Elämäni eka kesätyö 4-kymppisenä!

Kirja on painossa ja päivien rytmi sitä myötä muljahtanut taas yli vuoden takaisille teloilleen. Kestipä hetkisen saada aamut takaisin haltuun niin, että onkin ihan ok nukkua vähän pidempään. Nyt ei tarvitse joka aamu ponkaista viimeistään klo: 7 näppiksen äärelle.

Koska olen ehdottomasti aikaansaavimmillani aamutuimaan, kirjoitin kirjahommat aina varhaisella, ja siirryin sitten klo: 10 pintaan leipätyökirjoittamisen pariin. On ihanaa, ettei tarvitse enää mennä sellaisella turbotahdilla! Melkein eksotiikkaa nukkua vaikka yhdeksään!

Muu perhe elelee koulutyyppien rytmissä, eli lomailee pitkää, ihanaa kesälomaansa jo. Tämä kohta vuodesta on aina mulle hiukan haastava, kun ympärillä ollaan autuaassa lökömoodissa ja itsellä riittää vielä urakkaa. Arki samaan aikaan helpottuu, kun ei tarvitse kovasti miettiä päivän aikatauluja muiden osalta, ja samalla muuttuu haasteellisemmaksi saada itsestä irti vielä tarvittavat loppurynnistykset artikkelien äärellä, kun tuolla riippumatossa näyttää niin mukavalta.

Tämä kesä on poikkeuksellinen sillä tapaa, että otin kesätyön – ekaa kertaa itse asiassa! Hassua sinänsä, mutta tätä kirjoittaessani tajuan, että olen teinistä asti ollut koulujen aikana myös töissä, ja jatkanut sitten siinä hommassa loman ajan isommilla tunneilla, eli varsinaista kesätyötä ei koskaan ole ehtinyt ollakaan!

On ihan pähkähullu ajatus työskennellä vielä lomakin ehkäpä elämäni kaikkein intensiivisimmän työkevään jälkeen, mutta otinpa pestin kuitenkin. Se on niin kiva. Kävi nimittäin niin, että tarjoutui mahdollisuus toteuttaa ainakin kolmen vuoden ajan mielessä muhinut haaveprojekti. Homma leikkaa lomastani viikonloput, mutta jättää onneksi yhden kaksiviikkoisen yhtäjaksoisen pätkänkin keskelle kesää.

Saan tämän kesän ajan toimia Hämeenlinnan Testikuskina ja koeajaa kaupungin kesätapahtumia videokameran kanssa. Ja täällä totisesti tapahtuukin koko kesän hullun paljon! Esimerkiksi huomenna, 17.6. kierrän neljä tapahtumaa saman päivän aikana, kun meneillään on toritapahtuma Syödään yhdessä, Suomen vanhin ilmainen rockfestari Ämyrock, mahtava Pako linnasta -tapahtuma ja vielä Rakastu Aulangon kesäyöhön, jossa pääsen kokeilemaan mm. auringonlaskun suppailua.

Ei se ihan työltä tunnukaan, koska tapahtumat ovat niin kivoja ja idea on oma. Taustalla piilee sellainen taju, että olemme asuneet täällä jo yli vuosikymmenen, mutta edelleen kaupunki tuntuu tavallaan uudelta. Olen työskennellyt niin paljon muualla, että sellainen perinpohjainen perehtyminen on vähän jäänyt. No, nyt perehdytään vähän hitoksiin tämä kesän aikana!

Tänään on hommattava vara-akku ja lisämuistikortti kameraan, jotta huomenna riittää varmasti välineitä. Hommasin hauskan vedenkestävän actionkamerankin sitä suppailua varten! Välineurheilua, kyllä vain!

Ensimmäinen testikuskivideo, pieni tiiseri tulevasta viikonlopusta, löytyy tästä. Jatkossa niitä ilmestyy kesän varrella kokolailla viikottain Koeaja Hämeenlinna -kanavalle. Hauskaa!

 

Mainokset

Uusien kirjojen iltapäivässä jännäilemässä

Saattaa olla, että ihan äsken napsauttamani SEND oli osaltani juuri se viimeinen Kosteusvaurioita-kirjani taipaleella ennen ihan oikeaksi kirjaksi ilmiintymistä. Voi kun! 27 vihoviimeistä syynättyä typoa ja täsmennystä taittoliuskoissa. Jännää, miten sinne aina jääkin, vaikka kaksi ihmistä kyttää läpi monen monituista kertaa!

Eilen oli Atenan ja Kustantamo S&S:n yhteinen Uusien kirjojen iltapäivä Astoriassa. Salin täydeltä toimittajia kuulemassa ihan juuri ilmestyneistä tai kesän aikana julkaistavista kirjoista. Minäkin pääsin lavalle juttelemaan omastani, ja sitten muutamiin ensimmäisiin haastatteluihin tuoreeltaan paikan päältä. Jännää, miten jännittikin, vaikka toimittajan ominaisuudessa olen vastaavissa pidoissa vieraillut lukemattomia kertoja. Nyt on kuitenkin ihan eri fiilis, kun jokin, jota olen itsekseni möyhinyt pirun pitkään, on tulossa näkyväksi muillekin. Ihan erityinen tunne.

astoria.JPGKevät ja kesän alku on ollut todella kiireinen kirjan viimeistelyvaiheen osuessa samaan kohtaan kaikkein vilkkaimman työkauden kanssa. Siksikin tuntui kivalta saada vähän juhlistaa aikaansaatua, ettei mene ihan maitohappojen puuskutteluksi. Ja oli ihan erinomaisen hauska päästä juttelemaan toisten kirjailijoiden ja kustantamon väen kanssa!

