Värejä ja ääniä

Järjettömän syksy syksy. Työmatkan varrella on mielettömän hienon näköistä. Olen fiilistellyt kävelemisestä jopa nyt, kun tuntuu että joka päivä sataa. En sula. Työmatkaan menee päivässä 3 tuntia. Junassa tunnin suuntaansa luen, alleviivaan, kirjoitan, leikkaan ja liimaan. Tai tapan rakkaita nauhan äärellä, niin kuin tänään (”otetaan siitä pois sitä yskänlääkettä ja lopetetaan siihen kuolemishommaan” supisin leikkaajalle … More Värejä ja ääniä

Arvioi tämä:

Pimeys, et pysty mitään!

Kyselin viikonlopulla mietteitänne pimeästä. Mietin, olenko tämän mörköilyni kanssa itsekseni. Kävi ilmi, että muitakin riittää. Ei kai se oikein hyväkään ole, mutta vähän lohduttaa. Enemmistö on valinnut minikyselystäni  kohdan  ”Nukuttaa, herkuttaa ja vetää melankolian puolelle.” Myös valtaosa hoitaa huonoa virettä tsemppaamalla syömisten ja liikkumisten kanssa,  tai kirkasvalolampuilla/-kuulokkeilla tai polttelemalla kynttilöitä. Kukaan ei sano, ettei tuntuisi … More Pimeys, et pysty mitään!

Arvioi tämä:

Ja sekin synkkää ja ikävää

Tilasin kirkasvalolampun. Sellaisen edullisen. Takuukorjatun pikkuisen pintaviallisen. Niin kuin minä. Odotan siltä ihmeitä. Kohtuuttomuuksia suorastaan. Odotan sen pelastavan minut tämänhetkisiltä kaamosoirelääkityksiltäni. Munkeilta, irtokarkeilta ja suklaalta. Odotan sen kuivattavan kokojoukon kipukyyneleitä ja pyyhkivän pois turhaumaa. Odotan sen parantavan selkäni. En ole kaamosmasentuja. En masentuja noin ylipäätään. (Kas näin sanoo ihminen, jolla on oikein kirjalliset todisteet sairastetusta … More Ja sekin synkkää ja ikävää

Arvioi tämä: