KAKKUJA JA KUPLAJUOMAA

Tämä postaus on osa Alkon #nofilter -kampanjaa. Kampanjan tarkoituksena on miettiä alkoholinkäytön vastuukysymyksiä ilman sosiaaliseen mediaan usein kuuluvaa silottelua. Lähestyn teemaa juhlatilanteita tarkastellen.

Kaksi toisiaan kohti kohotettua siroa maljaa täynnä kultaisena kimaltavaa kuplajuomaa. Tarkennus on pirskahtelussa ja tumma tausta on blurrattu pehmeäksi. Kuvasta henkii kepeä kiva. Näin me juhlia kuvitamme somevirroissamme. Kosteusvaurioita – kasvukertomuksia pullon juurelta -kirjani ja omien lapsuudenkokemusteni kautta tunnen kuitenkin kuplien nurjankin puolen. Lapselle vanhemman liiallinen alkoholinkäyttö voi olla tosi hankala paikka, johon liittyy paljon salailua, häpeää ja kulissien kannattelua.

Juhlakausi nostattaa monenlaisia tunteita niissä lapsissa ja aikuisissa, joilla on kokemusta liikajuomisen aiheuttamista hankaluuksista. Iloisen odotuksen sijaan mielessä voi myllätä melkoinen jännitys siitä, miten tällä kertaa pidoissa pärjätään. Koska juomiskäyttäytymiseen puuttuista pidetään usein hankalan ja kiusallisena, mietin asiaa täytekakkuvertauksen kautta. Siihen kun liittyy paljon vähemmän paineistavaa tunnelatausta.

kattaus

Ajattelen, että alkoholinkäytöstä olisi terveellistä voida puhua ihan samalla tavalla kuin täytekakun syömisestä: avoimesti ja ilman kiristelyä. Jos pulmia ilmenee, nekin tulisi voida nostaa esille. Jos nimittäin perheessä voidaan jutella myös juomisesta vapaasti, ilman että yksi suuttuu, toinen ahdistuu ja lapset pelkäävät, siitä ei pääse muodostumaan sellaista piilottelun ja katkeroitumisen vyyhtiä, joka johtaa pahimmillaan sukupolvilta toisille siirtyviin kosteusvaurioihin.

Täytekakku on kiva juhlapöydän herkku. Se ei ole millään tavalla välttämätön osa ohjelmaa, mutta voi myös olla nostamassa tilaisuuden fiilistä arjen yläpuolelle. Samalla tavalla voi toimia juhlamalja ja lasi viiniä. Jostain syystä meillä osataan säännöstellä kakun syöntiä paljon alkoholiannoksia paremmin. Täytekakkuja ei koskaan varata paikalle vaikkapa yhtä, tai varmuudeksi kahta, kokonaista juhlijaa kohti. Kakkuhommista saa myös puhua vapautuneemmin ääneen. Kenellekään ei tule mieleen kukkahattutätejä tai holhoamista, jos todetaan, että pari palaa kakkua riittää hyvin juhla-annokseksi.

rocky road

Jokaisessa seurueessa on aina läsnä se setä tai täti, joka ei ota kakkua, eikä sitä tarvitse äimistellä. Porukassa on usein niitäkin, joille kakku maittaisi turhankin kanssa, mutta opetetaanhan lapsillekin, että koko kakkua ei ole hyväksi syödä yksin ja kerralla. Ja jos joku juhlavieraista kuitenkin vetää kakkua naamaan niin kertakaikkisella antaumuksella, että kohta antaa ylen tuvan nurkalla, tilannetta iljetään taatusti hämmästellä ja purkaa.

