen kovasti pyöritellyt mielessä kosteissa oloissa kasvaneille tarkoitettujen kirjoituskurssien mahdollisuutta taas kevään pakollisen kirjankirjoitustauon jälkeen. Toimivimmat mahdolliset tilat ovat niille vielä pohdinnassa, mutta muutamia vaihtoehtoja olen jo katsellut sillä silmällä. Aikaisemmat kurssi-illat ovat olleet ihan hirmu mieluisia pidettäviä, joten jatkoa on kyllä saatava taas mieluusti pian. Ehkäpä tuolla syyspimeän hiipiessä pahemmin päälle istutaan taas kynttilän valoon kynäilemään niitäkin!

Mitenkäs siellä loppukesä vaihtuu syksyn puolelle?

PS. Käytä ihmeellä hyödyksesi tuo Atenan tarjous blogin lukijoille!

Syksy, mikä sua oikein vaivaa? Aka mihin aika oikein menee?

Marraskuuksi sitten meni! Syksy on merkillinen jakso vuotta. Elokuulta siihen jo jotenkin alkaa virittäytyä. Silloin on vielä niin tuore kesäntuntu, lomaolot akuuttina mielessä ja iho ruskeana, että mielikuvat syksystä ovat vahvan villapaitaromanttisia. Kynttilät. Värit. Ah ruska!

Syyskuuta ei käytännössä ole ollenkaan. Se katoaa jonnekin joka vuosi. Whooooooooossszzzh sinne meni. Töitä, orientoitumista, ihmettelyä, koulut jo käynnissä. Villapaita ei riitäkään ja kaikkien takit ovat vuodessa käyneet ahtaiksi. Se arjen ylitsevuotava: ”onko mikään auki enää sunnuntai-iltana?!”

Miten voidaan, jumalauta, olla jo lokakuussa? Mitä! Mutta ei hätää, kyllä se tästä asettuu. Rauhoittuu siksi kynttiläsyksyksi. Nyt niitä villasukkia puikoille ja sassiin. Ja sitten alkaakin putki. Kellomäkeläiset juhlaviikot. Startataan murun synttäreillä, sitten juhlitaan parisuhteen käynnistyspäivää (mielikuva teinibailujen vessasta ja kahdesta huppelipäisestä nuoresta nojaamassa kaverin äidin pyykkikoneeseen tähän. Somen tukkiminen söpöstelyllä kuuluu asiaan, annetaan siis mennä vaan!), sitten on omat synttärit ja oho välissä oli vielä muidenkin sukulaisten. Huh siunaama. Miten nyt ollaankin jo kuun lopussa taas? Tätäkö on vanhuus nyt?

Syöksykiidosta sitten äkkijarrut tähän pisteeseen, jossa alkaa marraskuu. Ja vuosittain toistuva väittely siitä, ollanko nyt jo talvessa vai vieläkö syksyä mennään. Minusta voitasiin keikauttaa tässä jo talvelle. Sehän nyt on mielipuolisen pitkä muutenkin, ja jotenkin rauhoittaisi ajatus siitä että syksyräpisteleminen jo päättyy.

Paitsi ihan valheellinen olisi se rauhoittumisen olo. Ei tässä mikään pääty, päinvastoin. Tämä lienee toiminnallisimpia marraskuita vuosikausiin. Luvassa on aikamoisia uusia aluevaltauksiakin. Olen niistä kovasti innoissani, vaikka jännittäähän myös. Ei ihan vähän.

Jo 9.11. tiedossa on tosi kivaa, kun ihkaensimmäisen oman kirjoituskurssini ilta viimein koittaa! Munakello valmiiksi ja terät lyikkäreihin, kohta mennään! (Virallinen ilmoittautumisaika on jo ummessa, mutta jos nyt tätä lukiessasi tulet siihen ihan oikeaan johtopäätökseen, että hitto oispa pitänyt sittenkin mennä, niin laitapa viestiä niin lisätään sut vielä joukkoon!)