Hiukan kadehtien katselin kollegoita, joilla oli jo omat hengentuotteet kovissa kansissa käsissään. Minun on pienen hetken vielä tyytyminen nivaskaan paperia, mutta tulossa on kovaa vauhtia. Mahtaa tuntua helpottavalta ja hyvältä sitten lehteillä opusta ensimmäistä kertaa!

Ja sainhan sentään kassillisen kesäluettavaa toisten teoksista! Todella kiinnostavia kirjoja molempien kustantamojen uutukaisissa onkin! Tässä vain pieni otos niistä.

Kirjat

Kirjoittamaan oppii treenaamalla. Tästä 8 harjoitusta!

Kun viimeksi mietin luovassa työssä loppuunpalamista, mietin tänään alkuun pääsemistä. Kirjoittaminen ei ole mitään mystistä mestarointia, jossa taivaista valuu tekstiä sormiin, vaan sitä voi treenata helpoilla harjoituksilla niin kuin muitakin taitoja. Pistin omat suosikkitreenini ja kirjavinkkini jakoon.

Mitä jos pelkäät turhaan?

Sain eilen osallistua synttärijuhlille, joilla esiintyi muutaman kappaleen verran Samuli Putro. Kuuntelin totaalisen riemun, hämmennyksen ja oivallusten sarjan hauskassa hurrikaanissa tätä biisiä. Tämä taitaa sopia kosteikon kasvateista aika monelle. Kiitos Samuli, meinaan ottaa pontevasti opiksi.

”Hävettää! Vanhempien seksi, jurrinen äiti, rinnat…” Varjomaailmassa mietitään häpeää.

Häpeäminen tuntuu siltä, että naama meinaa irrota. A-klinikkasäätiön nuorille tarkoitetun Varjomaailman vierailuvlogisarjani päättyy syksyn osalta tänään suureen häpeäpostaukseen.

Kysyin aikuisilta tuttaviltani videota varten mikä heitä hävetti nuorena itsessään ja vanhemmissaan. Kuunnellessani toisten häpeäkokemuksia opin aika paljon itsestäni ja skannasin myös omaa käytöstäni vanhempana uudella silmällä. Kerron vastavuoroisen jakamisen hengessä toki myös omat nuoruuteni häpeäkokemukseni.

Häpeä pahimmillaan halvaannuttaa ja estää esimerkiksi hakemasta apua. Puhumalla omista pehmeistä paikoistaan sitä voi kuitenkin lievittää melkoisesti.

Hoidatko sä puutarhaa alusvaatteissa, laulat liian kovaa tai puhut puolisostasi halveksivaan sävyyn? Jouduitko kaverin kanssa vastakkain humalaisen vanhempasi kanssa? Oliko sulla nuorena liian isot/pienet nuo, nämä ja ne? Anna kuulua oma kokemuksesi, se helpottaa.

Kirjallani on nimi, kustantaja ja ilmestymisaikataulu. Jihuu!

Blogissa on ollut melkoisen rauhallista, koska olen naputtanut näppistä aivan erityisellä kiihkolla, mutta on tullut tulostakin. Ja nyt sen viimeinkin voin tännekin kirjoittaa: kosteissa oloissa kasvaneiden elämänkulusta kertova tietokirjani näkee päivänvalon heinä-elokuun taitteessa 2017!

Kirjan kustantaa lempparikustantamoni Atena ja ihan erityisen iloinen olen siitä, että tänään tuli viesti, että alkuperäinen nimiehdokkaanikin tulee kirjan kannessa komeilemaan. Nimen, Kosteusvaurioita, keksi itse asiassa esikoislapsonen, ja se on musta niin nappi kuin voi olla. Juuri niistä kirja kertoo. Teistä blogin lukijoistakin on aika moni kirjassa mukana. Suuri kiitos vielä jokaiselle!

Työrytmi on melko rivakka juuri nyt. On melkoista myllerrystä kirjoittaa kirjaa samaan aikaan, kun työkseni kirjoitan 10 asiakaslehteä. Tekstiä suoltuu näpeistä melkoisella tahdilla ja paljon on lähdekirjallisuuttakin luettavana. Mutta nyt on tosi paljon helpompi asettua koneen äärelle, kun tietää, että hartaasti väsättyyn kokonaisuuteen uskotaan myös kustantamossa ja on tiedossa se maaliviivakin. Pakko oli pienet epäcoolit porut pirauttaa, kun viesti kustannussopimuksesta viimeinkin tuli.

Semmoisia uutisia täällä siis! Jos blogin verkkaisessa päivitystahdissa kaipaatte teemaan sopivaa sisältöä, niin A-klinikkasäätiön Varjomaailmassa on syksyinen vlogisarjani taas meneillään. Sinne kertyy viiden vlogauksen sarjan uusi osa aina kahden viikon välein. Ensimmäinen osa käsittelee syyllisyyttä ja toinen huomionkipeyttä.

no-to-spoil