Jos niin onnettomasti sattuisi, että joku juhlavieraista kävisi kakkupäissään aggressiiviseksi, puututtaisiin tilanteeseen samalla tavalla, kuin kursailematta puututaan uhmaikäisen lapsenkin porsasteluun. Niin ei sovi olla, että toisilla on hankalaa, ja se voidaan terveessä ilmapiirissä todeta ääneen. Raukkiksinta on nimittäin ajatella, ettei kehtaa ottaa pulmallista tilannetta puheeksi, ja kaahata autolla kotiin hyvissä ajoin ennen ennakoitua kakkukatastrofia. Lapsilla kun ei ole mahdollisuutta poistaa itseään yhtälöstä samaan tapaan.

marenki

Jos juomapuuhista voidaan kotona ja juhlaporukalla jutella samalla levollisuudella, kuin kakun syömisestä, on tilanne todennäköisesti erittäin hyvä. Jos taas alkoholinkäyttöön liittyy salailua, häpeää, tarkkailua ja varmistelua, on syytä tarkistaa tottumuksia. Aine kun ei ole itsessään paha, vaarallinen tai hankala, vaan kyse on annostelusta.

Voiko teillä kotona jutella vanhempien juomisesta täytekakkutyyppisesti? Saako suututtamatta sanoa, jos maittaa liikaa, tai jos välillä olisi kivempi tarjoilla vain suolaisia?

Kirjoitus on julkaistu myös Alkon #nofilter-blogissa.

Mainokset

Tavataanko Kosteusvaurioita-kirjan tiimoilta?

Musta on todella kiva tavata Kosteusvaurioita-kirjan lukijoita ja jutella kirjan nostattamista ajatuksista. Ihan hirmu mielelläni käyn myös keskustelemassa kirjan teemoista erilaisissa tilaisuuksissa. Tässä muutama lähiaikoina toteutuva kirjavierailu. Toivon tosi paljon näkeväni teitä syksyn ja talven varrella näillä reissuillani!

7.10. on seuraava treffimahdollisuus tavata Turussa kirjamessuilla. Juttelen lauantaina kirjasta B-hallin Kuisti-tilassa klo: 12.40-13 ja tapaan sitten lukijoita Atenan osastolla A52 heti tuon jälkeen alkaen klo: 13. Oon kenties maailman helpoiten lähestyttävä tyyppi, joten älä yhtään jännitä vetää hihasta!

16.10. klo: 18 saan olla Korson seurakunnan vieraana puhumassa kirjan teemoista pastori Jani Vanhalan kanssa. Kirjallisuuskeskustelu järjestetään maanantaina 16.10. klo 18 Lumon kirjastossa (Urpiaisentie 14, Vantaa). Tule ihmeellä kuulolle ja vaikka kyselemään mieleen lukiessa nousseita kysymyksiä.

28.10. klo: 17.30 on Helsingin kirjamessujen haastatteluhetkeni Kirjakallio-lavalla. Myös sen jälkeen olisi kivaa vaihtaa ajatuksia!

Marraskuu on vielä auki, mutta joulukuulle on tulossa ainakin muutama tapahtuma, joissa keskustelen kirjan teemoista. Palaan niihin vielä lähempänä, kun saan luvan julkistaa ne!

26.1. Olen puhumassa Päihdepalvelu Hemman 10-vuotisjuhlaseminaarissa Kuopiossa. Seminaari on kaikille avoin ja maksuton. Lisätietoja voi seurailla esimerkiksi Päihdepalvelu Hemman Facebook-sivulla.

Lisääkin on luvassa! Huikkailen täällä niistä, jahka tulevat ajankohtaisiksi. Ja jos nyt tuli mieleen, että olisi kiva saada minut puhumaan kirjan teemoista johonkin tapahtumaasi, niin laitahan ihmeellä viestiä! Se onnistuu joko kommenttikentässä tai lähettämällä s-postia kokovartalofiilis ät gmail.com!

 

Ps. Muistathan kirjan lukijatarjouksen! Saat oman kappaleesi hintaan 19.90 e (postikuluja 0 e) muistamalla käyttää verkkokaupassa taikasanaa kokovartalofiilis. Ja kun luet kirjan ja haluat jakaa kuvan somessa, muista aihetunniste #kosteusvaurioita niin pääsen kiittämään sinua!

Elämäni eka kesätyö 4-kymppisenä!

Kirja on painossa ja päivien rytmi sitä myötä muljahtanut taas yli vuoden takaisille teloilleen. Kestipä hetkisen saada aamut takaisin haltuun niin, että onkin ihan ok nukkua vähän pidempään. Nyt ei tarvitse joka aamu ponkaista viimeistään klo: 7 näppiksen äärelle.