Saman viikon lopussa olen junnuderbyleirillä juttelemassa junioritoiminnasta derbyseurojen väelle. Pitkästä aikaa laitan myös omat luistimet jalkaan ja häärin apuopena aloitteleville.

Seuraavalla viikolla käyn pitämässä luennon messuyleisölle. Whaaaaat?! Kyllä vain. Eka kerta laatuaan sellainenkin kokemus.  En vielä kai saa kertoa mitä ja missä, mutta kuitenkin. Ihan älyttömän kivaa, että pyydettiin!

Sitten vielä pääsen toimimaan juontajana eräässä hienossa hyväntekeväisyystapahtumassa täällä kotipaikkaukunnalla, lempikirkossani vieläpä!

Saanko nyt sanoa tähän ihan suoraan, miten älyttömän onnellinen olen just nyt kaikista näistä uusista jutuista elämässäni? Siis älyttömän! Kun vielä tuossa alkusyksystä olin vähän (helvetisti) siipi maassa sen erään tosi paljon toivomani työmahdollisuuden mentyä mistiin, niin nyt on kyllä todettava ihan vilpittömin mielin, ilman mitään defenssiyrityksiä, että on se kyllä jotenkin totta kun sanotaan uusien ovien aukeavan toisten sulkeutuessa. Silloin ajattelin hetken, ettei mitään kivaa enää ikinä olisi tiedossa ja kaikki vanhakin kiva lakkaisi. Olin niin tosi väärässä!

Yksi mun upea ystäväni linkitti silloin mulle tuon postin lopussa olevan laulun. Ja sen sanoma toteutui!

Uutena juttuna meinaan myös pitää tuota YouTuben videopäiväkirjaa. Päivitän sitä joka päivä ainakin marraskuun ajan. Luvassa jännittynyttä valmistautumista noihin yllämainittuihin juttuihin, ja toivottavasti myös onnelliset helpotuslöpinät niiden päätteeksi. Tilaapas se kanava, niin pääset mukaan bäkkärille. Sinne saa myös mieluusti lähettää terkkuja tai jutustella muuten vaan.

Ja niin, onhan marraskuussa muut perushommat tietty myös. Eihän arki tässäkään kuussa tarkoita vain noita kohokohtia, vaan aika tavalla ihan normiduuneja ja muuta mutapainia. Aika akuutisti mietin, mikä mielipuolinen idis oli imoittautua sekä aikuiskasvatuksen että luovan kirjoittamisen pitkille opinnoille ja ottaa suoritettavaksi vielä arabian kielikurssikin. Mutta niin se täällä menee, vähän lumipallon lailla. Myös niitä hommia päivittelen tuolla vlogissa kuun kuluessa.

Oon valmis marraskuu!

Oodi kirjoille – miksi lukea kirjoittamisesta?

Olen aika innoissani. Aloitan tänään puolivuotisen luovan kirjoittamisen verkkokurssin Oriveden opistolla. Opiskelijan ominaisuudessa siis. Tuumasin, että on ihan liian kauan aikaa siitä, kun viimeksi sain ohjausta omaan kirjoittamiseeni. Tuollainen on työkseen kirjoittavalle parasta työnohjausta, uusien ajatusten herättelyä ja nitkauttelua pois luutuneilta urilta.

Lehtikirjoittaminen on kivaa ja mieluisaa, mutta päteehän siinä tietyt, varsin fakkiintuneetkin lainalaisuutensa. Artikkelit noudattelevat pitkälti samoja muotoja, vaikka aiheet vaihtelevatkin downshiftaamisesta rannekanavaoireyhtymään (tällä viikolla näppiksellä ovat esimerkiksi juuri nuo). Lehdestä vähän riippuu, miten juttu muotoillaan, mutta peruskuvio on aika sama. Kaunokirjalliset hommat antavat ihan eri tavalla vapauksia, vaativatkin suorastaan. Olisi karmaisevaa lukea lehtimuotoon pakattua satua.