Koska olen ehdottomasti aikaansaavimmillani aamutuimaan, kirjoitin kirjahommat aina varhaisella, ja siirryin sitten klo: 10 pintaan leipätyökirjoittamisen pariin. On ihanaa, ettei tarvitse enää mennä sellaisella turbotahdilla! Melkein eksotiikkaa nukkua vaikka yhdeksään!

Muu perhe elelee koulutyyppien rytmissä, eli lomailee pitkää, ihanaa kesälomaansa jo. Tämä kohta vuodesta on aina mulle hiukan haastava, kun ympärillä ollaan autuaassa lökömoodissa ja itsellä riittää vielä urakkaa. Arki samaan aikaan helpottuu, kun ei tarvitse kovasti miettiä päivän aikatauluja muiden osalta, ja samalla muuttuu haasteellisemmaksi saada itsestä irti vielä tarvittavat loppurynnistykset artikkelien äärellä, kun tuolla riippumatossa näyttää niin mukavalta.

Tämä kesä on poikkeuksellinen sillä tapaa, että otin kesätyön – ekaa kertaa itse asiassa! Hassua sinänsä, mutta tätä kirjoittaessani tajuan, että olen teinistä asti ollut koulujen aikana myös töissä, ja jatkanut sitten siinä hommassa loman ajan isommilla tunneilla, eli varsinaista kesätyötä ei koskaan ole ehtinyt ollakaan!

On ihan pähkähullu ajatus työskennellä vielä lomakin ehkäpä elämäni kaikkein intensiivisimmän työkevään jälkeen, mutta otinpa pestin kuitenkin. Se on niin kiva. Kävi nimittäin niin, että tarjoutui mahdollisuus toteuttaa ainakin kolmen vuoden ajan mielessä muhinut haaveprojekti. Homma leikkaa lomastani viikonloput, mutta jättää onneksi yhden kaksiviikkoisen yhtäjaksoisen pätkänkin keskelle kesää.

Saan tämän kesän ajan toimia Hämeenlinnan Testikuskina ja koeajaa kaupungin kesätapahtumia videokameran kanssa. Ja täällä totisesti tapahtuukin koko kesän hullun paljon! Esimerkiksi huomenna, 17.6. kierrän neljä tapahtumaa saman päivän aikana, kun meneillään on toritapahtuma Syödään yhdessä, Suomen vanhin ilmainen rockfestari Ämyrock, mahtava Pako linnasta -tapahtuma ja vielä Rakastu Aulangon kesäyöhön, jossa pääsen kokeilemaan mm. auringonlaskun suppailua.

Ei se ihan työltä tunnukaan, koska tapahtumat ovat niin kivoja ja idea on oma. Taustalla piilee sellainen taju, että olemme asuneet täällä jo yli vuosikymmenen, mutta edelleen kaupunki tuntuu tavallaan uudelta. Olen työskennellyt niin paljon muualla, että sellainen perinpohjainen perehtyminen on vähän jäänyt. No, nyt perehdytään vähän hitoksiin tämä kesän aikana!

Tänään on hommattava vara-akku ja lisämuistikortti kameraan, jotta huomenna riittää varmasti välineitä. Hommasin hauskan vedenkestävän actionkamerankin sitä suppailua varten! Välineurheilua, kyllä vain!

Ensimmäinen testikuskivideo, pieni tiiseri tulevasta viikonlopusta, löytyy tästä. Jatkossa niitä ilmestyy kesän varrella kokolailla viikottain Koeaja Hämeenlinna -kanavalle. Hauskaa!

 

Uusien kirjojen iltapäivässä jännäilemässä

Saattaa olla, että ihan äsken napsauttamani SEND oli osaltani juuri se viimeinen Kosteusvaurioita-kirjani taipaleella ennen ihan oikeaksi kirjaksi ilmiintymistä. Voi kun! 27 vihoviimeistä syynättyä typoa ja täsmennystä taittoliuskoissa. Jännää, miten sinne aina jääkin, vaikka kaksi ihmistä kyttää läpi monen monituista kertaa!

Eilen oli Atenan ja Kustantamo S&S:n yhteinen Uusien kirjojen iltapäivä Astoriassa. Salin täydeltä toimittajia kuulemassa ihan juuri ilmestyneistä tai kesän aikana julkaistavista kirjoista. Minäkin pääsin lavalle juttelemaan omastani, ja sitten muutamiin ensimmäisiin haastatteluihin tuoreeltaan paikan päältä. Jännää, miten jännittikin, vaikka toimittajan ominaisuudessa olen vastaavissa pidoissa vieraillut lukemattomia kertoja. Nyt on kuitenkin ihan eri fiilis, kun jokin, jota olen itsekseni möyhinyt pirun pitkään, on tulossa näkyväksi muillekin. Ihan erityinen tunne.

astoria.JPGKevät ja kesän alku on ollut todella kiireinen kirjan viimeistelyvaiheen osuessa samaan kohtaan kaikkein vilkkaimman työkauden kanssa. Siksikin tuntui kivalta saada vähän juhlistaa aikaansaatua, ettei mene ihan maitohappojen puuskutteluksi. Ja oli ihan erinomaisen hauska päästä juttelemaan toisten kirjailijoiden ja kustantamon väen kanssa!

Hiukan kadehtien katselin kollegoita, joilla oli jo omat hengentuotteet kovissa kansissa käsissään. Minun on pienen hetken vielä tyytyminen nivaskaan paperia, mutta tulossa on kovaa vauhtia. Mahtaa tuntua helpottavalta ja hyvältä sitten lehteillä opusta ensimmäistä kertaa!

Ja sainhan sentään kassillisen kesäluettavaa toisten teoksista! Todella kiinnostavia kirjoja molempien kustantamojen uutukaisissa onkin! Tässä vain pieni otos niistä.

Kirjat

Kirjoittamaan oppii treenaamalla. Tästä 8 harjoitusta!

Kun viimeksi mietin luovassa työssä loppuunpalamista, mietin tänään alkuun pääsemistä. Kirjoittaminen ei ole mitään mystistä mestarointia, jossa taivaista valuu tekstiä sormiin, vaan sitä voi treenata helpoilla harjoituksilla niin kuin muitakin taitoja. Pistin omat suosikkitreenini ja kirjavinkkini jakoon.

Mitä jos pelkäät turhaan?

Sain eilen osallistua synttärijuhlille, joilla esiintyi muutaman kappaleen verran Samuli Putro. Kuuntelin totaalisen riemun, hämmennyksen ja oivallusten sarjan hauskassa hurrikaanissa tätä biisiä. Tämä taitaa sopia kosteikon kasvateista aika monelle. Kiitos Samuli, meinaan ottaa pontevasti opiksi.

”Hävettää! Vanhempien seksi, jurrinen äiti, rinnat…” Varjomaailmassa mietitään häpeää.

Häpeäminen tuntuu siltä, että naama meinaa irrota. A-klinikkasäätiön nuorille tarkoitetun Varjomaailman vierailuvlogisarjani päättyy syksyn osalta tänään suureen häpeäpostaukseen.

Kysyin aikuisilta tuttaviltani videota varten mikä heitä hävetti nuorena itsessään ja vanhemmissaan. Kuunnellessani toisten häpeäkokemuksia opin aika paljon itsestäni ja skannasin myös omaa käytöstäni vanhempana uudella silmällä. Kerron vastavuoroisen jakamisen hengessä toki myös omat nuoruuteni häpeäkokemukseni.

Häpeä pahimmillaan halvaannuttaa ja estää esimerkiksi hakemasta apua. Puhumalla omista pehmeistä paikoistaan sitä voi kuitenkin lievittää melkoisesti.

Hoidatko sä puutarhaa alusvaatteissa, laulat liian kovaa tai puhut puolisostasi halveksivaan sävyyn? Jouduitko kaverin kanssa vastakkain humalaisen vanhempasi kanssa? Oliko sulla nuorena liian isot/pienet nuo, nämä ja ne? Anna kuulua oma kokemuksesi, se helpottaa.