En malttanut odottaa kurssin alkamista, vaan kävin kolmisen viikkoa sitten kirjastossa vähän katselemassa millaisia kirjoitusoppaita sieltä löytyisi. Ihastuin runoilija-kuvataiteilija-kirjoittamisen opettaja-zenbuddisti Natalie Goldbergin Luihin ja ytimiin -kirjaan niin paljon, että tempaisin heti perään kirjan Avoin mieli. Sen jälkeen rakkauteni oli vielä syvempi, joten nyt meneillään on Hyvä kaukainen ystävä, ja yöpöydällä odottamassa vielä Lukeva mieli.

Sitten tuumin katsastaa kotimaista tarjontaa, ja ahmin Taija Tuomisen,  Minusta tulee kirjailija -oppaan, sekä Claes Anderssonin Luova mieli -teoksen. (Onko mieli  kirjoitusoppaiden kirjoittajien lempparisana?). Seuraavaksi käsiin tarttui Merete Mazzarellan Elämä sanoiksi. Tykkäsin kovasti. Myös Elina Hirvosen ja Anu Silfverbergin Sata sivua – tekstintekijän harjoituskirja on oikein kiva. Lähti siis aavistuksen käsistä, mutta voisi kai huonompaankin hurahtaa?

Vähän aiemmin keväällä kuuntelin äänikirjana Stephen Kingin On writing: a memoir of the craft -kirjan. Sitä suosittelen myös erinomaisen lämpimästi!

Onpa ihan kiehtova maailma! En oikein edes hoksaa, miksen ole aikaisemmin lukenut kirjoittamisesta kuin silloin tällöin. Olen kyllä käynyt kirjoituskursseilla ja seurannut alaa kiinnostuksella, tehnyt erilaisia kirjoitusharjoituksia ohjatusti ja itsenäisesti ja sillä tavoin ollut kiinni myös kirjoittamisen teoreettisessa puolessa, mutta nyt näyttää ahmituttavan näitä kirjoja oikein kunnolla. Koska yksi lempigenreistäni on elämäkerta, nautin ihan erityisesti niistä kirjoittamiskirjoista, joissa kirjailija kertoo omasta suhteestaan kirjoittamiseen, uransa vaiheista ja niistä keinoista, joilla hän selättää kauhun hetket valkoisen paperin äärellä.

Melkein jokainen kirjoittaja antaa saman ohjeen kirjoittamisesta haaveileville. On luettava paljon voidakseen kirjoittaa hyvin. Olen aina allekirjoittanut väitteen, ja lukenut intohimolla hyvin kaikkiruokaisesti. Esimerkiksi näiden kirjoituskirjojen väleissä lukaisin syyskuussa Grégoire Dalecourtin varsin kepeän Onnen koukkuja -kirjan, hauskan kotoutumista käsittelevän Marjaneh Bakhtiarin Toista maata -teoksen ja sitten töiden vaatimuksesta todella kiinnostavan Suomi – Suomaa -kirjan soiden synnystä, myyteistä ja käytöstä. Lukeminen on ihanaa! Lisäksi olen nauttinut jo aiemminkin monesti hehkuttamiani äänikirjoja työmatkoilla ja vaika kävelylenkeillä. Just nyt menossa on uusintakierrokselle päässyt Gretchen Rubinin The Happiness Project ja Sarah Watersin Tipping Velvet.

Minua ei lainkaan haittaa lukea ja kuunnella 2-4 kirjaa samaan aikaan limittäin ja lomittain. Tartun kulloiseenkin mielialan ja tilanteen mukaan. Joku kirja nappaa niin mukaansa, että se on imaistava putkeen ilman keskeytyksiä, ja joku toinen taas tarjoilee ihanaa viipyilyä palan kerrallaan. Jos joku kirja on ihan paska, jätän sen surutta kesken. Elämä on liian lyhyt huonoille tuherruksille.

Lukemisen arkkivihollinen on Facebook. Ainakin minulle kaavio on vesiselvä: mitä enemmän roikun facessa sitä vähemmän luen. Somen repaleinen rytmi ja valtava viriketulva vievät kyvyn keskittyä ja rauhoittua lukemaan. Jopa yhden kappaleen, saati sivun tai luvun lukeminen muuttuu nopeasti mahdottomaksi.

Kun vielä elokuussa käytin melko paljon aikaa kaikenlaisten feedien selailuun ja kommentointiin, olin aivoistani ihan tukkeessa. Silloin ei olisi tullut mieleenkään, että aikaa tai jaksamista olisi duunien ohessa riittänyt parin tuhannen sivun ahmaisemiseen, niin kuin syyskuun aikana kävi melkein huomaamatta. Jos olet miettinyt, miksi lukeminen ei enää maita, ota viikoksi  irti somesta. Ero on melkoinen!

Lukeminen ruokkii ihan huikealla tavalla kirjoittamista. Käy jatkuvasti niin, että pääsen etenemään muutaman sivun, kun on ihan pakko kirjoittaa muutama sana tai lause vihkon marginaaliin muistiin. Usein on pakko laittaa koko opus syrjään ja avata läppäri. Sitten yhtäkkiä näppiksellä on kuin tuhatjalkainen, kun sormet eivät meinaa mitenkään ehtiä ajatuksen tahtiin.

Näiden kolmen viikon aikana, kun olen lukenut kirjoittamisesta, olen ensimmäistä kertaa kirjoittanut pitempää fiktiota. Jokin lukko naksahti auki aivoissa, ja syntyi kolmisenkymmentä sivua satua minulle ihan uudessa genressä. Maaginen realismi ei ole koskaan saanut minua kirjoittamaan, vaikka luenkin sitä mielelläni. Nyt olen sormiharjoitellut sen äärellä suurella nautinnolla.

Lukeminen on möyhinyt aivoja myös sillä tavalla, että näen paljon seikkailullisempia unia. Muistan niitä entistä paremmin herättyäni, ja saan yön aikana ihan uudenlaisia oivalluksia. Toivottavasti tämä kehitys jatkuu, sillä öistä on tullut tosi hauskoja. Olen unissani sankaroinut vaikka minkälaisia ihmeellisyyksiä!

Sohvan kulmalla minua odottavat seuraavaksi Curt Jonssonin Luova kirjoittaminen, Marja Myyryläisen Totta ja Tarua, Boltonin, Fieldin ja Thompsonin Writing Works, Heli Hulmin Saattaen vaihdettava – vapaudu kirjoittamaan, sekä Suomen Tieteiskirjoittajat ry:n ja Turun yliopiston tieteiskulttuurikabinetti ry:n Kirjoita kosmos – Opas spekulatiivisen fiktion kirjoittamiseen.

Ja entäs sitten ne kirjat, jotka minun ihan oikeasti pitäisi lukea? Niin, Aikuiskasvatus tieteenä ja toimintakenttänä sekä Aikuiskasvatuksen risteysasemalla – Johdatus aikuiskasvatukseen ovat nököttäneet tuossa jo jonkin aikaa. Yritin, ihan varmasti yritin! Ei vain lähtenyt imemään yhtään. Lukaisen tuon toisen pinkan ensin, ja yritän sitten uudelleen.

Kaiken tämän lukemisen ja kirjoittamisen äärellä odotan tietysti innosta kihisten ihka ekaa omaa kirjoituskurssiani! Kunpa olisi jo marraskuun alku! Ilmoittautumisia on tullut mukavasti, ja kohta päästään laskemaan kynä paperille. Pistäpä ilmoittautuen, jos mielit mukaan!

Vaikuttaako some sun lukemiseesi? Ootko lukenut jotakin kivaa lähiaikoina? Laita suositukset jakoon!